Miehen maha

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Helena38
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
Grats tuossa kirjoittikin sen mikä tässä kirjoittelussa onkin se pointti ja jonka jo mainitsinkin tuolla aikaisemmin: ihmisen rakastaminen ja hyväksyminen sellaisenaan.
Ja heti perään "Muuttuva mies" todisti oikeaksi sen tosiasian, että joillekin se ulkonäkö on tärkeimpiä kriteereitä.
Se sallittakoon hänelle ja sielunsiskoilleen, mutta antakaa toisten pitää omat mielipiteensä.

Vielä tuosta muiden ominaisuuksien hyväksymisestä. Tuttavani nainen, jolle myös ulkonäkö miehessä tärkeää, sietää jatkuvaa treenivaatteiden pyykkäystä. Kun se herra-pyykkilautavatsa ei niitä saa itse likapyykkiin sieltä kassista, puhumattakaan koneeseen. Vaatii kyllä, että kuteet ovat kunnossa tarvittaessa. Mutta rouvalla on timmi mies!

Itse en sietäisi olla jonkun piika. Yhdessä puuhailu on paljon mukavampaa.
 
Noin laulettiin aikanaan. Moni laulaa sitä nytkin. Kasvothan muutuvat ikääntyessä. Se on normaalia muutosta.

Vartalon ei tarvitse muuttua ikääntyessä. Hoikka voi pysyä hoikkana, kunhan vain tahdonvoimaa riittää.

Mahaansa kasvattava mies itseasiassa pettää puolisoaan. Puoliso on rakastunut hoikkaan ja tykkää siis hoikasta. Miksi pitää siis ehdoin tahdoin kasvattaa maha ?????

Isomahainen mies saa kylmät väreet pintaan. Tulee mieleen sellainen itserakas sohvaperuna todellakin. Oman mieheni panisin pakkolaihdutukseen, jos maha alkaisi kasvaa. Onneksi on vihjaikuistani älynnyt pitää itsensa suht hoikkana.

Vaattiihan hän minunkin olemaan laiha, niin saa olla kyllä itsekin.

Nyt joku sanoo, ettei se ole rakkautta. Minäpä sanon, että on. Itsensä hoikkana pitäminen on kyllä mielestäni aika suurikin rakkauden osoitus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koskaan et muuttua saa:
Noin laulettiin aikanaan. Moni laulaa sitä nytkin. Kasvothan muutuvat ikääntyessä. Se on normaalia muutosta.

Vartalon ei tarvitse muuttua ikääntyessä. Hoikka voi pysyä hoikkana, kunhan vain tahdonvoimaa riittää.

Mahaansa kasvattava mies itseasiassa pettää puolisoaan. Puoliso on rakastunut hoikkaan ja tykkää siis hoikasta. Miksi pitää siis ehdoin tahdoin kasvattaa maha ?????

Isomahainen mies saa kylmät väreet pintaan. Tulee mieleen sellainen itserakas sohvaperuna todellakin. Oman mieheni panisin pakkolaihdutukseen, jos maha alkaisi kasvaa. Onneksi on vihjaikuistani älynnyt pitää itsensa suht hoikkana.

Vaattiihan hän minunkin olemaan laiha, niin saa olla kyllä itsekin.

Minusta tuntuu, että salaa toivot vieraiden miesten haluavan itseäsi...älä väitä toisin, tunnen naiset.

Nyt joku sanoo, ettei se ole rakkautta. Minäpä sanon, että on. Itsensä hoikkana pitäminen on kyllä mielestäni aika suurikin rakkauden osoitus.

 
Alkuperäinen kirjoittaja nina:
Vielä tuosta muiden ominaisuuksien hyväksymisestä. Tuttavani nainen, jolle myös ulkonäkö miehessä tärkeää, sietää jatkuvaa treenivaatteiden pyykkäystä. Kun se herra-pyykkilautavatsa ei niitä saa itse likapyykkiin sieltä kassista, puhumattakaan koneeseen. Vaatii kyllä, että kuteet ovat kunnossa tarvittaessa. Mutta rouvalla on timmi mies!

Itse en sietäisi olla jonkun piika. Yhdessä puuhailu on paljon mukavampaa.

