Miehen maha

[Maija]

""Hävettää itseänikin tämä käyttäytymiseni, koska en ole itsekkään mallin mitoissa.""

Siinäpä se! Toisilta kyllä vaadimme täydellisyyttä, mutta meillä kaikilla on puolemme. Katsopa, ettei vain ole itselläsi kaksoisleukaa, silmäpusseja, haisevaa hengitystä, liian lyhyitä ripsiä, vinoja hampaita, ohuita hiuksia, vääriä sääriä, jenkkakahvoja, selluliittiä reisissä, rumia varpaita...

Minäkin vaadin joskus miehiltä tiettyä ulkonäköä ja kokoa, kunnes tutustuin mieheen, joka oli komea ja josta ajattelin, että tässä on nyt elämäni mies. Mutta suhteen alusta lähtien hän lyttäsi minun ulkonäköäni. Minun, joka olin pitänyt itseäni kauniina! Ja jota aiemmat miesystäväni olivat pitäneet kauniina! Hänen mielestään minulla oli liian lyhyet jalat suhteessa selkäni pituuteen, mahassani oli liikaa rasvaa, kynteni eivät olleet kauniit, olisin voinut meikata enemmän ja huolellisemmin, pitää hiuksiani enemmän kiinni, käyttää hameita, muutenkin olla naisellisempi. Tein itselleni karhunpalveluksen eli alensin itseni ja yritin muuttua hänelle sopivammaksi laihduttamalla, ottamalla rakennekynnet, käyttämällä korkkareita. Arvaatte lopputuloksen: menetetty itsetunto, kunnes tajusin heittää koko ulkonäkökeskeisen ilkiön menemään. Tajusin, ettei hän oikeasti rakastanut minua. Kukaan, joka oikeasti rakastaa, ei arvostele toisen ulkonäköä. Me emme voi tietää, miten toinen voi kärsiä itsekin jostakin piirteestään ja toivoa itsekin pääsevänsä siitä eroon. Ja toisaalta jos oikeasti rakastamme, hyväksymme toisen sellaisena kuin hän on. Kaikista meistä tulee madon syömiä joskus. Ja mistä sen tietää, vaikka joku sairaus iskisi näihin mrs. ja mr. täydellisiinkin, joten siinä ei sitten mahan koollakaan ole paljon merkitystä kenellekään.

 

[Lena]

Minäkin olin aluksi kauhuissani mieheni isosta mahasta, kuin kaljamaha eikä hän ole edes hyvännäköinen. Itseäni on sanottu hyvännäköiseksi ja kodissa on reilusti arvosteltu jotain TV:ssä näkyvää, joka on ollut mielestämme ruma eli liikaa kylläkin kiinnitetty huomiota toisen ulkonäköön. Mieheni tuntui kuitenkin heti ensi tapaamisella miellyttävältä, joten aattelin, että katsellaan nyt. Sitten huomasinkin ihastuvani ja rakastuvani hänen ihanaan luonteeseensa: huomaavainen, kiltti, rauhallinen, optimistinen, iloinen ym.

 

[Vicky]

Kuulostaa hyvin tutulta. Minäkin pelkäsin, voisinko nauttia seksistä hieman ylipainoisen poikaystäväni kanssa. Huoleni oli turha, sillä seksi on ollut nautittavaa eikä mahaa siinä juurikaan huomaa. Kuitenkin täytyy myöntää, että vieläkin minua toisinaan häiritsee hänen ylipainonsa ja suuri ruokahalunsa.

Eniten minua ällöttää se, ettei hän osaa tai halua kontrolloida syömistään ""riittävästi"". Itselläni ei koskaan ole ollut ongelmia painon kanssa, mikä ei johdu tosiaankaan omasta itsekuristani, vaan siitä, ettei minulla ole kovin suurta ruokahalua jota vastaan tarvitsisi taistella. Itse olen päässyt niin helpolla ja kuvittelen että se on kaikille yhtä helppoa.

