Toggle sidebar

Miehen pitkät työpäivät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kotityöt?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Välillä meillä on kyllä ollutkin kotiapua. Hän joutui lopettamaaan ja nyt ei ole löydetty uutta. Syksyksi kyllä yritämme löytää.

Mutta... tässäkin on pieni periaatteellinen ongelma. Kotiapua meillä on ollut lähinnä siivoukseen, josta mieheni kyllä maksaa sen tarkalleen puolet. Siivouksen lisäksi kodissa on paljon muutakin tekemistä ja tuntuu jotenkin niin väärältä, että se kaikki edelleen jää minun niskaani... Kuten jo aiemmin kirjoitin, voisin hyväksyä tilanteen, jos hän esim maksaisi siivousavun kokonaan, jolloin se olisi ikäänkuin hänen kontollaan (kunhan minä ensin olen löytänyt siivoojan) ja muu työ olisi silloin minun kontollani. Miksi hän ei ole yhtä ehdoton tässä kuten kustannusten puolittamisessa?
 
Ap ajatellut sellaista tilannetta elämässänne, että jos sairastuisit tai miehesi sairastuisi ja jäisi työkyvyttömäksi ilman, että yhteiskunta (vakuutusyhtiöt) eivät myöntäisi työkyvyttömyyttä ja jompikumpi joutuisi kantamaan ""taloudellisen elatusvelvollisuuden"" toisesta aviopuolisosta (käsitin, että olette aviossa??).

Miettikääpä tätä asiaa jonain iltana yhdessä, kun menette nukkumaan. Näin nimittäin voi käydä (tiedän kokemuksesta). Esitäpä tällainen ""kysymys"" miehellesi ja kuuntele mitä hän vastaa. Kerro sitten meillekin ... kiinnostaa, kun tätä ketjua täällä seurailen.

Terveisin: elämää kokenut miehen kanssa 25 vuotta
 
Tältä kannalta en ole ajatellutkaan, kun (onneksi) ei ole osunut eteen... Mutta olin juuri runsaan vuoden äitiyslomalla ja hoitovapaalla yhteistä lastamme hoitamassa. Äitiyslomalla tietenkin sain kohtuullisen korvauksen äitiysrahana, mutta hoitovapaalla käteen 200 euroa/kk. Hoitovapaan ajalta hän maksoi minulle 400 eur/kk ja näillä rahoilla (400 + 200) maksoin oman osuuteni ruoasta, sähköstä ym. asumiskuluista, oman asuntolainani, puolet laspen kuluista... Onneksi oli vähän säästöjä, mutta pakko oli sitten palata töihin, koska 600 euroa/kk ei kovin pitkälle riitä. Samaan aikaan mies laittoi ylimääräisiä rahojaan elektroniikkalaitteisiin, kalliisiin harrastuksiinsa ym.
 
.... olen nyt vaikka nim. kysyjä/herättäjä eli edellisen kirjoittaja:

... tai jos toinen vaikka vammautuisi onnettomuudessa/tapaturmassa ja tulot loppuisivat siihen ja vuosien tappelu vakuutusyhtiöiden kanssa ei tuottaisi tulosta tai vain huonon tuloksen. Miten sopeutuisitte tilanteeseen molemmat sekä sairastunut/vammautunut kuin myös terve puoliso, jonka vastuulle jäisi pääasiallisesti perheen elättäminen (jossa ehkä 2 - 4 lasta) ... myös puolison, joka ei ehkä kykenisi itse edes tekemään ehkä kotitöitä??

... mietiskelkääpä tilannetta yhdessä miehesi kanssa.



 
olen itse elänyt tuon ajan ja tiedän, mitä se on (itselläni 4 lasta). Itse elin sen hyvinä vuosina ja lamavuosina -88 --> ja tiedän mitä naisen elämä on, kun sovittelee synnytyksiä/lastenhoitamisen ja työuran. :)

 
Miettikää yhdessä näitä asioita ja avatkaa vaikka yhteinen säästötili molempien nimiin, johon miehesi säästää/yhdessä säästätte rahaa ""pahanpäivän varalle"", jolla turvataan TOISTA PUOLIOSOA myös. Näin sitoudutte toisiinne/turvaatte toisenne myös rahallisesti, kuten vihkikaavakin sanoo: niin myötä- kuin vastamäessä ...

Vähän vähemmän sähkövempeleitä ja kalliita harrastuksia ja enemmän ""perusturvaa"", koska perustarpeet lämpö (vaatteet), suoja (koti) ja ruoka ovat kuitenkin ne asiat, mitä ihminen/perhe tarvitsee elääkseen täällä kylmässä Pohjolassakin.

Olette pelaamassa joukkuepeliä, jossa vahvempi tukee heikompaa - puolin ja toisin. Se takaa ihmissuvun jatkuvuuden ja on avioiliiton perustarkoitus. Miehen KUNNIAtehtävä on pitää huolta naisestaan ja jälkeläisistään. TÄMÄ tässä Suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa usein unohdetaan.