Miten nuo asiat muka liittyvät toisiinsa:

- lihava mies = puuhaillaan yhdessä
- hoikka mies = nainen on miehen piika

??? Jokin logiikassasi on nyt pielessä...

Itselläni on hoikka mies, joka pesee itse pyykkinsä ja tekee muitakin kotitöitä oma-aloitteisesti, mutta ystävälläni on isomahainen 120-kiloinen mies, joka makaa illat sohvalla tuijotellen telkkaria, eikä kuulemma "osaa", eikä varsinkaan jaksa tehdä mitään kotiaskareita. Komennella kyllä sieltä sohvaltakin osaa, milloin pitää kantaa olutta, milloin makkaraa... Joten ei taida olla kiloista kiinni tuo piikuus.

 
Alkuperäinen kirjoittaja nina:
Vielä tuosta muiden ominaisuuksien hyväksymisestä. Tuttavani nainen, jolle myös ulkonäkö miehessä tärkeää, sietää jatkuvaa treenivaatteiden pyykkäystä. Kun se herra-pyykkilautavatsa ei niitä saa itse likapyykkiin sieltä kassista, puhumattakaan koneeseen. Vaatii kyllä, että kuteet ovat kunnossa tarvittaessa. Mutta rouvalla on timmi mies!

Itse en sietäisi olla jonkun piika. Yhdessä puuhailu on paljon mukavampaa.

Miten nuo asiat muka liittyvät toisiinsa:

- lihava mies = puuhaillaan yhdessä
- hoikka mies = nainen on miehen piika

??? Jokin logiikassasi on nyt pielessä...

Itselläni on hoikka mies, joka pesee itse pyykkinsä ja tekee muitakin kotitöitä oma-aloitteisesti, mutta ystävälläni on isomahainen 120-kiloinen mies, joka makaa illat sohvalla tuijotellen telkkaria, eikä kuulemma "osaa", eikä varsinkaan jaksa tehdä mitään kotiaskareita. Komennella kyllä sieltä sohvaltakin osaa, milloin pitää kantaa olutta, milloin makkaraa... Joten ei taida olla kiloista kiinni tuo piikuus.

 
Taas keskustelu lähti hakoteille. Ei käynyt selville, oliko ei-piika sitä mieltä, että ulkonäön perusteella valitsee miehensä vai luonteenko?

Mulla on ylipainoinen mies mutta en vaihtaisi häntä mistään hinnasta kehenkään toiseen. En, vaikkei hänellä olisi toista jalkaa, kättä tai silmää. Tai jos hän olisi laiha. Sellaisilla asioilla ei vaan ole minun mielessäni mitään merkitystä vaan sillä mitä siellä pääkopassa on sisällä. Jos mieheni painostaisi minun ulkonäköäni jotenkin, että pitäisi olla laihempi tai pitkät hiukset tms, luultavasti loukkaantuisin sydänjuuriani myöten ja alkaisin funtsata vakavasti suhteemme tulevaisuutta.

Tänään kun tulin kuntosalilta, oli sauna lämmitetty ja kanakastikkeet ja spagetit valmiina odottamassa. Ei parempaa miestä löydy, tuota ukkoa rakastan niin että sattuu.
 
En vaihtaisi hoikkaa miestäni ikipäivänä mahakkaaseen mörssäriin.

En todellakaan ymmärrä teitä naisia, jotka jaksatte sietaa isoa mahaa. Onko teillä joku fetissi vai mitä ? Isomahainen mies on aika vastenmielinen. SAehän kertoo itsekurin puutteestakin tuo iso vatsa.
 
Kukaan ei varmasti kiistä sitä, etteikö ylipainosta ole haittaa. Tosin itseasiassa lievän ylipainon laihduttaminen voi olla terveydelle vaarallisempaa kuin muutaman lisäkilon kantaminen. Jos kuitenkin painoindeksi näyttää, että liikapainoa on, niin tietysti siitä olisi hyvä päästä eroon edes vähitellen.