Minäkin tunnen itseni sikamaiseksi näiden ajatusten takia, luulin arvostavani sisäistä kauneutta enemmän, mutta olenkin näin pinnallinen pohjimmiltani... En minä kyllä tällaisen asian takia rupeaisi suhdetta lopettamaan. Kuinka voisin ikinä antaa itselleni anteeksi sellaista typeryyttä. Kyllähän hyväkroppaisia miehiä löytyy, mutta eiköhän kuitenkin pään sisältö ole tärkeämpää.

Ei minullakaan valitettavasti ole viisasten kiveä ongelmaasi. Jos päädytte sänkyyn, toivon, että yllätyt positiivisesti ja huomaat, ettei siinä mielessä kropan mallilla ole niin hirveästi merkitystä.

Rakentavaa olisi koettaa nähdä toisessa hyviä asioita sen sijaan että keskittyy huonoihin, ja sanoa ne ääneen. Kehua vaikka käsivarsia tai silmiä tai mitä vaan mikä sinusta on hänessä hyvää. Ja sama toisinpäin, hänkin voisi kehua sinua. Ehkä tästä vartaloasiasta voisi oikeastikkin puhua, ei tietenkään niin että ""mahasi on kamala"", mutta siihen tyyliin, että sinua mietityttää asiat. Jakaminen puolittaa vaikeudet.

 

[Mirjami]

Onpa surullista, ettet voinut Helmikki jatkaa elämäsi miehen kanssa. Mikä siinä miehessä oli niin pahaa, ettei kelvannut tyttärillesi?

Tarinasi on vähän samanlainen kuin omani: olen aina vieroksunut isokokoisia miehiä, ennen kuin tapasin tämän MIEHEN. Kiloja lähes 120, ei mikään prinssi mutta muuten niin ihana. Rakastelu taivaallista ja tunnen itseni niin naiseksi siellä kainalossa.

Pelkäänpä vain tämän tarinan päättyvän hänen lapsiinsa ja sieltä esiin tuleviin ongelmiin. Harmi.

 

[to: Helmikki]

Jätä silti se mies rauhaan ja anna elää eteenpäin, älä lähettele lahjoja, kortteja, tekstareita yms.
Hän on sinut jo unohtanut ja elää nyt onnellisena minun kanssani.
Olet hiukka säälittävä.

 

[Tamma]

Jos et pidä ylipainosta nyt, niin mieti mitä sen parin vuoden kuluttua.
Parin vuoden kuluttua et näe muuta, kuin hänen ison mahansa ja ärsyynnyt pelkästään siitä.
Itse en voi sietää miehellä isoa pötsiä, se on kamala ja varsin usein sen aiheuttajana on jokapäiväinen kaljan kittaaminen.
Siitä seuraa taas omat ongelmat.

 

[Helmikki]

to: Helmikille

Voi en minä lähettele hänelle viestejä, lahjoja enkä soittele. Tiedän että hänellä on uusi ystävätär ja tiedän senkin, ettei hän tule koskaan yhtä onnelliseksi kenenkään muun kanssa, kuten en minäkään. Uskon kuitenkin, että kaikella on tarkoituksensa ja jos ja kun joskus tulevaisuudessa tiemme kohtaavat uudelleen, niin ei tiedä kuinka meille käy.

Mirjamille:

Sinäpä sen sanoit. Minä myös tunsin olevani elämäni ensimmäisen kerran nainen. Se on ihan sama onko mahaa vai ei, mies on tärkein ja se läheisyys, joka huokui yhdessäolomme aikana puolin ja toisin.
Kunnioitin myös lapsiani ja he ovat elämäni tärkein asia tällä hetkellä.

Sinulla on vaikeaa jos hänen lapsensa eivät hyväksy sinua. Tee kaikkesi että saat pitää hänet. Kehu niitä lapsia, vaikka ei olisi aihettakaan. Se sulattaa kenet tahansa. Puhu ja kysele kuulumisia, ole kiinnostunut heistä ja ole kaveri.
Tätä miesystäväni ei tehnyt ja siksi heistä ei tullut koskaan ystäviä. Heidän mielestään mies oli lihava, ruma ja kiroili ja kaikkea. He häpesivät äidin ystävää.

