miehen käytös

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lopussako..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lopussako..

Vieras
..olen ymmälläni ja aika lopussa miesystäväni käytöksen suhteen. hänen on kaikessa oltava parempi kuin muut. jos teen hänelle ruokaa, hän kiittää ja kertoo samaan hengenvetoon miten itse olisi tehnyt toisin ja parempaa. hän ei yksinkertaisesti pysty antamaan minulle pienintäkään kehua asioista, joita teen hyvin. Itseään hän muistaa kehua joka asiassa ja hän tekee kaiken omien sanojensa mukaan paremmin kuin muut. hänellä on erityisen vahva tarve kehua omia piirteitään ja joskus myös ulkonäköään. hän on erityinen eikä häntä voi verrata muihin miehiin.

ajan kanssa vaatetukseni on alkanut olla vääränlaista. en pukeudu samoin kuin hänen exänsä, joka ilmeisesti näytti aina (hänen silmissään) seksikkäältä. (on kuvaillut usein exäänsä ja tämän tapoja ja olemusta, mitä teki ja miten teki, kuvaillut myös yleisesti millaiset naiset viehättävät) Hän sanoo samaan hengenvetoon, että riitän hänelle ja olen oikea. Parisuhteemme alussa hän kehui minua kauniiksi eikä pukeutumisessakaan ollut vikaa. päinvastoin..olin nainen jollaista hän oli aina toivonut. pukeudun itse hyvin ja pidän itsestäni huolta. olen kaunis ja hoikka. en vaan näytä hänen mielestään seksikkäältä, vaikka kadulla miesten päät kääntyvät ja mieskin on sen huomannut. mies on usein mustasukkainen, mutta piilottaa sen. silti hän sanoo rakastavansa ja että olen hänelle oikea nainen. mies haluaisi minun hankkivan jotakin vaatteita sen takia, että ne miellyttävät häntä ja se pitäisi parisuhteessa suoda, että kuuntelee toisen mieltymyksiä. Jos sanon, että arvostelu tuntuu pahalta, toteaa hän, ettei hän ole sitten oikea mies minulle, koska loukkaannun. seksielämämme ei toimi kun en tunne halua arvostelevaa miestä kohtaan. mies suuttuu, jos kieltädyn. usein tunnen, että olen vain käyttöesine. hän on myös ilmaissut, ettei pukeutumiseni saa häntä syttymään. aikaisemmin en ole koskaan törmännyt tällaiseen, joten kyse ei ole rumasta ulkomuodostani tai huonosta vaatemausta. eniten ihmetyttää, että miksi hän ylipäänsä haluaa olla kanssani?

tunnen itseni usein masentuneeksi ja tunnen itseinhoa. en tunne itseäni enää kauniiksi. olemme puhuneet näistä asioista, mutta miehen mukaan ne pitäisi käsitellä ja unohtaa. niin..unohtaa..kunnes samat asiat taas nousevat jonkun ajan päästä esille..Hänen mielestään minussa on vika, kun en osaa asioita käsitellä ja unohtaa.

se, miksi itse sitten olen vielä tässä suhteessa johtuu siitä, että hän osaa olla hyväkäytöksinen ja läheisyyttä osoittava mies, joka myös keskustelee asioista. hänessä on kuitenkin myös toinen puoli. hän on usein etäinen, poissaoleva,pahantuulinen, suuttuu helposti ja käyttää ilkeää kieltä. huomaan usein, että varon puheitani ja vetäydyn hiljaiseksi, jos hän on huonolla tuulella. tuntuu kuin hän toisinaan pelaisi tahallaan ja aiheuttaisi esim. minulle mustasukkaisuuden tunteita ja epäluottamusta. ne hän tekee epäsuorasti. usein hän myös sanoo jotakin ja peruu sanansa riidan jälkeen. yleensä myös minä olen kuvitellut hänen sanomansa asiat, vaikka ne olisivat oikeasti tulleet hänen suustaan.

ymmärrän itse, että olen se joka vaikutan elämäni laatuun ja voin tehdä valintoja. joko jään tai lähden. silti kaikella on aina kääntöpuolensa kuten tässäkin..eli suhteessa on myös hyviä asioita. olen kuitenkin havahtunut siihen, että miehellä ei kaikki ole ihan ok..
 
Kun kaikki ei ole kunnossan niin kuin sanoit... kysessä on epävarma nassu mies..

Yritt'' epävarmuuden syöttämisessä murtaa sinun itsetuntosi. häviät jos jäät. Voitat jos jätät. Tässä lyhyesti...