Minusta on kuitenkin ikävää, jos koko elämä menee laihduttamista yrittäessä. Kaikki eivät siihen millään pysty ihan niinkuin tupakoinnin lopettaminen tai alkoholin käytön lopettaminen (vähentäminen) ei joiltakuilta onnistu koskaan. Varsinkin siinä tapauksessa, jos ylipainoa on vain vähän (esim. 10 kg), niin parempaa kuin murehtia painoa olisi nauttia elämästä ja pyrkiä siihen, että elää kuitenkin terveellisesti ja syömisen osaltakin nauttii silti riittävästi elimistön vaatimia hedelmiä, vihanneksia jne. Jos laboratoriokokeet osoittavat että esim. sokerirasitusarvot, kolesteroli jne ovat kunnossa, ei turhaa syyllistämistä pitäisi tehdä.

Itsekurin puutetta voi olla muussakin muodossa kuin ns. kaljamahana. Itsekurin puute voi olla laiskuutta siivoamiseen tai vaikkapa sitä, että mies ei jaksa vaivautua pidättämään omaa orgasmiaan, vaan vuosi toisensa jälkeen laukeaa parissa minuutissa naiseensa. Itsekurin puute voi näkyä myös työelämässä jne. Jostakin syystä vain itsekuri SYÖMISEN osalta tuomitaan niin kovin ankarasti, vaikka kuinka olisi muuten hyvä, ahkera ja kurinalainen ihminen.

Minusta ulkonäkö on vain yksi puoli ihmisestä. Sitä paitsi ihan jokainen ihminen vanhenee ja vaikka kuinka olisi kuin Michael Jackson tai Joan Collins, niin ikääntymistä tapahtuu kauneuskirurgiasta huolimatta. Parasta siis on silti se, että ihminen on henkisesti tasapainossa.

Niin, minulle kyllä kelpaa mies, jolla on vähän vatsaa, kunhan hän ei ole niin nääntynyt ylipainonsa kantamisen kanssa, ettei jaksa mitään enää työpäivän jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Merja:
Taas keskustelu lähti hakoteille. Ei käynyt selville, oliko ei-piika sitä mieltä, että ulkonäön perusteella valitsee miehensä vai luonteenko?

Sekä että. Miehen pitää olla minua kiinnostava sekä ulkoisesti että henkisesti. Miksi pitäisi sulkea pois toinen puoli? Vaikea olisi esim. seksuaalisesti innostua mahakkaasta miehestä. Toisaalta mies, jolla ei olisi sydämen sivistystä ei myöskään saisi minua halukkaaksi. Kokemusta on molemmista tapauksista, mutta nykyisessä miehessä täyttyvät kaikki toiveeni.


 
tarkoitan, että hoikkuuden vaatimuksestaan kiinni pitävät naiset ovat kyllä valmiit hyväksymään monia muita, minun mielestäni vittumaisia, ominaisuuksia, joita ei omassa kullassani ole.
Esim. tuo ystäväni piikana pitäminen ja oman itsensä ja kunnonkohennuksensa kaiken edelle asettaminen.

Kun täydellisiä ei olekaan, eikä taida kenenkään resurssit riittää sellaista vaatimaankaan, on valittava huonoista ominaisuuksista vähiten ärsyttävät.
Minua ärsyttää kovin vähän muutamat ylikilot.
 
Voi, voi noita anorektikkoja kun vielä se mieskin on saatava mukaan siihen samaan ralliin. Jostakin lukaisin toisen rektikon valituksen, että hän ei halua seurustella 100-kiloisen miehen kanssa ???

Jutuista päätellen sitä seurustelua ei ole tehty vielä minkään miehen kanssa, ei läskin eikä luikun. Raamikkaalla miehellä on myös riittävästi painoa, nämä missien piirittämät jääkiekkoilijat ovat järkiään "ylipainoisia" sen 10kg normaaliin nähden. Jos taas mies on ruipelo ja pieniluinen siinä näkyy 10kg pahkana mahassa, mutta mikäs mies se ruipelo on.

Jos otetaan komia mies kuten Mietaan Jussi 130-kiloisena se näyttää vielä mieheltä, mutta lapsiahan tälläiset oikeat miehet pelottaa. Olis se aika koomista jos täälläinen keski-ikäinen nainen etsisi sellaisia 60-kilosia luikkuja seurustelutarkoituksessa - mies pitää olla mies eikä mikään airan seiväs.
 
