V
vierailija
Vieras
Kyllä sapettaa :/
Enää en jaksa oikeastaan olla edes surullinen ..Mies on toiminnallaan kyllä varmistanut että olen vihdoin saavuttanut tilan jossa tunteet on muuttuneet lähinnä yleisluontoiseksi apeudeksi. En siis tunne enään semmosta tuskaa kun monesti ennen sen temppujen jälkeen, ei ole ikävä ym.
Viimeiset pari päivää hautonut päässäni sanoja miten korrektisti päättää koko juttu, siitäkin huolimatta ettei tuo sitä ehkä ansaitse. Mä en kumminkaan halua olla ilkeä.
Mutta joo, lyhyesti juttu on siis se että koko suhde on ollut miehen puolelta sitä että ei ole pystynyt näiden 3v aikana sitoutumaan kunnolla, aina menneet työt ym. Mun ohi. En ole roikkuja ja arvostan omaa aikaa...mutta kyllä kerran viikossa tapaaminen parin-kolmen tunnin ajan on aika vähän. Koskaan ei mitään yhteistä tekemistä tms.
Ja yhteydenpito aina ollut onnetonta...Mies halunnut että hänen ehdoillaan, jossain vaiheessa tuumasin että ihan miten vaan. Lisäksi on hyvin vahvasti osoittanut pahasti narsistisia piirteitä..verbaalinen ja emotionaalinen väkivalta ollut hyvin yleistä, on omahyväinen eikä omaa empatiakykyä. .Ei kykene ymmärtämään muita eikä myötäelämään missään asiassa.
Joku aika sitten muuttui lievästi sanoen oudoksi. Oli pari viikkoa käytännössä "kateissa" ja kun palasi eetteriin jäi kiinni päin naamaa valehtelusta. Väitti siis olevansa ihan muualla vaikka olikin kotona.syy ei selvinnyt ikinä.
Tämä oli jo tarpeeksi siihen että olin valmis jättämään Herran olemaan miten tykkää...mutta sitten tuli vielä isompi pommi. Tunnusti sitten pettäneensä tuona aikana ja toivoi mun vihaavan itseään , siksi tämä hiljaisuus ja tökerö valehtelu. Oli siis hänen selityksenä.
Tässä vaiheessa otin hatkat mutta mies onnistui vielä jonkun ajan kuluttua saamaan mut palaamaan. .Paitsi että touhu on kaikkea muuta kuin mitä pitäisi.
Pitää parin päivän taukoja ilman että kuuluu mitään. Ei kertaakaan ole sanonut mun olevan edes tärkeä..Siis nyt kun sai uuden mahdollisuuden. On etäinen...eikä tasan tällä tavalla kyllä mitään luottoa yritä rakentaa. Saati tunnu yrittävän mitään.
Luulisi että olisi onnellinen että vielä olen tässä. Mutta itseasiassa nurinkurisesti tossa kerran tokaisi että mun pitäisi olla onnellinen että HÄN on minun kanssani.
Oikeesti...
Nyt sitten vkl jouduin ryöstön kohteeksi ha kun miehestä seuraavan kerran tänään kuuluI. ..niin olisin luullut hänen osoittavan jotain empatiaa edes, mutta rupesi huutamaan ja tivasi että olinko mä jonkun kanssa ulkona ym.
Kiljui että olin varmaan huoraamassa ym. Todella ilkeää.
Kuuntelin monttu auki.
Lopulta sanoin että et voi olla tosissasi?
Kiitos välittämisestä.
Luulen että meillä ei ole enää mitään puhuttavaa.
Nyt olo on...ei ole edes sanoja :/
En käsitä mitä hittoa tuo oli.
Sanomattakin selvää että sössi nyt viimeisenkin mahdollisuutensa...mutta eniten mua kai vetuttaa että ylipäänsä semmoisen annoin
Olin valmis yrittämään monen vuoden suhteen takia...mutta en ikinä olisi uskonut että siinä käy näin.
Sain vielä perään syyttelyä että minä olen tuhonnut koko suhteen ja luettelon minun vioistani.
