H
howtobebetter
Vieras
Koko kuusivuotisen suhteemme ajan (ja tietysti sitä ennenkin) miehelläni (olemme naimisissa) on ollut naispuoleisia kavereita. Heistä on alusta saakka ollut myös milloin minkäkin laista ongelmaa, alkuun nyt ihan mustasukkaisuutta ylipäätänsä siitä, että minä meninkin sitten yhtäkkiä kaikkien edelle. Osa näistä kavereista on myös miehen exiä. En sitä sinänsä ole pitänyt koskaan pahana, sehän vain kertoo että kuinka hyvän miehen olen löytänyt.
On ollut viestejä, joissa on ollut epäsopivaa sävyä. On laitettu esimerkiksi Youtube-videoita romanttisista lauluista tai kerrottu että vain sinä ymmärrät minua täydellisesti. Sitten yhtäkkiä alkoikin viestittely minun (myöskin varatun) ystäväni kanssa, ja niissä alkoi jo olla ihan yli rajan menevää viestittelyä, "olet sielunkumppanini" tai ulkonäön kehumista ym. Alkoholilla oli viestittelyissä molemmin puolin osuutta asiaan. Se loppui kun suutuin asiasta luettuani viestejä (sekin väärin, mutta kun en vaan ole pystynyt luottamaan). Puhuimme sen myös ystäväni kanssa ja olemme jälleen viettäneet aikaa porukalla.
Nyt katkesi kamelin selkä, kun selvisi taas että mies on viestitellyt "kaverin" kanssa. Tiesin siis heidänkin olevan kavereita, ei sitä mies ole koskaan peitellyt kenenkään suhteen, mutta tässä oli naisen mielenkiinto sitten ollutkin jotain enemmän ja olivat jopa suudelleet. Naisen aloitteesta. Enempää en tiedä, kun enempää ei myönnetä. Viesteissä puhuttiin paljon molemmin puolin siitä kuinka ihana toinen on ja jopa minun ja mieheni seksielämästä.
Tämä kun selvisi, on sydämeni täysin särkynyt. Kaikkien vuosien jälkeen, kun olen yrittänyt ymmärtää miehen ja naiskavereidensa välejä, pahin painajaiseni kävi toteen. Mies oli pahoillaan ja ymmärsi miksi on nyt menty rajan yli. Meillä on mennyt ihan hyvin, vaikeudetkin oli minusta takanapäin. Mies sanoi että laittaa välit kaikkiin naiskavereihin nyt poikki. Hän on vain tykännyt kun on saanut naisilta huomiota. Ei ole halunnut myöskään purkaa muhun masennustaan.
No, nythän kaiken pitäisi siis olla hyvin? Mies on vihdoinkin myöntänyt, että nämä eivät ole olleet "vain" kaverisuhteita ja se en ole minä, joka on ollut vainoharhainen ja ylimustasukkainen turhaan. Itse en nyt vain tunnu pääsevän tästä yli. Kaikki muut kerrat olen päässyt yli ja olemme pystyneet jatkamaan. Nyt en tiedä oliko tämä sitten kuitenkin tässä. Vaikka ensimmäistä kertaa olemme oikeasti puhuneet tästä asiasta ja mies on myöntänyt että on toiminut väärin. Selkään on puukotettu todella pahoin myös tämän "kaverin" puolesta. Tuntuu etten koskaan enää edes yritä luottaa kehenkään. Minulla on omat ystäväni, yhdellä kädellä laskettavissa. Miehellä on yksi ainoa naispuoleinen kaveri johon kyllä luotan täysin. Ja tästä sanoinkin miehelle - kyllä naisena sen huomaa, kenellä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Ja näistä hänen lukuisista kavereistaan niitä on YKSI.
Pelkään, että suutelu ei ole se mihin heidän homma on sitä paitsi jäänyt. En varmaan koskaan tule täysin uskomaan siihen vaikka molemmat niin sanoo. En ymmärrä kuinka paha pitää oikeasti olla, että näyttelee kaveria ja sitten tyrkyttää itseään kaverin miehelle. Ja voinko koskaan luottaa, että tämä oli viimeinen kerta. Ok, naiskavereihin ei pidetä yhteyttä, mistä minä sen tiedän? Mistä voin tietää että mies on oikeasti nyt oppinut, vaikka kyllä tunnen hänet ja luotan hänen rakkauteensa.. Hän ei ole koskaan suhteemme aikana ollut niin häpeissään tai pahoillaan minun loukkaamisestani. Säikähti todenteolla kun sanoin, että tästä ei välttämättä päästä yli.
