Olenko pihi visukinttu?

[panacea]

Täällä suositellaan, ettei kannata joustaa "enempää".

En ennustaisi millekään suhteelle, johon mennään asenteella "minä en sitten jousta" , kovin pitkää elinikää.

Asiat pitää keskustella ja neuvotella, ei sanella ja pakottaa, jos haluaa toimivan suhteen.

Mutta ehkä nykyään ainoa pysyvä ihmisten elämässä ovatkin asunto- ja autovelat, ja elämänkumppanin vaihtuminen säännöllisin välein on vain luonnollista ja asiaankuuluvaa.

Joskus käy mielessä, olemmeko jotenkin hukanneet elämästä sen oikean tarkoituksen, kun raha on ainoa, millä tuntuu olevan pysyvä merkitys.

 

[samaa minäkin]

Tuli kanssa mieleen että jos suhde on aika uusi kuten mainitsit niin nyt on se 'neuvotteluvaihe' jossa määritellään miten toimitaan. Jos nyt et vedä rajaa, se on melko mahdotonta myöhemmin! Jos ilmoitat päätöksen ja pysyt siinä, se varmasti hyväksytään, mutta jos liu'utat rajaa ja epäröit asiassa, miehesi ehkä pyrkii itsepintaisuudella ajamaan omaa näkemystään läpi.

Tuo viesti jossa laskettiin auton kuluja on hyvä. Olen itsekin tehnyt laskelmaa paljonko auton pito maksaa /kk. Summa on muuten aika järkyttävä kun laskee kaiken, huollot, pysäköinnin, bensat, vakuutukset, verot, osat, renkaat... Oikeasti hurjan kallista puuhaa! Jos miehesi ei osallistu tähän se tulisi sitten tulla tasoihin kodin maksuissa (vuokra, muut laskut).
Opitut käytöksetkin voi muuttaa. Vaikka hän aiemmin olisi aina saanut lainata perheeltä, te keskustelette yhdessä oman parisuhteenne pelisäännöt. Et ole pihi, Vilma.

 

[Autollinen]

Tällaisen loisijan näkökulmasta olet pihi visukinttu.
Miehelläni nimittäin on kaksi autoa, joista toista käytän kuin omaani, ajattelepa sitä!
Tosin minä maksan yksin yhteisen asuntolainan lyhennykset, onko mieheni sitten asumisloisija?
No, pointtini on se, että tuollainen pilkunn******nen parisuhteessa on rasittavaa. Kokonaisuus ratkaisee.

Ai maksat asuntolainan lyhennykset, onko asunto sitten miehesi nimissä vai itsesi? Mietipä kun olet saanut maksettua asuntolainan joskus pois. Sinä olet maksanut, mutta kenenpä nimissä se omaisuus on.

Eiköhän asunto ole molempien nimissä, kun kirjoittaja kerran sanoo, että hän maksaa yksin yhteisen asuntolainan lyhennykset.

Meillä kaikkea käytetään yhteisesti riippumatta siitä, kuka on alkujaan mitäkin ostanut, tietysti nyt tässä vaiheessa lähes kaikki alkaa olla yhdessä hankittua. Käytämme myös rahoja kuin yhteisiä, vaikka molemmilla omat tilit ovatkin eli se maksaa, joka jaksaa Milloinkaan emme ole rahasta riidelleet, vaikkemme olekaan mitään kroisoksia.

Anteeksi, luin huonosti. Mutta pointtini oli, että kuulostaa epäoikeudenmukaiselta kun toinen hoitaa lyhennykset, mutta asunto on kumminkin molempien nimissä. Eroamistahan tuskin kukaan ajattelee yhteen mennessään, mutta kannataa siihenkin varautua. Eron tullessa ihmiset usein alkavat hankaliksi ja tässä tapauksessa toinen on yksin maksanut lyhennykset, mutta omaisuus on kuitenkin kauppakirjan mukaan puoliksi toisen. Ei asuntoa ja autoa voi verrata muihin tavaroihin. Mikro on "hieman" halvempi kuin auto tai asunto. Kyllä isommat ostokset kannattaa neuvotella järkevästi ja muut asiat sitten jakaa.

