Entisenä äitipuolena ja puolison lasten lähihuoltajana ymmärrän hyvin sua! Vieraiden lasten kasvattaminen on työlästä, ja jos käyvät vain kerran kuussa, jokseenkin turhaa. Itselläni ongelma ratkesi eroamalla... (Ei kylläkään lasten vuoksi.) Vekaroista kasvoi ihan tolkun ihmisiä, kun niiden kanssa sai viettää tarpeeksi aikaa.
Laitapa miehesi kantamaan vastuunsa. Lapset ovat hänen, eivät sinun, onneksi. Sovitte miehen kanssa yhdessä huushollin säännöt ja törttöilyjen seuraukset, ja hän hoitaa homman siitä eteenpäin.
Ajattelepa, jos tilanne olisi päinvastoin. Katsoisitko itse voimattomana vierestä, kun lapsesi riehuisivat ja miehesi yrittäisi opastaa lapsipuoliaan (sinun lapsiasi), kun tappelevat ja rikkovat paikkoja.
Eikä se etä-äitikään voi etänä ongelmaa korjata, jos haluaisikin. Mies vaan töihin.
Jos ei vastuun kantaminen mieheltä onnistu, niin lähde aina lasten viikonloppuna huoleti lomalle, kyläilemään, mökkeilemään ja jätä miehesi viettämään laatuaikaa jälkikasvunsa kanssa. (Ihan opetusmielessä jätä yhteiset ja omasikin "tutustumaan" sisarpuoliinsa, niin voit vaikka mennä risteilylle.)
Eiköhän ala miehen kasvatustaidot löytyä, kun huomaa ettei toinen hoidakaan hommaa hänen puolestaan.
Kumma, että miehet onnistuvat näissä uusperhekuvioissa niin usein ulkoistamaan itsensä.
Ja kumma, miten paljon näitä äitipuolia opastavia ihmisiä löytyy... Se on rankkaa hommaa, ja harvoin kukaan kiittelee. Itse vedin showta tyhmänä seitsemän vuotta, kun aitoäiti veti viinaa ja omaisukki teki uraa. Onneksi tuli järki päähän.
Nyt riittää, että kasvattaa pienryhmällisen verran vekaroita päivisin ja iltaisin nauttii omasta rauhasta.
Ja kyllä käytöstavat pitää opettaa, vaikka lapsi tulisi millaisista oloista. Sehän se auttaa, että elämä potkii päähän, eikä ole minkäänlaisia ihmisten kanssa elämisen perustaitoja.
Näitä tilanteita sitten me ertsat koulussa paikataan, ettei tarttisi vankilassa ihmetellä,miten tässä näin kävi. Huonosti käy nimittäin yllättävän helposti ja ihan tavallistenkin perheidenkin vekaroille.
t. Entinen paha äitipuoli, mutta silti se, joka piti huolta siitä, että lapsilla on normaalit käytöstavat ja asiat kunnossa.