Miehen juomisesta, mitä mieltä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei aina niin onnellinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ei aina niin onnellinen

Vieras
Mieheni on juonut läpi yhdessäoloaikamme (12 vuotta) milloin enemmän, milloin vähemmän. Aina kuitenkin vähintain kaksi kertaa kuukaudessa ja noin korillisen olutta / pullon viinaa kerrallaan.

Alkuvuosina mies oli väkivaltainen ja karkasi ryyppyreissuilleen monta kertaa vuodessa. Nuo touhut loppuivat viitisen vuotta sitten lapsemme synnyttyä.

Mies juo nykyisin noin kaksi kertaa kuukaudessa illan kerrallaan. Kertojan määrä ei ole paljon, mutta mies juo tuollloin niin paljon, ettei muista tapahtumista mitään ja sammuu milloin mihinkin. Yleensä se olen minä, joka kantaa miehen kotiin / kaverilleen nukkumaan. Koko seuraava päivä ja ilta meneekin miehellä sitten krapulassa, eikä hän kykene osallistumaan perheensä kanssa touhuamiseen millään tavalla. Minua se suututtaa.

Sillin tällöin mies loukkaa minua tahallaan viinapäissään ja saa vanhat pelot taas pintaan. Hän ei ole koskenut minuun pahalla kädellä vuosiin, mutta toivottaa helv...iin jne. Selvinpäin sitten pyytelee anteeksi, lupaa muuttua ja vannottaa, ettei oikeasti ajattele minusta noin.


Mielipiteitänne tilanteestamme kaipaisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Lähtisin tökkimään. Tai pistäisin ukon pellolle.

Oikeastiko? 12 vuoden jälkeen, vaikka muuten kaikki on hyvin?

Ei minusta ole hyvin, jos kaks kertaa kuukaudessa on räkä poskella ja miestä pitää huoltaa. Ja ettei sitten osallistu perheen elämään. Ja vielä tuo sinulle uhittelu. Huhhuh, paljon siedät, joka toinen vkl tuollaista. :|
Ja minä en itsekään tosiaankaan lasiin sylje, eikä sylje mieskään. Juhlia saa kunhan joku tolkku säilyy ja kukaan ei siitä joudu kärsimään.
Ja juu, joskus voi nousta viina liikaa päähän ja joutuu vaikka kumppania vähän huoltamaankin, mutta ei se saa olla säännöllistä tai sellaista että saa kuulla vittuiluja ja helvettiin toivotuksia.
 
no tollasta sattuu, joko hyväksyt sen tai et. sopikaa että kun juo ni juo jossain muualla ja sairastaa sen muualla ettei sun tarvii kärsii siitä tai sit lopettaa kokonaan juominen. taikka pahimmas tapaukses lopettakaa suhe, mutta mikäli suhe muutoin toimii nii ei varmaan paras ratkaisu sekään!
 
Mielenkiinnolla odotan minäkin vinkkejä, minulla nimittäin aika sama tilanne. Lähtemisen neuvot tulevat aina ihmisiltä jotka ei todellakaan ymmärrä tilannetta. Se on tosi vaikeeta jos muuta ongelmaa ei ole, lähteä ja rikkoa perhe, mikä on miehelleni todella tärkeä. Mutta siinä se onkin, jos perhe on tärkeä niin miksi käyttäytyä niin?? siihenpä ei osaa vastata kukaan, ei edes mies itse.
 
Mun mies juo kanssa tuolla tyylillä. Tai siis on ihan penkin alla ja jalat ei kanna, seuraavan päivän krepula ihan tappava. Onneksi ei juo kuin muutamia kertoja vuodessa. Pikkusen on ehkä vielä hillinnyt juomista, jos olen mukana. Ilkeä hän ei ole koskaan. Joi ennen enemmän, mutta keskusteltuamme asiasta, ymmärsi kantani ja juo harvemmin. Keskustelkaa asiasta, mikäli hän ei kuuntele sinua ollenkaan, harkitsisin asiaa uudelleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miltzu:
Mielenkiinnolla odotan minäkin vinkkejä, minulla nimittäin aika sama tilanne. Lähtemisen neuvot tulevat aina ihmisiltä jotka ei todellakaan ymmärrä tilannetta. Se on tosi vaikeeta jos muuta ongelmaa ei ole, lähteä ja rikkoa perhe, mikä on miehelleni todella tärkeä. Mutta siinä se onkin, jos perhe on tärkeä niin miksi käyttäytyä niin?? siihenpä ei osaa vastata kukaan, ei edes mies itse.

