miehen lapset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tympii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onneksi Mies on ihana ja rakastettava kaikin puolin, ei tätä muuten jaksaisikaan <3. Lähivanhemman vastuulla se kasvatus lähinnä on Tässä tapauksessa, en tur hänen "menetelmiään" millään tavalla. Että turhaampa minua vastaan hyökkäätte.
 
Aivan, lapsiparat. Paha äitipuoli täydellisine lapsineen ei ota vastuuta vkl lapsista tarpeeksi <3

Just! Koko kuviossa ei siis ole kuin sinä ja ne lapset, jotka ei oo siis sun. On vaan jostain tupsahtanu sulle, sun ongelmaksi.?! Pitäskö soittaa jo poliisille, omistajat voi olla huolissaan. Tai jos ei omistajia löydy, niin valtio edelleensijoittaa ne mielellään.
 
Just! Koko kuviossa ei siis ole kuin sinä ja ne lapset, jotka ei oo siis sun. On vaan jostain tupsahtanu sulle, sun ongelmaksi.?! Pitäskö soittaa jo poliisille, omistajat voi olla huolissaan. Tai jos ei omistajia löydy, niin valtio edelleensijoittaa ne mielellään.

Voinen vielä sen verran valaista, että tuomaria/lastenvalvojaa ei juuri asia kiinnosta. Äiti kun on äiti.
 
Jos joku karkaa keskellä yötä, kuulostaa kyllä aika pahasti siltä että "ojennukseen räyhääminen" on jo ihan turhaa. Minkäikäisistä lapsista on kyse? Entä kuuntelu ja ymmärtäminen. Juttelu lapsen ikätaso huomioiden. Ero ja uudet kumppanit laittaa lapset AINA oireilemaan. Työni puolesta tiedän. Surullisinta on se,että vanhemmat on omassa tuskassaan usein aivan sokeita tälle. =(

Kyllä vain, liian myöhäistä asiaa korjata. Taktinen veto oli äidiltään muuttaa kauas että lapsilla vaihtuu koulu ja on "uudet kuviot" yms millä on painoarvoa lähivanhemmuus riidoissa. Yritettiin. Seuraava yritys kun kaoset övat siinä iässä, että saavat itse päättää. Mutta tämä "terrorisointi" ja älytön käytös vie kyllä voimat.
 
[QUOTE="aava";30533228]Älä ap välitä. Paskoja ihmisiä linjoilla. Jaksamisia ja hyvää joulua!![/QUOTE]

Kiitos, sinulle hyvää joulunaikaa! Sain vain perspektiiviä ja ymmärrystä taas lisää, jotkut ihmiset eivät vain välitä. Tiedämpähän ettei näidenkään perheessä kaikki hyvin Ole. Surullista lasten takia nämä välinpitämättömät vanhemmat :/
 
Kiitos, sinulle hyvää joulunaikaa! Sain vain perspektiiviä ja ymmärrystä taas lisää, jotkut ihmiset eivät vain välitä. Tiedämpähän ettei näidenkään perheessä kaikki hyvin Ole. Surullista lasten takia nämä välinpitämättömät vanhemmat :/

Eiköhän ne välinpitämättömät vanhemmat ole niitä jotka eivät lapsiaan vaivaudu kasvattamaan eikä ne jotka eivät sympatiaa anna niille laiskureille.
 
Vitsit kun voisin käydä jakamaan oikeutta just nyt tietämättömille... :D taidat olla semmoinen vanhanliiton sossutantta <3 Sulje vain silmäsi oikeilta asioilta, oletettavasti helpompi elää niin kuin välittää ;)

Susta oikein paistaa toi "olen miehen kanssa nostanut kädet ilmaan" asenne. Jos tohon leikkiin lähditte niin kuvittelitteko ettei se vaadi teiltä kova työtä? Jos miehesi ei hoida osuutaan niin paha on oikeasti valittaa, ne lapset on ihmisä ja jotta homma toimii niin se vaatii vanhemmalta paljon.
 
Tää oli uskomaton tapaus.
Ketjun avasi LAPSISTA valittaakseen, sivumennen myönsi, että vika on tosin lapsien äidin ja isän, mutta silti jatkaa inttämistä ihan loppuun asti kuinka häntä saa lapset tympiä ja mieskin on niin ihana...
Ja mikä kauheinta joku todella soi sympatiaa tälle muka AIKUISELLE ihmiselle, joka ihan omien valintojen kautta on tilanteeseensa joutunut.

