Miehen ex

[uusi vaimo]

Mun miehen ja sen exän välit on olleet äärimmäisen tulehtuneet jo melkein kymmenen vuotta. Mieheni on hakenut tapaamissopimuksen käräjien kautta ja naista ollaan yritetty saada toimimaan sopimuksen mukaisesti, siinä onnistumatta. Hän keksii aina ties mitä ihmeellisiä juttuja, jotta pystyy estämään tapaamisen tai ainakin lyhentämään sitä. Mieheni hermoilee jo tulevaa kesälomaa, ja sitä mitä äiti keksii, jotta voisi isän ja tyttären välisen kesäloman estää. Mikä ihme sitä naista vaivaa??? On itse aikoinaan halunnut erota, jo siis ennen lapsen syntymää. Hän on uudessa suhteessa, ja hänellä on tämän miehen kanssa liuta lapsia. Luulisi, että hänelläkin olisi helpompi keskittyä muihin lapsiin kun yksi olisi hetken muualla. Kertokaa viisaammat, mikä tällaista ihmistä vaivaa??

 

[v]

Jos nainen ei luota siihen, että mies hoitaisi tyttöä hyvin? Itse en millään tahtoisi antaa lastani kesällä isälleen juuri tuosta syystä.

 

[imperial]

Jotkut on vaan palikoita. Ei mahda minkään.... En ymmärrä tollaista käyttäytymistä ollenkaan. Katkeruudesta on tullut jo elämäntapa

 

[yh, vaikkei kuitenkaan]

mulla sama homma kuin tuolla "v":llä. Eli en luota pätkääkään exääni siinä,miten hän pitää lapsista huolen. Satun kokemuksesta tietämään, että lapset ovat täysin omillaan kun siellä ovat. Nyt helpottaa ihan vähän, sillä lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta silloin kun olivat olin aina kuin tulisilla hiilillä kun he olivat isällään.... aina sai pelätä huonoja uutisia

 

[mä]

Hmm,voisin olla just tollanen "hankala" jos olis tollanen tilanne. Olen sen verran pirullinen tapaus.

 

[kyläluuta]

mulla sama homma kuin tuolla "v":llä. Eli en luota pätkääkään exääni siinä,miten hän pitää lapsista huolen. Satun kokemuksesta tietämään, että lapset ovat täysin omillaan kun siellä ovat. Nyt helpottaa ihan vähän, sillä lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta silloin kun olivat olin aina kuin tulisilla hiilillä kun he olivat isällään.... aina sai pelätä huonoja uutisia

no sattuiko joskus jotain?

 

[ap]

Jos nainen ei luota siihen, että mies hoitaisi tyttöä hyvin? Itse en millään tahtoisi antaa lastani kesällä isälleen juuri tuosta syystä.

Kyllähän sillä on aina kaikenmoisia selityksiä, että mies ei anna tyttärelle oikeeseen aikaan ruokaa, tai muuta vastaavaa. Näillä syytöksillä ei ole minkäälaista perää. Lapsi viihtyy ja nauttii isänsä kanssa olosta. Oon ite kasvatusalalla ja paljon lukenut, ja senkin puolesta voin sanoa, että mieheni on hyvä isä. Moni olisi jo antanut periksi, vaan mieheni on tehnyt kaikkensa, ja maksanut monia tuhansia euroja asianajajille saadakseen tavata lastaan.

 

[vieras]

Minkä ikäinen lapsi on? Onko hän halukas tapaamaan isää?

 

[niin]

Minkä ikäinen lapsi on ?

 

[Beijja]

yks asia pisti silmään muuta kommentoimatta. se että tällä ex vaimolla on lapsia uuden miehen kanssa ei tarkoita sitä et haluais yhden poissa jaloista jotta olisi helpompaa! varmasti kaikki yhtä arvokkaita ,paitsi jos nyt ylläri ylläri löytyykin siitä jotain nega sanottavaa

 

[yh. vaikkei kuitenkaan]

etten koskaan ole kuitenkaan käyttäytynyt noin, kuten ap:n miehen ex. Ei tulisi pieneen mieleenikään estää lapsia näkemästä isäänsä. Todella lapsellista käytöstä tuollainen.

