Miehen maha

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Helena38
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
H

Helena38

Vieras
Tapasin noin kuukausi sitten miellyttävänoloisen miehen, jota olen sen jälkeen tapaillut pari-kolme kertaa viíkossa. Emme ole vielä harrastaneet seksiä, sillä sitä en halua kiirehtiä. Nyt kuitenkin tuossa eräänä iltana hiplaillessamme mies otti puseronsa pois ja sen sijaan, että se olisi ollut seksikästä, minulta lähinnä hupenivat halut. Hänellä on kymmenisen kiloa ylipainoa ja kaikki on mahassa. Eli vatsakumpare on melkoinen ja jenkkakahvat ovat isot. Entinen mieheni, josta erosin muutama vuosi sitten, oli hyvävartaloinen kuten kaikki aiemmat poikaystävänikin eli en ole ikinä harrastanut seksiä ylipainoisen miehen kanssa. Tiedän, että asialla ei pitäisi olla väliä, sillä kukaan ei ole täydellinen, en minäkään. Olen normaalipainoinen, mutta en todellakaan mikään missi, tavallinen, kivan näköinen nainen kuitenkin. Joka tapauksessa häpeän itseäni, kun kiinnitän huomiota tämän miehen isoon vatsaan. Eihän sillä pitäisi olla mitään väliä! Sitä paitsi hän on muuten oikein kivan näköinen ja ennen kaikkea siis mukava!!!!

Toivon, että totun hänen ylipainoonsa. Ja sitten toisaalta toivon, että hän laihduttaisi, mutta sellainen toivominen on vaarallista, sillä toinen pitäisi kyllä pystyä hyväksymään sellaisena kuin hän on. Olen itsekin melkoinen ruoalla nautiskelija, mutta minua on alkanut kiusata, kun hän vesi kielellä kuvailee ruokanautintojaan siellä sun täällä. Jos hän olisi normaalipainoinen, minua ei kiusaisi. Tunnen olevani pikkumainen ja tunnevammainen, kun moisesta välitän. Lapsuudenkodissani lihavia ihmisiä arvosteltiin ääneen (mm. televisioesiintyjiä) ja vanhempani ovat aina olleet hyvin laihoja. Itse kärsin syömishäiriöistä pitkään ja vasta viime vuosina olen alkanut hyväksyä oman vartaloni, vaikka siinäkin on vielä tekemistä. Miten oppisin hyväksymään itseni täysin sekä myös tämän miehen, johon kovasti haluaisin tutustua paremmin???
 
1.Itse tykkään kovasti vähän mahakkaista miehistä,jos vartalonmalli on muutenkin roteva ja läskin alla on myös lihasta.. Nam! ;D
2.Olen syömishäiriöitä kokenut jo yli 10v,ja tiedän että ne voivat vaikuttaa kaikkeen,myös siihen miten suhtautuu toissiin.
3.Oletko miettinyt,että jos tuollainen asia vielä häiritsee useiden tapaamisten jälkeen,ongelma voi olla jossain muualla kuin miehen painossa?
4.Odottele vielä hetki,ja anna nallekarhun näyttää seksikkäämpi puolensa,ja varo arvostelemasta. Hän on todennäköisesti enemmän harmissaan kuin tyytyväinen ylimääräisistä kiloistaan,ja voi olla herkkä kritiikille.
5.Yritä olla avomielisempi,kyllä se siitä.. :)
 
Juu minulla on sana ongelma erosin kolme vuotta sitten ja x:ni oli tosi hyväroppanen nainen ja kun olen tutustunut naisiin on maha riippunut tekee tosi pahaa olen joutunut jättämään tosi hyvän seurustelu suhteen kun tekee pahaa olla sängyssä ylipainoisen kanssa varmaan olen sinkku loppuelämän mut se on hyväksyttävä.
 