Aikoinaan me käytiin asiasta juttelemassa ammattilaisten kanssa ja vähäksi aikaa se auttoikin. Nyt tilanne on taas pahentunut kesän mittaan, kun juomiskerrat ja -määrät on taas lisääntyneet.

On tämä joskus niin vaikeaa. En haluaisi rikkoa perhettä, kun me kaikki kuitenkin rakastamme toisiamme, mutta hyvä ei ole näinkään. :(
 
Ajattelleppa lastasi. Kyllä mä lähtisin nostelemaan. Mun isä joi kuukausi kaupalla ja oli väkivaltainen. Nyt on oma perhe eikä mies juo enkä voisi kuvitellakkaan ottavani miestä joka joisi itsensä sammuksiin.
 
Niinpä, kukaan ei vois kuvitellakkaan olevansa tällaisessa tilanteessa, kun ei ole joutunut tällaiseen tilanteeseen. On tosi loukkaavaa kun aina arvostellaan että miten sä jaksat tollasta ja mä en ainakaan kattelis tollasta ukkoa. Kyllähän sen ymmärtää että helppo on vierestä niin sanoa. Ja hulluinta tässä minun tilanteessa on se että mun isä on samanlainen, mutta se on purkanut suuttumuksensa kännipäissään meihin lapsiin, ja se on kyllä satavarmaa että mun lapset ei tule kärsimään siitä mistä minä olen kärsinyt!! Silloin en enää ajattele muuta kun sitä että lapsilla on parempi ilman sellaista isää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miltzu:
Niinpä, kukaan ei vois kuvitellakkaan olevansa tällaisessa tilanteessa, kun ei ole joutunut tällaiseen tilanteeseen. On tosi loukkaavaa kun aina arvostellaan että miten sä jaksat tollasta ja mä en ainakaan kattelis tollasta ukkoa. Kyllähän sen ymmärtää että helppo on vierestä niin sanoa. Ja hulluinta tässä minun tilanteessa on se että mun isä on samanlainen, mutta se on purkanut suuttumuksensa kännipäissään meihin lapsiin, ja se on kyllä satavarmaa että mun lapset ei tule kärsimään siitä mistä minä olen kärsinyt!! Silloin en enää ajattele muuta kun sitä että lapsilla on parempi ilman sellaista isää.

Meilläkään mies ei ole koskaan ollut väkivaltainen lasta kohtaan, eikä koskaan juo lapsen nähden. Sellaista en minäkään katselisi.

Minustakin on loukkaavaa, kun käsketään lähteä lapsen takia - olisiko hänellä muka parempi ilman rakastavaa isää, jonka kanssa touhuta? Miehen alkoholin käyttö kun ei kuitenkaan tapahdu lapsen nähden, eikä lapsi joudu kärsimään isänsä juopottelusta. Kahtena päivänä kuukaudesta isä ei vaan lähde perheen touhuihin mukaan, vaan nukkuu suurimman osan päivää.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja miltzu:
Niinpä, kukaan ei vois kuvitellakkaan olevansa tällaisessa tilanteessa, kun ei ole joutunut tällaiseen tilanteeseen. On tosi loukkaavaa kun aina arvostellaan että miten sä jaksat tollasta ja mä en ainakaan kattelis tollasta ukkoa. Kyllähän sen ymmärtää että helppo on vierestä niin sanoa. Ja hulluinta tässä minun tilanteessa on se että mun isä on samanlainen, mutta se on purkanut suuttumuksensa kännipäissään meihin lapsiin, ja se on kyllä satavarmaa että mun lapset ei tule kärsimään siitä mistä minä olen kärsinyt!! Silloin en enää ajattele muuta kun sitä että lapsilla on parempi ilman sellaista isää.

Meilläkään mies ei ole koskaan ollut väkivaltainen lasta kohtaan, eikä koskaan juo lapsen nähden. Sellaista en minäkään katselisi.

Minustakin on loukkaavaa, kun käsketään lähteä lapsen takia - olisiko hänellä muka parempi ilman rakastavaa isää, jonka kanssa touhuta? Miehen alkoholin käyttö kun ei kuitenkaan tapahdu lapsen nähden, eikä lapsi joudu kärsimään isänsä juopottelusta. Kahtena päivänä kuukaudesta isä ei vaan lähde perheen touhuihin mukaan, vaan nukkuu suurimman osan päivää.

