M
"muikkis"
Vieras
Mies on täyttää muutaman vuoden päästä 40 ja ruokailutottumukset ovat kuin pikkulapsella. Esimerkkinä eilinen: aamupalaksi nakkeja suoraan paketista, juustoa suoraan paketista, sokeroitua jogurttia ja mehua. Välipalana suoraan paketista paksu kasa meetwurstia sellaisenaan. Päivällisenä anopin luona kanaa ja riisiä ja iso pala kakkua. Iltapalaksi sipsiä, pari vanukasta, suklaata ja mehua ja ennen nukkumaanmenoa pari nakkia vielä kyytipojaksi.
En ole koskaan nähnyt miehen juovan puhdasta vettä, aina pitää olla mehua tai limsaa, hädässä maitokin käy. Aamupala sisältää aina jogurttia ja mehua, usein lisäksi vanukasta. Jos teen jotain ruokaa jossa on erikseen liha ja esim. perunat/pasta tms., mies syö esim. paahtopaistia helposti sen 8 siivua ja lisäksi ottaa vain yhden pienen perunan tai pastaa määrän mikä vastaa n. 3 vuotiaan annosta. Leipää syö satunnaisesti, puuroa ei suostu suuhunsa laittamaan, ei myöskään mitään kalaruokia (paitsi kaupan valmiita kalapuikkoja ranskalaisten kera). Olen myös ostanut miestä varten kotiin pureskeltavia hyvänmakuisia monivitamiinitabletteja ja kalaöljyvalmisteita ruokavalion puutteita korvaamaan, mutta niitäkään mies ei suostu syömään, todennäköisesti ihan vain periaatteen ja vastustamisen vuoksi.
Jos esim. ollaan lähdössä kaupunkiin ja tiedossa on siellä useampi aikaa vievä asia hoidettavana, mä syön aina ennen lähtöä lämmintä ruokaa tai ainakin jotain muuta hyvin nälkää pitävää. Kun yritän ehdottaa miehelle samaa tietäessäni että hän on syönyt vain vähän jogurttia monta tuntia aikaisemmin, mies vain sanoo ettei hänellä ole nälkä eikä suostu syömään mitään ennen lähtöä. Ja lopputulos on aina sama; kaupungissa hänellä on hirveä nälkä ja on ihan pakko päästä pizzalle tai hampurilaiselle. Nälkäisenä mies on myös kiukkuinen ja hermostuu herkästi, ja auta armias jos yritän sanoa että puolen tunnin päästä oltaisiin kotona ja kotona olisi valmiina jääkaapissa kotiruokaa odottamassa. Ei käy.
Miehen ruokavalio huolestuttaa kahdesta syystä. Tuollaisella ruokavaliolla ihminen ei vain yksinkertaisesti voi pysyä terveenä, sydän- ja verisuonisairaudet ovat vain ajan kysymys, eikä miehen 1-2 gramman päivittäisellä kuidunsaannilla suolistosyöpäkään tulisi yllätyksenä. Toisekseen meillä on pieni vauva, ja mietityttää kyllä miten ihmeessä pystyn jatkossa lapselle opettamaan terveellisiä elämäntapoja kun isä elää pelkästään vanukkailla, jogurtilla, nakeilla ja leikkeleillä.
Kolmannekseen mies on ehkä temperamentiltaankin hieman äkkipikainen ja herkästi ärsyyntyvä, mutta luulen että hänen ruokavaliollaan ja heittelevillä verensokereilla on osuutta asiaan. Lisäksi luulen hyvien rasvahappojen puutteen ja runsaan sokerin saannin vaikuttavan myös miehen ihoon, joka näyttää vähintään 15 vuotta vanhemmalta vaikkei mies juo tai polta, ja lisäksi iho on päästä varpaisiin näppyläinen. Ylipainoinen mies ei sentään olen, ruokavalion köyhyydestä huolimatta hän syö varsin vähän ja harvoin, minkä lisäksi hän tekee fyysistä työtä ja kotonakin puuhaa koko ajan jotain.
Olen itse terveydenhuollossa töissä ja minulle terveys ja säännölliset elämäntavat ovat tärkeitä arvoja sellaisenaan. Aikaisemmin yritin kannustaa miestä syömään terveellisemmin ja perustella ja kertoa faktoja, mutta niillä ei ollut mitään vaikutusta. Nykyään saatan välillä kommentoida jotain miehen ruokavaliosta mutta pääasiassa olen jo luovuttanut. Silti mua edelleen inhottaa ja kuvottaa miehen ruokailutottumukset. Makkarin puolellakin meetwurstin ja suklaan sekainen hengitys ja tahmaiset sormet ovat totaalinen turn-off. Miestä tuntuu olevan mahdotonta muuttaa, mutten tiedä pystynkö minäkään tottumaan ja muuttamaan väkisin suhtautumistani miehen elintapoihin.