..olen ymmälläni ja aika lopussa miesystäväni käytöksen suhteen. hänen on kaikessa oltava parempi kuin muut. jos teen hänelle ruokaa, hän kiittää ja kertoo samaan hengenvetoon miten itse olisi tehnyt toisin ja parempaa. hän ei yksinkertaisesti pysty antamaan minulle pienintäkään kehua asioista, joita teen hyvin. Itseään hän muistaa kehua joka asiassa ja hän tekee kaiken omien sanojensa mukaan paremmin kuin muut. hänellä on erityisen vahva tarve kehua omia piirteitään ja joskus myös ulkonäköään. hän on erityinen eikä häntä voi verrata muihin miehiin.

ajan kanssa vaatetukseni on alkanut olla vääränlaista. en pukeudu samoin kuin hänen exänsä, joka ilmeisesti näytti aina (hänen silmissään) seksikkäältä. (on kuvaillut usein exäänsä ja tämän tapoja ja olemusta, mitä teki ja miten teki, kuvaillut myös yleisesti millaiset naiset viehättävät) Hän sanoo samaan hengenvetoon, että riitän hänelle ja olen oikea. Parisuhteemme alussa hän kehui minua kauniiksi eikä pukeutumisessakaan ollut vikaa. päinvastoin..olin nainen jollaista hän oli aina toivonut. pukeudun itse hyvin ja pidän itsestäni huolta. olen kaunis ja hoikka. en vaan näytä hänen mielestään seksikkäältä, vaikka kadulla miesten päät kääntyvät ja mieskin on sen huomannut. mies on usein mustasukkainen, mutta piilottaa sen. silti hän sanoo rakastavansa ja että olen hänelle oikea nainen. mies haluaisi minun hankkivan jotakin vaatteita sen takia, että ne miellyttävät häntä ja se pitäisi parisuhteessa suoda, että kuuntelee toisen mieltymyksiä. Jos sanon, että arvostelu tuntuu pahalta, toteaa hän, ettei hän ole sitten oikea mies minulle, koska loukkaannun. seksielämämme ei toimi kun en tunne halua arvostelevaa miestä kohtaan. mies suuttuu, jos kieltädyn. usein tunnen, että olen vain käyttöesine. hän on myös ilmaissut, ettei pukeutumiseni saa häntä syttymään. aikaisemmin en ole koskaan törmännyt tällaiseen, joten kyse ei ole rumasta ulkomuodostani tai huonosta vaatemausta. eniten ihmetyttää, että miksi hän ylipäänsä haluaa olla kanssani?

tunnen itseni usein masentuneeksi ja tunnen itseinhoa. en tunne itseäni enää kauniiksi. olemme puhuneet näistä asioista, mutta miehen mukaan ne pitäisi käsitellä ja unohtaa. niin..unohtaa..kunnes samat asiat taas nousevat jonkun ajan päästä esille..Hänen mielestään minussa on vika, kun en osaa asioita käsitellä ja unohtaa.

se, miksi itse sitten olen vielä tässä suhteessa johtuu siitä, että hän osaa olla hyväkäytöksinen ja läheisyyttä osoittava mies, joka myös keskustelee asioista. hänessä on kuitenkin myös toinen puoli. hän on usein etäinen, poissaoleva,pahantuulinen, suuttuu helposti ja käyttää ilkeää kieltä. huomaan usein, että varon puheitani ja vetäydyn hiljaiseksi, jos hän on huonolla tuulella. tuntuu kuin hän toisinaan pelaisi tahallaan ja aiheuttaisi esim. minulle mustasukkaisuuden tunteita ja epäluottamusta. ne hän tekee epäsuorasti. usein hän myös sanoo jotakin ja peruu sanansa riidan jälkeen. yleensä myös minä olen kuvitellut hänen sanomansa asiat, vaikka ne olisivat oikeasti tulleet hänen suustaan.

ymmärrän itse, että olen se joka vaikutan elämäni laatuun ja voin tehdä valintoja. joko jään tai lähden. silti kaikella on aina kääntöpuolensa kuten tässäkin..eli suhteessa on myös hyviä asioita. olen kuitenkin havahtunut siihen, että miehellä ei kaikki ole ihan ok..
 
