Miehen haluttomuus kulminoitui eilen ja minä haluaisin eron.

[a.p.]

[QUOTE="vieras";28453634]Siis ennen kuin teet päätöksen. Et ole itsekäs, jos lähdet suhteesta seksin puuttumisen takia. Tuntisit itsesi tosi petetyksi, jos vaikka viiden kymmenen vuoden kuluttua mies esim. tulisi kaapista.[/QUOTE]

tämä homous nyt on musta ihan typerää ja lapsellista vihjailuja, kai sitä nyt voi miehellä muitakin syitä olla haluttomuuteen...

 

[ruutiukko]

:O Minulle ainakin riittää ihan se 3 minuutin pikasessio, ei tartte todellakaan joka kerta olla mitään puolta tuntia, hyvin harvoin sellaista edes on. Pääasia minusta on se että mies yleensäkään haluaa minua ja koskee minuun, eikä vain hiplaile käsillää itseään jossain piilossa...

Tietysti jos mies noin ajattelee (että seksi on vähintään tunnin homma), niin varmasti alkaa häntä myös ahdistamaan.

Mutta varmasti ap:kin olis onnellinen tuollaisesta "naiseen runkkaamisesta". Tai yleensäkin kokestuksesta?

no johan nyt...

yleensä palsta on ollut sitä mieltä että jos mies ei kestä vähintään puolta tuntia niin tämä on surkea rakastaja

 

["vieras"]

tämä homous nyt on musta ihan typerää ja lapsellista vihjailuja, kai sitä nyt voi miehellä muitakin syitä olla haluttomuuteen...

Koska selitykset ovat ihan diibadaabaata ja oma käsi kuitenkin kelpaa, niin tuo on luonnollisin selitys ja usko pois, ei mitenkään harvinainen.

 

[a.p.]

no johan nyt...

yleensä palsta on ollut sitä mieltä että jos mies ei kestä vähintään puolta tuntia niin tämä on surkea rakastaja

Siinä vaiheessa kun seksiä saa liian vähän, mikä vaan kelpaa.

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";28453974]Koska selitykset ovat ihan diibadaabaata ja oma käsi kuitenkin kelpaa, niin tuo on luonnollisin selitys ja usko pois, ei mitenkään harvinainen.[/QUOTE]

Mä kuitenkin tunnen mieheni todella hyvin, ja voin vakuuttaa ettei hän ole homo, tai edes bi-seksuaali.

 

[Täälläkin eräs]

Varmaan terapiassa voi käsitellä asioita kirjoittamallakin, jos puhuminen on liian vaikeaa

Jos haluat miehen kanssa jutella, ja se on hänelle vaikeaa, niin voisitteko kirjoittaa kirjeitä toisillenne?

Kumpa saisit miehen tajuamaan, että puhumattomuus on ihan naurettava syy hajottaa perhe, siis että toinen mielummin vaikenee kuin keskustelee asiat halki

Ihan samoin ajatuksin!

Meillä myös hieman samoja ongelmia kuin ap:lla, mutta sillä erotuksella, että pystymme puhumaan. Vaikka halumme ei täysin kohtaa (olen siis myös se halukkaampi osapuoli) niin mies kuitenkin puhuu ja selittää ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Minullakin meni vuosia hyväksyä sellaisia faktoja, kuten että miestä ei haluta väsyneenä tai esim. Riitaisan päivän jälkeen, eikä hän ole erityisen spontaani, tai hänkään ei välttämättä innostu vaikka kuljeskelen alastomana tai teen ties mitä taikaemppuja, jos hän ei vaan ole sillä tuulella. Se on vaan nieltävä joskus.. Kuitenkin kun olemme asiaa vuosia puineet, olen oppinut häntä ymmärtämään ja tekemään niitä aloitteita oikeilla hetkillä. Hänkin siis tekee silloin tällöin, ja kun on nukkunut hyvin ja virkeä, se on suoraan verrannollosta meidän seksielämään. Muutenkin mies on kaikinpuolin kunnollinen ja hyvä isä, joten olen päätänyt, että vaikka seksielämä ei ole täydellistä, haluan pysyä hänen kanssaan. Nykyään voimme jopa vitsailla aiheella, että minä olen meillä se "äijä" joka pitää seksielämästä huolen. Saatan esim. heittää toisinaan miehelle, että annatko tänään pillua ennen hän ahdistui ja saattoi kokea painostuksena tällaisen, nykyään ei enää, vaan ottaa huumorilla. Ja myöskään itse en enykyään ala telemään edes aloitetta, kun näen, että mies röhnöttää väsyneenä sohvalla ja haukottelee.

