Miehelle ihan sama sairastunko :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Arja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Arja"

Vieras
Meillä lapsella enterorokko. Luin taudista netistä ja sanoin miehelle, että meihin tuon ei pitäisi tarttua, kun ilmeisesti vaan lapsilla. Mies siihen heti tiuskaisemaan, että se on ihan sama sairastutaanko me kunhan ei vauvalle tule.

Voi jee tuota jeesustelua. Ensiksikin vatsataudin lasten kanssa samaan aikaan sairastaneena mielestäni on ihan positiivinen asia, jos vanhempi lapsen sairastuttua on terve ja teräskunnossa hoitamaan. Toiseksi ketuttta tuo, että mies ei millään tavalla halua edes puheen tasolla vaalia parsuhdetta, kun lapset pieniä. Tottakai lapset on tärkeimmät, mutta kyllä minusta tulee kumpannia huomioida eikä vaan pitää häntä toisena työhevosena itsensä rinnalla, joka tätä kivirekeä vetää kunnes lapset aikuisia. Olen oikeasti nyt toisen lapsen saatuamme alkanut epäillä, että tuo mies kyllä tappaa kaiken rakkauden meidän aikuisten välillä. Ei meillä ole mitään parisuhdetta. Meillä on lapset.

No joo, tuo kuulostaa varmasti pikku pikku jutulta, mutta tuo esimerkki vaan heijastelee sitä yleisasennetta.
 
Otan osaa, mutta annan myös neuvon: älä sitten enempää sääli itseäsi. Nuo tunteet on aika normaaleja parisuhteessa, etenkin pikkulapsivaiheessa. Minusta kuvaamasi oli mieheltä normaalia, väsyneen ihmisen käytöstä. Ymmärrän kyllä sinunkin pointtisi, mutta tärkeintä onkin saavuttaa jonkinlainen yhteinen käsitys siitä, miten teillä asioista puhutaan. Jospa kysyt mieheltäsi, tarkoittaako hän ettei piittaa vaikka sinä sairastuisitkin. Ja jos (kun) hän ei tarkoita, sinä USKOT sen. Etkä takerru siihen, että häntä ärsyttää sinun luulottelusi. Jos luottamusta toisen sanaan ei löydy, sinulla on ongelma, jota kannattaa sitten lähteä ratkomaan.

Nimittäin meillä naisilla on monesti taipumus tehdä liian pitkälle meneviä päätelmiä toisen tarkoituksista. Yritä olla tässä suhteessa realisti.
 
tehkää nyt hyvät ihmiset jotain JÄRKEVÄÄ sen parisuhteenne eteen älkääkä vaan narisko täällä palstoilla, että kuinka on surkea parisuhde, ei taida ukko rakastaa jne. Siinä vaiheessa viimeistään kun tuollaisia ajatuksia puskee päähän, pitäs hälytyskellot soida sen verran että lähtee hakemaan jonkinliasta apua suhteeseensa. Kun ajatukset kulkee tuota rataa niin ei sitä kauan tartte odottaa että toinen päättää lähteä koko perheestä.

Seurakunnat mm järjestävät todella hyviä parisuhdepäiviä, kursseja, iltoja ja leirejä. Pikkulapsiaika on sellaista pyöritystä perheissä, että jokaiselle sitä arkea elävälle parille tekee ehdottomasti hyvää osallistua tuollaisiin juttuihin. Niissä saa ja pääsee keskustelemaan muustakin kuin lasten hoidosta ja arkiasioista. Ja oppii mahdollisesti jopa jotain siitä puolisonsa erilaisesta tavasta kommunikoida.
 
Mä voisin noin sanoa miehelleni. Eikä se sitä tarkoita, etten miestäni rakastaisi tai hänestä välittäisi. Mutta en pidä aikuisen sairastumista yhtä pahana kuin vauvan. Tuon perusteella tuntuu, että teillä alkaa pienistäkin asioista tulla isoja. Yrittäkää puhua ja jollei auta, hakekaa jostain apua.
 
