miehen käsitys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja juups...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

juups...

Vieras
olen jo pidemmän aikaa kokenut, että mieheni aliarvostaa minua ja rankasti. olen yrittänyt keskustella aiheesta mutta tämä on jyrkästi kiistänyt asian. tänään sitten lipsautti ettei mulla nyt niin kovin rankkaa voi olla kun vaan makoilen lattialla ja leikin pojan kanssa ja hiukan välillä imettelen. ja tämä oli suora lainaus.hoidan kodin ja pojan. lisäksi opiskelen kotonaja käyn töissä yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. mies ei hoida lasta eikä tee kotitöitä. olenko vain itse kokenut homman rankemmaksi, onko mies oikeassa? mites teillä?
 
Lyhyen kuvauksen perusteella minusta teet ihan tarpeeksi. Mies ei ymmärrä kuinka rankkaa lapsen hoito voi olla. Jätä häne t vaikka lauantaina koko päiväksi kahdestaan. Pistä vielä kaupassakäynti ja mattojen tomutus työlistalle. Kyllä siinä arki realisoituu.
 
Meillä mies huomasi hyvin nopeasti miten rankkaa se kotonaolokin on, kun jäi muutamaksi kuukaudeksi lapsemme kanssa kotiin kun minä lähdin töihin :-) Sen lisäksi että hän saa viettää kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa, suuri ilo on ollut myös siitä että molemminpuolinen ymmärrys on lisääntynyt juuri siitä, että ei se kotonaolokaan mitään lomaa ole...


 
Itse tein eräänä päivänä niin, että vietin koko päivän vain lapsen kanssa enkä koskenut kotihommiin. Kun mies tuli kotia, niin valitti kun ei ruoka ollut valmiina ja talo sekaisin. Sanoin vain että mun työ on vauvanhoito enkä ole mikään kotipiika. Kun joskus mies joutuu itse laittamaan ruokansa, pesemään pyykkinsä, siivoamaan jälkensä ja pitämään talon siistinä vauvan hoidon lisäksi, niin eiköhän ala ymmärtämään että päivällä ei äidillä ole kyllä aikaa ""vain maata"" sohvalla ja lueskella lehtiä.

Jätä mies päiväksi lapsen kanssa ja tee lista mitä hänen tarttee tehdä päivän aikana (eli samat hommat kuin sinäkin teet päivisin) ja katso mikä on palaute. Pistä ukkos kuriin, jos haluaa kaiken valmiina ja unohtaa kaiken muun paitsi työnsä, niin muuttakoon äitinsä helmoihin. Kyllä vastuu on molemmilla lapsesta ja kodista, vaikka äiti on päivän lapsen kanssa. Miehellä on työ, äidillä työ lapsesta.
 
juu mies vain kotiin päiväksi vauvan kanssa ja työlista käteen! sitten kun tulee sua vastaan ovella illalla tukkapystyssä ja pahoitellen kun ei vielä ole ruokaa ehtinyt tehdä... siinä kohtaa se kuuluisa ""mitäs minä sanoin""-ilme ja kysymys, että ""miten niin ei ole valmis? sinähän olet täällä vain päivän makoillut lattialla ja leikkinyt lapsen kanssa, ei kai se nyt niin ylivoimaista voi olla ruokaa tehdä siiheksi kun tulen kotiin???""

nimimerkillä, siperia opettaa...
 
Sama täällä, tuntuu että mies vain kuvittelee, että makoilen täällä kotona kaiket päivät enkä tee mitään. Suoraan hän ei ole sanonut asiasta mutta tiedän että hän on sitä mieltä. Jos en ole kotona kun hän tulee töistä, hän on naama vinossa. Kodin siistiminen tavaroiden pakoilleen laittaminen, vauvan hoitaminen ja muut askareet joita päivän aikana teen, eivät välttämättä näy sellaisen ihmisen silmissä, joka on päivän poissa kotoa, mutta jos jättäisin kaikki tavarat hujan hajan niin parin päivän päästä koti olisi tosi sotkuinen mutta mies ei tajua sitä, kun ei ole nähnyt sitä tilanetta. Olen varma että jos hän olisi vauvan kanssa esim viikon kotona, niin koti olisi aivan kamalassa kunnossa. Mies kai kuvittelee, että koti pysyy itsestään kunnossa ja tavarat paikoillaan ja joku ne pyykitkin pesee ym. Itselläkin on huono omatunto, kun mieheni luulee, että vaan laiskottelen hänen poissaollessaan, mutta esim imettäminenkin on työtä, aina pitää olla valmiudessa.
 
Tässä ""pehmeämpi"" vaihtoehto, toimii ainakin meillä: kun mies tulee töistä, pyydät sen hoitamaan vauvaa sillä aikaa kun itse teet jotain, esim. ruokaa. Jo noin puolen tunnin päästä mies alkaa vihjailla, että haluaisi vähän levätä, kun on ollut koko päivän töissä. Jos et ole huomaavinaan vihjailua ja sanot vaikka että ""maatkaa te vain pojan kanssa sohvalla"", niin saat kohta kuulla, että lapsen hoitaminen on kyllä aika rankkaa... Tätä pitää harrastaa säännöllisesti, ettei vaikutus unohdu miehen päästä...
 
Meillä isä viettää suunnilleen kerran viikossa yhden illan nelikuukautisen tyttäremme kanssa, on ollut näin jo melkein alusta saakka. Ensin kuvitteli tekevänsä omia juttujaan samalla, mutta totesi aika pian, että eihän se ihan niin mene.

Usein jätän surutta pyykit koneeseen odottamaan ripustamista ja hommat levälleen, joskus on tehnyt jotain niistä, joskus ei. Mutta ymmärtää kyllä, ettei se kotonaolo ole mitään huvia ja lepoa.

Ilmoitin jo raskaana ollessa, että haluan isän oppivan hoitamaan lasta ilman työlistaakin, tietävän miten syödään ja nukutaan ja missä on pyjamat. Ja nykyään isä on useimmin se, joka muistuttaa minua, että kyllä kotona pärjätään ilmankin.

Uskon, että varmasti paras keino opettaa miehelle, mistä kotiäitiydessä on kysymys, laittaa ukko akan töihin... kyllä siinä luulot haihtuu. Ja kertoa ihan suoraan, miten paljon menee aikaa mihinkin.

Meillä mies neuvoi minua joskus nukkumaan lapsen päiväunien aikaan, kun valitin väsymystäni. Huomautin, että lapsen unet ovat parasta aikaa suorittaa omat aamutoimet (30 min aamupäivän alussa) ja tehdä kotihommia, syödä lounasta, lukea lehteä kahvikupin kera (iltapäivällä kolmisen tuntia). Ymmärsi yskän, kun väänsin rautalangasta.
 
Juu, samoilla linjoilla olen edellisten kanssa että anna miehelle tilaisuus kokeilla miten kotonaolo sujuu! Meillä vaihdettiin vuoroa kuukaudeksi (mies kotiin, minä töihin), ja kaikki natinat loppui siihen! :-)
 

Yhteistyössä