 

[porvoo]

Eikai tämä ole porvoossa?
Jos melkein kymmenen vuotta tätä jatkunut niin ei oikein kuullosta uskottavalta ja lapsi on väkisin siinä iässä että alkaa olla painoa hänen sanomisillaan eli 12v joten....

 

[ap]

Minkä ikäinen lapsi on? Onko hän halukas tapaamaan isää?

9 vuotias, ja joskus on ollut vaikeuksia, mikä on ihan ymmärrettävää. Sivusta seuranneena, lapsi kokee varmasti olevansa syypää koko riitelyyn, ajattelee, että olisi parempi jos hän ei kävisi isällään. Joskus äiti on aloittanut itkemisen ja huutamisen kun isä on lastaan mennyt hakemaan ja käytöksellään saanut lapsen pelkäämään isäänsä. Nyt lapsi on kuitenkin jo niin vanha, ettei ole niin vietävissä. Haluaa tulla, ja on kuulemma sanonut siitä äidilleen.

 

[sama]

mulla sama homma kuin tuolla "v":llä. Eli en luota pätkääkään exääni siinä,miten hän pitää lapsista huolen. Satun kokemuksesta tietämään, että lapset ovat täysin omillaan kun siellä ovat. Nyt helpottaa ihan vähän, sillä lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta silloin kun olivat olin aina kuin tulisilla hiilillä kun he olivat isällään.... aina sai pelätä huonoja uutisia

no sattuiko joskus jotain?

läheltäpiti-tilanteita, pikkuhaavereita, ei mitään vakavaa onneksi, mutta lapset tietävät sillä tavalla tilanteen, että osaavat kyllä isommat vahtia pienempiään, vanhimmat siis 17-18 vuotiaita, joten uskallan heihin luottaa, vaikkei se heidän tehtävänsä olekkaan..

 

[TrueBlood]

Asiat ei aina ole noin mustavalkoisia, ikävä kyllä.

 

[vieras]

Mun miehen lapsen äiti ei anna myöskään miehen tavata lastaan. Äidin luo "pääsee" katsomaan pari kertaa vuodessa (yleensä synttäri- tai joulupakettia viedessä). Mies on tainnut jo luovuttaa, kun ei ole kuukausiin edes puhunut lapsestaan, en kyllä ihmettele kun kaikki tehty hänelle niin vaikeaksi. Olen yrittänyt lohduttaa, että ehkä lapsi sitten isompana ottaa yhteyttä ja haluaa tutustua isäänsä. Mies on vakuuttunut että lapsen äiti ja hänen vanhempansa puhuvat lapselle hänestä niin paljon pahaa ettei hän halua koskaan isäänsä tavata. Mutta kyllä nuori jossain iässä alkaa kyseenalaistaa asioita...

Kaikenlaisia urpoja se maa päällään kantaa. Ymmärtäisin kyllä tapaamisten rajoittamisen/valvomisen jos olisi aihetta epäillä että isä hoitaa lasta jotenkin huonosti. Mutta laittaa nyt oma lapsensa koston välikappaleeksi! Se, ettei itse (enää) tykkää lapsen isästä, ei tarkoita sitä etteikö isä voisi olla lapselle todella tärkeä ja rakas juuri sellaisena kuin on! Se, että on exäänsä kohtaan mulkvisti (useimmat meistä ovat, eikö?) ei tarkoita sitä etteikö voisi olla omalle lapselleen juuri se paras mahdollinen vanhempi.

 

[ap]

Mun miehen lapsen äiti ei anna myöskään miehen tavata lastaan. Äidin luo "pääsee" katsomaan pari kertaa vuodessa (yleensä synttäri- tai joulupakettia viedessä). Mies on tainnut jo luovuttaa, kun ei ole kuukausiin edes puhunut lapsestaan, en kyllä ihmettele kun kaikki tehty hänelle niin vaikeaksi. Olen yrittänyt lohduttaa, että ehkä lapsi sitten isompana ottaa yhteyttä ja haluaa tutustua isäänsä. Mies on vakuuttunut että lapsen äiti ja hänen vanhempansa puhuvat lapselle hänestä niin paljon pahaa ettei hän halua koskaan isäänsä tavata. Mutta kyllä nuori jossain iässä alkaa kyseenalaistaa asioita...

