Miehen suhde isäänsä

["vaimo"]

Nyt kaipaisin neuvoja! Mieheni on vieraantunut isästään noin 15-20 vuotta sitten, miehen isä on alkoholisti ja miehen lapsuus ollut tämän vuoksi aika rankka. Noin 6 vuotta sitten yrittivät jo hieman paikata välejään, mutta homma kaatui miehen isän ryyppyputkeen. Sen jälkeen välejä ei ole ollut lainkaan.

Miehen isä yrittää ottaa mieheeni yhteyttä aika-ajoin, milloin puheluin, milloin tekstiviestein. Mieheni ei vastaa. Joskus isä antaa olla, joskus alkaa sitten kännissä lähettämään syyllistysviestiä.

Nyt miehen isä paljasti viestissään sairastavansa syöpää. Minä toivoisin, että mieheni ottaisi jotain yhteyttä isäänsä, en oleta heidän paikkaavan välejään mutta toivoisin jonkinlaisen rauhan syntyvän. Miehen isä on kuitenkin yksinäinen ihminen ja mieheni hänen ainoa lapsensa. Lisäksi odotan esikoistamme ja pelkään, että isyyden myötä mieheni katkeroituu tai alkaa katumaan isäsuhdettaan sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olenko kohtuuton jos pyydän miestä ottamaan isäänsä yhteyttä? Vai onko rauhan haaveet täysin turhia?

 

[TiiBii]

Kai sä pyytää saat, ei se kohtuutonta ole. Mutta jos isä yhä juo, tuskin sopua helposti syntyy.

 

[V.ieras]

Olet. Asia ei oikeastaan sulle kuulu.

Mä vetäisin palkokasvin nenääni jos mieheni alkaisi painostamaan mua pitämään yhteyttä isääni. Tehkööt isäni vaikka kuolemaa, ei nappaa!

 

[Tepadj]

Olet. Asia ei oikeastaan sulle kuulu.

Mä vetäisin palkokasvin nenääni jos mieheni alkaisi painostamaan mua pitämään yhteyttä isääni. Tehkööt isäni vaikka kuolemaa, ei nappaa!

Tämä.

 

[kra]

Älä painosta. Ite oon käynyt vastaavan helvetin molempien vanhempieni kanssa läpi. Pakko oli lopulta pistää välit poikki. Toipumista siitä surusta vaikeutti ihan helvetisti eräs läheinen, joka painosti mua lähes koko ajan sopimaan vanhempieni kanssa. Jos sulla itselläsi ei oo kokemusta eikä käsitystä siitä, minkälaiset olot voi lapsen ajaa pistämään välit poikki vanhempansa kanssa, et ehkä koskaan voi täysin ymmärtää mitä sun miehesi on käynyt ja käy läpi. Mutta painostamalla sinä voit pahentaa miehesi oloa ja kaivaa kuoppaa teidän välille. Ai niin, ja mitä vanhemmuuteen tulee: yks syy mulle pistää välit vanhempien kanssa lopullisesti poikki oli se, että jaksan olla omille lapsilleni parempi äiti. Suhde tuollaiseen vanhempaan on ihan hirveä energiasyöppö, ja on suoraan teidän perheeltänne pois. Mies ei välttämättä ole katkera, vaan suojelee itseään ja sitä kautta teidän perhettänne. Jos miehen isä on alkoholisti ja taipuvainen syyllistämiseen, voi olla että hän ei kuoleman edessä siitä miksikään muutu. Hän saattaa jopa käyttää omaa sairauttaan keppihevosena. Ne on ne kuolinvuoteella tapahtuvat kauniit sovinnot ja jäähyväiset kuitenkin aika usein romanttista haaveilua.

 

[bbbb]

Syöpä ei tarkoita että olisi nyt kuolemassa. Erittäin harvoin tarkoittaa. Ja estääkö ryyppääminen hoidot? Ei sairaus silti tarkoita että ryyppääminen olisi jäänyt.
Miehellesi isä on käytännössä jo kuollut.
Ja mistäs sitä tiedät mitä kaikkea isänsä on päissään tehnyt ja aiheuttanut, asioita joita miehesi ei edes halua kertoa, ei kaikkea ja kaikille tarvitse antaa anteeksi.

Ja varsinkin nyt kun oma lapsi on syntymässä, niin Miehellesi voi nousta ihan uudenlainen viha isäänsä kohtaan. Kun miehesi tajuaa miten ihana, pieni rakas lapsi on, nii voi nousta viha isää kohtaan miten isä on pystynyt tekemään ne asiat rakkaille lapsille, ja äidille joka on perhettä hoitanut jne...
Ihan syystä ne välit yleensä katkaistaan..

 

[Vieeerass]

Kra kirjoitti minusta hyvin. Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta, mutta sukulaisissa on tapaus, jossa poika on laittanut välit poikki äitiinsä. Äidin tuntien tämä on ainut vaihtoehto, jos haluaa pitää mielenterveytensä siedettävällä tasolla.