Kaikki tietysti taplaa tyylillään ja toimii tavallaan. Mutta näin minä olen toiminut, että asunto on molempien nimissä ja laina maksellaan puoliksi. Ja auto on molemmilla oma ja sen kulut kumpikin maksaa itse. Muut tavarat on sitten yhteisiä riippumatta siitä kumpi sen on aikoinaan ostanut. Eikä ole tarvinnut kummemmin riidellä näistä jutuista. Oli kummallekin sanomatta selvää, miten raha-asiat hoidetaan. Noita siivellä eläjijähän on tietysti joka lähtöön, ettei mistään haluttaisi maksaa vaikka käyttää kyllä halutaan tai ei yksinkertaisesti tajuta mitä jokin asia maksaa. Tietysti täytyy tässäkin tilanteessa katsoa kokonaisuutta, miten muut kulut on hoidettu..

 

[Jaa-a*]

En minä verrannutkaan autoa tai asuntoa mikroon enkä mihinkään muuhunkaan, sanoin vain, että meillä kaikkea käytetään yhteisesti riippumatta siitä, kumpi sen on alkujaan hankkinut ja että kaikki alkaa olla tähän mennessä jo yhdessä hankittua.

Varmasti se on eri asia tietenkin silloin, kun suhde on nuori, mutta vuosien jälkeen ei enää edes mieti sellaista, että kumpi on maksanut enemmän ja mistäkin, väittäisin, että kulut tulevat aika hyvin fifty-fifty maksetuiksi aikaa myöten. Ja välillä meillä on ollut hetkiä, kun toinen on tienannut enemmän kuin toinen, välillä taas sitten toisin päin, mutta ei sen juuri kyseisellä hetkellä vähemmän tienaavankaan ole tarvnnut esimerkiksi nälkää nähdä, vaikkei rahaa olisikaan ollut niin paljon käytössä kuin toisella.

 

[On se kovaa]

Kyllä menee vaikeaksi jos aikoo koko elämänsä pitää kirjaa ja varmistaa ettei toinen vain loisi tai saa enemmän. Ja miettiä eroa jo etukäteen. Silloin eivät kummatkaan ole vielä kypsiä yhteiseloon. Muutetaanko nykyään liian nopeasti yhteen. Vain "kämppikset" tasaavat kulut tarkasti.

 

[pienipalkka]

Mahtaa miehen äti ja kaverit olla tyytyväisiä, kun vihdoin oman auton lainaaminen loppui heiltä.
Auto kuluu ruostuu,tulee pikku klommoja naarmuja ja sotkua sisätiloihin,kun mies kuskaa tavaraa pienempää ja isompaa. Tietysti muut kulut päälle.
Itseäni ärsyttää nämä lainaajat, heille ei mikään riitä ja nälkä kasvaa syödessä,kokemusta on. Pienipalkkaisen on oltava tarkka.
Voisipa ajatella niinkin miehen olevan se visukinttu pihi joka ei hanki omaa autoa,halvempaa lainata.

 

[Autollinen]

En minä verrannutkaan autoa tai asuntoa mikroon enkä mihinkään muuhunkaan, sanoin vain, että meillä kaikkea käytetään yhteisesti riippumatta siitä, kumpi sen on alkujaan hankkinut ja että kaikki alkaa olla tähän mennessä jo yhdessä hankittua.

Varmasti se on eri asia tietenkin silloin, kun suhde on nuori, mutta vuosien jälkeen ei enää edes mieti sellaista, että kumpi on maksanut enemmän ja mistäkin, väittäisin, että kulut tulevat aika hyvin fifty-fifty maksetuiksi aikaa myöten. Ja välillä meillä on ollut hetkiä, kun toinen on tienannut enemmän kuin toinen, välillä taas sitten toisin päin, mutta ei sen juuri kyseisellä hetkellä vähemmän tienaavankaan ole tarvnnut esimerkiksi nälkää nähdä, vaikkei rahaa olisikaan ollut niin paljon käytössä kuin toisella.

Et nyt ymmärtänyt, mitä pohjimmiltaan ajoin takaa. Jos toinen maksaa auton kuluineen, tulee sen maksaminen kalliimaksi kuin mikron osto. Joku laskikin mitä auton osto ja sen pitäminen maksaa, katso se viesti. Mikro maksaa halvimmillaan 60-70 euroa. Niin onhan se tosi epäoikeudenmukaista, ellei muita kuluja ole taas hoidettu siten, että maksaa taas jostain muusta enempi. Eli auto ja asunto ovat melko kalliita ostoksia. Tosin asunto pitää melko hyvin hintansa. Sitä tarkoitin noin pohjimmiltaan.