Viimeksi muokattu:
kiitos vastauksestasi..itsekin olen tulkinnut hänen käytöksensä huonon itsetunnon aiheuttamaksi, vaikka hän esittää täysin päinvastaista. Hyvä itsetunto kun ei tarvitse pönkitystä sanoin eikä ole sama asia "näyteltynä". Hänen pätemisentarpeensa ja samalla myös mustasukkaisuus kielivät heikosta sisimmästä. olen usein miettinyt, että onko hänen sanansa ja käytöksensä minua kohtaan juuri tuota mainitsemaasi yritystä murtaa minut..jotenkin en ole sitä halunnut uskoa, kun olen uskonut hänen rakkauteensa. Koska hän onnistuu musertamaan itetuntoani, tunnen usein että hän on ns. "niskan päällä" kaikissa asioissa. Ehkä tämä on hänen tavoitteensa. Minkälainen ihminen yrittää murtaa rakastamansa henkilön? Ei kyse ole silloin rakkaudesta. Kyse on kyvyttömyydestä rakastaa ja hyväksyä toinen ihminen sellaisena kuin on.


Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrys;10899796:
Kun kaikki ei ole kunnossan niin kuin sanoit... kysessä on epävarma nassu mies..

Yritt'' epävarmuuden syöttämisessä murtaa sinun itsetuntosi. häviät jos jäät. Voitat jos jätät. Tässä lyhyesti...
 
Kirjoitit, että ihmettelet miksi mies ylipäätään haluaa olla kanssasi. Minä en taas ihmettele sitä lainkaan, olet tarpeeksi heikko! Huonon itsetunnon omaavan pitää painaa toinen alas tunteakseen olevansa parempi ja sinä annat hänen tehdä niin. Tuollainen mies ei pärjää naisen kanssa joka ei anna polkea itseään maahan, sinä annat.

Enempi ihmettelenkin miksi SINÄ ylipäätään haluat olla tälläisessä suhteessa, siihen ei riitä selitykseksi, että hän on joskus ihana ja joskus ottaa sinun tunteesi huomioon. Tuo "joskus" ei riitä.

Onko mies saanut tahtosi murtumaan niin, että olet itsekin alkanut ajatella olevasi huono, ettet ansaitse parempaa.

Tuollainen kohtelu vaikuttaa ihan jokaiseen osa-alueeseen suhteessanne kuten olet jo huomannutkin sen vaikuttavan esim. seksielämään.

Millaisena näet suhteenne vuoden kuluttua, viiden vuoden kuluttua? Uskotko, että miehesi herää yhtenä kauniina aamuna muuttuneena ihmisenä ja alkaa kohdella sinua kunnioittavasti ja hyvin?

Itse samantapaista kokeneena sanoisin, että lähde vielä kun voit, tuollainen ei kuulu hyvään parisuhteeseen ja kumppanuuteen.
 
Kirjoitit, että ihmettelet miksi mies ylipäätään haluaa olla kanssasi. Minä en taas ihmettele sitä lainkaan, olet tarpeeksi heikko! Huonon itsetunnon omaavan pitää painaa toinen alas tunteakseen olevansa parempi ja sinä annat hänen tehdä niin. Tuollainen mies ei pärjää naisen kanssa joka ei anna polkea itseään maahan, sinä annat.


Tuollainen mies haluaa vain esineen vierelleen, ja kohtelee naista samalla tavalla. Laitahan mies kiertoon takaisin silikonitiskille, ja etsi itsellesi kunnon mies. Kunnon miehen tunnistat siitä, että hän tulee sokeaksi ulkonäöllesi, vaikka nämä prinsessa- ämmät täällä aina siitä ruikuttaakin, kun mies ei kehu. Eihän se niin ole, läheinen ihminen näyttää aina hyvältä, ja pöperöt maistuu.
 
Viimeksi muokattu:
Tuli paha olla kun luin kirjoituksesi. Tunnistin samaa ilmiötä kuin o´massa liitossani. Tuon, miten oma itsetunto ja elämästä nauttiminen nakertuu ja miten miehen käytös, ja minun tapauksessani enimmäkseen sanaton viestintä nakertaa ja syö naiseuttani. Hän vain toimii tavalla, josta ilouinen mieli tulee huonoksi mieleksi. Esimerkiksi olimme muiden ihmisten parissa ja koska muut miehet kohdistivat minuun huomiota, hän kohteli minua kauniisti toisten aikana. kun hän on kanssani kahden, hän sivuuttaa minua rumalla tavalla. kieltää sitten kaiken ja käyttäytyy tavalla, joka luo skitsofreenisyyttä toisessa (ristiriitainen viestintä). Aina kieltää kaiken raivostumalla.