Uusperheen perustamisesta pitäisi tehdä vihkikaavaan (myös avoliittoon liittää asia jotenkin...?!) lisäys: Haluatko sinä Eeva-Maria Nykänen ottaa puolisoksesi tämän Mika-Matti Erosen ja lapsiksesi sekä Nico-Petteri Erosen että Minka-Sofianna Erosen ja yhteistyökumppaneiksesi Mika-Matti Erosen entisen puolison Saila-Reetta Vanhasen ja hänen uuden miehensä Esko-Jaakko Uusimiehen... (listaa voisi sitten jatkaa tarpeen mukaan, että asianosaiset tulisi mainittua ja uusperheellisen vastuu tulisi varmasti selväksi)... ja sitoutua kunnioittamaan näitä kaikkia osapuolia ja pyrkiä toimimaan hyvässä yhteistyössä heidän kanssaan... Jne. '

Ei,
ei perheen jo aiemmin perustaneen kanssa voi kuvitella menevänsä samalla tapaa yhteen kuin täysin sitoutumattoman ja "velattoman" ihmisen kanssa. Tietysti, jos se mielitietty lupaa hylätä kaiken entisen ja irrottautua kaikista tekemistään sitoumuksista (se kai on mahdollista Suomessa periaatteessa, jos on täysi k-pää..) ja semmoisen helmen kun löytää niin sepä onkin melkonen Onni!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ehkä sinunkin lapset?;30533696:
Joidenkin lapset on huonosti käyttäytyviä, ja siten kamalia. Siitäkin saa puhua, ja pitääkin jos asia vaivaa.

Ihan turha siitä on lapsille puhua, jos kerran heidän vanhempiansa ei kiinnosta. Toisten ihmisten lapsiin ei nyt vaan sivullisilla ole mitään valtaa, jos ei vanhemmat sitä heille anna. Ja jos vanhempia ei kerran aloittajan murheet kiinnosta niin ei ole oikein sitä lapsille kostaa.
Kostamisella tarkoitan luonnollisesti tuota haukkumista ja arvostelua ja valittamista, jotka kuuluu osoittaa lasten vanhemmille. Kasvattaminen sen sijaan on velvollisuus (tätähän hän kertoo yrittäneensäkin), minkä hän on itse itselleen tehtäväksi ottanut.

Ja siinäkin hän, ylläripylläri!, saa tyytyä siihen, että ensisijaiset vanhemmat saattavat viis välittää hänen toiveistaan. Sellaista se voi olla, kun ottaa "velkaisen" kumppanin. Suosittelen erittäin vakavaa harkintaa ryhtyä tällaiseen liittoon. (omaan isäpuoleeni olen enemmän kuin tyytyväinen, äitipuoleni on pitänyt lähinnä omia puoliaan ja isäni on valitettavasti kaikista suurin pettymys koko kuviossa..)
En tiedä eikö aloittaja todella itse ymmärtänyt, vaikka niin kirjoittikin, että vika on miehessä ja miehen ex-puolisossa. Millä logiikalla näiden edesvastuuttomien laiminlyönnit ikinä koskaan milloinkaan siirtyisivät lasten kannettaviksi?
 
Puhu miehellesi! teidän on pakko sopia keskenään säännöt joista pidetään kiinni ja joista ei jousteta. Tiedän että väsyneenä sitä syyttää ja on vihainen niille kurittomille kakaroille mutta se pitää muistaa että ei ole niiden vika että ne on kasvatettu huonosti ja tottuneet saamaan tahtonsa läpi tuollaisella perseilyllä, kyllä ne lapset oppii teidän perheen säännöt ennemmin tai myöhemmin kun jaksaa jankata...
 
[QUOTE="aava";30533228]Älä ap välitä. Paskoja ihmisiä linjoilla. Jaksamisia ja hyvää joulua!![/QUOTE]

Samaa mieltä. Käsittämättömän kiukkuiset "neuvojat" sulle sattuikin vinkkejä jakelemaan täällä. Oikeat palstan tunneälyköt.

Tsempit ap:lle lapsosten kanssa ja hyvää joulua! Muista pelotella lapsia tontuilla, pukeilla ja muilla joulun kummajaisilla.=)
 
Et voi paeta vastuuta omassa kodissasi. jos miehesi lapset, joille sinä olet äitipuoli, tulevat teidän yhteiseen kotiinne, et voi ummistaa silmiäsi huonosta käytöksestä.