Kaikenlaisia urpoja se maa päällään kantaa. Ymmärtäisin kyllä tapaamisten rajoittamisen/valvomisen jos olisi aihetta epäillä että isä hoitaa lasta jotenkin huonosti. Mutta laittaa nyt oma lapsensa koston välikappaleeksi! Se, ettei itse (enää) tykkää lapsen isästä, ei tarkoita sitä etteikö isä voisi olla lapselle todella tärkeä ja rakas juuri sellaisena kuin on! Se, että on exäänsä kohtaan mulkvisti (useimmat meistä ovat, eikö?) ei tarkoita sitä etteikö voisi olla omalle lapselleen juuri se paras mahdollinen vanhempi.

Mä niin tiedän mistä puhut. Meillä ainakin kuulee lapsen jutuista ja tuntee katseista, että meistä puhutaan kotona kaikkea muuta kun hyvää. Varsinkin kun lapsi sanoo jotain mun ja mun miehen yhteisestä lapsesta, niin tekee pahaa. Me ollaan yritetty kuitenkin olla niin kun ei huomattais ja ei ainakaan lähetä siihen haukkumiseen mukaan. Kyllä lapsi huomaa ajan mittaan, ettei syyttelyt pidä paikkaansa. En ihmettele, että miehesi on luovuttanut, jos ei edes pysty luomaan suhdetta lapseen. Onko miehesi hakenut tapaamissopimusta?

 

[tuli mieleen]

Voisko tämä lapsen äiti olla mustasukkainen susta? Eli ei halua lastaan isän uuden puolison lähelle. Mulle vois näin käydä. Pelkäisin että lapsi kokee äitipuolen paremmaksi kun oman äitinsä.

 

[vieras]

Mä niin tiedän mistä puhut. Meillä ainakin kuulee lapsen jutuista ja tuntee katseista, että meistä puhutaan kotona kaikkea muuta kun hyvää. Varsinkin kun lapsi sanoo jotain mun ja mun miehen yhteisestä lapsesta, niin tekee pahaa. Me ollaan yritetty kuitenkin olla niin kun ei huomattais ja ei ainakaan lähetä siihen haukkumiseen mukaan. Kyllä lapsi huomaa ajan mittaan, ettei syyttelyt pidä paikkaansa. En ihmettele, että miehesi on luovuttanut, jos ei edes pysty luomaan suhdetta lapseen. Onko miehesi hakenut tapaamissopimusta?

Pitäisi oikeuden kautta lähteä sitä hakemaan, ja miehen jaksaminen ei siihen enää taida riittää. Viime vuonna istuivat oikeudessa elatusmaksusta, jota lapsen äiti olisi halunnut huomattavasti enemmän kuin mitä lastenvalvoja laski. Lasten mummo oli miehelle joskus julistanut pitävänsä huolen että lapsi ei koskaan pääse isänsä luo käymään. Kaikki tämä kostoa siitä kun kahden ihmisen parisuhde ei onnistunut. Ovatkohan koskaan ajatelleet, että eristävät lapset isän myötä koko isän puolen suvusta. Miehen sairas mummo ei kai koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlastaan, vaikka kovin haluaisi. :'(

 

[vieras]

Voisko tämä lapsen äiti olla mustasukkainen susta? Eli ei halua lastaan isän uuden puolison lähelle. Mulle vois näin käydä. Pelkäisin että lapsi kokee äitipuolen paremmaksi kun oman äitinsä.

Jos lapsi kokee jonkun aikuisen omaa äitiä paremmaksi, tohtisin sanoa että siinä vaiheessa täytyy olla kotona pahoja ongelmia. Ja silti oma äiti on usein se tärkein, jopa alkoholistina tai pahoista mielenterveysongelmista kärsivänä. Äiti on aina äiti.
Pitäisi yrittää ajatella mikä on lapsen paras, ja sulkea omat tunteet ja aikuisten väliset asiat pois. En minäkään exäni nykyisestä tykkää, muttei tulisi mieleenkään kieltää lapsia menemästä heille, ellei se täti osoittutuisi jollain tapaa haitalliseksi lapsilleni. On vaan hyväksyttävä se tosiasia, että minä ja lapseni olemme erillisiä henkilöitä, ja jokaisella on omat ihmissuhteensa.
Tarkemmin ajatellen exän nykyinen on ihan ok nainen, hän ottaa lapseni kotiinsa, valmistaa heille ruoan ja välittää heistä, koska he ovat hänelle tärkeän ihmisen lapsia.