Ei se ole kauheaa jos huomaa että mielenkiinto häviää toisen ulkonäön takia. Niinhän miehetkin rankkaavat kaikki vähänkin heikommat naiset ei vakavasti otettaviin eli jos onnut, et ole niin vetävä, olet silmävammainen , huonokuuloinen tai vähän lihava ei ukkoa sinulla ole.
Herra jumala jos olet vielä tyhmä ja köyhä.
Tosiaasiassahan nuo ovat vain ulkoisia asioita ja korvien välissä tapahtuvat toiminnot samanlainen huumorintaju tms. piirre pitäisi painaa enemmän näissä aikuisiän suhteissa. Todellisuudessa se on kuitenkin niin että lapsena ja nuorena olemme paljon suvaitsevaisempia kuin vanhempana. Mistähän mahtaa johtua ? Vasta pitemmän tutkinnan harkinnan jälkeen selviää että onko ulkonäkökeskeinen ihmissuhteissaan vai painaako tunne ja sisäinen kauneus sittenkin enemmän ?
 
Minulla oli suhde jokunen aika sitten rumaan,köyhään(itse sanoi,että on velkaa n.miljoona markkaa) ja kauhean iso mahainen mies...
Mutta vieläkin joskus mietin häntä.parempaa ja isompaa peliä saa hakea eli seksi oli hyvää.No eihän silläkään pitkälle pötkitä.Suhde loppui kuitenkin aivan muista syistä kuin lsäkiin tai rahaan.
Arvostin häntä ja tykkäsin,oli kuin nalle-karhu,mutta ei vihainen sellainen.Sanoi aina,että naisen ulkonäkö ei merkkaa mitään,vaan luonne.
Ihana,kiltti mies ja hyväksyvä.auttavainen.Kaipaan häntä,mutta en halua sekaantua hänen elämään enää.
 
Minulla oli suhde ehkä noin 20 kiloa ylipainoiseen mieheen, jolla oli iso maha. Eikä muutenkaan ollut mikään naisten unelma ulkonäöltään, jos ulkopuolisten silmissä ajattelen. Näin kuitenkin hänet ""täydellisenä"" minulle, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Itse olen suht kivannäköinen sopusuhtainen nainen. Mies oli kuitenkin luonteeltaan aivan ihana. Ylipainolla ja ulkonäöllä ei ollut mitään merkitystä, koska rakastin häntä. Hän on yhä elämäni rakkaus ja luulen, että minäkin hänen, vaikka suhde päättyi valitettavasti suureen typerään riitaan. Koitan sanoa, että jos jotakin rakastaa niin mahan koko on sivuseikka. Tosin olisin toivonut, että olisi koittanut laihduttaa ja muuttaa epäterveitä elintapojaan oman terveytensä vuoksi ainakin vähäsen.
 
En pidä ylipainoisista miehistä. Maha on tiellä ja se on tosi epämiellyttävää. Tappaa ainakin multa kaikki halut.
Se löllyvä ihra on kertakaikkiaan kuvottavaa, vaikka olisi kuinka ihana luonne. Olen pahaillani, läski mies ei jaksa herättää minussa mitään himoja.
Ei, vaikka olisi kuinka sisäisesti hieno ja kaunis mies.
Tai, ainakin täytyy todistaa olevansa 150-kertaa parempi kuin hoikka, en tiedä miten se kävisi.
 
Ette ole harrastanee seksiä.

No olteko edes katsonut miestä? Siis jos miehellä (tai naisellakin) on paljon ylipainoa = suuri mahakumpare, niin kyllä se näkyy vaatteiden päällekin. Oliko miehellä kenties korsetti, jolla hän peitti VALTAVAN mahakumpareensa?

Köppö aloitus.
 
