Enpäs malta olla sotkematta lusikkaani tähänkin soppaan. Tuskin kysymys on siitä, onko lihavuus terveellistä vai ei, kyllä varmaankin kaikki tietävät riskit. Niinkuin muissakin riskitekijöissä, addiktioissa ja sairauksissa. Kysymys taisikin olla siitä kelpaako kumppani sellaisena kuin on, joku tuossa jo siitä puhuikin.
Hyvä ulkonäkö ja täydellinen kroppa tuskin estäisi ketään aloittamasta suhdetta tai olisi muuten sen esteenä, mutta se ulkonäkö ja paino on vain osa ihmistä. Joillekin se on suuri osa, ehkä se kaikkein tärkein. Osa tällaisista ihmisistä saattaa antaa anteeksi paljon muita ikäviä piirteitä toisessa, jos vain ulkonäkö on kohdallaan. Kukaan ei varmaankaan ole ihan täydellinen..eikö?
Minua ei mieheni vatsa häiritse. Saattaisi häiritä, jos hän ei muuten olisi minulle niin täydellinen. Hänessä kun on kaikki muu niin kohdallaan, etten huomaa pieniä "vikoja". Kun toista rakastaa, haluaa kaikkea hänessä. Pidän muutenkin rotevista kavereista ja ukkoni onkin todella lihaksikas, kunnon nalle-tankki.. ;P Kyllä siihen se maha kuuluu. Punkassa jaksaa aina vaan eikä hikoile ylimääräisesti..sama kävelylenkillä. Nyt tosin innostui kanssani samalle ruokavaliolle joten varmaan se mahakin pienenee. Mikä on ainoastaan terveydellisesti mielestäni hienoa, muuten se on minulle oikeasti aika yhdentekevää, rakastan häntä ihan minkälaisena tahansa maailman tappiin asti, eikä mikään käännä päätäni.
Pyykkilauttavatsoja treffailin aikanaan, mutta vaikka olivat mukaviakin, ei ne kropat suhdetta saanut rakennettua. Ystäväni aina jaksoi hehkuttaa että miehen pitää olla pitkä ja komea. Sellaisia on hänellekin riittänyt mutta koska nämä ominaisuudet olivat hänelle niin tärkeitä, ei hän osannut etsiä rakkautta (EN sano etteikö timmi ukko olisi ihana ja rakastava, näin vain ei nyt käynyt) ja joutui aika monen vuoden pyöritykseen. Ihmiseenhän sitä rakastuu, mutta ymmärrän toki ettei joku sitten voi rakastua "mahakkaaseen".
Nyt ystäväni on ensimmäistä kertaa korviaan myöten rakastunut, ja mieheen, jolla on mahaa. Ei se mitään tarkoita, mutta hänelle huvittava kokemus.
Pointti tämän romaanin jälkeen taisi olla se että en nyt tarkoita etteikö ulkonäöstä tai itsestä muuten tulisi lainkaan välittää mutta
ei se maha miestä pahenna. Jos et voi olla miehen kanssa jolla sellaista on, älä ole. Tuskin miehestäkään on kivaa että inhoat häntä koko ajan. Joko otat asian puheeksi tai unohdat koko jutun ja keskityt häneen ihmisenä. Kun pääkopan sisältöä vain rakastaa ja rakastaa, ei ole mitään väliä millainen maha puseron alta löytyy.
Ja tämä kaikki paatos ihan vain minun mielipiteeni. Hauskoja kellittelyhetkiä teille ihan kaikille.
Kyllähän tämä minuakin ainakin siinä mielessä koskee, että maksan roimasti veroja kustantaakseni yhteiskunnalle läskistä aiheutuvia kustannuksia... Ja te epäterveellisen lihavuuden puolustajat olette väärässä, jos kuvittelette, ettei ylipaino olisi terveysriski. 