Lähinnä ap:n kirjoituksessa regaoin juuri tuohon pahaan oloon. Eihän liitto voi olla onnellinen, jos toisen seura saa itsen voimaan huonosti. Rakkaalta odottaa hyvää kohtelua. on luonnollista tulla onnettomaksi, jos toisen käytös on aliarvioivaa. Itse olen alakanut miettimään, että olenko oikeassa, vaikka mies kieltää aina kaiken. Ja liittyykö kumppanin valinta lapsuuteeni, siihen että olen tottunut että minut sivuutetaan.
 
Eihän liitto voi olla onnellinen, jos toisen seura saa itsen voimaan huonosti. .


No tässäpä kaiken ydin. Miksi olisit ihmisen kanssa, joka saa sinut onnettomaksi??
Okei, miehessä on "hyväkin" puoli, mutta haloo, jos hän on puoletkin ajasta tollanen kusipää niin miksi haluat olla hänen kanssaan? Hänen ei pitäisi olla OLLENKAAN paskamainen, vaan 100% hyvä sinulle.
Tällaiset ongelmat ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia. Ongelmahan on, että ap:n mies on paskamainen ap:tä kohtaan, jonka takia ap on suuren osan ajasta onneton.
Ellei ap halua olla onneton suuren osan aikaa, kannattaisi erota miehestä ja pian.
 
Viimeksi muokattu:
kiitos vastauksestasi..itsekin olen tulkinnut hänen käytöksensä huonon itsetunnon aiheuttamaksi, vaikka hän esittää täysin päinvastaista. Hyvä itsetunto kun ei tarvitse pönkitystä sanoin eikä ole sama asia "näyteltynä". Hänen pätemisentarpeensa ja samalla myös mustasukkaisuus kielivät heikosta sisimmästä. olen usein miettinyt, että onko hänen sanansa ja käytöksensä minua kohtaan juuri tuota mainitsemaasi yritystä murtaa minut..jotenkin en ole sitä halunnut uskoa, kun olen uskonut hänen rakkauteensa. Koska hän onnistuu musertamaan itetuntoani, tunnen usein että hän on ns. "niskan päällä" kaikissa asioissa. Ehkä tämä on hänen tavoitteensa. Minkälainen ihminen yrittää murtaa rakastamansa henkilön? Ei kyse ole silloin rakkaudesta. Kyse on kyvyttömyydestä rakastaa ja hyväksyä toinen ihminen sellaisena kuin on.

Maailma on valitettavasti täynnä ihmisiä jotka eivät tunne itseään ja jotka levittävät omaa epävarmuuttaan muidenkin päälle, suosittelen sinua juoksemaan karkuun kun vielä voit. Ja seuraavan kumppanin etsintään hieman tarkkaavaisempana ja yhtä kokemusta viisaampana :)
 
Viimeksi muokattu:
Entä jos on "pakko" hakeutua tuollaisten kusipäiden seuraan, joita on helppo syyttää omasta huonosta olosta? Ilman näitä syntipukkeja saisi tuntea olonsa huonoksi oman, huonon itsetunnon vuoksi. Ongelma voi olla siinä, että ei haluta työstää omaa psyykettä ja siitä johtuvaa huonoa oloa. Paskahousun kanssa eläessä ei tarvitse ottaa vastuuta omasta huonosta olosta, kun siihen on jo syypää. Eihän kukaan, hyvinvoiva ihminen halua kumppania, joka latistaa ja saa voimaan huonosti. Tässä ikäänkuin valitaan kahden pahan väliltä, kun ei osata valita hyvää.
 
..olen ymmälläni ja aika lopussa miesystäväni käytöksen suhteen. hänen on kaikessa oltava parempi kuin muut. jos teen hänelle ruokaa, hän kiittää ja kertoo samaan hengenvetoon miten itse olisi tehnyt toisin ja parempaa. hän ei yksinkertaisesti pysty antamaan minulle pienintäkään kehua asioista, joita teen hyvin. Itseään hän muistaa kehua joka asiassa ja hän tekee kaiken omien sanojensa mukaan paremmin kuin muut. hänellä on erityisen vahva tarve kehua omia piirteitään ja joskus myös ulkonäköään. hän on erityinen eikä häntä voi verrata muihin miehiin.