Mutta lasteni puolustukseksi: Se mies olisi voinut yrittää enemmän lasteni eteen. Olemalla kiinnostunut heistä muutenkin kuin minun kauttani, niin tein minäkin hänen lapsiensa kanssa ja meillä synkkasi tosi hyvin. Eromme oli heille kova pala.

 

[Minä myös]

Itse olen aina hehkuttanut, että arvostan sisäistä kauneutta, eikä ulkonäöllä ole niin väliä. Että en arvosta mieheiä jotka vain ulkonäön takia tulevat iskemään. Itse pidän huolta mitoistani (hoikka) isolla työllä, urheilen, katson mitä syön ja haluan näyttää hyvältä. Luulin silti, että miehessä vain luonteella ja mukavuudella on merkitystä.

Tapasin ihanan miehen, jonka kanssa pystyin juttelemaan mistä vaan. Hän ymmärsi minua. Tunsin vetoa häneen. Huomasin tottakai mahan, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota, olihan hän niin kaunis siäsisesti ja meillä oli paljon yhteistä. Kunnes.

Kunnes päädyimme sänkyyn. Pelästyin, mutta en anatnut itseni välittää. Suoraan sanottuna (nolottaa) täydellinen turn off oli, kun hän nai minua takaa päin. Maha painoi peppuani! En ole ennen kokenut sellaista. Maha siis roikkui melkein selkäni päällä. Kaikki normaalit asennot saivat variaation, kun maha tuli kehiin. En ollut tällaiseen tottunut.

Itse olen hoikahko ja pieni nainen. Seksin jälkeen makoilimme vierekkäin, ja kyllä se oli pöyristyttävää, kun hänen rintansa olivat ainakin 4 kertaa isommat kuin minulla. Ja minä siis rakastan pieniä rintojani, en häpeile niitä.

Jokainen tyylillään. Itseäni hävetti että ajattelin tuollaisia. Ällötti kun aloin suutelemaan hänen vartaloaan alaspäin. Tuli mieleen jouku pinkeä raskaus, jenkkakahvat raskausarpineen saivat ihon kananlihalle. Täytyi huomata, että kyllä sitä vaan on pinnallinen. Nostin kriteerini ""sisäisesti kauniiksi"" JA normaalipainoiseksi.

Haukkukaa itsekkääksi, ylpeäksi, pinnalliseksi. Mutta jokaisella on oikeus päättää mitä haluaa.

 

[to: Helmikki]

Joululahja on lahja ja puhelu, jossa harmittelet uuden ystävättären nopeaa löytymistä on puhelu?

 

[Uusi ystävätär?]

Eikö hyvään ja rakastavaan ihmissuhteeseen kuulu avoimuus kipeissäkin asioissa? Miksi et kertonut miehelle, että toivoit hänen ottavan paremmin kontaktin tyttäriisi ja käyttäyvän asiallisemmin?
Olisi varmasti tepsinyt ja hän olisi tehnyt kaikkensa suhteenne eteen, hänkin nimittäin rakasti sinua.

Jos asia on todella niin, että hän ei tule koskaan yhtä onnelliseksi kenenkään muun kanssa, ei edes minun, olen valmis väistymään.
Ota yhteys häneen, sovi asiat ja toimintamalli, millä olette kaikki tyytyväisiä. Mutta tee se mahdollisimman pian, ei ole syytä pitkittää väistämätöntä. Ja kerro myös minun hyväksyvän tosiasian.

Olen surullinen omasta puolestani, mutta onnellinen hänen ja hänen lastensakin puolesta. Omasta sopivuudestani heidän ""äitipuolekseen"" olinkin vähän epäilevällä kannalla.

Tee se mies onnelliseksi, sen hän on totisesti ansainnut.

Kaikkea hyvää teille ja onnellista elämää!

p.s lapsilta saat puhelinnumeroni, jos tarpeen.

 

[voi ihme]

Minä vaan jäin ihmettelemään, kun joku 162/ 58 on mielestään pullukka.

 

[Helmikki]

Olet ihana Uusi ystävätär.
Antaisitko todella hänet minulle takaisin? Et ole häntä minulta vienyt, sitä en epäillytkään mutta harmittelin kyllä kun uusi ystävätär löytyi liian äkkiä.

