Miehen symbioosi vanhempiinsa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tämä on vain oletus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tämä on vain oletus

Vieras
Jos miehesi vanhemmat asuvat toisessa kaupungissa niin miten usein annat miehesi reissata vanhempiaan tapaamaan? Missä menee raja vanhemmista riippuvaisuuden ja terveen yhteydenpidon suhteen?

Mies on sanonut haluavansa kerran kuukaudessa matkustaa toiseen kaupunkiin vanhempiensa luo ja olen tietysti suostunut koska haluan välien meidän kummankin vanhemiin pysyvän hyvinä. Joskus herää itsellä vain epäluulo miehen motiiveista paeta vanhempien luo. Arvelen hänen avautuvan aika vuolaasti arjestamme vanhemmilleen. Itsellä ei ole välit vanhempiin niin avoimet että haluaisin kaikkea kertoa. Haluan vetää rajan missä symbioosi vanhempiin on jo aikoja sitten katkennut.

Onko miten yleistä, että miehellä säilyy tuo tarve pitää äitiään ja/tai isäänsä tukipylväänä arjen haasteiden keskellä?
 
  • Tykkää
Reactions: sinisulka
No voi herran tähden. Johan nyt on... ei ole suhde ihan terveellä pohjalla jos tuommoisesta pitää niuhottaa. Jos mies käy kerran kuukaudessa vanhempiaan moikkaamassa, se ei ole todellakaan liikaa.

Taidat olla kovin nuori?
 
1) Meillä molemmat saa tehdä mitä hyväksi katsoo, ei oo mun asia olla antamassa lupia aikuiselle miehelle
2) Miks käy vaan kerran kuussa?
3) Mikset sä mene mukaan?
4) Mitä ihmettä teidän perheessä tapahtuu jos on joka kk aihetta äidin kanssa sitä puida? :D
 
Kai aikuinen mies kykenee tekemään päätöksiä ilman vaimonsa määräilyä. Jos haluaa tavata vanhempansa niin tapaa ne. Ei minusta siihen ole vaimolla mitään sanomista. Eri asia jos on jatkuvasti siellä eikä ole yhteistä aikaa vaimon kanssa ollenkaan tai toinen on jatkuvasti yksin lasten kanssa. Mene mukaan. kerran kuukaudessa ei ole paljon. ja jos teillä on lapsia niin lapset miehen mukaan.

Jos avautuu parisuhteesta niin hyvähän se on, että jollekin purkaa ajatuksiaan!
 
No voi herran tähden. Johan nyt on... ei ole suhde ihan terveellä pohjalla jos tuommoisesta pitää niuhottaa. Jos mies käy kerran kuukaudessa vanhempiaan moikkaamassa, se ei ole todellakaan liikaa.

Taidat olla kovin nuori?

Ei se minua haittaakaan. Se on kaikenkaikkiaan tosi harvoin, mutta motiivi käydä vanhempien luona on vuodattaa kaikki arjen negatiivisetkin asiat vanhemmille koska miehellä on todellakin läheiset välit vanhempiin. Onko se normaalia jakaa ihan kaikki perheasiat omien vanhempien kanssa? Miehellä ei ole juurikaan ystäviä, joten vanhemmat ovat kaiketi ainoat jolle mies voi avautua. Suotakoon se hänelle jos se on niin tärkeää, mutta onko se normaalia?
 
Minä käyn kerran kuussa äitini luona joka asuu 500km päässä. Eikä mies kyllä sano mitään. Lapset otan mukaan ja varmasti avaudun jos meillä on jotain vaikeita juttuja menossa. Äidillä elämänkokemusta ja häneltä saa neuvoja ja tukea. Ei hän kuitenkaan meidän elämään puutu.
 
[QUOTE="aapee";26167503]Ei se minua haittaakaan. Se on kaikenkaikkiaan tosi harvoin, mutta motiivi käydä vanhempien luona on vuodattaa kaikki arjen negatiivisetkin asiat vanhemmille koska miehellä on todellakin läheiset välit vanhempiin. Onko se normaalia jakaa ihan kaikki perheasiat omien vanhempien kanssa? Miehellä ei ole juurikaan ystäviä, joten vanhemmat ovat kaiketi ainoat jolle mies voi avautua. Suotakoon se hänelle jos se on niin tärkeää, mutta onko se normaalia?[/QUOTE]

On se normaalia. Niin minäkin vuodatan äidilleni. onko se eri asia kun olen nainen?

Jos alkaa ihan sänkypuuhatkin kertomaan, niin sitten ei ole enää normaalia!
 
Mä kyllä ymmärrän mitä ajat takaa ap. Tai luulen niin. On toki hienoa, että miehellä on hyvät välit vanhempiin, mutta minusta ne välit voi olla hyvät ilman tuollaistakin. Sinä olet nykyään hänen perheensä ja hänen tulisi olla lojaali sinua kohtaan. Ja teillä on myös omat perheenne sisäiset asiat, mitkä eiät vanhemmille kuulu.

Toisaalta, onhan hyvä, että miehellä on joku kanava mihin olojaan purkaa?

Vanhemmilla tuntuu olevan kova ote poikaansa edelleen ja minusta se ei ole ihan normaalia.