ajan kanssa vaatetukseni on alkanut olla vääränlaista. en pukeudu samoin kuin hänen exänsä, joka ilmeisesti näytti aina (hänen silmissään) seksikkäältä. (on kuvaillut usein exäänsä ja tämän tapoja ja olemusta, mitä teki ja miten teki, kuvaillut myös yleisesti millaiset naiset viehättävät) Hän sanoo samaan hengenvetoon, että riitän hänelle ja olen oikea. Parisuhteemme alussa hän kehui minua kauniiksi eikä pukeutumisessakaan ollut vikaa. päinvastoin..olin nainen jollaista hän oli aina toivonut. pukeudun itse hyvin ja pidän itsestäni huolta. olen kaunis ja hoikka. en vaan näytä hänen mielestään seksikkäältä, vaikka kadulla miesten päät kääntyvät ja mieskin on sen huomannut. mies on usein mustasukkainen, mutta piilottaa sen. silti hän sanoo rakastavansa ja että olen hänelle oikea nainen. mies haluaisi minun hankkivan jotakin vaatteita sen takia, että ne miellyttävät häntä ja se pitäisi parisuhteessa suoda, että kuuntelee toisen mieltymyksiä. Jos sanon, että arvostelu tuntuu pahalta, toteaa hän, ettei hän ole sitten oikea mies minulle, koska loukkaannun. seksielämämme ei toimi kun en tunne halua arvostelevaa miestä kohtaan. mies suuttuu, jos kieltädyn. usein tunnen, että olen vain käyttöesine. hän on myös ilmaissut, ettei pukeutumiseni saa häntä syttymään. aikaisemmin en ole koskaan törmännyt tällaiseen, joten kyse ei ole rumasta ulkomuodostani tai huonosta vaatemausta. eniten ihmetyttää, että miksi hän ylipäänsä haluaa olla kanssani?

tunnen itseni usein masentuneeksi ja tunnen itseinhoa. en tunne itseäni enää kauniiksi. olemme puhuneet näistä asioista, mutta miehen mukaan ne pitäisi käsitellä ja unohtaa. niin..unohtaa..kunnes samat asiat taas nousevat jonkun ajan päästä esille..Hänen mielestään minussa on vika, kun en osaa asioita käsitellä ja unohtaa.

se, miksi itse sitten olen vielä tässä suhteessa johtuu siitä, että hän osaa olla hyväkäytöksinen ja läheisyyttä osoittava mies, joka myös keskustelee asioista. hänessä on kuitenkin myös toinen puoli. hän on usein etäinen, poissaoleva,pahantuulinen, suuttuu helposti ja käyttää ilkeää kieltä. huomaan usein, että varon puheitani ja vetäydyn hiljaiseksi, jos hän on huonolla tuulella. tuntuu kuin hän toisinaan pelaisi tahallaan ja aiheuttaisi esim. minulle mustasukkaisuuden tunteita ja epäluottamusta. ne hän tekee epäsuorasti. usein hän myös sanoo jotakin ja peruu sanansa riidan jälkeen. yleensä myös minä olen kuvitellut hänen sanomansa asiat, vaikka ne olisivat oikeasti tulleet hänen suustaan.

ymmärrän itse, että olen se joka vaikutan elämäni laatuun ja voin tehdä valintoja. joko jään tai lähden. silti kaikella on aina kääntöpuolensa kuten tässäkin..eli suhteessa on myös hyviä asioita. olen kuitenkin havahtunut siihen, että miehellä ei kaikki ole ihan ok..


Kirjoitin nimimerkillä "uusi suhde" oman juttuni, nyt huomasin tämän ja miten paljon yhtäläisyyksiä on.
Mieheni on juuri tuollainen, on parempi kuin muut, kehuu itseään, saavutuksiaan ja tekemäänsä ruokaa, tosin joskus kehuu minunkin ruokaani.
Joskus kysyi multa että mikä hänessä viehättää kun kuulemma jotkut naiset juoksee perässä (ennen seurusteluamme, ja kuitenkin sanoo olleensa kolme vuotta yksin)
En pukeudu tarpeeksi nätisti hänen mielestään, silti saan katseita muilta miehiltä. exäänsä ei onneksi vertaa, oli kuulemma harmaa hiirulainen.
Suhteemme alussa olin kuulemma täydellinen, enää ei edes suukkoja saa. jos hyväilen sitä vetäytyy se poispäin.
Mies on myös hyväkäytöksinen ollessamme esim kaupassa tai jos joku pysähtyy juttelemaan jossain. sitten selän takana se haukkuu ja arvostelee kaikki ihmiset. naapurinikin on kaikki perseestä, ihan kuin se olisi mun syy ja olisin itsekin pohjasakkaa.
 
