G
gerbbu
Vieras
Pakko purkautua kun on niin paha olo.
Ystävystyttiin yhden miehen kanssa joka sitten ihastui minuun. No aluksi mulla ei ollut sen kummempia tunteita häntä kohtaan, mutta aikaa myöten itsekin ihastuin. No kerroin tunteista, koska hän vielä yritti. No sanoin kuitenkin hänelle etten ole valmis mihinkään vakavaan, oikeestaan edes treffeihin. Olin hetki sitten eronnut raskaasta parisuhteesta. No hetki oli pientä ihmettelyä ja sitten hän kertoi ettei halua olla tekemisissä ollenkaan, ellen suostu lähtemään ulos hänen kanssaan. Sanoin sitten etten vielä kykyne. Välit sitten viilentyivät. No menin sitten jonkinlaiseen paniikkiin, kun luulin menettäväni koko ihmisen, mikä oli muodostunut jo todella tärkeäksi elämässäni. Ja suostuinkin sitten treffeihin, joille ei kyllä koskaan päästy. Rupesi ahdistamaan kahta kauheammin sen jälkeen. Mikä johti siihen että kyseinen mies ei edes tervehdi minua enää. No tää tietenkin tuntuu tosi pahalta.
Tietenkin ymmärrän että ei välttämäti pysty olemaan kanssani tekemisissä, mutta melkein päivittäin törmätään, niin tuntuu helvetin tyhmältä olla edes tervehtimättä. Mä haluaisin olla viel hänen kanssaan tekemisissä.
Tähän vaikuttaa vissiinkin viel hänen puoleltaan sellainen piiripienipyörii, että mulla oli lyhyt suhde yhteiseen tuttuun tässä välissä. Mihin en myöskään ollut valmis, kyseinen mies tiesi sen, mutta tykkäsi minusta kai niin paljon että tuli väkisin elämääni. Ja siis tähän mieheen ihastuin heti tulisesti, eli oli heti menoa.. En itsekään jotenkin tunteiden vallassa pystynyt ajattelemaan järkevästi. Tämä suhde kuitenkin loppui mun flippailuun, kun oli niin paljon omia tunteita käsittelemättä huonosta suhteesta.
Ja tämä eka kertomani mies on vissiinkin herneet nenässä vielä tästä toisesta, että miten olin hänen kanssaan mutta en hänen. Mun mielestä kun asiossa on eri lähtökohdatkin. Salamarakkaus ja sitten hiljakseen syntynyt, missä pystyy vähän järkevämmin jo ajattelemaan, että mitä tekee ja mitä ei.. Ja jotain muutakin pientä.
Tuntuu että olen vain ihan sekaisin kaikesta ja on todella uuvuttavaa. Olenko mä nyt jotenkin helvetin tyhmä?
Ystävystyttiin yhden miehen kanssa joka sitten ihastui minuun. No aluksi mulla ei ollut sen kummempia tunteita häntä kohtaan, mutta aikaa myöten itsekin ihastuin. No kerroin tunteista, koska hän vielä yritti. No sanoin kuitenkin hänelle etten ole valmis mihinkään vakavaan, oikeestaan edes treffeihin. Olin hetki sitten eronnut raskaasta parisuhteesta. No hetki oli pientä ihmettelyä ja sitten hän kertoi ettei halua olla tekemisissä ollenkaan, ellen suostu lähtemään ulos hänen kanssaan. Sanoin sitten etten vielä kykyne. Välit sitten viilentyivät. No menin sitten jonkinlaiseen paniikkiin, kun luulin menettäväni koko ihmisen, mikä oli muodostunut jo todella tärkeäksi elämässäni. Ja suostuinkin sitten treffeihin, joille ei kyllä koskaan päästy. Rupesi ahdistamaan kahta kauheammin sen jälkeen. Mikä johti siihen että kyseinen mies ei edes tervehdi minua enää. No tää tietenkin tuntuu tosi pahalta.
Tietenkin ymmärrän että ei välttämäti pysty olemaan kanssani tekemisissä, mutta melkein päivittäin törmätään, niin tuntuu helvetin tyhmältä olla edes tervehtimättä. Mä haluaisin olla viel hänen kanssaan tekemisissä.
Tähän vaikuttaa vissiinkin viel hänen puoleltaan sellainen piiripienipyörii, että mulla oli lyhyt suhde yhteiseen tuttuun tässä välissä. Mihin en myöskään ollut valmis, kyseinen mies tiesi sen, mutta tykkäsi minusta kai niin paljon että tuli väkisin elämääni. Ja siis tähän mieheen ihastuin heti tulisesti, eli oli heti menoa.. En itsekään jotenkin tunteiden vallassa pystynyt ajattelemaan järkevästi. Tämä suhde kuitenkin loppui mun flippailuun, kun oli niin paljon omia tunteita käsittelemättä huonosta suhteesta.
Ja tämä eka kertomani mies on vissiinkin herneet nenässä vielä tästä toisesta, että miten olin hänen kanssaan mutta en hänen. Mun mielestä kun asiossa on eri lähtökohdatkin. Salamarakkaus ja sitten hiljakseen syntynyt, missä pystyy vähän järkevämmin jo ajattelemaan, että mitä tekee ja mitä ei.. Ja jotain muutakin pientä.
Tuntuu että olen vain ihan sekaisin kaikesta ja on todella uuvuttavaa. Olenko mä nyt jotenkin helvetin tyhmä?