Muistan kuinka hän tuli ensimmäisen kerran lapsiani tapaamaan. Kerroin heille tulosta ja kun istuimme katsomassa telkkaria, hän ei puhunut mitään lapsilleni. Lapset huomasivat vain miehen jolla oli iso maha ja joka piti äidistä. Piti kättä äidin kädessä, he kun eivät olleet koskaan nähneet äidin ja isän käsiä yhdessä.

Olen avoin ihminen ja voin puhua kelle tahansa ja mitä tahansa. Olen siitä kuullut paljon hyvää, mm. työpaikallani. Luottamus hänen lapsiinsa syntyi helposti keskustelun kautta.

Minä en ole hänelle soitellut, mutta hänpä soitteli eräänä iltana viinahöyryissään. Sanat menivät vähän sekaisin, mutta sana rakastan ja rakastin menivät hieman sekaisin. Olisi outoa vieläkin rakastaa jos on uusi ystävätär mukana kuvioissa.

Hänen lastensa äitipuoleksi on hankala tehtävä. En suurin surminkaan haluaisi olla vanhemman lapsen äp, koska joskus varmaan joutuisin pelkäämään tätä. En tiedä miksi mutta siinä lapsessa on jotain vikaa, ei pelkkä murroikä tee lapsesta niin vihaista. En haluaisi yhdistää lapsiamme, pelkaisin omieni puolesta.
Tiedän että sinun lapsesi ovat jo isoja ja se onkin suuri syy miksi hän pitää sinusta. On hankalaa seurustella, kun pitää huomioida lapsienkin tarpeet.

Pidä vielä hänet ja olkaa onnellisia. Hänen ei tarvitse olla yksin. Kun rakastan häntä ja tiedän hänellä olevan hyvä olla niin sitten on minunkin hyvä olla.

 

[Uusi ystävätär]

Kiitos vastauksestasi, Helmikki.
En epäillytkään vieneeni ketään keneltäkään, mutta jos todella olet sitä mieltä, että sinun kanssasi hän olisi onnellisin, siihen tosiasiaan tyydyn. Näinhän se voi surukseni ollakin, muistoesineet yhteiseltä matkaltanne on edelleen kunniapaikalla olohuoneessa. Pölyjä pyyhkiessäni jo ajattelin, että hupsista, jospa vahingossa putoaisi

Haluan nimittäin olla jotain ainutkertaista ja tulla rakastetuksi itseni takia. En siksi, että lapseni ovat isoja, olen sopivassa elämäntilanteessa, sopivasti saatavissa yms. käytännöllistä. Toimeen tulen ihan omillani, eikä yksinolokaan niin kauheaa ole, näiden takia en miestä tarvitse.

Hänen lapsistaan; olen yrittänyt rakentaa suhdetta tosissani, nuorempaan minulla on oikein hyvät välit. Hän soittelee ja meseilee kanssani ja halimme aina nähdessämme. Valitettavasti asia on vain niin, että niin kauan kuin vanhempi lapsi asuu siinä talossa, en sinne muuttaisi. En uskaltaisi enkä haluasi, en salli itseäni kohdeltavan huonosti kenenkään taholta.

Jotakin on pahasti vialla ja pitäisi toimia nopeasti, mutta sekä isä että äiti ovat yhtä neuvottomia. Ilmeisesti pitää tapahtua jotain tosi pahaa, ennen kuin heräävät.

Vaikka omani ovat isompia, rakastan heitä, he kuuluvat elämääni ja haluan heitä tavata niin kuin ennenkin. Ovat fiksuja kavereita ja ehdottomasti elämässäni etusijalla ja jos yhteinen ajankäyttö on vaakalaudalla jonkin ""olohuoneessa asuvan virtahevon"" takia, tiedät kumman valitsen. Miestä vastaan ei heillä ole mitään.

Onnellinen olen ollut jo muutaman vuoden, heti avioerosta toivuttuani. En ryhdy tietoisesti tekemään elämästäni liian monimutkaista, haasteet kohtaan työelämässä.
Se onnellisuus kun ei tule toisesta ihmisestä vaan ihan itsestä. Sen kun saisimme tähän miehenkin ymmärtämään.