Mutta siis pointtina, että puhuminen ja avautuminen on ainoa tie päästä yhteisymmärrykseen. Minustakin kuulostaa, ettei miehesi ole sinut seksuaalisuutensa kanssa, koska toisaalta ajattelee seksiä ja masturboi paljon. Oma mieheni ei esim tee sitä koskaan, vaan jos haluttaa, tulee kyllä mun luo. Omiin korviin tuntuu myös tosi hassulta tuo, ettei hän omalle vaimolleen KEHTAA puhua seksistä tai tehdä aloitetta, kun niin nolottaa! Se ei ole ihan normaalia mielestäni. Sinuna en kuitenkaan jättäisi hyvää miestä ja rikkoisi perhettä, vaan suorastaan pakottaisin miehen puhumaan, vaikka kirjoittamaan sulle kirjeen jossa avautuu. Ja se terapiakin olisi varmasti tarpeen. Uskon, että pääsette tuosta eteenpäin ja miehesi vielä oppii puhumaan ja sitä kautta solmut seksielämässänne avautuu! Tilanteenne ei kuulosta toivottomalta!

 

["mies"]

Meidän pitäisi tavata, voin vakuuttaa että saisit seksiä kerra pari päivässä vähintään!

 

[Joxu]

Tuskin pystyisin itsekkään tuollasessa suhteessa olemaan... Anteeks nyt vaan. Mutta, seksi nyt vaan sattuu olemaan yhtenä isona osana parisuhdetta.

Ap:n sijassa olisin varmaan sanonu asiasta suoraan ja jopa pahastikkin. Olisin ärtyny ja vihanen. Ota asia puheeks miehes kanssa ja kerrot suoraan, miltä susta tuntuu ja mitä haluat/tarvitset, että olisit onnellinen. Toi vaikuttaa jotenkin kiusanteolta, olisko niin, että miehesi tuntis alemmuutta sun seurassa? Että olet kaunis ja myös tiedostat sen, miehesi tietää, että saisit kenet vaan miehen ja tuon takia kokis itsensä huonommaksi?? Mutta jos toi tilanne jatkuu muuttumattomana, niin mieti, olisitko valmis elämään tuolla tavalla? Olisit onneton ja ajan myötä katkeroituisit, alkaisit todennäkösesti vihaamaan miestäsi ja se vaikuttaa mun mielestä huonolla tavalla lapseen. Eli olet onneton tuossa tilanteessa ja se vaikuttaa lapseen. Huonompi juttu, tollanen kitkuttaminen ja väkipakko touhu on lapsellekkin, koska aiheuttaa kuitenkin pinnan kireyttä, ahdistusta ja alakulosuutta jne. lapsi noi vaistoo kuitenkin, että kaikki ei ole hyvin. Mieti, mitä haluat.

 

["vieras"]

Mies ei vaikuta tippaakaan rakastavalta... se ei vaan halua sua, ap, ota ero!!!

 

["vieras"]

Mutta minun mieheni myös selkeästi haluaa seksiä, kun kerran perusteli masturboinnin syyksikin sen että usemman kerran päivässä tulee seksi mieleen ja niitä haluja helpottaa. Myöskin silloin kun meillä on seksiä, se on hänen mielestään mukavaa ja ihanaa, ja itsekin harmittelee kun ei ole useammin jne. Hän kuitenkin enemmän tänä aamuna nimesi ongelmaksi sen kehtaamispuolen kuin totaalisen haluttomuuden. Kuulemma hänelle aloitteen tekeminen on kokopäiväinen prosessi. Hän päättää aamulla että tänään haluaa seksiä, ja pohti ja odottaa koko ajan sitä sopivaa tapaa ja tilaisuutta ilmaista halunsa.Suurimmalla osalla kerroista hän ei kuitenkaan lopulta rohkaistu haluaan mulle näyttämään ennen kuin on kuulemma liian myöhäistä ( = olen nukahtanut). Mun mieheni ei juuri koskaan ehdota itse sanallisesti seksiä, vaan nekin kerrat kun hän harvoin aloitteen tekee tapahtuvat lähinnä vihjailevan koskettelun ja suutelun kautta.