Aikuisten, vanhempien tehtävä on luoda yhteiset linjaukset kasvatuksen suhteen ja säännöt, miten kotona toimitaan. Tottakai se on haasteellista, jos sitten äidin luona lapset saavat toimia mielensä mukaan, mutta ei se oikeuta sinua tai miestäsi vetäytymään kasvatusvastuusta.

Niin kliseistä, kun onkin - rakkautta ja rajoja. Sovitte yhdessä ensin miehesi kanssa pelisäännöt. Ja mitä seuraa huonosta käytöksestä. Sitten kutsutte uusperheenne koolle ja keskustelette sekä teidän kodin säännöistä, että seuraamuksista sääntöjen rikkomusten suhteen.

Tämä on tärkeää ja välttämätöntä, ja sinun ja miehesi vastuulla.
 
Onneksi Mies on ihana ja rakastettava kaikin puolin, ei tätä muuten jaksaisikaan <3. Lähivanhemman vastuulla se kasvatus lähinnä on Tässä tapauksessa, en tur hänen "menetelmiään" millään tavalla. Että turhaampa minua vastaan hyökkäätte.

Lähivanhemman vastuulla kas vatus? Herätkää, kyllä se niin menee että kaikki lapsen lähellä olevat aikuiset ottavat vastuun.

Tuo "en turmele hänen menetelmiään" on vain vastuunpakoa. Eikä tee oikeutta lapselle.
 
Entisenä äitipuolena ja puolison lasten lähihuoltajana ymmärrän hyvin sua! Vieraiden lasten kasvattaminen on työlästä, ja jos käyvät vain kerran kuussa, jokseenkin turhaa. Itselläni ongelma ratkesi eroamalla... (Ei kylläkään lasten vuoksi.) Vekaroista kasvoi ihan tolkun ihmisiä, kun niiden kanssa sai viettää tarpeeksi aikaa.

Laitapa miehesi kantamaan vastuunsa. Lapset ovat hänen, eivät sinun, onneksi. Sovitte miehen kanssa yhdessä huushollin säännöt ja törttöilyjen seuraukset, ja hän hoitaa homman siitä eteenpäin.

Ajattelepa, jos tilanne olisi päinvastoin. Katsoisitko itse voimattomana vierestä, kun lapsesi riehuisivat ja miehesi yrittäisi opastaa lapsipuoliaan (sinun lapsiasi), kun tappelevat ja rikkovat paikkoja.
Eikä se etä-äitikään voi etänä ongelmaa korjata, jos haluaisikin. Mies vaan töihin.

Jos ei vastuun kantaminen mieheltä onnistu, niin lähde aina lasten viikonloppuna huoleti lomalle, kyläilemään, mökkeilemään ja jätä miehesi viettämään laatuaikaa jälkikasvunsa kanssa. (Ihan opetusmielessä jätä yhteiset ja omasikin "tutustumaan" sisarpuoliinsa, niin voit vaikka mennä risteilylle.)
Eiköhän ala miehen kasvatustaidot löytyä, kun huomaa ettei toinen hoidakaan hommaa hänen puolestaan.

Kumma, että miehet onnistuvat näissä uusperhekuvioissa niin usein ulkoistamaan itsensä.
Ja kumma, miten paljon näitä äitipuolia opastavia ihmisiä löytyy... Se on rankkaa hommaa, ja harvoin kukaan kiittelee. Itse vedin showta tyhmänä seitsemän vuotta, kun aitoäiti veti viinaa ja omaisukki teki uraa. Onneksi tuli järki päähän.
Nyt riittää, että kasvattaa pienryhmällisen verran vekaroita päivisin ja iltaisin nauttii omasta rauhasta.

Ja kyllä käytöstavat pitää opettaa, vaikka lapsi tulisi millaisista oloista. Sehän se auttaa, että elämä potkii päähän, eikä ole minkäänlaisia ihmisten kanssa elämisen perustaitoja.
Näitä tilanteita sitten me ertsat koulussa paikataan, ettei tarttisi vankilassa ihmetellä,miten tässä näin kävi. Huonosti käy nimittäin yllättävän helposti ja ihan tavallistenkin perheidenkin vekaroille.

t. Entinen paha äitipuoli, mutta silti se, joka piti huolta siitä, että lapsilla on normaalit käytöstavat ja asiat kunnossa.
 