Tsemppiä ja hyvää kesää koko perheellesi Ap :)

 
Sellainen onnettomuus tms. on taas kokonaan niin uusi ja erilainen tilanne (toivottavasti ei tule eteen), jolloin todella toivon, että sitä yhteishenkeä parisuhteessamme löytyy. Näitä asioita ei tietenkään ole tullut ajatelleeksi, kun ei ole ollut ajankohtaista. Mutta niinhän se on, että aviopuolisoiden pitäisi tukea toisiaan ja puhaltaa yhteiseen hiileen, niin hyvinä kuin pahoina päivinä.

Samoin hyvää kesää sinullekin!:)
 
kiitos...
... ja toivottavasti teille ei tulekaan :) sillä silloin parisuhde punnitaan eikä niitä euroja noin tarkkaan lasketa, kunhan vaan YHDESSÄ lapsineen selvitään - yhteisillä euroilla. Moni pari myös tällaisen kriisin kohdatessaan eroaa ja jos sitä ajattelet, niin se ei ole kenellekään hyvä asia - ei ennen kaikkea lapsille, koska hehän kuitenkin ovat viattomia kaikkiin vanhempien ongelmiin.

Itse painiskelen näiden asioiden kanssa edelleen, vaikka voiton puolella ollaankin: menetin terveyteni ja rakastamani ammatin, kuin myös sen mukana toimeentulon. PERHE kuitenkin säilyi ja olen siitä ikionnellinen ja kiitollinen ""Yläkerran Herralle"".

Nyt kaikki aika hyvin ja katson tulevaisuuteen valoisasti - sairauksistani huolimatta ... ja välillä tietysti ""sadattelen"" näitä ""jatkuvasti uusiutuvia luonnonvaroja"" eli KOTITÖITÄ ... vaan yhdessä kuitenkin jatketaan toisiamme tukien ja se on pääasia - molemmat toisemme taloudellisesti turvaten - loppuun saakka - toivottavasti :)

Mutta kuten vanha sanonta sanoo, niin: ""Siperia opettaa..."" ja teillä on nyt nuoren, tuoreen perheen ""ongelmat"":) käsillä ja se sitoutuminen tulee pikku hiljaa vuosien ja ""elämän myrskyjen"" aikana. Nauttikaa siis nuoren perheen onnesta ja terveydestä - yhdessä - myös rahallisesti :)

 
Muistin virkistämiseksi kaikille lainaus:



""Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.

Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (miehen nimi): Tahdotteko ottaa tämän (naisen nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?

(Vastaus: Tahdon).

Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (naisen nimi): Tahdotteko ottaa tämän (miehen nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?

(Vastaus: Tahdon).

Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi Teille tehtyyn kysymykseen totean Teidät aviopuolisoiksi.

Ottakaa (naisen nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. (Tämä lause jätetään pois, jos sormusta ei anneta.)

Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.""



Tähän oma pappimme vielä lisäsi ""... kilpailkaa toistenne palvelemisesta ...""

Näitä sanoja muistelen minä tänä päivänä ... en niinkään sitä, kenen eurot ovat kenenkin.

Hyvää kesää kaikille :)
 
ei ollut tarkotus paasata vaan muistuttaa siitä, mikä on avioliiton tarkoitus, kun tuntuu, että nykyään sen tarkoitus on vaan pitää makeet juhlat kavereille ja sukulaisille ja sitten vaikeina aikoina ollaan niin ""itsenäisiä"" ja lempataan toinen suhteesta. :)
 
Avioliiton tarkoitus ei ole kilpailla toinen toistensa kanssa rahasta tai vallasta (rahalla voi toinen ihminen eli ""hyvätuloisempi"" halutessaan hallita toista aviopuolisoa - minun mielestäni. Se on väärin mielestäni avioliitossa. Joku voi olla vapaasti kanssani eri mieltä.
 
hyvä idea on, että parempituloinen ottaa ""pienempituloiselle"" eläkevakuutuksen, jolloin pienempituloinen voi halutessaan esim. lyhentää vähän työpäiväänsä, jolloin hänellä jää enemmän aikaa esim. koti- ja lapsenhoitotyöhön. Näin perheessä yhdessä sovitaan työnjako ja näin myös pienempituloisella (yleensä naisella) on myös turvattu eläketurva. Silloinkin parempituloinen voi mahdollisesti vielä vähän antaa ""taskurahaa"" toiselle, jos tulot ovat suuret (kuten miehillä usein on) ja on sovittu, että toinen vastaa pääasialliseti kodinhoidosta . Tuo fifty-fifty rahasysteemi ei tule pidemmän päälle perhettä kantamaan - valitettavasti.

Tuo nyt vaan yksi mahdollisuus - muitakin on.


 
Meillä minä hoidan kotityöt, vaikkei miehellä kauhean pitkä työpäivä olekaan, raskaampi työ kuitenkin. Kyllä mies vieraita odotellessa tarttuu hommiin, muttei ymmärrä oman viihtyisyyden takia siivoamisesta yhtään mitään. Käytännössä minä teen meillä kaiken. Mutta vekaran hän ottaa ja lähtee pihalle tms. kun alan siivoamaan ja hoitaa lapsen viihdytyspuolen, kun esimerkiksi laitan ruokaa.