 

[Helmikki]

Uskon että hän pitää muistoesineitä näytillä, minäkin näin siellä hänen monelta matkaltaan tuomat esineet. Hän pitää niistä paljon. Kiva kun pyyhit siellä pölyjä, minä olin niin laiska tekemään siellä mitään, mutta ei niitä pölyjä kukaan talvella huomannutkaan.
Huomasitko hänen ihanat taulunsa? Niitä minulla on ikävä.

Se näytti olevan hänelle todella tärkeää, että hän löysi itselleen ystävän, jolla oli lapset jo aikusia. Minun lapsistani hän piti mutta vain kertomani perusteella. Lapseni eivät suostuneet olemaan saman katon alla hänen kanssaan ja varmasti se otti koville.

Samoin minä pidin nuoremmasta lapsesta ja niin piti minunkin nuorimmaisenikin. Heistä olisi voinut tulla hyvätkin siskokset, samanikäisiä melkein. Mutta isompi lapsista oli aivan kauhea, rikkoi kaiken mitä käsiinsä sai, aivan kaiken, hinnallakaan ei ollut väliä.
Minä en uskaltaisi asua sen lapsen kanssa kahdestaan siinä talossa, enkä olisi uskaltanut tuoda omia tavaroitani sinne rikottavaksi.

Jos minusta ja hänestä olisi tullut asuinkumppanit niin milloin olisin tavannut lapsiani?
Kun he kasvavat, mietin asioita uudelleen.
Tiedän että suhteemme jatkuisi vaikka 5 vuoden päästä, siitä mihin se jäi. Se oli sellaista rakkautta.

Muuten, harmittaako sinua hänen kaljan juomisensa? Minua hävetti hänen kanssaan kaupassa käynti, koska aina ostoskorissa oli kaljaa. Ja siitä se vatsakin on kasvanut?
Entä miten hänen äkkipikaisuutensa? Mustasukkainenkin osasi olla ja ihan turhaan.

Sinulla on nyt hyvä kumppani, joka arvostaa naista. Eikö olekin ihanaa saada usein kukkia? Korujakin hän ostaa ja kaikenlaista kivaa, mistä niitä aina keksiikään.

Oliko teillä ihana matka tässä taannoin? Meillä oli aivan ihana silloin ja joskus harmittaakin etten enää ikinä pääse lähtemään kenenkään kanssa minnekään. Voisin mennä mutta en halua. Minä en koskaan enää halua tavata ketään miestä. En edes enää muita miehiä katsele. Kun en häntä saanut niin ketään muuta huoli.

 

[nuori nainen]

Mun mielestäni iso äijämaha on ruma ja luotaantyötävä. En haluaisi seksiä isomahaisen miehen kanssa, onneksi on valinnanvaraa.

 

[Uusi ystävätär?]

Hei Helmikki,

tämä on nyt tällaista julkista kirjeenvaihtoa kahden ihmisen välillä, mutta olkoon.
Teemme joskus arkisia hommia yhdessä, kuten siivousta ja siinä näkee yhtä ja toista. Sekin sujui hyvin yhdessä.

Kaljan juonti häiritsee ja siitä ollaan keskusteltu. On vähentänyt sitä huomattavasti, mutta onko se todellista kun ei itse sitä huomannut, en tiedä. Kuntoilua on lisännyt ja paino vähän pudonnutkin. Haluaa kuulemma olla vertaiseni ulkonäöllisesti.

Lahjat ja kukat on mukavia, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka, en halua jäädä kenellekään kiitollisuuden velkaan.

Oikeastaan sanomasi: ""Tiedän että suhteemme jatkuisi vaikka 5 vuoden päästä, siitä mihin se jäi. Se oli sellaista rakkautta"" on kuolinisku meidän suhteelle.
En aio jäädä odottelemaan, koska se hetki tulee ja jään lehdelle soittelemaan.

Mustasukkaisuutta oli alussa, mutta luulen saavuttaneeni luottamuksen, johon se ei kuulu. Teillähän tilanne oli vähän eri, kun et ollut vielä irti edellisestä liitostasi ja palailit välillä katsastamaan sen tilaa.