En ole koskaan nähnyt miehen juovan puhdasta vettä, aina pitää olla mehua tai limsaa, hädässä maitokin käy. Aamupala sisältää aina jogurttia ja mehua, usein lisäksi vanukasta. Jos teen jotain ruokaa jossa on erikseen liha ja esim. perunat/pasta tms., mies syö esim. paahtopaistia helposti sen 8 siivua ja lisäksi ottaa vain yhden pienen perunan tai pastaa määrän mikä vastaa n. 3 vuotiaan annosta. Leipää syö satunnaisesti, puuroa ei suostu suuhunsa laittamaan, ei myöskään mitään kalaruokia (paitsi kaupan valmiita kalapuikkoja ranskalaisten kera). Olen myös ostanut miestä varten kotiin pureskeltavia hyvänmakuisia monivitamiinitabletteja ja kalaöljyvalmisteita ruokavalion puutteita korvaamaan, mutta niitäkään mies ei suostu syömään, todennäköisesti ihan vain periaatteen ja vastustamisen vuoksi.
Jos esim. ollaan lähdössä kaupunkiin ja tiedossa on siellä useampi aikaa vievä asia hoidettavana, mä syön aina ennen lähtöä lämmintä ruokaa tai ainakin jotain muuta hyvin nälkää pitävää. Kun yritän ehdottaa miehelle samaa tietäessäni että hän on syönyt vain vähän jogurttia monta tuntia aikaisemmin, mies vain sanoo ettei hänellä ole nälkä eikä suostu syömään mitään ennen lähtöä. Ja lopputulos on aina sama; kaupungissa hänellä on hirveä nälkä ja on ihan pakko päästä pizzalle tai hampurilaiselle. Nälkäisenä mies on myös kiukkuinen ja hermostuu herkästi, ja auta armias jos yritän sanoa että puolen tunnin päästä oltaisiin kotona ja kotona olisi valmiina jääkaapissa kotiruokaa odottamassa. Ei käy.
Miehen ruokavalio huolestuttaa kahdesta syystä. Tuollaisella ruokavaliolla ihminen ei vain yksinkertaisesti voi pysyä terveenä, sydän- ja verisuonisairaudet ovat vain ajan kysymys, eikä miehen 1-2 gramman päivittäisellä kuidunsaannilla suolistosyöpäkään tulisi yllätyksenä. Toisekseen meillä on pieni vauva, ja mietityttää kyllä miten ihmeessä pystyn jatkossa lapselle opettamaan terveellisiä elämäntapoja kun isä elää pelkästään vanukkailla, jogurtilla, nakeilla ja leikkeleillä.
Kolmannekseen mies on ehkä temperamentiltaankin hieman äkkipikainen ja herkästi ärsyyntyvä, mutta luulen että hänen ruokavaliollaan ja heittelevillä verensokereilla on osuutta asiaan. Lisäksi luulen hyvien rasvahappojen puutteen ja runsaan sokerin saannin vaikuttavan myös miehen ihoon, joka näyttää vähintään 15 vuotta vanhemmalta vaikkei mies juo tai polta, ja lisäksi iho on päästä varpaisiin näppyläinen. Ylipainoinen mies ei sentään olen, ruokavalion köyhyydestä huolimatta hän syö varsin vähän ja harvoin, minkä lisäksi hän tekee fyysistä työtä ja kotonakin puuhaa koko ajan jotain.
Olen itse terveydenhuollossa töissä ja minulle terveys ja säännölliset elämäntavat ovat tärkeitä arvoja sellaisenaan. Aikaisemmin yritin kannustaa miestä syömään terveellisemmin ja perustella ja kertoa faktoja, mutta niillä ei ollut mitään vaikutusta. Nykyään saatan välillä kommentoida jotain miehen ruokavaliosta mutta pääasiassa olen jo luovuttanut. Silti mua edelleen inhottaa ja kuvottaa miehen ruokailutottumukset. Makkarin puolellakin meetwurstin ja suklaan sekainen hengitys ja tahmaiset sormet ovat totaalinen turn-off. Miestä tuntuu olevan mahdotonta muuttaa, mutten tiedä pystynkö minäkään tottumaan ja muuttamaan väkisin suhtautumistani miehen elintapoihin.