Hän on se joka pettää ja kohtelee näin...mutta jostain syystä vika onkin minun :/
Enää en jaksa oikeastaan olla edes surullinen ..Mies on toiminnallaan kyllä varmistanut että olen vihdoin saavuttanut tilan jossa tunteet on muuttuneet lähinnä yleisluontoiseksi apeudeksi. En siis tunne enään semmosta tuskaa kun monesti ennen sen temppujen jälkeen, ei ole ikävä ym.
Viimeiset pari päivää hautonut päässäni sanoja miten korrektisti päättää koko juttu, siitäkin huolimatta ettei tuo sitä ehkä ansaitse. Mä en kumminkaan halua olla ilkeä.
Mutta joo, lyhyesti juttu on siis se että koko suhde on ollut miehen puolelta sitä että ei ole pystynyt näiden 3v aikana sitoutumaan kunnolla, aina menneet työt ym. Mun ohi. En ole roikkuja ja arvostan omaa aikaa...mutta kyllä kerran viikossa tapaaminen parin-kolmen tunnin ajan on aika vähän. Koskaan ei mitään yhteistä tekemistä tms.
Ja yhteydenpito aina ollut onnetonta...Mies halunnut että hänen ehdoillaan, jossain vaiheessa tuumasin että ihan miten vaan. Lisäksi on hyvin vahvasti osoittanut pahasti narsistisia piirteitä..verbaalinen ja emotionaalinen väkivalta ollut hyvin yleistä, on omahyväinen eikä omaa empatiakykyä. .Ei kykene ymmärtämään muita eikä myötäelämään missään asiassa.
Joku aika sitten muuttui lievästi sanoen oudoksi. Oli pari viikkoa käytännössä "kateissa" ja kun palasi eetteriin jäi kiinni päin naamaa valehtelusta. Väitti siis olevansa ihan muualla vaikka olikin kotona.syy ei selvinnyt ikinä.
Tämä oli jo tarpeeksi siihen että olin valmis jättämään Herran olemaan miten tykkää...mutta sitten tuli vielä isompi pommi. Tunnusti sitten pettäneensä tuona aikana ja toivoi mun vihaavan itseään , siksi tämä hiljaisuus ja tökerö valehtelu. Oli siis hänen selityksenä.
Tässä vaiheessa otin hatkat mutta mies onnistui vielä jonkun ajan kuluttua saamaan mut palaamaan. .Paitsi että touhu on kaikkea muuta kuin mitä pitäisi.
Pitää parin päivän taukoja ilman että kuuluu mitään. Ei kertaakaan ole sanonut mun olevan edes tärkeä..Siis nyt kun sai uuden mahdollisuuden. On etäinen...eikä tasan tällä tavalla kyllä mitään luottoa yritä rakentaa. Saati tunnu yrittävän mitään.
Luulisi että olisi onnellinen että vielä olen tässä. Mutta itseasiassa nurinkurisesti tossa kerran tokaisi että mun pitäisi olla onnellinen että HÄN on minun kanssani.
Oikeesti...
Nyt sitten vkl jouduin ryöstön kohteeksi ha kun miehestä seuraavan kerran tänään kuuluI. ..niin olisin luullut hänen osoittavan jotain empatiaa edes, mutta rupesi huutamaan ja tivasi että olinko mä jonkun kanssa ulkona ym.
Kiljui että olin varmaan huoraamassa ym. Todella ilkeää.
Kuuntelin monttu auki.
Lopulta sanoin että et voi olla tosissasi?
Kiitos välittämisestä.
Luulen että meillä ei ole enää mitään puhuttavaa.
Nyt olo on...ei ole edes sanoja :/
En käsitä mitä hittoa tuo oli.
Sanomattakin selvää että sössi nyt viimeisenkin mahdollisuutensa...mutta eniten mua kai vetuttaa että ylipäänsä semmoisen annoin
Olin valmis yrittämään monen vuoden suhteen takia...mutta en ikinä olisi uskonut että siinä käy näin.
Sain vielä perään syyttelyä että minä olen tuhonnut koko suhteen ja luettelon minun vioistani.
Hän on se joka pettää ja kohtelee näin...mutta jostain syystä vika onkin minun :/
