Mulla loma, miehellä ei. On siis päivät töissä. Maanantai-illan oli treeneissä. Laitoin lapset yksin nukkumaan. Tiistai-illaksi olin sopinut jo toukokuussa oman menon ja siitä kertonut miehelle, joka kuitenkin oli viime viikolla sopinut samalla illalle kavereidensa kanssa menoa. Ehdin olla omassa tapaamisessani 1,5 tuntia (miehen töiden takia menin tunnin myöhässä ja lähdin paljon ennen muita jotta ehtii omaan tapaamiseensa, joka tietysti venyi yöhön saakka). Ja laitoin lapset yksin nukkumaan. Pari päivää sitten sanoi, että kaveri tarvitsee jotain kantoapua keskiviikkona. No ajattelin, että täytyyhän miehen kaveria auttaa. Eli tänään kävi kääntymässä kotona, vaihtoi vaatteet ja lähti sinne. On siellä siis vieläkin. Laitoin lapset yksin nukkumaan.
Jotenkin ei vain tunnu lomalta, kun oon lasten kanssa yksin kellon ympäri. Soitin miehelle ja hän oli sitä mieltä, että mä en oo ainoa joka joutuu "uhraamaan" ja että meidän varmaan pitää keskustella ajankäytöstä. Tota, kukahan se toinen uhraaja sitten on? Ja mitä v***n keskusteltavaa siinä on, että hän tulee ja viettää kivoja kesäiltoja ihan niin kuin haluaa. lomaa ehkä aikoo pitää heinäkuun lopussa.
On aikapaha mieli. Tässä tää kesä sitten meneekin. Mies ei ehdi edes pitämään lomaa samaan aikaan, mutta kaikkeen muuhun näköjään on aikaa. onneksi sillä on täällä tälläinen kodinhoitaja, joka hoitaa lapset, kun se tekee uraa ja viettää kesää.