En tiedä. En malta olla ajattelematta sitäkin että mieheni pitäisi jättää nuo päivittäiset masturboinnit hetkeksi pois, josko hänen halunsa sitten ehtisi kasvaa suuremmaksi ja munkin ehdotukset joskus tuottaisi tulosta. Mulle on nimittäin ihan ok sekin jos minä olen se joka aloitteet tekee, jos miehestä se siis on tämäsuurin ongelma. Kunhan nihin vaan vastattaisiin vähän useammin.

Jos mies ei sanallisesti kykene ilmaisemaan halujaan, niin sopikaa, että hän sitten osoittaa sen jotain muuta merkkiä käyttäen, mikä hänelle tuntuu helpolta.

 

["Jörmä"]

Siis täh? Etkö sä täyttänyt vasta 29 (et 30), ap?

 

[Kommentoija]

No, sulla menee sinänsä kuitenkin vähän paremmin kun mulla. Sä haluisit seksiä 4-5 kertaa viikossa, mutta saat noin pari kertaa kuukaudessa. Mä haluaisin huimat 2-3 kertaa kuukaudessa, mutta saan sen 2-3 kertaa puolessa vuodessa...Ukkoa ei kiinnosta mitä mulla on päällä vai onko mitään, ei katso päinkään.

 

[ex-vakkari vuosien takaa]

Ap, I know how you feel. Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa entisessä liitossani. Kun tilannetta oli jatkunut yli pari vuotta ja exän käytös muuttui muutenkin hyvin sulkeutuneeksi, otin lapset ja lähdin. Siinä sitten, kesken opiskelujeni, myin osuuteni talosta exälle ja ne tavarat, jotka farmariautooni mahtui lasten lisäksi, lähti mukaani. Kaiken muun materian jätin taakseni.

Asetuin lasten kanssa väliaikaisesti vuokralle rivitaloon, jotta sain opiskeluni suoritettua ja lasten asiat kuntoon. Viimeisenä opiskeluvuotenani tapasin nykyisen mieheni täysin yllättäen... Tapailimme, kävimme yhdessä lenkkeilemässä, elokuvissa ja syömässä, koko poppoo.

Valmistujaisteni jälkeen ostin oman talon, minulle ja lapsilleni. Mies vietti aina vain enemmän aikaa luonnamme ja lopulta lapset pyysivät häntä jäämään lopullisesti. Minä olin samaa mieltä. Kun mies oli asunut yli vuoden kanssamme, hän myi oman osakkeensa ja osti tästä talosta puolet.

Kaikki elämän osa-alueet toimivat ja toimivat edelleen, vaikka aikaa on jo vierähtänyt pidempi tovi. Seksi on aivan omaa luokkaansa ja onneksi molemmat ovat sillä saralla halukkaita. Ei tarvitse edes miettiä, oliko ero aikoinaan hyvä ratkaisu. Todellakin oli! Tämä mies on kaikintavoin elämäni mies ja isänä lapsilleni niin paljon huolehtivampi, aktiivisempi ja välittävämpi, mitä lasten biologinen isä oli.

Kirjoitukseni meni vähän ohi aiheen, mutta pointtini on, miten itse haluat elää. Mieti, mistä olet valmis luopumaan omassa elämässäsi ja haluatko sitä todella? Jos olet valmis luopumaan nykyisestä, niin mieti itsellesi suunnitelma, jonka avulla lähdet elämään erilaista elämää. Pidä koko ajan katse eteenpäin, ystävät lähellä ja lapset ykkösenä, mitä ikinä tapahtuukaan.

Ai niin, kirjoitinko jo, että olen tasan 30-vuotias ja kesällä on häät?

 

[Määä]

[QUOTE="vieras";28454834]Jos mies ei sanallisesti kykene ilmaisemaan halujaan, niin sopikaa, että hän sitten osoittaa sen jotain muuta merkkiä käyttäen, mikä hänelle tuntuu helpolta.[/QUOTE]
joo, puhuu vaikka pyykinpesusta, kuten julkkisdiilissä. "sori, pesin jo nyrkkipyykillä kun oli niin vähän"

 

["..."]