Totta joka sana Heluna 57v:ltä. Ylipäätään on typerää laittaa joitain painorajoja, koska esim. itselläni 160 senttisenä vaikkapa 52 kg on sellainen lukema, että olen lähinnä luuta ja nahkaa, koska olen roteva. Sirorakenteisella kaverillani taas pituutta on saman verran, mutta painoa 47 kg ja hän on ihan "normaali".

Teinitytöillähän idolit ovat usein "naismaisia" miehiä (esim. aikoinaan Hanoi Rocksin Mike Monroe tai nykyään Negativen Jonne Aaron). Kuulemma seksuaalisuutensa kanssa heräileville teinitytöille on helpompi ihailun kohde tuollainen ei niin kovin miehekäs mies, kun taas usein vanhemmalle naiselle jalat saa tutisemaan nimenomaan särmikäs, raamikkaampi mies. "Kukkakeppi" kokoisilla miehillä voi olla 70 kg jo kauhistus, kun taas keihäänheittäjät ja muut ovat painoltaan kyllä lähinnä yli satakiloisia ja jenkkakahvaa heiltäkin löytyy (lihasten lisäksi).

Onhan täällä keskustelupalstoilla välillä miehiäkin, jotka sanovat, että yli 60 kg ei ole kaunis ja yli 70 kg painava nainen on jo läski. Kumma vaan, ettei pituudesta eikä ruumiinrakenteesta puhuta mitään siinä yhteydessä...
 
Tavallaan ymmärrän ap:ta, kun hän sanoo ison mahan ällöttävän. Tässä iässä sitä jo hyväksyy, että ei enää voi olla niin timmissä kunnossa kuin kaksikymppisenä, mutta eihän se ole kiva, jos kaikki ylimääräinen kertyy juuri vyötärön ympärille. Meille on miehen kanssa käynyt niin, että olaan vaan pikkuhiljaa "vankistuttu" tasaisesti ympäri vartaloa, siltikään näkyvää ylipainoa ei juuri ole. Ehkä sellaista pientä hötöä alkaa löytyä sieltä sun täältä. Miehelle olen ääneenkin sanonut, että ei alkavaa kumpua tarvitse ruveta kuitenkaan enempää kasvattamaan, ja itsekin pidän syömisistäni jotain lukua. Kyllä painosta ja terveydestä huolehtiminen kuuluu parisuhteeseen, mutta siitä ei pitäisi tehdä kovin isoa numeroa, vaan jotenkin vaivihkaa ujuttaa näitä terveysajatuksia miestenkin päähän, kun eivät itse huomaa. Samalla tavalla olen toiminut lastenkin kanssa, ja ovat normaalipainoisena pysyneet.
En kyllä lähtisi ap:n tapauksessa hyvää miestä vaihtamaan, jos mies on luonteeltaan hyvä ja rehellinen ihminen.
Tutkittu juttuhan se on, että keskivartalolihavuus on yhteydessä moniin vaarallisiin elintasosairauksiin, kenenkään ei näitä tilastoja kannata lähtä kumoamaan, vaikka aina niitä poikkeuksiakin tietysti löytyy. Jos välittää toisesta ihmisestä ja itsestään, niin terveydestä kannattaa pitää huolta.
Itse elän elämäni ruuhkavuosia, ja himokuntoilulle ei yksinkertaisesti jää aikaa, vaikka haluja olisi, mutta säännöllisellä syömisellä ja roskaruoan välttämisellä pääsee jo aika pitkälle...
 
Naimisiin mentäessä oltiin miehen kanssa erittäin hoikkia. Sitten tahtoi lipsua.

Ttse otin niskasta kiinni itseäni vuosi sitten ja palautin nuoruuteni mitat. Hääpukuni on nyt jopa väljä. Mieskin hoikentui siinä mukana. Kyllä hääpuku hänelle just ja just mahtuu vielä.

Alkavä köllykkämaha pieneni häneltäkin mukavasti. Nyt tuntuu seksissäkin oikein mukavalta, kun pääse liki toista oikein tiukasti. Ei ole vatsat tiellä.

