E
"en rakasta sua"
Vieras
Vuosi sitten, kun mies oli jäänyt kiinni yhteydenpidosta toiseen naiseen mies sanoi jotain. Hän tokaisi "Ootko sä tyhmä? Mä en rakasta sua, etkä sä rakasta mua!". Noin hän sanoi, kun mä kelasin ja tenttasin miksi näin kävi. Myöhemmin keskusteluissa mies perusteli lausahdustaan sillä, että mm. seksielämämme ei toimi erityisen hyvin, ei vain kiinnosta. Ettei välillämme ole intohimoa.
Ja tiedänhän sen, tavallaan tuo sattui siksi niin paljon... Mutta puhuimme kovasti ja päätimme että haluamme olla yhdessä. Suhde onkin parantunut tuon jälkeen, puhumme paljon avoimemmin. Mutta ei sitä intohimoa oikein edelleenkään ole, minun puoleltani tuo ainakin vei luottamusta ja se taas vähentää intohimoa entisestään. Vaan voiko tuo intohimo edes pitkään suhteissa jatkua? Meillä kuitenkin "tykätään vahvasti toisistamme", haluamme olla kahdelleen mahdollisimman paljon, halailla, jutella, olla lähekkäin jne. Seksi ei ole ihmeellistä, se on ollut paljon parempaa jossain muussa suhteessa aiemmin.
En saa kuitenkaan mielestä tuota miehen lausahdusta, onko siinä totuus? Että hukkaamme aikaa vain. Sanoisiko mies tuollaista koskaan naiselle, jota rakastaa aidosti? Tietenkään hän ei silloin niin tuntenut, mutta voinko olla hänelle oikea nyt ja myöhemminkin? Varsinkin miehet, kommentoikaa. Pitää myös huomata, missä tilanteessa (selityksenä, paniikissa) tuo lause tuli. Toisaalta, eihän se tilannekaan itsestään syntynyt.. En tiedä, kaipaisiko mies itselleen vielä jotain parempaa. Epävarmuus mulla on ja tuntuu pahalta, kun mies vilkuilee muita.
Ja tiedänhän sen, tavallaan tuo sattui siksi niin paljon... Mutta puhuimme kovasti ja päätimme että haluamme olla yhdessä. Suhde onkin parantunut tuon jälkeen, puhumme paljon avoimemmin. Mutta ei sitä intohimoa oikein edelleenkään ole, minun puoleltani tuo ainakin vei luottamusta ja se taas vähentää intohimoa entisestään. Vaan voiko tuo intohimo edes pitkään suhteissa jatkua? Meillä kuitenkin "tykätään vahvasti toisistamme", haluamme olla kahdelleen mahdollisimman paljon, halailla, jutella, olla lähekkäin jne. Seksi ei ole ihmeellistä, se on ollut paljon parempaa jossain muussa suhteessa aiemmin.
En saa kuitenkaan mielestä tuota miehen lausahdusta, onko siinä totuus? Että hukkaamme aikaa vain. Sanoisiko mies tuollaista koskaan naiselle, jota rakastaa aidosti? Tietenkään hän ei silloin niin tuntenut, mutta voinko olla hänelle oikea nyt ja myöhemminkin? Varsinkin miehet, kommentoikaa. Pitää myös huomata, missä tilanteessa (selityksenä, paniikissa) tuo lause tuli. Toisaalta, eihän se tilannekaan itsestään syntynyt.. En tiedä, kaipaisiko mies itselleen vielä jotain parempaa. Epävarmuus mulla on ja tuntuu pahalta, kun mies vilkuilee muita.