Ap, I know how you feel. Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa entisessä liitossani. Kun tilannetta oli jatkunut yli pari vuotta ja exän käytös muuttui muutenkin hyvin sulkeutuneeksi, otin lapset ja lähdin. Siinä sitten, kesken opiskelujeni, myin osuuteni talosta exälle ja ne tavarat, jotka farmariautooni mahtui lasten lisäksi, lähti mukaani. Kaiken muun materian jätin taakseni.

Asetuin lasten kanssa väliaikaisesti vuokralle rivitaloon, jotta sain opiskeluni suoritettua ja lasten asiat kuntoon. Viimeisenä opiskeluvuotenani tapasin nykyisen mieheni täysin yllättäen... Tapailimme, kävimme yhdessä lenkkeilemässä, elokuvissa ja syömässä, koko poppoo.

Valmistujaisteni jälkeen ostin oman talon, minulle ja lapsilleni. Mies vietti aina vain enemmän aikaa luonnamme ja lopulta lapset pyysivät häntä jäämään lopullisesti. Minä olin samaa mieltä. Kun mies oli asunut yli vuoden kanssamme, hän myi oman osakkeensa ja osti tästä talosta puolet.

Kaikki elämän osa-alueet toimivat ja toimivat edelleen, vaikka aikaa on jo vierähtänyt pidempi tovi. Seksi on aivan omaa luokkaansa ja onneksi molemmat ovat sillä saralla halukkaita. Ei tarvitse edes miettiä, oliko ero aikoinaan hyvä ratkaisu. Todellakin oli! Tämä mies on kaikintavoin elämäni mies ja isänä lapsilleni niin paljon huolehtivampi, aktiivisempi ja välittävämpi, mitä lasten biologinen isä oli.

Kirjoitukseni meni vähän ohi aiheen, mutta pointtini on, miten itse haluat elää. Mieti, mistä olet valmis luopumaan omassa elämässäsi ja haluatko sitä todella? Jos olet valmis luopumaan nykyisestä, niin mieti itsellesi suunnitelma, jonka avulla lähdet elämään erilaista elämää. Pidä koko ajan katse eteenpäin, ystävät lähellä ja lapset ykkösenä, mitä ikinä tapahtuukaan.

Ai niin, kirjoitinko jo, että olen tasan 30-vuotias ja kesällä on häät?

Lasten biologinen isäksi on nykyään kuollut?

 

["Vieras"]

En nyt tekisi hätiköityjä päätöksiä. Ymmärrän miestäsi paremmin kuin hyvin, olin itse ennen tuollainen. Minulle aloitteen tekeminen oli äärimmäisen vaikeaa, vaikka kuinka halusin. En osaa selittää, mistä suhtautumiseni johtui, olin mielestäni nuorempana huomattavasti vapaamielisempi eikä minulle mitään kamalaa seksin suhteen tapahtunut. Jotenkin se oli vain minulle vaikea asia, ei pelkästään aloitteen tekeminen vaan myös siihen ryhtyminen. Halusin tehdä vaikka mitä, mutta en uskaltanut. Minä myös joskus päätin, että tänään minä teen aloitteen tai tänään teen jotain tiettyä "erikoisempaa" (oikeasti ihan tavallista) sängyssä ja mietin asiaa koko päivän. Joskus uskalsin toteuttaa aikeeni, joskus en..

Estoisuus liittyi jotenkin oman heikkouden näyttämiseen toisen edessä. En uskaltanut olla heikko, laittaa itseäni peliin. Pelkäsin, että mokaan jotenkin tai että mies ei lähdekään mukaan juttuun (vaikka ei koskaan ollut kieltäytynyt mistään, päin vastoin, hyvinkin vapaamielinen seksin suhteen) eikä käyttäytyminen muutenkaan ollut millään tavalla rationaalisesti selitettävissä, ei millään tavalla johtunut miehen käytöksestä tms.

Minulla tilanne muuttui, kun mies petti. Romahdin täysin olin täysin heikko ja avuton miehen edessä. Jostain syystä se muutti koko suhdetta, myös seksielämää. En osaa selittää, miksi toimin niin kuin toimin, mutta sen jälkeen aloin tekemään aloitteita ja muutenkin "uskaltauduin" tekemään ennen pelkäämiäni/jännittämiäni juttuja ja niistä on tullut ihan arkea.

