Miehen perhe on ihan sekopäistä sakkia!

["vieras"]

Pelottaa, periytyykö miehen äidin, isän ja sisarusten piirteet lapsellemme. Toisaalta, onhan miehenikin kuin ihmeen kaupalla normaali, mutta hirvittää ajatus, että hänen suvustaan siirtyisi noita surkeita geenejä meidän vauvalle.

Miehen äiti on ensinnäkin kauhea drama queen, suurentelee ja liioittelee kaikki asiat, puhuu huutamalla, itkee vähän väliä, muistuttaa jotain kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa "hullua"... Ei ole diagnosoitu mitään. Puuttuu muiden asioihin, ottaa kaiken hyvin raskaasti, käyttäytyy todella tökerösti eikä osaa hillitä itseään. Ei ole järin älykäs.

Miehen isä on kamala päällepäsmäri. Tietää muka kaikesta kaiken, tyrmää kaiken mitä muut sanovat, vähättelee sitä mitä muilla on - vaikka hänellä ei ole sen parempaa. Ilmeisesti jonkin sortin kateutta. Appiukkokaan ei ole mikään järjenjättiläinen.

Miehen sisko sairastaa masennusta, ollut hoidossakin sairauden vuoksi. Käyttänyt kai joskus lääkkeitä väärin. Kun näemme, ei puhu mitään, ei ota katsekontaktia, jne.

Miehen veli on alkoholisti, emme näe häntä usein.

Nyt kun luin nuo, tuntuu, että minkä elämäni pahimman virheen olen tehnyt kun olen alkanut seurustella mieheni kanssa ja vielä tullut hänelle raskaaksi (kylläkin ihan tarkoituksella)! Meidän lapsi ei kyllä kovin paljoa tuolla miehen vanhempien luona tule käymään... Onneksi mulla normaalit, tervejärkiset, fiksut ja hyväkäytöksiset vanhemmat. Ja tosiaan, miehessäni ei ole havaittavissa ainakaan alkoholismia, masennusta tms. mutta tiedä mitä hänestäkin vielä tulee...

 

[Oho]

Vaikea tietenkään mennä sanomaan mitään, mutta tuonsorttiset ominaisuudet kyllä periytyvät muodossa jos toisessa. Yritä kasvatuksella panostaa edes joihinkin seikkoihin.

 

[astrolabe]

Eihän nuo kuulosta pahoilta.

 

[hyfghfg]

Meillä vähän samaa juttua (miehen isä tosin masennuksissaa ja vaimonsa henkisen kiusaamisen takia päätynyt aikoinaan itsemurhaan) anopin ja sukunsa sekä miehen veljen osalta. Jokaisella jokin diagnoosi mielenterveyspuolelta ja jutut tosiaan on sitä luokkaa että huh huh.

Mies on suvustaan ainoa joka on opiskellut ja käynyt (ja käy edelleen) työssä ja on vieläpä ahkera. Jos ei olisi niin pakjon sukunäköä niin luulisin vaihtuneen sairaalassa. On puhelias, harrastaa, osaa käytöstavat jne.

Meillä on useampia lapsia ja välissä olen miettinyt että mitäs jos lapsista joku sairastuu esim. skitsofreniaan jota miehen suvussa paljon ja joka ilmeisesti perinnöllistä. Kuitenkin lapset on tähän saakka olleet ihan normaaleja lapsia normaaleine kehityskausineen.

Onneksi olemme todella vähän tekemisissä miehen suvun kanssa. Kun ei koskaan ole tietoa mikä vaihe kullakin menossa niin vastassa voi olla joku kirveen taikka suklaarasian kanssa. Molemmat on koettu ja kaikki siltä väliltä...

 

["vieras"]

Eihän nuo kuulosta pahoilta.

Öö, no mitkä mielestäsi sitten on pahoja juttuja, jos nuo eivät?!

 

["viima"]

mä luulen et noi on enemmän kasvatukseen liittyviä juttuja. ja se siskon masennus, veljen alkoholiongelma todennäköisesti johtuu vanhempien sekopäisyydestä. miehes vain on jotenkin välttänyt tuon, on vahvempaa tekoa henkisesti. meillä kans mies luonteeltaan ja rvomaailmaltaan ihan erilainen kuin siaruksensa ja äitinsä. välillä kans miettinyt et miten siitä on tullut niin paljon järkevämpi.

 

[kjks]

No eihän meistä kukaan oo täydellinen, pitää vain yrittää tuossa sun tapauksessa löytää niistä ihmisistä ne hyvät puolet

Minun oma anoppi on ns.luonnonlapsi, kasvanut maatalossa ja puhuu joskus mitä sattuun. Ei välitä mistään, luulee että hänen jutut on maailman parhaita. Sukujuhlissa saa pelätä mitä se suustansa laukoo, mutta ollaan ajateltu että eihän kenenkään sanomisille ja tekemisille mitään mahda. Itsensähän se siinä häpäisee, ei meitä tai muita Toiset meistä vaan on sellasia välittömiä ja kokevat olevansa parhaimmillaan keskipisteenä. Joskus lapsien eessä päästää suustaan rumia sanoja, siitä oon joskus joutunut sanomaan!


Kasvatuksellahan sä voit itse vaikuttaa siihen millaisia lapsistasi tulee. Ehkä jossain vaiheessa lasten kasvaessa saattaa tulla erimielisyyksiä lasten kasvatuksesta, jos isovanhemmat määräilee tai "saa vallan". Sanoit kuitenkin että ootte vähän tekemisissä joten ei välttämättä tuu ongelmia. Mutta sinähän yhdessä miehesi kanssa teet ne lopulliset päätökset. Ja koita ajatella ylipäätään että sinä oot miehesi valinnut ja teillä on oma elämä. Ei sukulaisten kanssa tartte olla jatkuvasti tekemisissä.

 

["pop"]

Toivon sydämestäni, ettei lapsi peri öidin empatiakyvyttömyyttä ja sietämätöntä ylimielisyyttä, mutta huonosti taitaa käydä jos äitee pienenihmisen kasvatuksesta vastaa.

 

[DiipaDaapa harmaana]

Sinä seurustelet miehesi kanssa, et hänen äitinsä tai isänsä tai siskonsa/veljensä kanssa. Älä stressaa turhia!

 

["vieras"]

Eikö miehen perhe ole sinä ja lapset???? Ja nuo kertomasi piirteet ihmisissä voivat olla missä tahansa suvussa. Vastaavia ei vain omissa sukulaisissaan halua huomata ja myöntää. Ymmärräthän, että tuo on sinun oma tulkintasi.

 

[HoitoonVaan]

Maailman ihmisistä on varmaan noin 98 % outoja ja epänormaaleja, jos tarpeeksi läheltä tiirataan.