Mä ymmärrän ap:ta. Yhtälailla mies voi unohtaa parisuhteen ja omistautua perheelle. Täällähän aina haukutaan äitejä, jotka eivät enää laittaudu jne. Kun sitten mies yhtälailla hylkää parisuhteen, niin taas vika vaimossa. Ketju on parin viestin päässä siitä lopputulemasta, että äidin muutettava lasten kanssa telttaan, jotta mies saa levätä.
 
Kyllä se tarttuu aikuisiin ja siitä voi olla todella kipeä.

Aika kurjaa, ettei miehesi kykene millään tavalla heijastamaan sinuun niitä helliä tunteita, eikä välitä, miten voit.

Voithan aina ehdottaa miehelle, että hoitaa vauvan, niin sinä voit mennä johonkin sen enterorokkoisen kanssa. Mitähän se siitä tuumaisi?
 
Olisiko susta myös kivaa, jos miehesi sanoisi sinulle, että hänelle on aivan se ja sama, sairastutko sinä? Sanoisi, ettei häntä haittaa, jos tulet todella kipeäksi?

Kiitos, että ymmärsit. Tosiaan rasittaa kuunnella viikosta toiseen samanlaisia tokaisuja, joilla tuodaan esiin, että minulla ei väliä. Ikäänkuin tilanne on jokotai. Joko lapset tai vanhemmat. Kyllä minusta normaalia olisi myös pikkulapsiaikana vaalia parisuhdetta ihan silläkin tasolla, että jaksaa puhua toisesta kauniisti.
 
Kiitos, että ymmärsit. Tosiaan rasittaa kuunnella viikosta toiseen samanlaisia tokaisuja, joilla tuodaan esiin, että minulla ei väliä. Ikäänkuin tilanne on jokotai. Joko lapset tai vanhemmat. Kyllä minusta normaalia olisi myös pikkulapsiaikana vaalia parisuhdetta ihan silläkin tasolla, että jaksaa puhua toisesta kauniisti.

Ootko sä puhunut miehellesi, että kaipaisit sellaista hellyyttä ja huolehtimista enemmän? Että joku huolehtisi sinustakin ja välittäisi ja hoitaisi?
 
No onhan minullekin aivan sama, jos mieheni sairastuu kunhan lapseni ei sairastu. Aikuisen on helpompi kärsiä sitä tuskaa kuin lapsen.

Aijaa. Mulle ei ole ollenkaan sama, jos mun mies sairastuisi. Toivoisin, että se vois aina olla terve, koska jos se on sairas, niin musta se on ainakin tosi kurjaa. Ja jos mä oon sairas, niin mun mies yrittää saada mulle paremman olon ja hoitaa mua, eikä suinkaan sano, että onneks sä sairastuit, eikä lapsi.
 
Aijaa. Mulle ei ole ollenkaan sama, jos mun mies sairastuisi. Toivoisin, että se vois aina olla terve, koska jos se on sairas, niin musta se on ainakin tosi kurjaa. Ja jos mä oon sairas, niin mun mies yrittää saada mulle paremman olon ja hoitaa mua, eikä suinkaan sano, että onneks sä sairastuit, eikä lapsi.

Mä todennäköisesti sanoisin, että onneksi sä sairastuit eikä lapsi ja toivoisin vielä loppuun, että toivottavasti ei tartu :D Ei se silti tarkoita etteikö asia minua haittaisi tai ettenkö kipeänä olevaa hoitaisi, mutta aikuisen sairastaminen vain on helpompaa ja miellyttävämpää kuin lapsen.
 
Mä todennäköisesti sanoisin, että onneksi sä sairastuit eikä lapsi ja toivoisin vielä loppuun, että toivottavasti ei tartu :D Ei se silti tarkoita etteikö asia minua haittaisi tai ettenkö kipeänä olevaa hoitaisi, mutta aikuisen sairastaminen vain on helpompaa ja miellyttävämpää kuin lapsen.

Mistäs sä sen tiedät?

Onko se liikaa vaadittu, jos ap toivoisi, että mies olisi hänelle vähän mukavampi?
 

Yhteistyössä