Pointti nyt oli se, että noista estoista voi päästä eroon (minun tapauksessa tapa millä pääsin eroon, oli huonoin mahdollinen). Luulen, että suurin juttu oli se, että välillemme avautui keskusteluyhteys, aloimme yksinkertaisesti puhumaan kaikesta pettämisen jälkeen. Haluista, tarpeista, toiveista, kipeistäkin asioista. Elämästä ylipäätänsä. Kyse ei todellakaan ollut siitä, että minä olisin halunnut vähemmän seksiä kuin mieheni tai ykstoikkoisempaa seksiä, ne oli vain ne estot.. joille ei oikein järjellistä selitystä ole.

 

[ex-vakkari vuosien takaa]

[QUOTE="...";28455098]Lasten biologinen isäksi on nykyään kuollut?[/QUOTE]

Ei ole. Hän jaksoi tavata lapsia pari kuukautta lähtömme jälkeen, jonka jälkeen ilmoitti, ettei halua enää koskaan tavata lapsia tai minua. Sairasta. Ja varsinkin se oli hyvin, hyvin sairasta lapsia kohtaan!
Mutta onneksi lapset ovat toipuneet tapahtuneesta hyvin, mutta töitä sen eteen on tehty paljon. Nykyinen mies adoptoi lapset itsellensä samaan aikaan, kun vietämme häitä.

 

["Vieras"]

Oletan, että elämäni olisi jokseenkin samanlaista kuin sinun nyt, JOS olisin jatkanut suhdetta miehen kanssa muutama vuosi sitten.

Tosiaan, tapasin miehen. Olimme molemmat eronneita ja tavattuamme ajattelin, kävikö tosiaan näin hyvä tuuri. Mies oli tosi ihana, kunnollinen, piti lapsista jne. Mutta hyvin pian jouduin toteamaan, että hänen libidonsa oli tosi alhainen. Ei häntä kiinnostanut seksi. Suutelu ja halaaminen kylläkin. Mutta ei niiden vieminen eteenpäin. Me juttelimme kyllä asiasta ja hän ihan totesi, että ei seksi ole hänelle tärkeää, ei ole koskaan ollut. Esim. ei ollut koskaan harrastanut suuseksiä, ei kumpaankaan suuntaan. Asia oli hänelle lähinnä ällötys. Puhumattakaan mistään ex-tempore jutuista tai asennoista.

Juttelimme pitkään ja totesin lopuksi, että tämä asia tulee isoksi ongelmaksi myöhemmin. Minusta tulee kärttyinen ja saatan ajautua pettämään. Parempi erota jo heti alussa.

Ai niin. Ehdimme tehdä viikon etelänreissun yhdessä. Itse odotin matkalta paljon, kun olis aikaa jne. Kolmantena iltana tajusin, että eihän tolta mitään irtoa. Loppureissun annoin ukon olla rauhassa ja reissua jatkettiin kamu-linjalla.

Kuulin miehestä taannoin, ja kuulemani mukaan hänellä uusi nainen. Toivottavasti kaikki heillä hyvin.

 

[Baila]

[QUOTE="Mämä";28449455]no sehän se on kun siellä haluttoman aivoissa se ei ole mikään kiva operaatio. Se on vain työläs urheilusuoritus siksi että toisella olisi hyvä mieli. Vähän sama kuin käskisi toista lenkille, kun "kyllähän sä sen teet jos vain tarpeeksi mua rakastat. Jos et tee sitä et kelpaa, enkä mä jaksa enää". Tai no oikeastaan lenkkeilykin on helpompaa.[/QUOTE]

Tää on niin totta.
Itse olen haluton osapuoli ja vuosia "annoin" pikapanoja vaikka ei itseä napannut pätkääkään.
En olisi jos olisin tiennyt että tämä ne loputkin halut tappaa
Nyt täältä haluttomuuden suosta on vieläkin vaikeampi yrittää räpistellä.

 

[a.p.]

Tää on niin totta.
Itse olen haluton osapuoli ja vuosia "annoin" pikapanoja vaikka ei itseä napannut pätkääkään.
En olisi jos olisin tiennyt että tämä ne loputkin halut tappaa
Nyt täältä haluttomuuden suosta on vieläkin vaikeampi yrittää räpistellä.

