Miehen sitoutumiskammo?

[vapaus on vankila]

Olemme tunteneet noin vuoden. Vietämme yhdessä yleensä viikonloput ja nähdään vain silloin, vaikka asutaankin vain parin kilometrin päässä toisistamme. Mies soittelee kuitenkin lähes päivittäin kysellen kuulumisia, mutta haluaa viikot omaa aikaa. Molemmat ollaan asuttu yksin vuosikausia, joten minulle tämä ei ole ongelma. Hän sanoo ettei halua koskaan sitoutua, että jos menee naimisiin niin suhde menee pilalle. Emme oikeastaan edes seurustele, kun vaan hengaillaan yhdessä. Emme koskaan suunnittele seuraavaa viikonloppua, kun perjantai tulee niin en koskaan tiedä että ollaanko viikonloppu yhdessä vai ei. Hän ei pidä suunnittelusta kaikki tapahtuu hetkessä. Hän voi soitella perjantai-iltana että tuutko hänen luo. Sitten yhdessä voidaan juoda jotain ja hän juo itsensä täysin humalaan ja viikonloppu hänellä menee krapulaa parannellessa. Seksiä harrastetaan ehkä pari kertaa kuukaudessa, silloin kun hän on selvinpäin. Viikolla kun ei nähdä hän ei juo kun on töissä, viikonloppuisin hän yleensä juo ja silloin vain nähdään. Se on minulle ongelma. Tunteistaan hän ei puhu selvinpäin, ainoastaan kun on juonut ja ehkä siksi hän juo, kun ei muuten pysty puhumaan. Hän on tosi hauska, vilkas luonne, tulee kaikkien kanssa toimeen, viihdyn hänen seurassaan ja jutellaan kaikesta ja heitetään huumoria, paitsi meistä hän ei jotenkin pysty puhumaan. Tuntuu kuin hänellä olisi jokin muuri jonka sisällä hän on eikä hän pääse sieltä itse pois enkä minäkään pääse sinne sisälle. Minuakaan hän ei uskalla juuri lähestyä vaikka hänellä onkin ollut naisia satoja. Minä olen yleensä se aloitteen tekijä. Miten hänet saisi avautumaan?

 

[annarouva]

Jospa hän on jo avautunut? Jospa tuo elämä kuitenkin on se mitä hän oikeasti haluaa? Onko mahdollista, että asia on niin - mitä luulet?

On tietysti myös mahdollista, että hän on pelkuri, käytös on osa panssaria, josta ei halua luopua, koska tulee haavoittuvaiseksi. Ehkä panssari on syntynyt lapsuudessa, tiedätkö siitä mitään? Mutta jos suoraan kysymykseen suora vastaus on juuri sitä mitä jo itsekin näet, niin miksi haluat kaivella jotain muuta. Miehen pitää itse oivaltaa, että sitoutumisen (eli haavoittuvaisuutensa altistamisen, itsensä peliin pistämisen) palkkio voisi olla suurempi koettu onni, kuin mitä nykyinen elämä tuo. Mutta silloinkaan sinä et sitä päätöstä voi tehdä, ehkä korkeintaan kysymyksillä avustaa oivaltamisen tiellä.

On tietysti myös mahdollista, ettei hän halua avautua sinulle tai sitoutua kanssasi.

Sanoisin siis, että avoimia, vilpittömästi tiedonhaluisia (eikä siis manipulatiivisia) kysymyksiä vaan peliin - vastauksena kysymykseesi keinoista.

 

[vapaus on vankila]

Voihan se olla että hän haluaakin tuollaista elämää. Mutta epäilen kuitenkin mitä olen ymmärtänyt rivien välistä hänellä itselläänkin harmittaa nuo viikonloppukännit. Mutta kun hän ottaa yhden oluen niin sillä ei ole sitten mitään rajaa. Olen itsekin puhunut hänen lapsuudestaan, että jos kaikki juontaisi sieltä ja voi olla mahdollista sekin.
Silloin kun hän on humalassa hän sanoo, että olen hänen unelmien nainen ja hän haluaa olla kanssani, mutta hän itsekin toteaa että miksi ei pysty minua lähestymään, kun koskaan ennen ei ole ollut samanlaista ongelmaa. Ennen hänellä on ollut vain irtosuhteita ja käyttänyt naisia mutta nyt hän sanoo kunnioittavansa minua ja ehkä siinä ongelma sitten onkin.

 

[kokemusta on...]

Jos olisit kirjoittanut, että seksiä harrastetaan 5 kertaa päivässä, niin olisin voinut vaikka vannoa, että tunnen henkilön Eli minulla on ollut aivan samanlainen suhde. Se oli aivan järkyttävän raastavaa. En voinut suunnitella omaa elämää lainkaan, odotin aina vain miehen soittoa. Suhde päättyi siihen, että tulin raskaaksi. Mies vannoi, että jos teen abortin, hän alkaa seurustelemaan kanssani kunnolla, ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. Tein abortin, ja hän jätti minut välittömästi.
Eli näen tämän asian niin, että mies ei ole rakastunut sinuun, vaan käyttää sinua, kunnes hän kyllästyy tuollaiseen elämään, jättää sinut ja alkaa etsimään naista, johon olisi rakastunut ja haluaa sitoutua.