Heh, kun minua nolottaa vieläkin eräs kommellus. Nyt naurattaa, mut silloin ei. Olen pyöreähkö nainen. Käyn kuntiksella ja pudotan painoa, mutta vatsaa o viel löllymäs, ja reidet paksut. Noh, tapasin joitain aikoja sitten ulkoilun merkeissä miehen. Kun talvisäässä on paksut topat päällä, katsoin että mies on vähintään vankkarakenteinen. Joten muutaman ulkona törmäämisen ja juttukerran jälkeen ehdotin 'päiväkahveja'. Kumpikin sinkku, ja hän, että käyhän tuo. Kun hän tuli meille ja kuoriutui toppapuvusta, hän olikin riukukinttu ja lautavatsainen. Hänkin treenasi kuntosalil, mutta näemmä vain yläkroppaa! Erittäin raamikas ja paksuniskainen. Joten tunsin itseni yht'äkkiä tosi pulleroksi. Mut homma jatkui. Tuntui vain niin hupaisalta, kun hän oli alakropasta pienempikokoinen kuin minä, ja ne ripakintut omien tolppieni ympäri. . . Ei siinä mitään, kaveri kävi kuumana vain. Oma ennakkokäsitykseni vain hiukan sai mut hämmentymään. Nyt naurattaa, kun meinasin aluksi parahtaa sille, että sähän olet laiha! !
 
Aiemmin jahtasin vain hoikkia naisia. Ajattelin,että ei sitä voi kunnolla sextailla pyöreähkön naisen kanssa, koska vatsa tulee varmasti tielle.
Sattumalta jouduin samaan säkyyn naisen kanssa, joka oli 20 senttiä lyhempi, mutta samanpainoinen kuin minä.
Olen normaalipainoinen, tai hiukan sen alle ja ajattelin, että kaluni ei yllä mihinkään, vaikka onkin 17 sm:n pituinen erektiossa.
Huoleni osoittautui turhaksi, sillä ""pehmoleluni"" oli niin taitava ja ihana asentovalinnoissaan, että sen jälkeen emme ole toisistamme eronneet, vaikka aikaa on kulunut kolme vuotta mahapullukkaa suudellessa.
 
Jokaisella on omat mieltymyksensä. Jos miehen maha ei miellytä tai suorastaan ällöttää, niin ei ole mitään mieltä jatkaa suhdetta. Jos et kertakaikkiaan tunne seksuaalista vetovoimaa, niin parempi pysyä pelkkinä ystävinä. Väkisin yrittäminen ja itsensä pakottaminen seksiin ylevien periaatteiden (""ulkonäkö ei merkitse mitään"") vuoksi saa sinut vihaamaan sekä miestä että itseäsi. Kyllä sinulle löytyy sopivampikin kumppani, samoin kuin tälle miehellekin.
 
Voi luoja, yksi maha nyt voi niin kamala olla. Sinun täytyisi haluta häntä ihmisenä eikä vartalona. Et todellakaan ole vielä valmis seksiin hänen kanssaan, jos ylipaino kerran häiritsee. Sinun täytyy aina kun ajattelet itsestäsi moittivia ajatuksia, keksiä vastakaiku päähäsi joka sanoo ""minä olen fiksu ja kaunis, omalla tavallani ja persoonallani."" jokainen meistä on erinlainen..
 
Samaa mietin minäkin... Ymmärrän sen, jos joku ei tykkää isosta mahasta. Toisaalta ko. miehen maha ei edes kovin iso voi olla, jos ap. ei moista ole huomannut lainkaan, kun miehellä on vaatteet päällä...

 
No ei se nyt ihme ole jos ei huomaa mahaa heti jos on tavattu esim. työpv aikana haalarit miehellä peittää sopivasti kummun. ja ulkovaatteet on toinen juttu.
Siitä olen samaa mieltä että jos ei kerran mies miellytä seksuaalisesti on vaan todettava että on niitä nk. velimiehiä kivoja keskustella ja touhuta mutta ei sitten muuta.
 
Kuukauden tapailleet kolmisen kertaa viikossa ja hiplailleet yms... Ja nyt vasta selviää, että maha on melkoinen ja jenkkakahvat isot...??

Et ole ehkä sokea, mutta käytä herran tähden aivojakin... Tuskin sitä kuukautta vaan työn merkeissä ja ulkovaatteet päällä tapaillaan...