Tuntuu että nykyään melkein jokatoisen penskat on niitä riiviöitä,ei sillon kun ite penska oli saanu missään riehua tai huutaa!
Saati repiä ja hakata mitään,siinä sen kasvatuksen näkee,vai pitäskö sanoe kasvattamatta jätttämisen?
Erittäin harvoin näkee enää semmosia lapsia jotka ovat rauhallisia,ei siis mikään ihme kun eivät elämässään tule pärjäämään.
SYY on melkei naina vanhemmissa,on eronneita karanneita ja muuten vaan sekasin olevia isiä ja äitejä joille ne ois ikinä lapsia toivonukkaan.
 
kannataisko näiden täällä näitä tosi fiksuja neuvojaan antavien kokoeilla tota uusperhe elämää tai olla kommentoimatta kun eivät mistään mitään tiedä, ja siihen että miten helppoa etänä on asioihin vaikuttaa??? Todella sympatiat ap sulle ,tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu!! itse ollut samanlaisessa perhe tilanteessa ja siinä on vitsit aika vähissä kun lapset on mitä ovat ja niiden äitee valmista pöpilö kamaa..Tosin saimme ajan kanssa pisteen tuolle lasten touhulle, ja niin sitten meillä oli kolme naama norsun veellä olevaa mukulaa....ja sit juri saatiin keksittiin eittä eipäs syödä jne... Luojan kiitos tuo on mennyttä jo pelkkä ajatteleminenkin ahidstaa....
 
pistä miehes kuriin et sun ja hänen lapset on samal lähtöviival,niin mä tein ja se autto.ei se lapsien vika ooo jos isänsä antaa tehä mitä vaan :) ja voithan säkin äitipuolena tehä osuutes...ei ole vaan miehen lapsen ja sun lapset vaan teijän uusioperheen YHTEISET lapset.
 
Aplle, ymmärrän tunteesi enemmän kuin hyvin ! Meidän uusperheessä on sellainen ongelma että mieheni on suoraan sanonut ettei häntä ärsytä oman 10 vuotiaan vuoroviikoin asuvan lapsen pöljyilyt. Sanoo vain aina että omaan huoneeseen muttei oikeasti hoida ongelmaa/ huonoa käytöstä/ eikä varsinkaan näytä lapselle että aikuisellakin menee hermot kun tekee typerästi. Sen sijaan meidän vuosia nuoremmat lapset kuulevat ja näkevät isän kireän pinnan, hermojen menetyksen ja rajat( säännöllisesti korostaa komentamista vielä riuhtomisella, tönäisyllä) , montakin kertaa päivässä. Vaikka asia minkä tekevät on samanlaatuisia kuin isomman touhut tai paljon pienempää. Voit kuvitella miten hankalaa on kasvattaa lapsia perheessä missä yksi lapsi ei näe aikuisesta ikinä aidosti millon raja on ylitetty ja pienemmät saavat liian kovaa kohtelua. Olen monet kerrat puhunut miehelle siitä miten epätasa arvoista on että kahteen lapseen käytetään sellaisia keinoja mitä yhdelle ei tekisi koskaan. Mielestäni isommalta pitäisi odottaa enemmän ja seuraamuksien pitäisi olla isompia. Pienemmät saa huutoa, hermon menetystä, riuhtomista ja jäähyä. Isommalle sanotaan joskus rauhallisesti kirosana lauseen keskellä, passitetaan huoneeseen, ja asiat hoidetaan rauhallisesti. Mies ottaa joskus puhelimen pois, mutta lapsi näkee miehestä että isä esittää että hermostuu vaikka tosi asiassa se ei liikauta yhtään. Miehellä ei kuulema ole tarvetta opettaa lapselle mitään, eikä hän tunne pettymystä tämän huonoa käytöstä kohtaan. Puolustaa kyllä kovasti jos lapsi on tehnyt tyhmästi ja minä vaikka menetän hermoni niin kuin muillekin. Miehellä on etäinen suhde lapseen ja uskon että se vaikuttaa miten kohtelee. Hyvittelee ja pitää kuin pumpulissa muttei elä niin kuin normaalissa lapsi perheessä eletään myös niitä huonompia hetkiä....vaikka lapsi elää yhtä paljon meillä kun äidillään.
 