Eli loppujen lopuksi mitä vaan mä tekisin asian eteen, se vain huonontaa tilannetta? Ilmeisesti mulla ei sitten pidemmän päälle ole muuta mahdollisuutta kuin murskata miehen maailma jättämällä hänet.

 

[En muista edellistä nikkiä]

Niinkerroitko ap, että mes on jo 50? Ja sinä 30. Tuossa mietin, että... Niin. Tilanne tuskin vuosien mittaan helpottuu. Oletko miettinyt tilannetta, että kymmenen vuoden päästä hän on 60 ja sinä 40, hän alkaa vanheta ja väsyä. Kun olet 50 eli luultavasti vielä täysissä voimissasi seksuaalisuuden saralla, miehesi alkaa olla jo tutiseva vanhus. Kirjoitin tuolla ylempänä, että tilantenne ei kuulosta toivottomalta, mutta nyt tämä ikäkysymys alkoikin mietityttää...

 

[a.p.]

Niinkerroitko ap, että mes on jo 50? Ja sinä 30. Tuossa mietin, että... Niin. Tilanne tuskin vuosien mittaan helpottuu. Oletko miettinyt tilannetta, että kymmenen vuoden päästä hän on 60 ja sinä 40, hän alkaa vanheta ja väsyä. Kun olet 50 eli luultavasti vielä täysissä voimissasi seksuaalisuuden saralla, miehesi alkaa olla jo tutiseva vanhus. Kirjoitin tuolla ylempänä, että tilantenne ei kuulosta toivottomalta, mutta nyt tämä ikäkysymys alkoikin mietityttää...

En kyllä ole kertonut mieheni iästä mitään. Hän on vuoden mua vanhempi, eli ei mikään vanha tosiaankaan.

 

[En muista...]

En kyllä ole kertonut mieheni iästä mitään. Hän on vuoden mua vanhempi, eli ei mikään vanha tosiaankaan.

Oho, anteeksi. Sekoitin varmaan toiseen ketjuun, täällä kun on ollut nut monta nitä haluttomuusketjuja, olet varmaan huomannut sinäkin.

Itseäkin aihe kiinnostaa, kun samoja ongelmia... Tsemppiä meille.

 

[Baila]

Eli loppujen lopuksi mitä vaan mä tekisin asian eteen, se vain huonontaa tilannetta? Ilmeisesti mulla ei sitten pidemmän päälle ole muuta mahdollisuutta kuin murskata miehen maailma jättämällä hänet.

No mulla noiden "pakkoantamisten" myötä homma meni ihan mekaaniseksi. Vähän liukuvoidetta ja hops miehen mieliksi parin minuutin panot. Me toki yritettiin epätoivoisesti lasta noihin aikoihin eli se oli mulla motivaationa, ei niinkään miehen mielyttäminen... Mutta jälkeenpäin olen tosiaan tajunnut kuinka tollanen suorittaminen on haitallista, ainakin oli mulle.

Nyt on tilanne sellainen että mies ei paljoakaan vonkaa ja meillä on seksiä kerran pari kuussa. Sillon kun itse siihen jotenkin pystyn. Mutta edelleenkin lähinnä miestä "ylläpitääkseni" mun halut on aika nollissa... Sillä ISOLLA erotuksella mieheesi etten edes masturboi.

Nyt kun mies on "jättänyt mut rauhaan " niin koen ettei ole painostusta seksiin ja tunnen itseni vähemmän riittämättömäksi. Tällä jotenkin saan itseäni hieman kiinnostumaan seksistä, tai ainakin käsittelemään asiaa vapaammin.

On mullakin ero käynyt mielessä vaikken ole se puutteessa oleva puoli. Koska epätasapaino tuntuu pahalta. Asiasta puhuin vakavasti mieheni kanssa mutta hänelle on selviö ettei halua erota vain seksin takia.

 

["vieras"]

En tiedä mikä terapia auttaisi mieheen, joka runkkaa joka päivä, mutta suuttuu naiselle "hinkkaamisesta". Aika suurta ällötystä sinun kanssa harrastettua seksiä kohtaan täytyy tuntea, jos ei tuon enempää saa pidettyä mölyjä mahassaan.