Vaikka olenkin aikuinen nainen, niin kyllä minua ehdottomasti sytyttää se hoikka mies. Se on minun makuni.

No toiset tykkää isoista, mutta minä pienistä vatsoista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ottakaa oppia:
Ottakaa oppia laihdutuksesta. Lihavat ei vetoa minua ainakaan. Mieluummin liian laiha kuin liian lihava.
Onneks kaikkien ei tartte elää sun mieltymysten mukaan!!
Niin miehet kuin naisetkin voi olla hyvän näköisiä vaikka olisivat ylipainoisia Se on sitten jo eri asia jos on todella iso vatsa ja leuan alla on kamala kaksoisleuka...se ei ole kaunista, eikä varsinkaan terveellistä

 
joo mullekin kävi samalla tavalla.ihastuin mieheen mutta,sillä oli aina colbertti päällä siis en huomannut että sillä tommonen möhö läski maha oli...
Koitti se ensimmäinen ilta kun rakasteltiin,olin ihastunut mieheen!
mutkun mies alko riisua....mä en tiennyt enää minne suuntaan katsoa ja miten olla elikkä,katsoa miestä silleen eli 'aivan kuin ei mikään haittaisi' kun mies itsekin oli olevinaan silleen eli,siis käyttäytyi aivan kuin ei olisi mitään...käveli ympäri kamaria aivan kuin se ei edes huomannut, että mun naama kyllä vähän venähti,ja kaiken päälle miehen läski maha oli ylhäältä alas muniin saakka ihan , ihan täynnä karvoja... :D
Joo, kyllä mullakin halut meni vähän kaivoon...muuten ihan kiva mies luonne,mutta kyllä vähän pelästyin tosta karvaisesta löysästä isosta mahasta..
 
On sitä toisin päinkin. tyttöystäväni painaa 93 kg ja minä olen 182 ja 78 kg. Olen yrittänyt vaikka miten sanoa hänelle, että vähentäisi syömistä, koska hänen suvussaan on taipumusta lihavuuteen. Mutta syö samanverran ja enemmän.. Joten parannusta on tuskin tulossa. Harrastaa tosin liikuntaa. Mutta ei mene millään perille, että en halua hänestä "jokinorsua".
 
Minun on vaikea käsittää sitä miksi niin kovin monella tuntuu se ulkonäöstä (toistenkin) huolehtimiseen käytetty energia on automaattisesti pois siitä ajatustoiminnan kehittämisestä. Se säälittää. Kaikista haluttavinhan olisi pakkaus joka olisi onnistunut jakamaan energiansa ja aikansa tasapuolisesti sekä sisä- että ulkopuolensa vaalimiseen. Miksi näin ei monestikaan ole?

Jos unohdetaan se maha, niin vastatkaa rehellisesti: jos kumppaninne joutuu vakavaan onnettomuuteen ja hänen ulkonäkönsä kärsii radikaalisti, miten kävisi suhteen? Ja miksi?
 
Tahallaan hankittu älööttävä ihramaha on ihan eri juttu kuin onnettomuuden jälki. Ei niitä voi verrata.

Ihra on tahallista, onnettomuus ei.

Minä ainkin inhoan läskimahoja miehiä. Etoo ja menis seksihalut. Onneksi omani on hoikka vielä reippaasti yli 40 vuotiaanakin.
 
Näin pikkujoulujen lähestyessä tästä läskistä onkin taas hyvä puhua.
Tottahan se on, että itse ne ruuat mättää suustaan alas, mutta mitä sitten?
Omapahan on mahansa, jonka kantaa. Miksi ihmeessä siitä pitää niin kovin tunteella kirjoitella ja kaikin mahdollisin sanoin haukkua?

Se ei ole tarttuva tauti. Ja aina voi kääntää pään toiseen suuntaan, kun sellainen lihavuori vastaan tulee.
 
Ei kuule minun rinnat roiku. Olen kova liikkumaan ja pidän itsenikin hoikkana ja napakkalihaksisena. Ittestä se on kiinni. En todellakaan anna vatsan kasvaa ittellenikään.

Pitäkööt muut mahnasa, mutta minun ukko ei mahaa kasvata, jos haluaa kanssani elää ja sekstailla.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä