Miehen uusi työkaveri

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pauliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pauliina

Vieras
Tarvitsen nyt mielipiteitänne ja neuvojanne, kun itse en tiedä mitä ajatella. En ole koskaan ollut mustasukkaista tyyppiä, joten tämä on minulle ihan uutta...Eli asiaan:

Mieheni on töissä miesvaltaisella alalla. Jokin aika sitten hänen työpaikallaan aloitti uusi työntekijä, naispuolinen. Ei siinä muuten mitään olisi, ellei mun mieheni käytös olisi muuttunut juuri samoihin aikoihin kun tuo nainen aloitti hänen työpaikallaan.

Mieheni tapasi aikaisemmin esimerkiksi soittaa tai viestittää minulle melkein joka päivä työpäivän aikana, mutta sen jälkeen kun tuo nainen ilmestyi kuviohin miehestä ei ole kuulunut työpäivän aikana ollenkaan. Ei se minua sinänsä haittaa ettei mies soittele kesken työpäivää (ei minulla ole mitään tarvetta olla päivisin yhteydessä), mutta ihmetyttää kuitenkin että soitto ja viestitys loppui juuri samoihin aikoihin kun hän sai uuden työkaverin. Mieheni tapaa myös kotona aika usein puhua tuosta naistyökaverista (Johanna sanoi sitä ja sitä), paljon enemmän kuin mitä hän on koskaan puhunut muista työkavereista.

Toinen asia on miehen työpaikan joulujuhlat, jotka ovat huomenna. Mieheni ei ole enää vuosiin osallistunut firman pikkujouluihin, niissä on kuulemma niin tylsää kun työkaverit puhuvat juhlissakin vain työasioista jne. No, yllätys yllätys, tänä vuonna mieheni aikookin mennä pikkujouluihin. Ja käsittääkseni sen naisen pyynnöstä, koska nainen oli kysynyt että kai sä tuut.

Ja mitä tulee meidän kahden keskeiseen suhteeseen, niin se on muuten ennallaan, mutta seksi on vähentynyt jonkin verran. En kuitenkaan usko että mies olisi pettänyt mua, mutta jokin vaisto minussa sanoo että kaikki ei ole niinkuin pitäisi. Kuten jo sanoin, en ole koskaan ollut liioitellun mustasukkainen. Miehellä on naispuolisia kavereita ja se on mulle ihan ookoo, onhan mullakin miespuolisia kavereita. Mutta joku tässä työkaverissa saa minut aivan ahdistuneeksi.
 
"Mutta joku tässä työkaverissa saa minut aivan ahdistuneeksi."

Kaivelin eilen vanhoja viestiketjuja. Ei aina itse muista millä nimimerkeillä on tullut elleissä
kirjoiteltua.

Et maininnut ap. perheestäsi muuta kuin miehesi. Ehkä luin viestisi huolimattomasti.
Heräsin yöllä ja luin sitten vähän aikaa uusinta City-lehteä. Siellä oli mielenkiintoinen
juttu naisnäyttelijästä. Kyllä tuossakin ammatissa vaaditaan kanttia. Ohjaajia on niin
monenlaisia. Istun nyt kirjaston työhuoneessa ja ihmeekseni täällä soitetaan pianoa
tai sitten musiikki tulee levyltä. Ihanaa pianomusiikkia.

Olen töihin menossa. Ajattelin katsoa tauolle jäävän Capri-sarjan viimeisen osan.

Tiedän mitä on ahdistuneena eläminen. Tuossa City-lehden jutussa Krista Kosonen kertoi
kärsineensä aikoinaan paniikkihäiriöstä. Jos väsyttää itseään liikaa eikä noudata
terveellisen elämän sääntöjä tilanne saattaa laueta kohtaukseen.

Sinulla soi hälytyskellot sisälläsi. Kyllä naisten vaistoihin on luottaminen.
Minullakin soi aikoinaan kellot monet kerrat päässäni. Mutta erostani on jo vuosikymmen aikaa.
Pikkujoulut tulevat ja menevät. Ellien murheet vaihtelevat vuosien saatossa.

Tärkeintä on oma sisäinen tyyneys ja mielenrauha. Sen kun saavuttaa niin joku toinen nainen
jossakin työpaikalla tai muualla ei sitä sisäistä rauhaa voi heiluttaa.

Kuuntelin taas aamulla ylenaikainen radiokanavaa. Siellä muisteltiin runoilija Uuno Kailasta
ja luettiin ja laulettiin hänen sanoituksia. Kun kotona ei ole nettiä niin tarkistin tiedot
vanhasta tietosanakirjasta.

"Siunaa ja varjele meitä korkein kädelläs..." Ehkä tuosta virrestä on sinulle apua.
Kyllä ap. kaikki kääntyy hyväksi. Miehelläsi ei ole juttujesi perusteella järin paljon naistyökavereita. Ehkä jutussa on vain pientä uutuudenviehätystä.
Mutta nyt kello on jo paljon. Lataan Caprin tuohon taustalle.
Aikuiset lapseni lähettävät minulle sähköpostia maailmalta. Eilen sain erikoisen kysymyksen.
En osannut siihen vastata. Joskus 50+ ikäisenä äitinä on vain nostettava kädet ylös ja sanottava etten osaa sanoa asiaan yhtään mitään. Onneksi en osaa. En halua elää elämää toisten puolesta. Kokemukset on jokaisen käytävä ihan itse läpi ja tehtävä aikuisena järkeviä
valintoja. Osaatko sinä ap. sanoa kummassa maassa on parempi elää Ranskassa vai Yhdysvalloissa. Ehkä joku ihana elli osaa sanoa.
 
Kuuntelin taas aamulla ylenaikainen radiokanavaa. Siellä muisteltiin runoilija Uuno Kailasta
ja luettiin ja laulettiin hänen sanoituksia. Kun kotona ei ole nettiä niin tarkistin tiedot
vanhasta tietosanakirjasta'

voi kuinka kiinostavaa lukea toisten turhia lässytyksiä, eli mitä kuuntelee ja lukee ja puuhailee, sopii hyvin tuonne 50+ osastolle.
 
Työpaikkaihastuminen on ihan luonnollista. Ei se tarkoita, että miehesi pettää tai mitään. Varmasti itsekin joskus ihastut muihin kuin mieheesi, etkä siltikään aio tehdä mitään asialle. Saatat puhua henkilöstä vähän enemmän kuin muista, vaan niin. :)
 
Näinhän se on, ihastumisia tulee ja menee, se on normaalia. Niiden kanssa ei ole pakko alkaa mihinkään tekoihin ja ylenmääräiseen yhteydenpitoon, se on sitten jo muuta. Muuttuu helposti vielä enemmän muuksi. Mutta tunteet tulevat ja menevät.

Sinällään vanha ketju, joten ap:lle neuvot taitavat olla myöhäistä. Miten lienee hommassa käynyt?
 

Similar threads

Yhteistyössä