 

[tuli.]

Tuolla aiemmin joku piti miestä luuserina, kun tämä oli lainaillut esim. äitinsä autoa. Ihme ajatusmaailma. Minäkin olen nuorena ajellut vanhempieni autolla, veljeni autolla ja joskus kavereiden autolla. Samaa teki lapseni, ennen kuin hänellä oli varaa pitää omaa autoa -ajoi minun autollani ja juu, minä maksoin jopa bensat. Eikö olekin kauheaa luuseritoimintaa?

Miten pitkälle teillä "kaiken jakajat" menee yleensäkin tuo sun ja mun ajattelu? Onko jatkossakin niin, että jos mies ansaitsee paremmin, pitää hän omat rahansa visusti taskussaan ja matkustelee itsekseen, ostaa esim veneen ja veneilee yksin sillä, tai niiden kavereidensa kanssa jotka joskus aiemmin ovat olleet reiluja häntä kohtaa ja lainanneet hänelle autoa, kun avovaimo ei sitä tehnyt. Tekö jäisitte ihan reilun pelin hengen mukaisesti rannalle ruikuttamaan?

Miettikää hei ihan oikeasti, että elämäntilanteet voivat muuttua ja siinä parisuhteessa jossa asutaan yhdessä pitäisi pitää "me"-henkeä eikä olla itsekäs.

 

[Jaa-a*]

Taitaa olla helle pehmentänyt pääni, sillä en vieläkään ymmärrä, että mitä tekemistä koko mikrolla on tämän asian kanssa

Toki se on epäreilua, jos toinen maksaa ihan kaiken ja toinen ei mitään koko suhteen ajan, mutta minä taas ajoin takaa sitä, että yleensä yhdessä asuessa kulut jakaantuvat kuin itsestään fifty-fifty ja että meillä on käytännössä yhteiset rahat, vaikka kummallakin on omat tilit olemassa. En usko, että yhdessä voi asua sillä tavoin, ettei ikinä maksa killinkiäkään mistään perheen menosita.

Eli me esimerkiksi käytämme kaikkiin hankintoihin, niin asunnon maksamiseen, bensakuluihin, ruokaan, vaatteisiin, lomamatkohin, lapsiin jne. rahaa yhteisesti, mutta emme laske ja tasaa kaikkea sentilleen. Kun menemme esimerkiksi lomamatkalle, voidaan tankkaus maksaa miehen kukkarosta, enkä maksa hänelle bensarahoja omasta pussistani erikseen. Vastavuoroisesti olemme voineet maksaa minun pankkikortilla ruoat vaikka mökkiviikon ajaksi. Mökistä sen sijaan emme maksakaan enää mitään, sillä se on jo oma.

 

[ihan vain ajatus]

Tiedän, että töiden ja työmatkojen takia jotkut välttämättä tarvitsevat autoa. Niin kuin ap kirjoittaja.

Mutta on myös paljon ihmisiä, joille auto on itsestäänselvyys, jotain "joka kunnon ihmisellä täytyy olla". Sitä ei sen kummemmin edes mietitä, vaan auto hankitaan heti kun on varaa käsimaksuun.

Kannattaa miettiä se auton omistamisen välttämättömyys. Jos asuu kaupungissa ja julkisten liikennevälineiden käyttö on mahdollista, auton käytössä on harvoin mitään järkeä taloudellisesti.

Tiedän, että maaseudulla ja haja-asutusalueilla näin ei ole. Mutta kaupungissa asujan kannattaa luopua omasta autostaan sekä lompakkonsa että ympäristön takia.

 

[-Witchie]

Kauhean vaikeaksi teette yksinkertaiset asiat!

Jos tällaisista asioista pitää vääntää, eikö ihan yksinkertainen tapa toimisi:
Laitatte molemmat jollekin yhteiselle tilille yhtä paljon rahaa - sellaisen summan yhteensä, joka kattaa kaikki juoksevat, yhteiset kulut - ja maksatte laskut, ruuat, bensat ja lainojen lyhennykset ja korot sieltä. Loput jää kummankin omille tileille, joista sitten voitte kumpikin erikseen päättää. Jos huvittaa ja on ylimääräistä ja haluaa hemmotella toista tai molempia vaikka hankkimalla kaasugrillin ja luksusriippumaton pihaan, voi niin halutessaan tehdä. Jos ei huvita eikä jäänyt omilta henkilökohtaisilta hankinnoiltakaan mitään ylimääräistä, ei osta mitään muuta.

