O
olen lopussa.
Vieras
Mulla on todella typerä fiilis. Syytän itseäni, miksi mä olen alunperinkään ryhtynyt parisuhteeseen ihmisen kanssa jonka libido on HUOMATTAVASTI pienempi kuin omani, varsinkin kun se kävi jo heti alussa selväksi.
Olemma seurustelleet nyt 6 vuotta, joista 4 vuotta ollaan asuttu yhdessä ja vajaa 3 vuotta ollaan oltu yhden lapsen iskä ja äiti. Mun mies ei ole juuri koskaan ollut kovin aktiivinen seksin suhteen. Jos en ikinä itse tekis alotteita, meillä ois varmaan kerran kuussa seksiä. Nyt kun olen tehnyt, paljonkin, meillä on seksiä "jopa" 1-2 viikon välein. Itse haluaisin kerran päivässä, tai vähintäänkin useamman kerran viikossa. Mua loukkaa joka kerta (n.9/10) kun mun mies torjuu mun lähestymiset, mutta silti oon jaksanut jatkaa niiden tekemistä kun tiedän muuten ettei meillä ois seksiä kuin tosi harvoin. Silti pakit pakkien perään on kuudessa vuodessa musertanut mun itsetunnon täysin, ja silloin kun mieheni seksiin saankin suostumaan, mulla on koko ajan olo että hän on tavallaan pakosta nyt tässä touhussa mukana. Mä olen itse hoikka, hyvinsäilynyt juuri 30v täyttänyt nainen, mulla on isot tissit ja kiva pylly, eikä kasvoissakaan ole valittamista. Väittäisin että oon myös hyvä sängyssä, aktiivinen ja osallistuva, sekä aidosti kiihkeä. Olen kokeillut erilaisia alusvaatteita, vihjailevaa ja suoraan asiaan käyvää lähestymistyyliä, urkkinut ja toteuttanut seksifantasioita, kaikkea, mutta mies ei vaan innostu.
No, eilen oli sellainen tilanne että makoilimme molemmat sohvalla illalla ja katsoimme telkkaria. Yritin muutamaan otteeseen tarttua miestä kädestä ja siirtää sen pyllylleni, ihan vaan hiplaamista varten, en olis edes halunnut varsinaista seksiä vaan housujen päältä hivelyä. Joka kerralla miehen reaktio oli tavallaan kauhistuneena vetää kätensä mun kädestä pois. No, puolen tunnin yrittämisen jälkeen mun omat sormet eksyi ihan ohimennen kulkemaan oman pimppini yli, edelleen siis housut jalassa. Ja mitä tekee mies, hyppää ylös sohvalta ja alkaa MÄKÄTTÄMÄÄN mulle että "mitä sä siinä alat ittees räpläämään, tajuatko sä kuinka kiusallista ja ahdistavaa tuo on??" Mulle tuli ihan hirveän paha mieli, sillä tähän mennessä mun mies on vaan ihan kiltisti torjunut mut, mutta tällä hetkellä sainkin kuulla olevani jotenkin vastenmielinen mieheni mielestä kun yritän saada itselleni kosketusta.
Makasin koko yön sängyssä ja mietin haluanko mä oikeasti jatkaa koko loppu elämäni puutteessa elämistä. Koska mies ei tuosta selvästikään ole halukkaammaksi muuttumassa, eikä myöskään mun himot ole laimenemassa. Mies on muutoin täydellinen puoliso ja isä, luotettava, kiltti, empaattinen, rauhallinen, hauska jne. Kaikki muu toimii täysillä, muttei sekis. Ja mulla on kamalan syyllinenolo, olisinko mä ihan lumppu jos jätän muuten täydellisen miehen vain seksin puutteen takia. Tiedän että mulla ois vientiä sinkkuna, ja varmasti löytäisn uudenkin miehen, mutta välitän liikaa jättääkseni mieheni "vain" seksin takia. Aamulla kun nousimme ylös, pyysin mieheltä voitaisinko jutella asiasta, ja kerroin että hänen käytöksensä ja varsinkin sanansa loukkasivat mua todella paljon eilen.