Matkastamme lienet kuullut häneltä itseltään, ei kai sielläkään paikkakunnalla kaikki tiedä kaikkien asioita. Tein viime kesänä tyttöporukassa aivan ihanan kaukomatkan ja sellaisia teen varmasti vastakin, matkakumppanista riippumatta. Ei se matkustelu osaltani tähän lopu.

En ajattele noin, ettei ketään muuta voisi enää tulla. Elän avoimin mielin, yksinkin on hyvä, mutta jos joku tulee vastaan, hyvä niinkin. En taida uskoa mihinkään kaiken voittavaan rakkauteen, minusta se on yhtä paljon tahdon asia ja käytönnön teoilla toteutettava juttu.
Tämä ei sulje pois kuitenkaan aitoa kiintymystä ja rakkautta tätä miestä kohtaan, mutta ajatukseni on hyvin realistisella tasolla.

Siksi en ymmärrä, miksi sinä jäisit roikkumaan tähän yhteen ja antaisit elämän lipua ohi. Ei hänkään niin tee.

Vanhimman lapsen ehkä pahin trauma oli äidin hylkääminen hänet niin varhain. Sitä asiaa ei kaiketi ole ikinä käsitelty ja jonkinlainen syyllisyys ja viha (naisviha?) on jättänyt jälkensä. Kuulitko ikinä naisesta muita ilmaisuja kuin huora, kana yms.? Voi siinä olla jotain sisäsyntyistäkin ongelmaa, mutta ympäristötekijät ovat osaltaan vaikuttaneet lopputulokseen.

Huomenna tapaamme enkä tiedä vielä minkälaisissa merkeissä.

 

[Helmikki]

Kiitos taas kirjeestä!

Kaikki suhteet ovat erilaisia. Teillä on nyt sellainen ja meillä oli toisenlainen. Hyviä kumpikin ja täyttää molempien tarpeet. Kun se on kuitenkin on niin, että kahta samanlaista suhdetta ei voi olla kenenkään kanssa.
Olen iloinen siitä, että olet hänen kanssaan. Hän sinua kehuikin, että olet kaikinpuolin hyvä. Naisillaan hän ei kehu, paremminkin vähättelee itseään vai sitä egoa onkin vaikka muille antaa.
Se miehisyys hänessä minua kiehtoikin. Muistan aina kun hän tuli lentokentältä ja olin häntä vastassa. En ikinä ole nähnyt niin komeaa ja miehekästä miestä kuin silloin kun hän tuli matkalaukkujensa kanssa.

Tämä on julkista kirjeenvaihtoa, mutta en usko että montaakaan kiinnostaa jos vieraasta ihmisestä keskustellaan.

Hyvä että kaljanjuonti on vähentynyt. Sitä on kiva ottaa yksi saunakalja, mutta ei enempää. Ei hän minua uskonut kun sanoin että voisi vähän painoaan pudottaa. Sanoin kyllä että rakastan hänen pulleaa mahaansa, mutta terveydellisistä syistä olisi hyvä olla hivenen hoikempi.

Matkasta kuulin häneltä itseltään. Hän kertoi olleensa matkalla vieraalla maalla ja palanneensa juuri. En kysynyt mutta arvasin, että hän oli siellä sinun kanssasi.
Voin kuvitella matkanne, mutta jotenkin aavistan, ettei se ollut niin ihana, kun meillä oli aina. Vaikka me riideltiin ja huudettiin ja pahoitimme mielemme niin kuitenkin sovinnon jälkeen taas aurinko paistoi. Ei millään pahalla, mutta niin minusta tuntuu että samanlaisia matkoja ei voi tehdä kaikkien kanssa.

Kyllä minä tiedän etten ikinä halua ketään muuta, kuin hänet. Ennen, avioliitossanikin, katselin vieraita miehiä ja ajattelin että voi kuinka ihanaa, kun joku olisi kanssani ja välittäisi. Mieheni nimittäin työnarkomaani. Mutta sen jälkeen kun tapasin hänet, niin sain tuntea olevani rakastettu ja minun seuraani kaivattiin ja joku halusi olla kanssani. Se tuntui niin hyvältä, etten voi ymmärtää sellaista olevan olemassakaan.
Mutta miten voisin kuvitella jonkun toisen kanssa samaa hyvää oloa ja onnellisuutta? Pah, ei sellaista ole kuin yhden miehen kanssa tässä elämässä, ei minulle ainakaan ole ennen tullut vastaan tällaista.

