A
a.p.
Vieras
Tosiaan pettämistä ei tarvi missään nimessä antaa anteeksiTuo rakastaja juttu on kyllä todella ikävää. Jos siitä saan mieheni kiinni niin oksat pois. Leikkaan sen pallit ja syötän koirille. Toivon ettei ikinä siihen mennä. Vielä ei ainakaan merkkejä siitä
Onko miehesi töissä missään? Onko hän opiskellut? Jos ennen eroa hakisitte jotain apua?
Joo, anteeksi , en kyläl tarkoittanut, että sun pitäisi alkaa omaa miestäsi epäilemään. Olen tässä nyt yrittänyt unohtaa ja antaa anteeksi, mutta kyllä tän myöltä on alkanut maku mennä suhteesta...ja mikä mulla odottaakaan palkintona henkisestä kärsimyksestä, kun puren ja nielen tän pettämisasian... huonosti käyttäytyvä, itsekäs kusipää...ei ole kyllä mun henkisen tuskani arvoista.
On töissä ja opiskellut, muutoinon kyllä ihan kunnon ihminen, luonnevikaa vaan lyötyy... Ollaan käyty jo terapiassakin, jóka ehkä VÄHÄN jeesas...että jotain tapoja muutti, mutta keskustelu- ja kompromissitaitoja ei ehditty siellä oppia, kun jäi muiden kiireiden takia kesken se...ja nyt mies on sitä mieltä, ettei sinnetarvii eikä jaksamennä, varmaan koska meillä "meneehyvin" kun olen lopettanut kuulustelutsiitä toisesta naisesta...hoh-hoijaa...kyllä se päivittäin vaivaa, mutta kun ei mies pysty keskustelemaan ja siitä tulee sellasia tappeluja,e ttä taas on äijä puhelin sammuneena päiväkausia karkureissuilla, niin en jaksa...
Olen itse asennoitunut niin, että kerran hänelle sopii, että hän on oikeutettu tekemään mitä vain, ja ollaan tälleen kämppismeiningillä, niin olen ryhtynyt hiljaa itsekin sellaiseksi...mutta mä en saa siitä mitään tyydytystä, pelkästä seläntakana vehtailusta...haluan ihan avoimesti treffeille ihanan miehen kanssa, enkä halua huijata ketään tai selitellä, että "joojoo, kohta kyl ero tulee"....