Keskustele asiasta miehesi kanssa, kerro että sinua loukkaa se, että hän kertoo teidän välisiä asioitanne vanhemmilleen. Tärkeintä tuossa on, että teidän liittonne toimii, sen luulisi olevan miehellekin tärkein asia.
 
Sanassakin sanotaan "...mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa..."

Ei ole normaalia aikuisen miehen roikkua vanhemmissa jos on perheen perustanut. Roikkumisen käsitän avautumistarpeena, mutta yhteydenpito ihan vain vanhempia nähdäkseen on ok. Parisuhteen ongelmat eivät kuulu vanhemmille eikä anopeille. Lapsellista mennä äidille itkemään "Yhyy, vaimo kiusaa. Äiti auta!"
 
Siis hei haloo tuo aloitus: "miten usein ANNAT MIEHEN REISSATA vanhempiaan tapaamaan..." siis kerran kuukaudessa. Ja mies joutuu sitäkin kysymään.

Ei tulis mieleenkään että minun tehtävä olis jotenkin sallia tai kieltää mieheni kulkemiset. Taivas varjele, kaamea akka... Eikä muuten tulis kuuloonkaan, että mies meillä antaisi tai olisi antamatta mun kulkea... hyh.
 
Kyllä se menee niin normaaleilla ihmisillä, ettei kotoa pois muutettua enää pidetä mitään yhteyttä vanhempiin! Ne on hommansa tehneet, eikä niitä pidä enää tavata. Näkeehän sen eläinmaailmastakin, ei ne poikaset käy moikkaamassa emojaan.
 
Siis hei haloo tuo aloitus: "miten usein ANNAT MIEHEN REISSATA vanhempiaan tapaamaan..." siis kerran kuukaudessa. Ja mies joutuu sitäkin kysymään.

Ei tulis mieleenkään että minun tehtävä olis jotenkin sallia tai kieltää mieheni kulkemiset. Taivas varjele, kaamea akka... Eikä muuten tulis kuuloonkaan, että mies meillä antaisi tai olisi antamatta mun kulkea... hyh.

Kyllä sekin tässä hiertää osaksi, että olen aina lasten kanssa kotona ja mies on aina töissä. Käy vain kotona kääntymässä. Ilman lapsia en pääse koskaan itse mihinkään, mutta miehellä kun on joskus harvoin kuukaudessa vapaata niin käyttää vapaat reissaamiseen vanhempiensa luokse.
 
Me elämme miehen kanssa ihan eri todellisuuksissa aamusta iltaan. Mies työtodellisuudessa ja minä täysin lapsiarkitodellisuudessa. Olemme molemmat kieltämättä yksiä möllöttäviä zombeja, jotka eivät ehdi toisiaan paljoa moikkailemaan. Ymmärtänette nyt ongelman ytimen varmaan paremmin. Menevätkö miehen vanhemmat minun edelleni?
 
Minua ei huvita lähteä miehen kanssa hänen vanhempiensa luo jos haluaisin edes joskus viettää puolisoni kanssa kahdenkeskeistäkin aikaa. Ei minua kiinnosta lähteä näissä tunnelmissa vaihtamaan joka kuukausi kuulumisia appivanhempien kanssa vaikka ihan mukavia ovatkin.
 
Eivätkö lapset voi mennä miehen mukaan jos itseäsi ei huvita? Eivätkö lapset vietä aikaa isänpuoleisten isovanhempien kanssa ollenkaan? Miten usein itse tapaat omia vanhempiasi, tai lapsesi tapaavat heitä?
 
Miehellä on työ, jossa hän joutuu olemaan todella kiinni melkein koko ajan. Vapaita ei ole kuukaudessa kovin usein, jos ollenkaan. En voi edes harkita töiden vähentämistä koska se ei ole mahdollista. Mies on korvaamaton työpanoksessaan. En voi tässä tilanteessa kuvitellakaan itse olevani työelämässä koska sitten meitä olisi kaksi väsynyttä zombia ja lapset jäisivät heitteille. En jaksaisi kantaa tuplataakkaa tässä tilanteessa.
 
Eivätkö lapset voi mennä miehen mukaan jos itseäsi ei huvita? Eivätkö lapset vietä aikaa isänpuoleisten isovanhempien kanssa ollenkaan? Miten usein itse tapaat omia vanhempiasi, tai lapsesi tapaavat heitä?

Eivät koska mies haluaa mennä vanhemmilleen viettämään ansaittua vapaata. Miehelläni on akuutteja uniongelmia ja haluaa harvoina vapaapäivinä nukkua univelat pois ilman lapsia. Muuten ei jaksaisi yhtään mitään.
 
Siis mitä tuplataakkaa?

Kuin tää juttu nyt sitten on, aluksi selität että oletat että mies menee uskoutumaan vanhemmilleen, sitten selität että mies tekee paljon töitä ja menee nukkumaan sinne vanhemmilleen, ja toivot että saisitte kahdenkeskistä aikaa... ja lapsiakin on, mihis ne sitten pistettäisiin sen kahdenkeskisen ajan ajaksi...?

Eipä nyt oikein tunnu menevän teillä hyvin, mutta pahan alku ja juuri tuskin on ne miehen vanhemmat, vaan jossain muualla mättää. Missä?
 

Yhteistyössä