Mies oli pahoillaan, selitti että seksi on hänelle liian tabu eikä hän uskalla ehdottaa mitään silloin kun häntä itseään haluttaisi, ja sitten se fiilis menee vaan ohi kun itseään jännittää niin paljon tehdä aloite. Mainittakoon vielä etten ole ikinä, en kertaakaan, torjunut miestäni kun hän on seksiä ehdottanut (ehkä 3krt/vuosi). Kuitenkin seuraava mitä mieheni kertoi, sai mut tuntemaan oloni tosi vastenmieliseksi mieheni silmissä. Hän nimittäin paljasti runkkaavansa pari kertaa JOKA PÄIVÄ kun ei kuulemma huvita/jaksa mun kanssa panna. Mä oon tähän mennessä elänyt luulossa että tuo runkkaa suunnilleen kerran kuussa jos tietää joutuvansa panemaan ja ei halua tulla liian nopeasti, johtuen siitä että välissä on ollut niin iso tauko. Mutta että joka päivä, ja minulta sitten pihtaa. :'( Mulle hän vakuuttaa ettei mussa ole mitään vikaa, että olen hänestä ihana, haluttava ja seksikäs ja meillä on hyvää seksiä silloin kuin sitä on jne. Jotenkin vaan tuntuu ettei mulle enää riitä kaunbiit sanat kun ei ne vaikuta tekoihin mitenkään.
Mitä mieltä olette? Olisinko mä todella ajattelematon ja itsekäs jos ottaisin eron vain seksin takia? Saako lapselta rikkoa kodin siksi että äiti on jatkuvasti puutteessa? Saako miestään pettää jos hän ei halua sinua ja päälle vielä loukkaa tuolla tavoin? Miten tällaiset tilanteet yleensä ratkotaan eroamatta? Otetaan rakastaja?
Olemma seurustelleet nyt 6 vuotta, joista 4 vuotta ollaan asuttu yhdessä ja vajaa 3 vuotta ollaan oltu yhden lapsen iskä ja äiti. Mun mies ei ole juuri koskaan ollut kovin aktiivinen seksin suhteen. Jos en ikinä itse tekis alotteita, meillä ois varmaan kerran kuussa seksiä. Nyt kun olen tehnyt, paljonkin, meillä on seksiä "jopa" 1-2 viikon välein. Itse haluaisin kerran päivässä, tai vähintäänkin useamman kerran viikossa. Mua loukkaa joka kerta (n.9/10) kun mun mies torjuu mun lähestymiset, mutta silti oon jaksanut jatkaa niiden tekemistä kun tiedän muuten ettei meillä ois seksiä kuin tosi harvoin. Silti pakit pakkien perään on kuudessa vuodessa musertanut mun itsetunnon täysin, ja silloin kun mieheni seksiin saankin suostumaan, mulla on koko ajan olo että hän on tavallaan pakosta nyt tässä touhussa mukana. Mä olen itse hoikka, hyvinsäilynyt juuri 30v täyttänyt nainen, mulla on isot tissit ja kiva pylly, eikä kasvoissakaan ole valittamista. Väittäisin että oon myös hyvä sängyssä, aktiivinen ja osallistuva, sekä aidosti kiihkeä. Olen kokeillut erilaisia alusvaatteita, vihjailevaa ja suoraan asiaan käyvää lähestymistyyliä, urkkinut ja toteuttanut seksifantasioita, kaikkea, mutta mies ei vaan innostu.
