Miehen puheet isyydestä ja vastuusta/omasta-ajasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miten eteenpäin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että puolisolle täytyy voida sanoa myös asioita, jotka eivät aina puolisoa miellytä. Olen nimittäin varma, että AP:n mies on todella väsynyt, mutta väsymyksestä huolimatta hän ei oikeasti olisi valmis jättämään vaimoa ja lapsia vain siksi, että hän on niin väsynyt. Jos mies olisi esimerkiksi niin väsynyt ja masentunut, ettei hän enää edes puhuisi, niin sehän vasta kauheaa olisikin, kun hän patoaisi kaikki tunteet ja sanomiset itseensä, kunnes jonakin päivänä kaikki räjähtäisi ja kertoisi esim. haluavansa eron väsymyksen vuoksi.

Minusta pikkuvauva-aikana kumpikin vanhemmista saa myöntää olevansa väsynyt. Vaikka haaveilee siitä ajasta, kun sai olla vapaasti tekemättä mitään, niin se ei tosiaankaan tarkoita sitä, että ihan oikeasti haluaisi takaisin sinkuksi. Minä luulen, että moni jättäisi vauvan hankkimatta, jos tietäisi, kuinka rankkaa se on, mutta koska kuitenkin tehty mikä tehty, niin tilanteeseen sopeudutaan. Moni kuitenkin toteaa, että samaan kaaokseen mahtuu vielä lisääkin lapsia.

Toisilla on helpot lapset ja osaa organisoida kotityöt sekä ennen kaikkea osaa asennoitua tilanteeseen hyvin (ei ahdista tekemättömät kotityöt, osaa nukkua hyvin pikkupätkissä, ei haittaa juurikaan lasten huutaminen), mutta kaikilla ei ole samalaista tilannetta.

Jos on miehen valinnut kumppanikseen, niin ei se mies siitä yleensä mihinkään muutu, kun hänestä tulee isä. Jos AP:n mies on ollut vähän saamaton ja laiskanletkeä, niin harvemmin sitä vauvakaan saa aikaiseksi mitään energistä tehopakkausta. Päinvastoin univelat ja väsymys sekä elämänmuutos yhdessä saavat kaipaamaan lepoa entistä enemmän.
 

Yhteistyössä