Miehen vanhemmat... AAAARGHH!

[vieras nyt]

Toivottavasti musta ei tule samanlaista sitten joskus...

Poikansa (eli mieheni) täyttää huomenna tasavuosia. Äitinsä soitti mulle viikolla, että kun he kuitenkin tulevat silloin kauppaan käymään täällä peräti 30 kilsan päässä, niin ehkä poikkeaisivat meillä kahvilla kun miehellä on syntymäpäivä. Mutta ei hän sitten tiedä, ehtivätkö he ja sopiiko tämä nyt miehelleen. Että ei hän kyllä osaakaan oikein sanoa tulevatko vai ei...

Ja samanlaisen puhelun soittanut sitten miehelle. Voi älynväläys! Pitäiskö meidän sitten odotella täällä niiden kakkukahvien kanssa, josko heille voisi ehkä mahdollisesti sopia kauppareissun yhteydessä poikansa syntymäpäivien huomioiminen?!? Sanoinkin, että soittavat kun ovat tulossa niin sovitaan aika, että ollaan sitten kotona. Kun eihän työikäisillä ole mitään asioita hoidettavana viikonloppuna, eihän? Vain kiireiset eläkeikäiset käyvät ruokakaupassa. Ja jos ehtivät, muistavat, jaksavat tai viitsivät, tervehtivät ehkä mahdollisesti poikaansa tämän merkkipäivänä. Koskaan ne eivät näiden 18 vuoden aikana ole miestä syntymäpäivänä muistaneet. Edes puhelulla. Mutta odottavat sitten lastensa ramppaavan heillä joka kissanristiäisissä ja huomioivan kaikki kolmannenkin nimen nimipäivät. Ei olla tuohon kyllä suostuttu. Jotain vastavuoroisuutta se on kaikissa ihmissuhteissa.

Harmittaa miehen puolesta noi sen vanhemmat. Enkä ihmettele, että miehelle on mun merkkipäivieni huomioiminen ollut hankalaa. Lapsensa sentään huomioi...

 

[Höperö]

Tosi inhottavaa tollanen.

 

[Potslojo]

Mutta saattaisiko täs olla myös, että odottavat teidän kutsuvan heidät? Ja siksi ilmoittavat, mutta vetävät ikäänkuin takaisin siinä pelossa etteivät ole tervetulleta? Eli odottavat, että sinä tai miehesi käytte repimässä heidät paikan päälle?
Joskus sukulaissuhteet ovat hankalia, kun ei tarpeeksi tunneta, oletetaan ja tehdään asiat entisten oppien mukaan, eikä opetella uusia.
Reippaasti nyt vain opettelette uudet systeemit, niin edessä on vielä monta helppoa ja mukavaa merkkipäivää sukulaisten kanssa! =)

 

[vaikeaa]

Mutta saattaisiko täs olla myös, että odottavat teidän kutsuvan heidät? Ja siksi ilmoittavat, mutta vetävät ikäänkuin takaisin siinä pelossa etteivät ole tervetulleta? Eli odottavat, että sinä tai miehesi käytte repimässä heidät paikan päälle?
Joskus sukulaissuhteet ovat hankalia, kun ei tarpeeksi tunneta, oletetaan ja tehdään asiat entisten oppien mukaan, eikä opetella uusia.
Reippaasti nyt vain opettelette uudet systeemit, niin edessä on vielä monta helppoa ja mukavaa merkkipäivää sukulaisten kanssa! =)

Sama tuli mieleen, että heillä huono itsetunto ja eivät ikään kuin uskalla itseään työntää, jos olette kiireisiä.
Tosinsitten en ymmärrä että eivät ole kertaakaan mitenkään muistaneet ja odottavat muistamista teiltä. Se taas ei kuulosta huonolta itsetunnolta...

hmmm

 

[Vetoakseli]

Älä kuule oottele, syökää ite kakut ja juokaa kahvit.. älä odottele...jos tulevat, anna niille "jämät".Jos edes tulevat.... ja sanot syyksi sen mitä epäilit ...etteivät edes tule... =) :flower:

 

[ap]

Mutta saattaisiko täs olla myös, että odottavat teidän kutsuvan heidät? Ja siksi ilmoittavat, mutta vetävät ikäänkuin takaisin siinä pelossa etteivät ole tervetulleta? Eli odottavat, että sinä tai miehesi käytte repimässä heidät paikan päälle?
Joskus sukulaissuhteet ovat hankalia, kun ei tarpeeksi tunneta, oletetaan ja tehdään asiat entisten oppien mukaan, eikä opetella uusia.
Reippaasti nyt vain opettelette uudet systeemit, niin edessä on vielä monta helppoa ja mukavaa merkkipäivää sukulaisten kanssa! =)

Kiitos näkökulmasta. Rauhoitti itseä kun sai kirjoitettua, en viitsi miehelle noista sen vanhuksista räyhätä.

Ollaan kuitenkin oltu 18 vuotta yhdessä ja ollaan kyllä kutsuttu heitä meille kahville, miehen synttäreinä ja mun. Ja lasten. Mutku ei. Tulevat kyllä lasten synttäreille silloin kun muukin suku tulee mutta eivät esimerkiksi tule oikeana synttärinä käymään vaikka pyydettäisiinkin. He eivät kuitenkaan ole sellaisia, että tulevat näön vuoksi samaan aikaan kuin muukin suku näyttäytymään vaan. En ole oikein tuota kuviota koskaan tajunnut. Ehkä sekin mulle jonain kauniina päivänä selviää.

 

[ap]

Älä kuule oottele, syökää ite kakut ja juokaa kahvit.. älä odottele...jos tulevat, anna niille "jämät".Jos edes tulevat.... ja sanot syyksi sen mitä epäilit ...etteivät edes tule... =) :flower:

Kiitti, luulisin, että tämä on huomisen teema .

 

[Potslojo]

Ehkä ovat vanhanaikaisia..
Ei kehdata väkisin tunkeutua, turhanpäiväisiä aikuisten juhlia ei juhlita, lapset eri asia, ja kun tietävät milloin muutkin vieraat tulevat, tulevat samalla kertaa, ettei sinun tarvitse heidän tähden vaivautua.
Vanhoista tavoista on vaikea opetella pois, mutta kun tarpeeksi olet sinnikäs, niin eivätköhän hekin opi, jos siis haluat heidän tulevan erikseen.
Kuitenkaan en lue riviesi väleistä vihaa tai huonoja välejä, ainoastaan pientä katkosta ymmärtämisessä toisten tapoihin.
Mekin aikamme sovittelimme tapoja, vaan kun nyt on opeteltu, molemmin puolin joustettu jne, olen todella tyytyväinen ja iloinen minun ja appivanhempieni erittäin lämpimistä ja läheisistä väleistä!

 

[ap]

Hyvin meni päivä, miehen vanhemmat tulivat kuitenkin . Syötiin kakkua ja kahviteltiin yhdessä.

Potslojo, olet oikeassa, pidän mieheni vanhemmista ja välimme ovat mielestäni ihan hyvät. Siksi juuri tämä kuvio varmaan on harmittanut ja ihmetyttänyt niin paljon.