 
Minä olin aiemmin seurustellut vain hyväkroppaisten ja muutenkin komeiden miesten kanssa. Olen itse vähän pullukka 162/58 kg. Nämä miehet kohtelivat minua tosi huonosti, pettivät, olivat ilkeitä ja hankalia. Mietin, että miksi ihmeessä en koskaan tapaa ns. tavallista suomalaista miestä. No, sitten tapasin miehen, joka on 185/98 kg. Hänellä on mahaa, joka aluksi häiritsi minua. Mutta kun pääsimme paremmin tutustumaan toisiimme, totesin, että hän on maailman ihanin mies. Hän on hellä, kiihkeä, todella hyvä rakastaja, uskollinen, luotettava, huumorintajuinen...parasta mitä koskaan olen elämässäni saanut. Hän tykkää urheilla ja ulkoilla eikä hän juurikaan herkuttele, joten en tiedä, mistä nuo kilot ovat tulleet! Mutta minä annan hänen olla sellainen kuin hän haluaa, ja hän tykkää minusta juuri tällaisena. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tasapainoisessa ja onnellisessa suhteessa. Ulkoiset asiat ovat ulkoisia. Tärkeintä on oikeasti se, miltä sisälläni tuntuu. Sitä paitsi, kyllä hän on symppiksen ja söpönnäköinen silmissäni, sillä rakastan häntä.
 
Minä ymmärrän alkuperäisen ajatuksia, olkoonkin kuinka itsekästä tahansa. Itsekään en pysty näkemään kiihottavan isomahaista miestä, jolla hyvin usein lihavuus näkyy myös muuallakin, eli löytyy niitä jenkkakahvoja ja mikä ehkä mahaa iljettävämpi, lihavilla miehillä on rinnat.

En ole mielestäni mikään älytön ulkonäköterroristi, minua ei häiritse kalju eikä huono iho eikä moni muukaan ""puute"", mutta lihavuus nyt sattuu olemaan asia miehessä josta en pidä. Eipä silti, en pidä kyllä lihavuudesta itsellänikään enkä muilla naisilla. Varmaan makuni kallistuu miesten kohdalla enemmän näihin ""kukkakeppi"" tyyppeihin, eli minusta hoikka mies (jolla ei siis ole treenattua kroppaa) on huomattavasti ihanampi kuin ylipainoinen mies.
 
Ensimmäisenä tulee mieleen, että ennen kuin teet mitään johtopäätöksiä, niin sinunn pitää ottaa selville minkälaiset munat sillä miehellä on. Jos siitin on suuri ja myöskin vähän fat, niin annan mahan olla ja nauti siitä.
 
Mun ukollani on ihanan pullea maha, ihan ( . ). Tykkään siitä ihan hirveesti. Siitä on kiva pitää kiinni ja sen päällä on kiva kelliä ja levätä, kun ei jaksa ratsastaa koko ajan...
Kyllä miehellä maha pitää olla!
 
Mulla oli hyvin samanlainen ongelma vielä pari kuukautta sitten. En edes uskonut että tällainen asia voisi minuun vaikuttaa mutta vaikuttipa kumminkin.. Tapasin myös miehen, ihana, pitkä, kauniit silmät, söpö kuin mikä ja todella pitää minusta / rakastaa minua. Oli hieman roteva mutta minä pidän sellaisista miehistä!

Aluksi en tosiaan asiaa huomannut koska emme harrastaneet seksiä mutta ensimmäisen suihkukokemuksen jälkeen kyllä halut olivat koetuksella! Hän pitää yhdessä suihkuttelusta ja kylpemisestä mutta en voinut katsoa häntä edes suihkussa, niin iso ja luotaantyöntävä maha oli!

Suhteemme kuitenkin jatkui ja vihdoin sanottua hänelle että olisiko mahdollista pudottaa hieman painoa? No nyt painoa on lähtenyt ja mahakin pienentynyt. Pienempikin se voisi olla mutta nyt on jo hyvä.

En ole pinnallinen, ja niin kuin ""helläkin"", olen itse kärsinyt syömishäiriöistä mutta liika on aina liikaa :)
 
Olen aina inhonnut isomahaisia miehiä ja säälinyt heidän vaimojaan.
Kunnes...
Tapasin ihanan miehen jolla oli iso maha, painoa 120 kiloa ja muutenkaan ei kovin kummoinen ulkonäöltään.
Minä rakastuin todella häneen, ei siinä vaikuttanut asiaan mikään noista.
Isoa mahaa oli ihanaa silitellä ja sen vierellä oli hyvä köllötellä.
Hän oli elämäni mies, en enää katsele muita.
Tiemme erosivat muista syistä mutta rakkaus häneen säilyy koko elämän.
Jos joku kysyy miksi erosimme, syynä olivat murrosikäiset tyttäreni.
 
