H
Helena38
Vieras
Tapasin noin kuukausi sitten miellyttävänoloisen miehen, jota olen sen jälkeen tapaillut pari-kolme kertaa viíkossa. Emme ole vielä harrastaneet seksiä, sillä sitä en halua kiirehtiä. Nyt kuitenkin tuossa eräänä iltana hiplaillessamme mies otti puseronsa pois ja sen sijaan, että se olisi ollut seksikästä, minulta lähinnä hupenivat halut. Hänellä on kymmenisen kiloa ylipainoa ja kaikki on mahassa. Eli vatsakumpare on melkoinen ja jenkkakahvat ovat isot. Entinen mieheni, josta erosin muutama vuosi sitten, oli hyvävartaloinen kuten kaikki aiemmat poikaystävänikin eli en ole ikinä harrastanut seksiä ylipainoisen miehen kanssa. Tiedän, että asialla ei pitäisi olla väliä, sillä kukaan ei ole täydellinen, en minäkään. Olen normaalipainoinen, mutta en todellakaan mikään missi, tavallinen, kivan näköinen nainen kuitenkin. Joka tapauksessa häpeän itseäni, kun kiinnitän huomiota tämän miehen isoon vatsaan. Eihän sillä pitäisi olla mitään väliä! Sitä paitsi hän on muuten oikein kivan näköinen ja ennen kaikkea siis mukava!!!!
Toivon, että totun hänen ylipainoonsa. Ja sitten toisaalta toivon, että hän laihduttaisi, mutta sellainen toivominen on vaarallista, sillä toinen pitäisi kyllä pystyä hyväksymään sellaisena kuin hän on. Olen itsekin melkoinen ruoalla nautiskelija, mutta minua on alkanut kiusata, kun hän vesi kielellä kuvailee ruokanautintojaan siellä sun täällä. Jos hän olisi normaalipainoinen, minua ei kiusaisi. Tunnen olevani pikkumainen ja tunnevammainen, kun moisesta välitän. Lapsuudenkodissani lihavia ihmisiä arvosteltiin ääneen (mm. televisioesiintyjiä) ja vanhempani ovat aina olleet hyvin laihoja. Itse kärsin syömishäiriöistä pitkään ja vasta viime vuosina olen alkanut hyväksyä oman vartaloni, vaikka siinäkin on vielä tekemistä. Miten oppisin hyväksymään itseni täysin sekä myös tämän miehen, johon kovasti haluaisin tutustua paremmin???
Toivon, että totun hänen ylipainoonsa. Ja sitten toisaalta toivon, että hän laihduttaisi, mutta sellainen toivominen on vaarallista, sillä toinen pitäisi kyllä pystyä hyväksymään sellaisena kuin hän on. Olen itsekin melkoinen ruoalla nautiskelija, mutta minua on alkanut kiusata, kun hän vesi kielellä kuvailee ruokanautintojaan siellä sun täällä. Jos hän olisi normaalipainoinen, minua ei kiusaisi. Tunnen olevani pikkumainen ja tunnevammainen, kun moisesta välitän. Lapsuudenkodissani lihavia ihmisiä arvosteltiin ääneen (mm. televisioesiintyjiä) ja vanhempani ovat aina olleet hyvin laihoja. Itse kärsin syömishäiriöistä pitkään ja vasta viime vuosina olen alkanut hyväksyä oman vartaloni, vaikka siinäkin on vielä tekemistä. Miten oppisin hyväksymään itseni täysin sekä myös tämän miehen, johon kovasti haluaisin tutustua paremmin???