No mitä sinä sitten tällä aloituksella hait? Asiathan tuntuu sun mielestä olevan enemmän kuin hyvin joten anna sitten olla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei aina niin onnellinen:
Mieheni on juonut läpi yhdessäoloaikamme (12 vuotta) milloin enemmän, milloin vähemmän. Aina kuitenkin vähintain kaksi kertaa kuukaudessa ja noin korillisen olutta / pullon viinaa kerrallaan.

Alkuvuosina mies oli väkivaltainen ja karkasi ryyppyreissuilleen monta kertaa vuodessa. Nuo touhut loppuivat viitisen vuotta sitten lapsemme synnyttyä.

Mies juo nykyisin noin kaksi kertaa kuukaudessa illan kerrallaan. Kertojan määrä ei ole paljon, mutta mies juo tuollloin niin paljon, ettei muista tapahtumista mitään ja sammuu milloin mihinkin. Yleensä se olen minä, joka kantaa miehen kotiin / kaverilleen nukkumaan. Koko seuraava päivä ja ilta meneekin miehellä sitten krapulassa, eikä hän kykene osallistumaan perheensä kanssa touhuamiseen millään tavalla. Minua se suututtaa.

Sillin tällöin mies loukkaa minua tahallaan viinapäissään ja saa vanhat pelot taas pintaan. Hän ei ole koskenut minuun pahalla kädellä vuosiin, mutta toivottaa helv...iin jne. Selvinpäin sitten pyytelee anteeksi, lupaa muuttua ja vannottaa, ettei oikeasti ajattele minusta noin.


Mielipiteitänne tilanteestamme kaipaisin.



OOOÄMGEE! että ihan kaksi kertaa kuukaudessa. sehän on, hetkinen..jopa kaksi iltaa kuukaudessa!! selvä rappioalkoholisti. nyt äkkiä heti sossut ja lastensuojelijat paikalle ja mies eristyksiin. tuollaista juoppoa en naapuristossani katselis hetkeäkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pii paa pii paa:
Alkuperäinen kirjoittaja Ei aina niin onnellinen:
Mieheni on juonut läpi yhdessäoloaikamme (12 vuotta) milloin enemmän, milloin vähemmän. Aina kuitenkin vähintain kaksi kertaa kuukaudessa ja noin korillisen olutta / pullon viinaa kerrallaan.

Alkuvuosina mies oli väkivaltainen ja karkasi ryyppyreissuilleen monta kertaa vuodessa. Nuo touhut loppuivat viitisen vuotta sitten lapsemme synnyttyä.

Mies juo nykyisin noin kaksi kertaa kuukaudessa illan kerrallaan. Kertojan määrä ei ole paljon, mutta mies juo tuollloin niin paljon, ettei muista tapahtumista mitään ja sammuu milloin mihinkin. Yleensä se olen minä, joka kantaa miehen kotiin / kaverilleen nukkumaan. Koko seuraava päivä ja ilta meneekin miehellä sitten krapulassa, eikä hän kykene osallistumaan perheensä kanssa touhuamiseen millään tavalla. Minua se suututtaa.

Sillin tällöin mies loukkaa minua tahallaan viinapäissään ja saa vanhat pelot taas pintaan. Hän ei ole koskenut minuun pahalla kädellä vuosiin, mutta toivottaa helv...iin jne. Selvinpäin sitten pyytelee anteeksi, lupaa muuttua ja vannottaa, ettei oikeasti ajattele minusta noin.


Mielipiteitänne tilanteestamme kaipaisin.



OOOÄMGEE! että ihan kaksi kertaa kuukaudessa. sehän on, hetkinen..jopa kaksi iltaa kuukaudessa!! selvä rappioalkoholisti. nyt äkkiä heti sossut ja lastensuojelijat paikalle ja mies eristyksiin. tuollaista juoppoa en naapuristossani katselis hetkeäkään.

Kyllä munkin mies juo kaks kertaa kuukaudessa (ei aina mutta monesti), mutta ei niin että alkaa mua toivotella helvettiin tai uhitella. Eikä hän myöskään tarvitse minun kanniskeluja eikä menetä muistiaan ja ole seuraava päivää toimintakyvytön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No mitä sinä sitten tällä aloituksella hait? Asiathan tuntuu sun mielestä olevan enemmän kuin hyvin joten anna sitten olla?

Ja tämä neuvosiko on mielestäsi asiallinen?? Jos ei sinulla ole ymmärrystä asiaan niin silloin ei ole pakko kommentoida yhtään mitään :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja miltzu:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No mitä sinä sitten tällä aloituksella hait? Asiathan tuntuu sun mielestä olevan enemmän kuin hyvin joten anna sitten olla?