Viimeksi muokattu:
Tunnistin viestissäsi paljon oman poikaystäväni piirteitä. Hänellä on myös suuri tarve päteä ja osoittaa muille omaa erinomaisuuttaan. Hänen täytyy olla paras kaikessa, parempi kuin muut ja saada myös kehuja ja arvostusta. Hän tosin osaa myös kehua, mutta usein se unohtuu. Saan kuulla paljon valitusta ja arvostelua, en tosin ulkonäkööni liittyen, vaan tekemisteni vuoksi. Valitus ja kritiikki kohdistuu yleensä pieniin asioihin, kuten tiskaamiseen, ruuanlaittoon ja muuhun arkiseen elämään. Olen myös saanut kuulla olevani tylsä ja mielikuvitukseton, koska tykkään pysyä kiinni totutuissa tavoissa ja rutiineissa. Usein tulee sellainen olo, etten osaa tehdä mitään oikein. Muutun miehen seurassa epävarmaksi, en osaa tehdä itse yksinkertaisiakaan päätöksiä, vaan olen koko ajan varmistamassa, teenkö asiat nyt oikein. Ja sekin tuntuu sitten herraa ärsyttävän.

Mies saattaa suuttuessaan sanoa myös todella pahasti, on myöntänyt loukkaavansa ihan tarkoituksella, kun tietää heikot kohtani. Kuitenkin aina myöhemmin sanoo, että ei suuttuessaan tarkoita mitä sanoo, joten minun pitäisi vain unohtaa sellaiset puheet. Toinen tähän liittyvä ärsyttävä asia on se, että jos en halua seksiä silloin kun mies sattuu sitä haluamaan, hän vetää herneenpalot nenäänsä ja kuittailee minulle asiasta koko ajan, piikittelee ja ärsyttää tahallaan. Hän ei vain voi ymmärtää, ettei minua aina haluta. Ilmeisesti minun pitäisi aina olla käytettävissä, halusin sitä tai en.

Ja taas se klassinen perustelu sille miksi olen yhä hänen kanssaan: koska hän osaa olla myös niin ihana. Kehuu ulkonäköäni, kertoo minun seurani tekevän hyvää hänelle, sanoo haluavansa viettää koko loppuelämänsä kanssani, on hellä ja romanttinen ja kaikinpuolin kiva. Mutta sitten tosiaan on se toinen, huono puoli, jota en voi sietää. Olen kyllä alkanut ihan tosissani harkita eroa, mutta ironista kyllä, en kestä ajatusta, että särkisin hänen sydämensä. Koska kaikesta huolimatta tiedän, että hän ihan oikeasti rakastaa minua.

Kai tämän viestin pointti oli vain osoittaa, että kohtalotovereita löytyy! Mutta kyllähän jokainen ansaitsee kumppanin, joka tukee, kannustaa, arvostaa ja kehuu, silloinkin kun on huono päivä. Siitä ei pääse mihinkään.
 
Kannattaa miettiä, jaksatko katsoa kumppanisi huonoja piirteitä koko loppuelämäsi ajan ja sietää niitä. Hän ei luultavasti tule muuttumaan, ellei huomaa itse käytöksessään jotakin vikaa. Vaikuttaa hyvin lapselliselta ja itsekkäältä.
 
Kirjoituksessasi kiinnitti huomiota, miten kuvasit ristiriitaisen viestinnän tuovan esille "skitsofreenisen" olon. Tiedän tuon tunteen täysin! Ensin sanotaan jotakin ja myöhemmin perutaan ja asia pitäisi vaan unohtaa. Jos mainitset asiasta, saat vastaukseksi.."nyt muistat kyllä väärin" tai en ole kyllä sanonut noin" ja itse tiedät 100% varmuudella mitä miehen suusta on tullut.

Tulin pitkästä aikaa lukemaan tänne, mitä kirjoitukseeni on vastattu ja jotenkin kaikkien kirjoitusten pohjalta, joissa te muut olette kokeneet samaa..voi vain miettiä..et mikä on pohjimmiltaan vikana..kun näin moni mies käyttäytyy samalla tavalla? Toki meissä naisissakin on omat vikana sitä ei pidä sivuuttaa. Mutta jos mietimme siltä kannalta, että niin monen miehen täytyy haukkua, alistaa tai yrittää muuttaa puolisoaan. Taustalla on ihan yleistä pahaa oloa ja tyytymättömyyttä elämään, joka sitten puretaan siihen lähimpään ihmisen. Itse koin taas muutama päivä sitten samanlaisen "kohtauksen", jonka eteen tulosta ei ollut mitään ennusmerkkejä. Sain yhtäkkisen raivon päälleni. Kaiken lisäksi..hän oli tulkinnut minua aivan väärin ja olin ymmälläni. Tarkemmin aiheeseen enää menemättä..olin syyllinen ja minua piti halveksua asiasta, jota en edes ollut tehnyt. Olen vieläkin ymmälläni ja tajuan, että näin ei vaan voi mennä. Tunsin pahaa oloa tekemisestä, jota en edes ollut tehnyt ja jonka mies oli tulkinnut aivan väärin. Tunsin syyllisyyttä, vaikka minun ei olisi edes kuulunut tässä asiassa sellaista tuntea. Mies vaan sai minut sellaiseen tilaan, että aloin itsekin uskoa että tein väärin.