 

[ap]

Mä niin tiedän mistä puhut. Meillä ainakin kuulee lapsen jutuista ja tuntee katseista, että meistä puhutaan kotona kaikkea muuta kun hyvää. Varsinkin kun lapsi sanoo jotain mun ja mun miehen yhteisestä lapsesta, niin tekee pahaa. Me ollaan yritetty kuitenkin olla niin kun ei huomattais ja ei ainakaan lähetä siihen haukkumiseen mukaan. Kyllä lapsi huomaa ajan mittaan, ettei syyttelyt pidä paikkaansa. En ihmettele, että miehesi on luovuttanut, jos ei edes pysty luomaan suhdetta lapseen. Onko miehesi hakenut tapaamissopimusta?

Pitäisi oikeuden kautta lähteä sitä hakemaan, ja miehen jaksaminen ei siihen enää taida riittää. Viime vuonna istuivat oikeudessa elatusmaksusta, jota lapsen äiti olisi halunnut huomattavasti enemmän kuin mitä lastenvalvoja laski. Lasten mummo oli miehelle joskus julistanut pitävänsä huolen että lapsi ei koskaan pääse isänsä luo käymään. Kaikki tämä kostoa siitä kun kahden ihmisen parisuhde ei onnistunut. Ovatkohan koskaan ajatelleet, että eristävät lapset isän myötä koko isän puolen suvusta. Miehen sairas mummo ei kai koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlastaan, vaikka kovin haluaisi. :'(

Niin, ymmärrän hyvin jos voimat ei riitä. Ei ne meinanneet meilläkään riittää, olin raskaana, kun oikeustaistelua käytiin. Nainen siis suostui tapaamissopimukseen, muttei noudata sitä. Eli tappelu ei aina edes auta. Näin kävi siis meillä.

 

[ap]

Voisko tämä lapsen äiti olla mustasukkainen susta? Eli ei halua lastaan isän uuden puolison lähelle. Mulle vois näin käydä. Pelkäisin että lapsi kokee äitipuolen paremmaksi kun oman äitinsä.

Joskus lapsi on kysynyt voiko sanoa minua äidikseen? Mä olen sanonut, että kaikilla on vain yksi äiti jne. Kysymys oli mun järjellä ajateltuna täysin luonnollista, koska olen tässä perheessä äiti ja hänen isänsä vaimo. Lapsi ei varmastikaan tarkoittanut tällä sitä, että olisi unohtanut oman äitinsä. Ja toisaalta sen minkä tästä naisesta ja lapsesta olen ymmärtänyt, niin tuossa perheessä äiti on maailman napa, jos tekee tuhmia, niin se on isku vasten äidin kasvoja, siis äiti heittäytyy marttyyriksi. Kaikki siinä perheessä toimii äidin kautta, lapsen isäpuoli ei juurikaan lasten asioihin puutu.

 

[nöppäri]

Niistä rikkomuksista tulisi vaan ihan joka ainoa kerta tehdä ilmoitus viranomaisille, sillä ne asiat alkvat muuttua, vaikka raskasta sekin on, tiedän, mutta äidinkin on syytä alkaa ymmärtämään, ettei hänen pelleilyjään aiota katoa läpi sormien.

 

[vieras]

Niistä rikkomuksista tulisi vaan ihan joka ainoa kerta tehdä ilmoitus viranomaisille, sillä ne asiat alkvat muuttua, vaikka raskasta sekin on, tiedän, mutta äidinkin on syytä alkaa ymmärtämään, ettei hänen pelleilyjään aiota katoa läpi sormien.

Tätä mieltä olen minäkin... niin kauan nämä jatkavat tällaista kun se tehdään heille mahdolliseksi. Jos sopimus kerran on, niin ilmoitusta sopimusrikkomuksista vaan =)

Kuinkahan moni äiti muuten antaisi polkea oikeuksiaan noin, tai jaksaisi vastaavaa taistelua käydä masentumatta pahoin?