Ja tämä neuvosiko on mielestäsi asiallinen?? Jos ei sinulla ole ymmärrystä asiaan niin silloin ei ole pakko kommentoida yhtään mitään :)

Mitä tässä pitäis ymmärtää. Sanoa että hyvä mies on? Ymmärrän ja uskon sen että mies on upea isä muuten, mutta jos tuollainen käyttäytyminen juodessa jatkuu, niin pitäisi ainakin hetki erillään miettiä. Tai miehen suosiolla lopettaa juominen. En vain nyt ymmärrä että mitä neuvoja ap tässä kaipaa kun heti puolustautuu kuitenkin, eli pohjimmiltaan ei taida häntä tuo homma haitata. Liekö kyseessä nainen, joka kokee ne suurimmat hetkensä miehen madellessa edessä anteeksi pyydellen? Eli on vain kiva kun saa vähän olla suruissaan ja haavoitettu ja mies huomioi sitten normaalia enemmän katumuksissaan? Tämähän on ihan normi-kuvio myös väkivaltaperheissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Lähtisin tökkimään. Tai pistäisin ukon pellolle.

Oikeastiko? 12 vuoden jälkeen, vaikka muuten kaikki on hyvin?

Kyllä. Minä lähtisin.

Minulle ei 'kaikki muu' voisi olla hyvin, jos miehellä on hoitamaton alkoholiongelma (tuollainen juominen ei ole normaalia), taipumusta väkivaltaisuuteen ja käytöstä, joka osoittaa äärimmäistä epäkunnioitusta minua ja lapsiani kohtaan. Sillä ei ole väliä, että fyysinen ja henkinen väkivalta tulisi esiin ennen kaikkea humalassa. Se, että se tulee esiin koskaan, olisi mulle jo liikaa.

Ainoa, joka saisi mut jäämään, olisi miehen lupaus ja sitoumus lähteä heti hoitoon ja terapiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pii paa pii paa:
Alkuperäinen kirjoittaja Ei aina niin onnellinen:
Mieheni on juonut läpi yhdessäoloaikamme (12 vuotta) milloin enemmän, milloin vähemmän. Aina kuitenkin vähintain kaksi kertaa kuukaudessa ja noin korillisen olutta / pullon viinaa kerrallaan.

Alkuvuosina mies oli väkivaltainen ja karkasi ryyppyreissuilleen monta kertaa vuodessa. Nuo touhut loppuivat viitisen vuotta sitten lapsemme synnyttyä.

Mies juo nykyisin noin kaksi kertaa kuukaudessa illan kerrallaan. Kertojan määrä ei ole paljon, mutta mies juo tuollloin niin paljon, ettei muista tapahtumista mitään ja sammuu milloin mihinkin. Yleensä se olen minä, joka kantaa miehen kotiin / kaverilleen nukkumaan. Koko seuraava päivä ja ilta meneekin miehellä sitten krapulassa, eikä hän kykene osallistumaan perheensä kanssa touhuamiseen millään tavalla. Minua se suututtaa.

Sillin tällöin mies loukkaa minua tahallaan viinapäissään ja saa vanhat pelot taas pintaan. Hän ei ole koskenut minuun pahalla kädellä vuosiin, mutta toivottaa helv...iin jne. Selvinpäin sitten pyytelee anteeksi, lupaa muuttua ja vannottaa, ettei oikeasti ajattele minusta noin.


Mielipiteitänne tilanteestamme kaipaisin.



OOOÄMGEE! että ihan kaksi kertaa kuukaudessa. sehän on, hetkinen..jopa kaksi iltaa kuukaudessa!! selvä rappioalkoholisti. nyt äkkiä heti sossut ja lastensuojelijat paikalle ja mies eristyksiin. tuollaista juoppoa en naapuristossani katselis hetkeäkään.

Kyllä minunkin mies käyttää alkoholia aika usein, mutta koskaan ei juo itseään humalaan asti. Mitä normaalia siinä on, että juodaan itsensä niin känniin ettei selvitä itse kotiin ja seuraavana päivänä ollaan ihan työkyvytön?? Minusta tuollainen aika teini-touhua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Missä lapsi on silloin, kun sinä omien sanojesi mukaan kannat miestä kotiin?

Lisään tähän, että ilmeisesti siis olette yhdessä liikkeellä ja lapsi hoidossa? Älä lähde miehesi kanssa ryyppyreissulle vettuilua kuuntelemaan. Anna mennä keskenään, liekö sitten miehelläkään enää niin kivaa... Ja mene itse myös joskus tuulettumaan.
 

Yhteistyössä