Tuli paha olla kun luin kirjoituksesi. Tunnistin samaa ilmiötä kuin o´massa liitossani. Tuon, miten oma itsetunto ja elämästä nauttiminen nakertuu ja miten miehen käytös, ja minun tapauksessani enimmäkseen sanaton viestintä nakertaa ja syö naiseuttani. Hän vain toimii tavalla, josta ilouinen mieli tulee huonoksi mieleksi. Esimerkiksi olimme muiden ihmisten parissa ja koska muut miehet kohdistivat minuun huomiota, hän kohteli minua kauniisti toisten aikana. kun hän on kanssani kahden, hän sivuuttaa minua rumalla tavalla. kieltää sitten kaiken ja käyttäytyy tavalla, joka luo skitsofreenisyyttä toisessa (ristiriitainen viestintä). Aina kieltää kaiken raivostumalla.

Lähinnä ap:n kirjoituksessa regaoin juuri tuohon pahaan oloon. Eihän liitto voi olla onnellinen, jos toisen seura saa itsen voimaan huonosti. Rakkaalta odottaa hyvää kohtelua. on luonnollista tulla onnettomaksi, jos toisen käytös on aliarvioivaa. Itse olen alakanut miettimään, että olenko oikeassa, vaikka mies kieltää aina kaiken. Ja liittyykö kumppanin valinta lapsuuteeni, siihen että olen tottunut että minut sivuutetaan.
 
Viimeksi muokattu:
Onnea vaan valitsemallanne tiellä. Jos itsekin tietää, että suhde on sairas ja päättää silti kynsin hampain pysytellä siinä, niin turha uikuttaa. Onhan teillä ne mukavat hetketkin. Ette varmaan edes osaisi elää suhteessa, jossa teitä arvostettaisiin joka hetki sellaisina kuin olette. Sellaisiakin suhteita nimittäin on. Sori vaan, mutta on vaikea ymmärtää, miksi kukaan jää vapaaehtoisesti haukuttavaksi. Ei sellainen ole rakkautta, se on riippuvuutta.
 
Onnea vaan valitsemallanne tiellä. Jos itsekin tietää, että suhde on sairas ja päättää silti kynsin hampain pysytellä siinä, niin turha uikuttaa. Onhan teillä ne mukavat hetketkin. Ette varmaan edes osaisi elää suhteessa, jossa teitä arvostettaisiin joka hetki sellaisina kuin olette. Sellaisiakin suhteita nimittäin on. Sori vaan, mutta on vaikea ymmärtää, miksi kukaan jää vapaaehtoisesti haukuttavaksi. Ei sellainen ole rakkautta, se on riippuvuutta.
Täällä liikkuu tyyppejä, jotka vaan yrittävät toistaa ja matkia toisia,ei mitään uutta sanottavaa.vakka ja kansi kuuluu näihin onnettomiin tapauksiin.Pysy lestissä.
 
Viimeksi muokattu:
Minulla juurikin samantyyppinen tilanne. En enää halunnut kertoa iloisia asioita miehelleni, koska tiesin hänen heti perusnegatiivisena lyttäävän ilonaiheeni ja saamaan minulle pahan mielen.

En myöskään jakanut surujani, koska mies tuntui iloitsevan pahasta mielestäni, olin jollain tapaa sen ansainnut. Jos olin surullinen ja itkin, sain ilkeän äyskäisyn "ryhdistäytyä" ja käyttäytyä kuin aikuinen.