No, eilen oli sellainen tilanne että makoilimme molemmat sohvalla illalla ja katsoimme telkkaria. Yritin muutamaan otteeseen tarttua miestä kädestä ja siirtää sen pyllylleni, ihan vaan hiplaamista varten, en olis edes halunnut varsinaista seksiä vaan housujen päältä hivelyä. Joka kerralla miehen reaktio oli tavallaan kauhistuneena vetää kätensä mun kädestä pois. No, puolen tunnin yrittämisen jälkeen mun omat sormet eksyi ihan ohimennen kulkemaan oman pimppini yli, edelleen siis housut jalassa. Ja mitä tekee mies, hyppää ylös sohvalta ja alkaa MÄKÄTTÄMÄÄN mulle että "mitä sä siinä alat ittees räpläämään, tajuatko sä kuinka kiusallista ja ahdistavaa tuo on??" Mulle tuli ihan hirveän paha mieli, sillä tähän mennessä mun mies on vaan ihan kiltisti torjunut mut, mutta tällä hetkellä sainkin kuulla olevani jotenkin vastenmielinen mieheni mielestä kun yritän saada itselleni kosketusta.
Makasin koko yön sängyssä ja mietin haluanko mä oikeasti jatkaa koko loppu elämäni puutteessa elämistä. Koska mies ei tuosta selvästikään ole halukkaammaksi muuttumassa, eikä myöskään mun himot ole laimenemassa. Mies on muutoin täydellinen puoliso ja isä, luotettava, kiltti, empaattinen, rauhallinen, hauska jne. Kaikki muu toimii täysillä, muttei sekis. Ja mulla on kamalan syyllinenolo, olisinko mä ihan lumppu jos jätän muuten täydellisen miehen vain seksin puutteen takia. Tiedän että mulla ois vientiä sinkkuna, ja varmasti löytäisn uudenkin miehen, mutta välitän liikaa jättääkseni mieheni "vain" seksin takia. Aamulla kun nousimme ylös, pyysin mieheltä voitaisinko jutella asiasta, ja kerroin että hänen käytöksensä ja varsinkin sanansa loukkasivat mua todella paljon eilen.
Mies oli pahoillaan, selitti että seksi on hänelle liian tabu eikä hän uskalla ehdottaa mitään silloin kun häntä itseään haluttaisi, ja sitten se fiilis menee vaan ohi kun itseään jännittää niin paljon tehdä aloite. Mainittakoon vielä etten ole ikinä, en kertaakaan, torjunut miestäni kun hän on seksiä ehdottanut (ehkä 3krt/vuosi). Kuitenkin seuraava mitä mieheni kertoi, sai mut tuntemaan oloni tosi vastenmieliseksi mieheni silmissä. Hän nimittäin paljasti runkkaavansa pari kertaa JOKA PÄIVÄ kun ei kuulemma huvita/jaksa mun kanssa panna. Mä oon tähän mennessä elänyt luulossa että tuo runkkaa suunnilleen kerran kuussa jos tietää joutuvansa panemaan ja ei halua tulla liian nopeasti, johtuen siitä että välissä on ollut niin iso tauko. Mutta että joka päivä, ja minulta sitten pihtaa. :'( Mulle hän vakuuttaa ettei mussa ole mitään vikaa, että olen hänestä ihana, haluttava ja seksikäs ja meillä on hyvää seksiä silloin kuin sitä on jne. Jotenkin vaan tuntuu ettei mulle enää riitä kaunbiit sanat kun ei ne vaikuta tekoihin mitenkään.
Mitä mieltä olette? Olisinko mä todella ajattelematon ja itsekäs jos ottaisin eron vain seksin takia? Saako lapselta rikkoa kodin siksi että äiti on jatkuvasti puutteessa? Saako miestään pettää jos hän ei halua sinua ja päälle vielä loukkaa tuolla tavoin? Miten tällaiset tilanteet yleensä ratkotaan eroamatta? Otetaan rakastaja?
Mitä sitten olisin tehnyt, jos tilanne ei olisi meillä korjaantunut? Ei tietoa. Toivottavasti pääsette johonkin ratkaisuun. Ei tuota loputtomiin kestä.