Miehen (liian) lyhyt pinna uhmaikäisen kanssa

[Olenko ainoa?]

Äsh, pitää tulla tänne avautumaan, kun nyppii... Meillä siis kotona to-del-la rasittavassa iässä oleva 3½-vuotias (& vauva). Myönnän, että itsellä palaa myös pinna pojan käytökseen useita kertoja päivässä, mutta myös niitä ns. hyviä hetkiä on sitten paljon.

Mutta, miehellä tuntuu olevan tosi lyhyt pinna pojan kanssa nykyään, mikä taas nyppii mua. On minusta ihan kohtuuton, eihän tuon ikäiseltä voi oikein muuta odottakaan. Huuto alkaa, kun mies tulee töistä, ja loppuu, kun poika nukahtaa. Ja huuto jatkuu usein aamulla ennen miehen töihinlähtöä. Ensin olen siis kotona 8h pinna kireällä uhmaikäisen ja vauvan kanssa, sitten illan kireänä miehen, uhmaikäisen ja vauvan kanssa....

Mitenhän tuolle miehelle saisi pidempää pinnaa uhmaikäisen käsittelyssä? Onko kellään muulla tällaista, vai onko tää nyt sitä kuuluisaa lapsiperhehelvettiä ja ero kolkuttelemassa ovella....

 

[Cassyput]

No ei se ainakaan paranna mustasukkaisen uhmiksen käytöstä että sille huudetaan! :headwall: Terotapa se sille lapselliselle miehelles.

Uhmis tarvii ysyliä, hellyyttä ja rakkautta! Toki niitä rajoja myös.

 

[joo]

anna kolkutella vaan sen eron muttet kyllä avaa sille ovea !!
meillä on ollu aikalailla samaa fiilistä mutta lapset oli vaan vauva ja kuus vee neiti omine uhmineen ja uusine jutttuineen eskaria yms.. pääsisitkö pojan kanssa välillä kaksin johonki? tai poika isän kanssa vaikka ulkoilemaan??

 

[TULKINNANVARAINEN]

kyllä aikuisen täytyy olla roolissaan turvallinen ja lasta tukeva eikä alistua samalle tasolle kiukuttelevan uhmaikäisen kanssa. Joskus jokaisella palaa pinna, mutta jatkuvasti niin ei ole ok. Se neuvo täytyisi miehelle tulla jostain ulkopuolelta esim. neuvolasta että tajuaisi käytöksensä. Harvoin se omalta puolisolta tulleena auttaa...sitä pidetään vaan nalkuttamisena ym. Ja lapset kasvaa...ei tuon eroa tarvitse merkitä.

 

[Cassyput]

kyllä aikuisen täytyy olla roolissaan turvallinen ja lasta tukeva eikä alistua samalle tasolle kiukuttelevan uhmaikäisen kanssa. Joskus jokaisella palaa pinna, mutta jatkuvasti niin ei ole ok. Se neuvo täytyisi miehelle tulla jostain ulkopuolelta esim. neuvolasta että tajuaisi käytöksensä. Harvoin se omalta puolisolta tulleena auttaa...sitä pidetään vaan nalkuttamisena ym. Ja lapset kasvaa...ei tuon eroa tarvitse merkitä.

Voi kun hyvä kirjoitus!

 

[Lammas]

Ei ole mitään eroja ovea paukuttamassa. Ihan normaalia välillä meillä ja monella kaverilla. Miehet ei vaan ole tottunut sen lapsen kanssa samalla tavalla olemaan, kun naiset ja siks niillä ei se pinna kestä niin pitkään. Voivat olla vielä väsyneitä töistä tullessaan ja haluaisivat vaan olla työpäivän päätteeks samalla lailla kun ne äiditkin oman päivänsä päätteeks rauhassa. Tuntuu kyllä välillä ärsyttävältä jos omasta mielestä mies raivoaa jostain ihan pienestä asiasta lapselle. Miehillä ei välillä ole niin paljoa kokemustakaan eri tilanteista niiden lasten kanssa etteivät heti hoksaa miten kannattaa toimia vaan yrittävät sit heti sillä räyhäämisellä sen lapsen saada asentoon. Kyllä tuo menee ohi aikanaan.

 

[tulosvastuutako]

Äsh, pitää tulla tänne avautumaan, kun nyppii... Meillä siis kotona to-del-la rasittavassa iässä oleva 3½-vuotias (& vauva). Myönnän, että itsellä palaa myös pinna pojan käytökseen useita kertoja päivässä, mutta myös niitä ns. hyviä hetkiä on sitten paljon.

Mutta, miehellä tuntuu olevan tosi lyhyt pinna pojan kanssa nykyään, mikä taas nyppii mua. On minusta ihan kohtuuton, eihän tuon ikäiseltä voi oikein muuta odottakaan. Huuto alkaa, kun mies tulee töistä, ja loppuu, kun poika nukahtaa. Ja huuto jatkuu usein aamulla ennen miehen töihinlähtöä. Ensin olen siis kotona 8h pinna kireällä uhmaikäisen ja vauvan kanssa, sitten illan kireänä miehen, uhmaikäisen ja vauvan kanssa....

Mitenhän tuolle miehelle saisi pidempää pinnaa uhmaikäisen käsittelyssä? Onko kellään muulla tällaista, vai onko tää nyt sitä kuuluisaa lapsiperhehelvettiä ja ero kolkuttelemassa ovella....