Nyt olen vihdoin lähdössä, asunto hakusessa, mutta kesti pitkään tajuta, että suhde voi olla sairas muutenkin kuin jos saa konkreettisesti turpaansa. Toiveissa joskus löytää ihana, empaattinen mies joka jakaa ilot ja surut. Mutta sitä ennen nuolen haavani jotta olen valmis ottamaan vastaan kaiken mitä elämällä on vielä antaa :)
 
Kiitos Ruusu kokemuksesi jakamisesta. Ehkä annat jollekin rohkeutta lähteä sairaasta suhteesta. Parempaa on aina edessäpäin, kun saa itsensä irti negatiivisesta ilmapiiristä.
 
Ja taas se klassinen perustelu sille miksi olen yhä hänen kanssaan: koska hän osaa olla myös niin ihana. Kehuu ulkonäköäni, kertoo minun seurani tekevän hyvää hänelle, sanoo haluavansa viettää koko loppuelämänsä kanssani, on hellä ja romanttinen ja kaikinpuolin kiva./QUOTE]


Hei, miehen pitää olla koko ajan tuollainen. Ei kannata tyytyä vähempään.

Oma mieheni tuo edelleen minulle joskus aamukahvia sänkyyn, joskus kuohuviiniä... arjen pikku iloja (olemme yli 50 vee). On töistä tullessaan pysähtynyt kiskalle ostamaan minulle salmiakkia "tuliaiksi" vaikkei itse siitä tykkää. Yllättää hotellireissuilla ja siivouksilla. Pitää huolen että meillä on aina kuohuviiniä jääkaapissa. Ei ole koskaan - ei siis koskaan - moittinut minua mistään, aina jaksaa kehua vaikka tietysti tiedän että vikani on minussakin.

Jos mies sanoisi minulle ääneen, että olisi osannut tehdä ruokaa paremmin, lopettaisin siihen hetkeen ruoan laiton hänelle ja sanoisin että tästä eteen päin voitkin sitten tehdä meille ruoat, minun tekemiseni loppui nyt.
 
Viimeksi muokattu:
Tulin pitkästä aikaa lukemaan tänne, mitä kirjoitukseeni on vastattu ja jotenkin kaikkien kirjoitusten pohjalta, joissa te muut olette kokeneet samaa..voi vain miettiä..et mikä on pohjimmiltaan vikana..kun näin moni mies käyttäytyy samalla tavalla? Toki meissä naisissakin on omat vikana sitä ei pidä sivuuttaa. Mutta jos mietimme siltä kannalta, että niin monen miehen täytyy haukkua, alistaa tai yrittää muuttaa puolisoaan. Taustalla on ihan yleistä pahaa oloa ja tyytymättömyyttä elämään, joka sitten puretaan siihen lähimpään ihmisen. Itse koin taas

Keksit aina vain syitä kaikkeen ja varsinkin miesten pahoihin oloihin. Eiköhän se ole niin, että kun annat sylkäistä päin näköä ja tunnet syyllisyyttä mistä asiasta vain. Miehissä/miehessä ne syyt ovat. Kunpa alkaisit kohdella itseäsi kunnioittavasti ja olet sen arvoinen ja rakastat itseäsi enemmän kuin jotain pahvipäätä, joka ei jätä ikinä sinua rauhaan.
 
Tulin pitkästä aikaa lukemaan tänne, mitä kirjoitukseeni on vastattu ja jotenkin kaikkien kirjoitusten pohjalta, joissa te muut olette kokeneet samaa..voi vain miettiä..et mikä on pohjimmiltaan vikana..kun näin moni mies käyttäytyy samalla tavalla? Toki meissä naisissakin on omat vikana sitä ei pidä sivuuttaa. Mutta jos mietimme siltä kannalta, että niin monen miehen täytyy haukkua, alistaa tai yrittää muuttaa puolisoaan. Taustalla on ihan yleistä pahaa oloa ja tyytymättömyyttä elämään, joka sitten puretaan siihen lähimpään ihmisen. Itse koin taas

Keksit aina vain syitä kaikkeen ja varsinkin miesten pahoihin oloihin. Eiköhän se ole niin, että kun annat sylkäistä päin näköä ja tunnet syyllisyyttä mistä asiasta vain. Miehissä/miehessä ne syyt ovat. Kunpa alkaisit kohdella itseäsi kunnioittavasti ja olet sen arvoinen ja rakastat itseäsi enemmän kuin jotain pahvipäätä, joka ei jätä ikinä sinua rauhaan.


Aivan samaa mietin. Mies käyttäytyy noin koska hänelle annetaan LUPA siihen. Jonkin sortin masokisteja ja marttyyrejä nämä naiset. Ei tuollainen ole normaali suhde, jossa toinen lyödään kynnysmatoksi.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

Yhteistyössä