En ole ennen ajatellutkaan että vanhimman lapsen ongelma olisi tullut äidin hylkäämisestä. Hänellä on ollut paljon hoitajia, mutta kyllä se äiti on se paras.
Minun sydäntä kouristi kun näin omia lapsiani todella harvoin ja puhelimessa puhuimme tärkeimmät.
Olen sentään äiti ja haluan lapsillani olevan sellainen elämä, että saan heistä kunnollisia aikuisia.
He ovatkin nyt onnellisia ja niin olen minäkin, heidän takiaan.
Rakkautta en saa mutta ehkä tämä muu antaa sen mitä jään paitsi.

Pidä hänestä hyvää huolta.
Olen onnellinen, ettei hänen tarvitse olla yksin ja hän voi keskustella iloistaan ja murheistaan sinulle.
Anna hänelle suukko minun puolestani.

 

[xxxxx]

Samanlaisia tuntemuksia täälläkin. Aikaisemmin kuvittelin itseni jotenkin paremmaksi ihmiseksi kuin ystäväni, joista monet arvostelivat miehiä heidän ylipainostaan tai olivat muuten mielestäni ylikriittisiä miehen ulkonäön suhteen. Olen aikaisemmin seurustellut melko tavallisten näköisten, mutta hyväkroppaisten miesten kanssa. Omassa perheessäni hoikkuus näyttää olevan ""geeneissä"", joten en edes osannut pitää exien vartaloita mitenkään poikkeuksellisina.

Parina viimeisenä vuonna haaviin on kuitenkin tarttunut ""vähemmän urheilullisia"" tapauksia ja olen joutunut miettimään omaa suhtautumistani toisen vartaloon. Samalla kun alkaa ihmetyttää se, miten monella jo parikymppisellä miehellä on mahaa, hävettää omat ajatukset. En olekaan niin ""hyvä ihminen"" kuin kuvittelin.

Nyt seurustelen elämäni miehen kanssa ja hänelläkin on hiukan mahaa. Tosin mistään isosta mahasta ei oikeasti ole kyse. (Kun täällä on vertailtu omaa raskaana olevaa mahaa miehen vatsaan...) Mielessäni kuitenkin pohdin miten saisin miehen laihduttamaan vähän tai aloittamaan urheilun. En missään tapauksessa halua alkaa vihjailla, että hänen tulisi laihduttaa, koska mielestäni se olisi törkeää. Kyse on kuitenkin minun esteettisistä mieltymyksistäni eikä hänen terveydestään.

Pystyn vaikuttamaan siihen, millaista ruokaa syömme, joka on jo nyt melko kevyttä ja kasvispainotteista. Mies syö sitä kuitenkin suuria määriä. Jos en tee kerralla isompaa annosta hän käy itse jääkaapilla myöhemmin. Olisiko jotain ""salakavalaa"" tapaa, jolla miehen muutamat lisäkilot saisi karistettua? Juuri mikään urheilu ei häntä kiinnosta.

 

[Siiri]

Toisen muuttaminen mieleiseksi tavalla tai toisella on yleensä kuolemaan tuomittu ajatus. Me naiset aika usein kuvittelemme omaavamme sellaisia voimia. Muutos tapahtuu tässä asiassa niinkuin muissakin vain henkilön oman halun ja oivalluksen seurauksena. Ei siinä onnistu ne tuhannet alkoholistien hyvää toivovat vaimoparatkaan.

Ihastuit mieheen ja sitten huomaat hänessä tällaisiä vikoja.

Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyt hänet sellaisenaan tai luovut hänestä.
Oikeastaan aika hassu ajatuskin salakavalasti holhoojaksi ryhtymisestä ja vastuun ottamisesta miehen ulkonäöstä. Kyllä se on ihan hänen itsensä tehtävä.

 

[Mummeli]

Luulen, että miehillä joilla on iso maha, on tosi pieni pippeli!