Helppoa ja yksinkertaista.

Elämä on täynnä valintoja. Minulla on kaksi vuotta vanha auto (hankintahinnaltaan n. 28.000 e) ja maksan sen kaikki kulut ihan itse. Paitsi, kun lähdemme sillä tai mies ottaa sen pihasta käyttöönsä, mies maksaa bensat. Miehellä on vanha romu, jonka arvo ei varmaan ole edes tonnia. Hän ajaa sillä lähes kaikki ajonsa. Lisäksi hänellä on vanhoja museoautoja ja moottoripyöriä, joiden yhteenlaskettu arvo ylittää minun autoni arvon, mutta minä en niiden kuluihin osallistu. En niitä juurikaan käytä enkä tarvi. Mieheni on valinnut noin ja minä näin. Saman verran menee molemmilta rahaa kulkuvälineisiin, mutta arvostamme eri asioita. Voi olla, että myyn autoni, jos jään kotiin haihattelemaan ja käytän rahani toisin, mutta se olisi minun valintani, johon mieheni ei puuttuisi.

 

[Autollinen]

Taitaa olla helle pehmentänyt pääni, sillä en vieläkään ymmärrä, että mitä tekemistä koko mikrolla on tämän asian kanssa

Toki se on epäreilua, jos toinen maksaa ihan kaiken ja toinen ei mitään koko suhteen ajan, mutta minä taas ajoin takaa sitä, että yleensä yhdessä asuessa kulut jakaantuvat kuin itsestään fifty-fifty ja että meillä on käytännössä yhteiset rahat, vaikka kummallakin on omat tilit olemassa. En usko, että yhdessä voi asua sillä tavoin, ettei ikinä maksa killinkiäkään mistään perheen menosita.

Eli me esimerkiksi käytämme kaikkiin hankintoihin, niin asunnon maksamiseen, bensakuluihin, ruokaan, vaatteisiin, lomamatkohin, lapsiin jne. rahaa yhteisesti, mutta emme laske ja tasaa kaikkea sentilleen. Kun menemme esimerkiksi lomamatkalle, voidaan tankkaus maksaa miehen kukkarosta, enkä maksa hänelle bensarahoja omasta pussistani erikseen. Vastavuoroisesti olemme voineet maksaa minun pankkikortilla ruoat vaikka mökkiviikon ajaksi. Mökistä sen sijaan emme maksakaan enää mitään, sillä se on jo oma.

No sittenhän me tarkoitettiin molemmat ihan samaa asiaa. Eli kulut suunnilleen fifty-fifty siinä tilanteessa jos molemmat tienaa yhtä paljon. Enkä minäkään tai minun mieskään sentilleen laske ostoksia. Mikro ja auto olivat vain esimerkkejä. Auto on vaan melko kallis ostos ja kallis pitää, niin jos toinen sen kokonaan maksaa niin toinen maksaa jostain muusta suunnilleen yhtä paljon. Mutta unohda ne esimerkit. Eiköhän tässä melko samoilla jäljillä oltu. Tarkoitus oli vaan tähdentää mitä auton pito maksaa ja selittää sitä, että tulojen ollessa samat molemmat maksavat pakollisia kuluja.

 

[Vauhti-Vilma]

Hienoa että keskustelua on riittänyt myös täällä, eikä vain meidän katon alla. Tilanteen vielä kertaamiseksi, olen yrittänyt sopia auton yhteiskäytöstä (sekä kuluista että käytöstä yleensä) moneen kertaan, mutta huonolla menestyksellä. Yhteistä säveltä ei vain löydy, joten ainoa ratkaisu on ollut se, ettei hän käytä autoani. Yhdyn siis muutamaan edelliseen vastaajaan, olen todella visukinttuinen. Mutta en apostolinkyytinen...
PS. Muut elinkulut laitetaan muuten meillä puoliksi ja kaikki tulevaisuudessa yhdessä hankittu on yhteistä. Mutta ei se, mitä on hankittu ennen yhteenmenoa...