Kai halusin vain purkaa tätä asiaa.. Ei kellään ohjeita ole tai voi parantaa oloani.
On ollut viestejä, joissa on ollut epäsopivaa sävyä. On laitettu esimerkiksi Youtube-videoita romanttisista lauluista tai kerrottu että vain sinä ymmärrät minua täydellisesti. Sitten yhtäkkiä alkoikin viestittely minun (myöskin varatun) ystäväni kanssa, ja niissä alkoi jo olla ihan yli rajan menevää viestittelyä, "olet sielunkumppanini" tai ulkonäön kehumista ym. Alkoholilla oli viestittelyissä molemmin puolin osuutta asiaan. Se loppui kun suutuin asiasta luettuani viestejä (sekin väärin, mutta kun en vaan ole pystynyt luottamaan). Puhuimme sen myös ystäväni kanssa ja olemme jälleen viettäneet aikaa porukalla.
Nyt katkesi kamelin selkä, kun selvisi taas että mies on viestitellyt "kaverin" kanssa. Tiesin siis heidänkin olevan kavereita, ei sitä mies ole koskaan peitellyt kenenkään suhteen, mutta tässä oli naisen mielenkiinto sitten ollutkin jotain enemmän ja olivat jopa suudelleet. Naisen aloitteesta. Enempää en tiedä, kun enempää ei myönnetä. Viesteissä puhuttiin paljon molemmin puolin siitä kuinka ihana toinen on ja jopa minun ja mieheni seksielämästä.
Tämä kun selvisi, on sydämeni täysin särkynyt. Kaikkien vuosien jälkeen, kun olen yrittänyt ymmärtää miehen ja naiskavereidensa välejä, pahin painajaiseni kävi toteen. Mies oli pahoillaan ja ymmärsi miksi on nyt menty rajan yli. Meillä on mennyt ihan hyvin, vaikeudetkin oli minusta takanapäin. Mies sanoi että laittaa välit kaikkiin naiskavereihin nyt poikki. Hän on vain tykännyt kun on saanut naisilta huomiota. Ei ole halunnut myöskään purkaa muhun masennustaan.
No, nythän kaiken pitäisi siis olla hyvin? Mies on vihdoinkin myöntänyt, että nämä eivät ole olleet "vain" kaverisuhteita ja se en ole minä, joka on ollut vainoharhainen ja ylimustasukkainen turhaan. Itse en nyt vain tunnu pääsevän tästä yli. Kaikki muut kerrat olen päässyt yli ja olemme pystyneet jatkamaan. Nyt en tiedä oliko tämä sitten kuitenkin tässä. Vaikka ensimmäistä kertaa olemme oikeasti puhuneet tästä asiasta ja mies on myöntänyt että on toiminut väärin. Selkään on puukotettu todella pahoin myös tämän "kaverin" puolesta. Tuntuu etten koskaan enää edes yritä luottaa kehenkään. Minulla on omat ystäväni, yhdellä kädellä laskettavissa. Miehellä on yksi ainoa naispuoleinen kaveri johon kyllä luotan täysin. Ja tästä sanoinkin miehelle - kyllä naisena sen huomaa, kenellä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Ja näistä hänen lukuisista kavereistaan niitä on YKSI.
Pelkään, että suutelu ei ole se mihin heidän homma on sitä paitsi jäänyt. En varmaan koskaan tule täysin uskomaan siihen vaikka molemmat niin sanoo. En ymmärrä kuinka paha pitää oikeasti olla, että näyttelee kaveria ja sitten tyrkyttää itseään kaverin miehelle. Ja voinko koskaan luottaa, että tämä oli viimeinen kerta. Ok, naiskavereihin ei pidetä yhteyttä, mistä minä sen tiedän? Mistä voin tietää että mies on oikeasti nyt oppinut, vaikka kyllä tunnen hänet ja luotan hänen rakkauteensa.. Hän ei ole koskaan suhteemme aikana ollut niin häpeissään tai pahoillaan minun loukkaamisestani. Säikähti todenteolla kun sanoin, että tästä ei välttämättä päästä yli.
Kai halusin vain purkaa tätä asiaa.. Ei kellään ohjeita ole tai voi parantaa oloani.