 

[vapaus on vankila]

No mies sanoo että jos tulisin raskaaksi niin se saisi tulla ja muutettaisiin sitten yhteen, että se ratkaisisi sitten asian, mutta itse en ole valmis tekemään lasta tällä tavalla. Voi olla sekin totta että ollaan yhdessä vain olemisen takia niin pitkään että tulee "parempi" vastaan. En tiedä. Ehkä aika näyttää tai sitten ei.

 

[wondering]

Onkohan miehellä ohut äitisuhde?

Seurustelin vuosia samantyyppisen kanssa. Tosin hän ei pysty naista rakastamaan, näkee vain virheet, eikä pysty ahdistumatta olemaan pitkiä aikoja naisen kanssa, ei ole asunut kenenkään kanssa yhdessä, vaikka on jo nelikymppinen. Elättelee jotain prinsessaunelmia vähän Lolita-tyyppistä.

Sama kaava toistui jo minun seuraajani kanssa. Mies on nyt ystäväni, juttelemme asioista, enkä millään muotoa häntä takaisin ottaisi, eikä hänkään minua. Näen vain sen kautta omat kipupisteeni, kuinka paljon hyväksyntää häneltä kerjäsin.

 

[Hoivaaja]

Miehesi ei pysty normaaliin seurustelusuhteeseen omien ongelmiensa takia. Olet luonut hänelle tilanteen, jossa hän kuitenkin saa seuraa ja läheisyyttä kun hänelle sopii. Itse turhaannut olemaan aina suhteen antava osapuoli ja vähitellen se kuluttaa voimasi loppuun.

Et pysty avaamaan hänen solmujaan, se on jokaisen oma tehtävä. Miksi haluat hoivata häntä, oletko ennen ollut samankaltaisessa tilanteessa? Mitä voisit tehdä, jotta oma elämäsi vahvistuisi ja voisit irrottautua hänestä?

 

[kun suhde ei johda mihinkään]

Minua kiusaa eniten tuo että kun hän on selvä hän ei halua sinua tavata. Kun hän juo niin hän haluaa sinut tavata. Itse olin vastaavassa suhteessa hetken ja kun huomasin että suhteen osapuoli vain halusi rentoutumispaikan luotani niin se siitä.
Miksi mies ei voi tulla luoksesi yöksi silloin kun ei juo ?
Vähän outoa on muutakin kuin vain sitoutumiskammo ?
Olet tietysti rakastunut ihmiseen ja yrität ymmärtää mutta nämä tyypit eivät avaudu kuin kännissä.
Oletteko jo 30v vai jo enemmän 40v pyörteissä.?
Ikä ja teot tulee ihan toisiin merkityksiin kun tietää onko vasta ihmissuhteissa harjoittelevasta poikasesta kyse vai jo nk. poikamiehestä.

 

[ei halua sitoutua]

pitää etsiä sellainen, että haluaa, näin se on

 

[Kuulostaa tutulta]

AP:n kuvailema mies kuulostaa ihan ex-poikaystävältäni, joka ei myöskään kyennyt sitoutumaan. Kun hän seurusteli, hän haaveili vapaudesta; kun hän oli sinkkuna, hän haaveili parisuhteesta. Koko elämänsä hän tuntui vain leijuvan haaveissaan: hänellä oli suuria suunnitelmia, monia tavoitteita, hienoja ideoita omakotitalosta, pitkälle suunniteltu reissu maailmanympärimatkasta jne. Kuitenkaan hän ei koskaan päässyt suunnitteluasteesta itse tekoihin. Hänellä taustalla oli erittäin energinen äiti, joka teki kaiken lasten puolesta. Lapset siis vain saivat olla tekemättä mitään, koska äidin mielestä pelkkä koulunkäyntiin keskittyminen riittää.

Tajusin pitkän ajan päästä, että mies ei koskaan pääse elämässään eteenpäin. HÄneltä puuttui kurinalaisuus, suunnitelmallisuus ja energisyys. Hän myönsi, että juominen masentaa ja eikä hän tiennyt, onko ensiksi ollut masennus, johon hän juo lääkkeeksi vai onko juominen aiheuttanut masennusta. Hän ei päässyt eroon tupakasta, ei viinasta, ei pettämiskierteestä, ei lyhytjännitteisyydestä jne.

Tajusin, että koska itse olen oppinut jo lapsuudestani sen, että tavoitteet voi saavuttaa vain omalla kovalla työllä. En kerta kaikkiaan sietänyt sitä, että kaikissa asioissa, joissa olisi pitänyt tehdä työtä, niin mies ei saamattomuudeltaan saanut mitään edistystä suunnitelmissaan. Tajusin myös sen, että minä itse näin meidät avioparina lapsikatraan kanssa omassa omakotitalossa, mutta tuon miehen kanssa en siihen unelmaan pääsisi koskaan. Minä en kyennyt häntä muuttamaan, joten koska en kyennyt hyväksymään hänen puutteitaan, koin parhaaksi erota.