Juuri tuollainen hullu hoitaja oli tänään pienten puolella tarhassa ku olin tuuraamassa. Äkkiä välipalalta ulos etteivät edes kerenneet syödä. Onpa pitkä aika yli kaksi tuntia odottaa hakijaa pienen rattaissa istuen, sormet ja varpaat jäässä.

 

[TULKINNANVARAINEN]

Äsh, pitää tulla tänne avautumaan, kun nyppii... Meillä siis kotona to-del-la rasittavassa iässä oleva 3½-vuotias (& vauva). Myönnän, että itsellä palaa myös pinna pojan käytökseen useita kertoja päivässä, mutta myös niitä ns. hyviä hetkiä on sitten paljon.

Mutta, miehellä tuntuu olevan tosi lyhyt pinna pojan kanssa nykyään, mikä taas nyppii mua. On minusta ihan kohtuuton, eihän tuon ikäiseltä voi oikein muuta odottakaan. Huuto alkaa, kun mies tulee töistä, ja loppuu, kun poika nukahtaa. Ja huuto jatkuu usein aamulla ennen miehen töihinlähtöä. Ensin olen siis kotona 8h pinna kireällä uhmaikäisen ja vauvan kanssa, sitten illan kireänä miehen, uhmaikäisen ja vauvan kanssa....

Mitenhän tuolle miehelle saisi pidempää pinnaa uhmaikäisen käsittelyssä? Onko kellään muulla tällaista, vai onko tää nyt sitä kuuluisaa lapsiperhehelvettiä ja ero kolkuttelemassa ovella....

Juuri tuollainen hullu hoitaja oli tänään pienten puolella tarhassa ku olin tuuraamassa. Äkkiä välipalalta ulos etteivät edes kerenneet syödä. Onpa pitkä aika yli kaksi tuntia odottaa hakijaa pienen rattaissa istuen, sormet ja varpaat jäässä.

siis mitä?

 

[TULKINNANVARAINEN]

kyllä aikuisen täytyy olla roolissaan turvallinen ja lasta tukeva eikä alistua samalle tasolle kiukuttelevan uhmaikäisen kanssa. Joskus jokaisella palaa pinna, mutta jatkuvasti niin ei ole ok. Se neuvo täytyisi miehelle tulla jostain ulkopuolelta esim. neuvolasta että tajuaisi käytöksensä. Harvoin se omalta puolisolta tulleena auttaa...sitä pidetään vaan nalkuttamisena ym. Ja lapset kasvaa...ei tuon eroa tarvitse merkitä.

Voi kun hyvä kirjoitus!

kiitos :ashamed:

 

[xx]

Siitä tulee pian kierre kun väsyneenä huutaa ja toinen uhmaa tietysti takaisin.. ehkä kannattaisi keksiä joku ratkaisu tuohon.. miehelle puolen tunnin tirsat/lepohetki kun tulee töistä ja sitten vasta hieman levänneenä lasten pariin että jaksaa uhmiksen.
Paljon unta ja ruokaa vain uhmikselle niin ei tyytyväisyyttään jaksa aina uhmata..
En tarkoita etteikö saisi mutta joskus vauva-arjessa saattaa perustarpeetkin unohtua jos vauva valvottaa.

 

[vieras]

Meillä on täsmälleen samanlaista. Eikä näytä tehoavan, vaikka kuinka selitän, että lapselle jää pysyvät vauriot moisesta käyttäytymisestä. Seuraavaksi taidan tehdä kirjalliset säännöt seinälle. V..taa kun minulla menee niin paljon aikaa miehen aiheuttamien käytösongelmien korjaamiseen. Aina kun olen poissa, jotain on sattunut. Miten voin palata töihinkään, kun on vuorotyö. Joskus mietin, olisiko ero ollut lapselle parempi... Mutta kukapa sitten katsoo lapsia kun olen yöt töissä... Toivoa sopii, että muutos vielä tapahtuu. Ainoa vinkki, mitä voin antaa, on se että olkaa muualla kuin kotona. Vaihtelu virkistää ja on kontrollia ympärillä.

 

[Pliis]

Hakeutukaa ihmeessä perheneuvolaan. Ammattilainen toimii välittäjänä keskusteluissa ja häntä mieskin helpommin uskoo. Tee se lapsesi takia - hänelle ne pysyvät vauriot jäävät ja muisto huonosta isäsuhteesta. Laita ukko seinää vasten - hänen pitää oppia olemaan aikuinen! Jos katselet moista sivusta ja annat sen jatkua, olet osallinen lapsen henkiseen pahoinpitelyyn - raa`asti sanottu mutta totta. Ei se auta että sinä yrität korjata aiheutuneita vaurioita kun niiden tekijä on edelleen läsnä ja jatkaa toimintaansa. Sen tekijän pitää ne vauriot korjata jotta lapsi eheytyisi. Varsinkin pojalle isäsuhde on tärkeä.

 

[Ap]

Kiitos vastauksista, tosi hyviä kommentteja tuli!

Kyllä mustakin tuntuu, että jonkinlainen kierre tai käyttäytymismalli tästä on tullut (sekä isälle että pojalle?).

Itse asiassa olen justiinsa lähdössä lasten kanssa pariksi viikoksi pois, olen kotoisin Lapin perukoilta ja lähdetään mummolaan. Olen itsekin ajatellut, että nyt tulee tavallaan peli vihellettyä poikki, toivottavasti... Jos ei muutosta tule, niin pitää ottaa asia neuvolassa seuraavan kerran puheeksi, sen verran tilanne jo rasssaa!