Onkohan näin? En ole kovin monen kanssa ollut, mutta jotenkin tuntuu että näin on!

 

[yllättynyt]

Kyllä yhtyisin niiden mielipiteeseen jotka sanoivat että kun SE joka vaan kolahtaa sattuu kohdalle, ei siinä ylikiloja edes noteeraa! olen itse hoikka ja pidän huolta itsestäni. Joskus taannoin olen sanonut ystävättärelle jossain pinnallisessa keskustelussa, että minulle kelpaa vain pitkä ja hoikka mies, ja partaa ei saa olla missään tapauksessa.

Vain pari kuukautta sen jälkeen ihastuin ja rakastuin suoraan sanottuna lihavaan ja parrakkaaseen mieheen. En edelleenkään pidä lihavista miehistä yleensä, mutta hänessä ei läski haittaa lainkaan! Näen vaan ne ihanat silmät, hellän luonteen. Eikä minua haittaa yhtään olla aina päällä kun rakastellaan, sehän se on naisen paras paikka;-)

Näin se varmaan on, kun/jos kohtaa sellaisen joka kolahtaa kovaa, siinä on ulkoiset asiat kuten ihonväri, elopaino, ikä, vammaisuus tms. pelkkiä sivuseikkoja! Rakkaus voittaa kaikki ihmisen puutteet. Tosin monet miehet kai juoksevat aina vaan ulkonäön perässä ja me naiset rahan ja statuksen perässä...

 

[Vanha (ent. uusi) ystävätär]

Kaikella on tosiaan tarkoituksensa, tälläkin.
En viitsi pidempään miettiä kumpi valehtelee ja kumpi ei, eläkää sen tiedon kanssa. Ehkä todellakin ansaitsette toisenne sekä hyvässä että pahassa.

Hyvää keväänjatkoa, aurinkoa ja valoa!

p.s. osaltani tämä kirjoittelu loppuu tähän.

 

[Siru]

Minulle taas tuli mieleen, että kaikki nuo ajatukset että lihava on ruma ja inhoittava juurtaa sieltä kodistasi.

Itsekin syömishäiriöstä nuorena kärsineenä nautin kun olen siitä päässyt eroon eikä enää muutama makkara mahassa haittaa.

Älä nyt kuitenkaan anna periksi ennen kuin olet kokeillut sänkypuuhia, ja jos se häirintä jatkuu mahasta pidempään sitten on parempi varmasti pistää poikki

 

[Helmikki]

Mietinkin missä mahtanet olla sinä Uusi ystävätär.
Tuskinpa me puhuimme samasta miehestä. Luulen että kaikista voi puhua yleisellä tasolla juuri noista asioista mitä me puhuimme ja jokainen voi omaksua samat asiat.

Kuitenkin, taas tänään katsoessani satuhäitä, mieleen muistui kosinta jonka mies (tuskin sinun ystäväsi) teki kolme viikon seurustelun jälkeen. Lupasin ja kysyin että mistä hän voi tietää että jaksaa olla minun kanssani loppuelämän. Muistan ikäni vastauksen: Kyllä MINÄ tiedän.

Sellaisia ja jaksetaan tämä elämä klaarata parhaalla mahdollisella tavalla ja onnellisina. Onni ei ole aina rakkautta, vaan onni on rauha sydämessä.

Minä sain rauhan siitä että tein lasteni vuoksi sen minkä tein. Jätin isomahaisen miehen, jota rakastin kuin vain jotain aikuista voi rakastaa.
Katselen edelleen isomahaisia miehiä ihaillen, mutta en katso heitä sillä silmällä. Minä rakastin yhtä ja ei tule toista, ei pieni- eikä isomahaista.
Etsikkoaikani päättyi, mutta se jatkuu kunhan saan lapseni isommiksi. En uusioperhettä halua jossa on sinun ja minun lapsia, yhteisiä emme enää olisi saaneet.

 

[tiia]

Iso mahaisella miehellä ei ole aina pieni penis, sanoo kokemukseni. Eikä isomahaisen miehen mahakaan ole aina valuvaa löllöä eikä raskausarpia täynnä. Se voi olla myös söpö ja turvallinen ja miehekäs.