Aiheesi oli kuin minun nappiksestani.. Itsellani on samanlainen ""tilanne"" eli seurustelen isomahaisen miehen kanssa. Alkuun miehen maha aiheutti jonkin sortin hammennyksen, olinhan villeina sinkkuaikoina jahdannut vain tiukkoja urhelijamiehia pinkeine vatsalihaksineen. Nyt puolentoista vuoden aikana alan tottua miehen ""kumpuun"", joka ikava kylla tuntuu vain kasvavan. En kuitenkaan henno sanoa sita miehelleni, joka on maailman ihanin, hellin, uskollisin, hauskin ja muuten minulle taydellisesti sopiva. Sangyssakaan ei koskaan ole ollut parempaa kenenkaan kanssa, hanen kanssaan olen myos saanut elamani ensimmaisen orgasmin miehen kanssa.

Itse olen 31, jumppaan ja harrastan tanssia, ja olen aina tykannyt liikkumisesta ja fyysisesti aktiivisesta elamasta. Olen yrittanyt innostaa miestani mukaan uimaan ja hiihtolenkeille, ja sinne han mielellaan myos lahtee, mutta itsekseen han ei paase liikkeelle ollenkaan. Mieheni ei kuitenkaan ole mikaan sohvaperuna (voi, jospa joskus makaisi kotona sohvalla!), vaan tyoelamassaan ja muissa harrastuksissaan (metsastys, purjehdus) aktiivinen eika siis jumi kotona telkkarin ja oluen kanssa. Hanella on vain tama maha, muuten hanen kroppansa on kiintea. Jotenkin kuitenkin haluaisin hanta kannustamaan terveellisen ruokavalion ja liikunnan pariin, en vain viela ole keksinyt miten..

Muuten olemme sikaonnellisia ja viihdymme yhdessa. Olemme melkein alusta asti asuneet yhdessa, nyt olemme vatikaan kihlautuneet ja meille on tulossa vauva heinakuussa. Joskus minulle on kiusallista puhua kasvavasta mahastani, kun miehella on maha jollainen voisi olla yhdeksannella kuulla raskaana olevalla. Paivittelen myos raskausarpia, joiden tulemista pelkaan, rasvaan ja hieron ihoani usein. Miehella on maha taynna kirkkaanpunaisia venytysjalkia, joten aika nopeasti han aikoinaan lihonut..

Ymmarran sinua ja ajatuksiasi siis todella hyvin. Neuvon kuitenkin katsomaan enemman ihmisen sisaan kuin ulkonakoon, vaikka ulkonako onkin tarkeata. Jos teilla muuten synkkaa hyvin ja miekkonen vaikuttaa hyvalta, anna itsellesi lupa tutustua mieheen ihmisena. kaksi pitkaa parisuhdetta ja noin kahdeksankymmenta yhdenillanjuttua lapikayneena tiedan miten vaikeaa on tavata ihminen joka ylipaansa tuntuu joltain, jonka seurassa ei ahdista ja johon haluaa oikeasti tutustua. Olet selvastikin fiksu nainen, ja pystyt varmasti ""unohtamaan"", tai ainakin sivuuttamaan liiat ulkonakopaineet.

Positiivisesti ajateltuna, miestemme ""personal tranereina"" pysymme itsekin kuosissa.. :) Mukavaa kevatta!
 
Itselleni kävi samalla tavalla...halut hävisivät samasta syystä, kun näin sen löysän läskin ja jenkkkahvat. Hävettää itseänikin tämä käyttäytymiseni, koska en ole itsekkään mallin mitoissa. En edes yleensä pahemmin välitä pienestä ylipainosta, varsinkaan miehillä. Paha mennä toiselle asiasta sanomaan...
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä