K
kummastuttaa
Vieras
Kerronpa tapauksen tosielämästä. Että näinkin voi käydä. En tiedä sitten onko kovin yleistä. Olemme avopari. Tunnettu ollaan kohta kuusi vuotta, yhdessä asuneet reilun vuoden. Olemme melko nuoria, ja kumpikin on päässyt vasta hiljattain työelämään. Mieheni tosin aikaisemmin, koska on hitusen vanhempi. Asumme Etelä-Suomessa, mutta emme aivan pääkaupunkiseudulla.
Minä opiskelin sanotaan nyt valtiotieteitä, miehelläni on AMK-tutkinto. Olen myös sellaisesta perheestä, jossa on todellakin tasa-arvo, miehen perheessä taas on mies ollut määräävä pää.
Kaikki alkoi siitä, kun onnistuin tuoreella koulutuksellani saamaan vakipaikan (miehellä määräaikainen). No ostin siis auton, että pääsee töihin ja mutenkin. Sanotaan, että se on suuremman kokoluokan eurooppalainen laatumerkki, tosin kymmenisen vuotta vanha, koska ajattelin, etten nyt sijoita autoon sen enempää tällä kertaa, koska en ole vielä päässyt tienaamaan. Tein mielestäni kuitenkin oikean ratkaisun, koska oletan, että ajan sillä autolla myös jonkin aikaa, ettei heti tarvitse vaihtaa. Lisäksi se oli ajokilometreihin nähden halpa, sanotaan nyt niin, että hyvä tarjous. Hyvässä kunnossa ja lisäksi tuttu myyjä suositteli. Samainen myyjä tuntee isäni ja möi hänelle matkailuauton pari vuotta sitten.
Miehelläni on ollut auto kauemmin, hieman omaa autoani vanhempi takakontillinen pienemmän kokoluokan japsi. Mieheni aloitti kiukuttelemisen jo silloin kun suunnittelin auton ostoa. Hänen mielestään autoni olisi pitänyt olla mielellään japanilainen ja sellainen, jossa on kaksi ovea ja takaluukku, siis töpöperä (kauppakassi). Hänen mielestään NAINEN ei tee mitään isommalla autolla. Lisäksi sen olisi pitänyt olla vanhempi/huonompi jne.
Itse taas jotenkin tunnen oloni kotoisammaksi ja turvallisemmaksi isommassa autossa. (Vanhemmillani on aina ollut suuremman kokoluokan autoja.) Sitten kun ostin kyseisen auton, siitä nousi hirveä haloo, että ökyilen ja leveilen silllä merkillä, jota en kehtaa nyt tässä sanoa. Kuulemma kellään ei ole ensimmäisenä autona kyseisen merkin autoa. No mitä tekee mies. Hän haukkuu naama punaisena, että sen takia ostin sen auton, kun on koulutusta ja parempi työpaikka. Ja kaiken lisksi mies meni ja vaihtoi oman autonsa uudempaan kuin omani on tällä hetkellä. Japanilainen tosi sekin. Onhan japanilaiset ihan hyviä, ei siinä mitään. Ihmettelempä vaan, vaihtoiko mies sen takia autoa, voiko se ottaa noin koville, jos naisella on uudempi auto???
Lisäksi haluaisin tietää onko normaalia tuntea inhotusta siitä, että olisin halunnut ikään kuin pitempään nauttia ""uudesta"" autostani, ilman että mies menee ja matkii? Eihän mieheni ostama auto ole itseltäni mistään pois, mutta olisin halunnut hieman pidempän olla tuttavapiirissämme uusimman auton omistaja. Tykkään kuitenkin omasta autostani, ei siinä mitään.
Minä opiskelin sanotaan nyt valtiotieteitä, miehelläni on AMK-tutkinto. Olen myös sellaisesta perheestä, jossa on todellakin tasa-arvo, miehen perheessä taas on mies ollut määräävä pää.
Kaikki alkoi siitä, kun onnistuin tuoreella koulutuksellani saamaan vakipaikan (miehellä määräaikainen). No ostin siis auton, että pääsee töihin ja mutenkin. Sanotaan, että se on suuremman kokoluokan eurooppalainen laatumerkki, tosin kymmenisen vuotta vanha, koska ajattelin, etten nyt sijoita autoon sen enempää tällä kertaa, koska en ole vielä päässyt tienaamaan. Tein mielestäni kuitenkin oikean ratkaisun, koska oletan, että ajan sillä autolla myös jonkin aikaa, ettei heti tarvitse vaihtaa. Lisäksi se oli ajokilometreihin nähden halpa, sanotaan nyt niin, että hyvä tarjous. Hyvässä kunnossa ja lisäksi tuttu myyjä suositteli. Samainen myyjä tuntee isäni ja möi hänelle matkailuauton pari vuotta sitten.
Miehelläni on ollut auto kauemmin, hieman omaa autoani vanhempi takakontillinen pienemmän kokoluokan japsi. Mieheni aloitti kiukuttelemisen jo silloin kun suunnittelin auton ostoa. Hänen mielestään autoni olisi pitänyt olla mielellään japanilainen ja sellainen, jossa on kaksi ovea ja takaluukku, siis töpöperä (kauppakassi). Hänen mielestään NAINEN ei tee mitään isommalla autolla. Lisäksi sen olisi pitänyt olla vanhempi/huonompi jne.
Itse taas jotenkin tunnen oloni kotoisammaksi ja turvallisemmaksi isommassa autossa. (Vanhemmillani on aina ollut suuremman kokoluokan autoja.) Sitten kun ostin kyseisen auton, siitä nousi hirveä haloo, että ökyilen ja leveilen silllä merkillä, jota en kehtaa nyt tässä sanoa. Kuulemma kellään ei ole ensimmäisenä autona kyseisen merkin autoa. No mitä tekee mies. Hän haukkuu naama punaisena, että sen takia ostin sen auton, kun on koulutusta ja parempi työpaikka. Ja kaiken lisksi mies meni ja vaihtoi oman autonsa uudempaan kuin omani on tällä hetkellä. Japanilainen tosi sekin. Onhan japanilaiset ihan hyviä, ei siinä mitään. Ihmettelempä vaan, vaihtoiko mies sen takia autoa, voiko se ottaa noin koville, jos naisella on uudempi auto???
Lisäksi haluaisin tietää onko normaalia tuntea inhotusta siitä, että olisin halunnut ikään kuin pitempään nauttia ""uudesta"" autostani, ilman että mies menee ja matkii? Eihän mieheni ostama auto ole itseltäni mistään pois, mutta olisin halunnut hieman pidempän olla tuttavapiirissämme uusimman auton omistaja. Tykkään kuitenkin omasta autostani, ei siinä mitään.