Aikani käpristelin ja päätin sitten ottaa rennosti, meillä ei ole aina paikat tiptop, eikä ruoka aina aitoa kotiruokaa.

Ollaan 30+ ja kymmenisen vuotta ollaan samaa huushollia pidetty. Olisin voinut valita toisen tien ja tehdä elämästämme kurjaa, mutta onneksi en itsekään ole niin nipo noiden asioiden suhteen. Ei tuo ""osallistumattomuus"" mikään yllätys ollut ja valehtelisin jos väittäisin, ettei se koskaan ota päähän. Heti kun saan sen kokoisen kämpän, että kehtaan ottaa siivousapua, sen hankin. Ja mies maksaa :)

 
oli hyvä! Sitä itsekin nykyään käytän eli ""se maksaa, joka jaksaa maksaa"" eli meillä myös mies useasti. Ja se tykkääkin maksaa. Joten Ap: pistä nyt se miehesi tajuamaan, että sinun työsi on ollut synnyttää, hoitaa lastanne ja ehkä lisäksi tehdä vähän kodin ulkopuolista työtä, jotta ammattitaitosi säilyy, mutta että hänen työnsä on maksaa isompi osa kuluistanne, koska hän on MIES ja käy töissä. :)
 
Tuolle vimpalle sanoisin, että haista p.... Eiköhän se ole AP:n miehen rooli ""vähän avustaa"" taloudenpidossa, AP ansaitsee muuten enmmän. Eli logiikkanne mukaan AP:n miehen kuuluisi vähemmänansaitsevana tehdä KAIKKI KOTIYÖT YKSIN.
 
olisi mitä parhain ratkaisu ap:n kannalta katsottuna! Vois duunipäivän päälle sitten lähteä vaikka lapsen kanssa uimaan tai johonkin omaan harrastukseen, kun koti olisi kunnossa ja ruoka valmiina, kun ap tulee lapsen kanssa esim. sieltä uimasta. Uimahallissa mukavasti rentoutuu pitkän työpäivän päälle, eikä ole kovin kalliskaan harrastus, ja on kiva tulla hoidettuun, siistiin kotiin - unikin varmasti maistuu päivän jälkeen ja on kiva fiilis, kun on ehtinyt viettää ""laatuaikaa"" lapsen kanssa kokopäiväduunista huolimatta :)
 
""Joskus, jos käyn esim kampaajalla tms omilla menoilla, täytyy kaikki ruoat ym. olla valmiina. Kuka minulle ikinä laittaa mitään valmiiksi, kun olen lapsen kanssa kahden?""

Ruoissa voi ainakin ""huijata"" sillä tavalla, että tekee useammaksi päiväksi kerralla. Tekee vaikka ison satsin lihapullia maanantaina ja tarjoilee niitä eri lisukkeiden kanssa pitkin viikkoa. :=)

Siivouksesta taas, että jokainen perheenjäsen meillä osaa käyttää pyykkikoria, tiskikonetta ja rättiä, eli likaisia sukkia, astioita ja mehutahroja ei löydy pitkin kämppää. Helpottaa huomattavasti kerran viikossa tehtävää puunausta, josta minä sitten olen päävastuussa.

Yleensä miehet kyllä viettävät mukulan kanssa ihan mielellään aikaa, jos äiti tahtoo käydä lenkillä tai salilla tai muuten olla. Ei lapsi tarvitse mitään jatkuvaa huomiota 24/7. Välillä muksu voi rauhassa kölliä parin lelun kanssa lattialla ja mies voi lähinnä keskittyä vahtimaan, ettei muksu telo itseään jos mies kokee lastenhoidon ylitsepääsemättömän vaativaksi tehtäväksi.

Huomauttaisin vielä, että meillä nainen tekee toimistotyötä ja mies puolestaan on yksityisyrittäjä, joka tekee osin fyysistä työtä.

""Jotenkin voisin jopa hyväksyä sen, että oma osuuteni kotitöistä on paljon isompi, jos mies kompensoisi sitä maksamalla vähän isomman osuuden yhteisistä menoista (on parempituloinenkin). Mutta ei se vaan käy niin. Meillä on molemmilla oma auto. Minä huollatan ja vaihdatan renkaat itse (liikkeessä) omaani ja hän omaansa. Ikinä hänen ei ole tarvinnut puuttua autoasioihini.""

Meillä on yhteiset rahat. Mistä sitä tietää, vaikka mitä tapahtuisi? On täysin absurdia olettaa, että kaikki säilyy hamaan ikuisuuteen muuttumattomana. Kaikkeen voi varautua.
 
Tjaa... Meillä maksaa se, kummalla on rahaa enemmän. Mies maksaa mielellään, kun vaimo pitää perheestään, itsestään ja kodista huolta. Tykkää viedä ulos syömään ynnä muuta.

Siivousapua emme palkkaa, eipä ole niin iso urakka mopin heiluttaminen.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa