Miehen mielestä olen nalkuttava ämmä... :( olenko?

["..."]

lauantaina nuorimman lapsen syntymäpäiväjuhlat. Yhdessä minun syntymäpäiväni kanssa. Eli lapselle teen juhlat ja itselle samalla kakun vaikka kaikki kutsutut juhlivatkin lastamme.

Olen töissä koko viikon, ja kaikki tarjottava on leivottava illalla kun lapset jo nukkuu. Viimeiset siivottavat teen vasta sitten perjantaina.

Mies nyt ilmoitti perjantaina menevänsä töistä suoraan kaverinsa syntymäpäiville. Lahjankin on ostanut. Minä pyysin ja rukoilin ja lopuksi suutuin kun mies menee silti. Olisin tarvinnut sen apua, miten nyt teen kaiken yksin kun mies lauantaina krapulassä kiukuttelee kun pitää mennä lasten kanssa pihalle että saan kakun koristeltub ja viimeisteltyä muut tarjottavat.

Tänään on mun synttärit eikä oo onnitellu. Haukkui nalkuttavaksi psykoottiseksi narsistiseksi ämmäksi olen nyt todella surullinen. Se sen kaveri on muutenkin aivan täysi juoppo ja vihaan sitä. Mulla on nyt seinä vastassa jaksamisen kanssa. Itku ei ole kaukana. Olis edes onnitellu...

 

["vieras"]

Enpä kuuntelis tuollaista kielenkäyttöä, pihalle lentäis. Kuulostaa ihanalta "mieheltä".

 

["Nadia"]

Joo et todellakaan ole nalkuttava ämmä! Miehesi voi mennä itseensä ja miettiä muitakin kun omaa napaa, kuitenkin perheellinen. Sanoisin miehelle suorat sanat!

 

[Data]

Eikö mies voisi auttaa toisena päivänä? Muutenkin vuorovaikutustavoissanne on vikaa molemmin puolin. Yksi vaihtoehto olisi turvautua ulkopuoliseen apuun, vaikka sitten maksulliseen. Osta vaikka osa tarjottavista ja voisiko lapset mennä perjantaina jonnekin vaikka jonkun sukulaisen kanssa?

 

[ookei]

ihanaa, Data, järjen ääni paikalla pitkästä näkemästä. Näkyy sua muutkin kaipailleen.

mutta asiaan. Olisiko ongelma siinä, että vihasi syntymäpäiväsankaria kohtaan ohjaa sitä miten tilanteen näet. Mitä itse ajattelisit, jos mies kieltelisi sua menemästä ystäväsi juhliin vaikka lahjakin on paketissa? Parantaisiko asiaa, jos hän itkisi ja rukoilisi, vai kokisitko että hän on ihan totaalisen väärässä ja pelottavan outo?

Monelle naiselle käy niin, että arvovaltaa suhteessa on liian vähän - joko sitä ei ole koskaan ollutkaan, tai sitten mies kokee miehuutensa kärsivän joka kerran kun nainen sitä osoittaa. Sitten käy noin, että mies ei käsitä yhtään työsi määrää, eikä tiedä miten voisi osallistua. Alat kerjätä ja rukoilla asioita ja saada pyydetyn asian kokoon nähden suhteettomia reaktioita, etkä tiedä milloin olet oikeasti oikeutettu siihen mitä haluat, koska miehen mielestä et ole koskaan oikeassa?

Mitäpä jos keskustelisitte hyvässä hengessä siitä, mikä miehen mielestä on sopiva työnjako ja mikä hänen mielestään sinun on sopiva tapa pyytää jotain?

Mitä jos sanoisit, että on hänen asiansa miten tilanteensa ratkaisee mutta sinä tarvitset häntä viemään lapset ulos lauantaina, ja jos valitusta tulee krapulan takia, niin se on väärin koska sinä et voi olla vastuussa hänen valinnoistaan?

Vai onko tässä kysymys muutenkin eri asiasta kuin on puhe - eli onko miehellä alkoholin kanssa ongelmaa, ja sinä et halua nähdä sitä vaan pistät kaiken juoppokaverin syyksi? Jos elät itsevalitun harhan vallassa, niin reaktiosi vahvuus on ymmärrettävä. Ja vastaavasti miehesi sanat tulevat toisella tapaa käsitettäviksi: koira älähti koska kalikka kalahti. Addiktit reagoivat raivokkaasti, kun häpeän ja syyllisyyden kieliä soitellaan.