Kyllä vain, liian myöhäistä asiaa korjata. Taktinen veto oli äidiltään muuttaa kauas että lapsilla vaihtuu koulu ja on "uudet kuviot" yms millä on painoarvoa lähivanhemmuus riidoissa. Yritettiin. Seuraava yritys kun kaoset övat siinä iässä, että saavat itse päättää. Mutta tämä "terrorisointi" ja älytön käytös vie kyllä voimat.

miks muuten luulet että äiti vei tahalleen muksut kauas?
Kokemukseni mukaan eronneen ihmisen tunne-elämä on vähän epastabiili ja ajatus päästä kauas vanhasta,voi tuntua tosi houkuttelevalle.

Miksi on myöhäistä korjata asioita?Vasta kun kuolema korjaa,on myöhäistä.

Muuten haluan kiinnostuneena lukea ajatuksiasi äitipuolena olemisesta ja vallankin siitä,miten tuskastuttavia ne miehen kamalat kakarat ovat joita on pakko sietää joka toinen vkl.

Luin tässä taannoin ihanan jutteluketjun jossa äitipuoli kehui,kuinka saa miehen valitsemaan joko hän tai lapset,juurikin sillä että sorsii miehen lapsia ja tekee elämästä kauheaa omalla joustamattomuudellaan ym,että miehen on pakko valita,ja totthan toki mies valitsee sen römpsän mieluummin kuin lapsensa,joita vastaan se uusi-onni on saanut sen isänkin ajatukset käännettyä.

Mielenkiinnolla seuraan.Ehkäpä joskus voisin ymmärtää teikäläisten ajatusmaailmaa?
 
Tää oli uskomaton tapaus.
Ketjun avasi LAPSISTA valittaakseen, sivumennen myönsi, että vika on tosin lapsien äidin ja isän, mutta silti jatkaa inttämistä ihan loppuun asti kuinka häntä saa lapset tympiä ja mieskin on niin ihana...
Ja mikä kauheinta joku todella soi sympatiaa tälle muka AIKUISELLE ihmiselle, joka ihan omien valintojen kautta on tilanteeseensa joutunut.

Uusperheen perustamisesta pitäisi tehdä vihkikaavaan (myös avoliittoon liittää asia jotenkin...?!) lisäys: Haluatko sinä Eeva-Maria Nykänen ottaa puolisoksesi tämän Mika-Matti Erosen ja lapsiksesi sekä Nico-Petteri Erosen että Minka-Sofianna Erosen ja yhteistyökumppaneiksesi Mika-Matti Erosen entisen puolison Saila-Reetta Vanhasen ja hänen uuden miehensä Esko-Jaakko Uusimiehen... (listaa voisi sitten jatkaa tarpeen mukaan, että asianosaiset tulisi mainittua ja uusperheellisen vastuu tulisi varmasti selväksi)... ja sitoutua kunnioittamaan näitä kaikkia osapuolia ja pyrkiä toimimaan hyvässä yhteistyössä heidän kanssaan... Jne. '

Ei,
ei perheen jo aiemmin perustaneen kanssa voi kuvitella menevänsä samalla tapaa yhteen kuin täysin sitoutumattoman ja "velattoman" ihmisen kanssa. Tietysti, jos se mielitietty lupaa hylätä kaiken entisen ja irrottautua kaikista tekemistään sitoumuksista (se kai on mahdollista Suomessa periaatteessa, jos on täysi k-pää..) ja semmoisen helmen kun löytää niin sepä onkin melkonen Onni!


KIITOS!!!
Ja tätä lakia nyt ajamaan kun on saatu homoliitotkin laillisiksi.
Valmennus uusperheellisiksi aikoville olis niin ikään mainio,mutta myös eroperheiden jälkihoito ja etävanhemman oikeuksien sekä vlvollisuuksien esiintuominen painokkaasti,jopa uhkasakon pelokkeella- sillähän niitä lähivenhempiakin riuataan,jos ei muksuja tapaamisiin anna,niin miksei toisinkinpäin?
Vaikeita juttuja,ja tällä kokemuksellani sanon että jos mahdollista,älä ala siihen ainakaan rakkauden huumassa,sillä uusperheissä nuo kasvatuseroavaisuudet voi tehdä elämästä ihan totaalista helvettiä.
 

Yhteistyössä