Miehen ylipuhuminen vauvantekoon

[vain yksi]

Olenko yliherkkä kun mun mielestä toista ei saa painostaa?

Meillä tilanne, että yksi lapsi on, toisen haluaisin sitten joskus myöhemmin. Sanotaan nyt, että vaikka reilun vuoden päästä. Mies on sitä mieltä, että tämä yksi riittää. Ei kuulemma muuta mieltään ikinä. Mun mielestä asia on sitten loppuunkäsitelty. Ja harkitsen, en vielä mutta kohta, vakavissani eroa. Haluan ehdottomasti lapsia lisää, mutta en halua miestäni painostaa.

Mun mielestä se, että vuoden verran tästä hänelle jankuttaisin, olisi painostamista. Enkä missään nimessä halua, että mies antaa periksi sen takia tai sen takia että erolla uhkailisin. Hän on mielipiteensä sanonut ja se on sillä selvä.

Kuitenkin täällä saa usein lukea kuinka mies ei aluksi suostunut mutta nainen sitten ylipuhui tai että mies ei vielä halua mutta eiköhän se kohta kun tarpeeksi kauan asiasta kinastellaan. Eli kuitenkin toisen, jonkin asteinen, painostaminen on normaalia? Vai olenko todella vaan liian herkkä tämän asian suhteen?

 

[selvenäs vähän]

Siis tota.. säkö mieluummin jätät miehesi, lapsesi isän ja etsit toisen miehen, joka sulle vielä lisää lapsia tekee?

 

[pik]

Aika lisä varmasti paikallaan.
Otat asian puheeksi jossain vaiheessa,minkä katsot sopivaksi.
Onko miehesi perustellut "jyrkkää" ei kantaansa?

 

[vieras]

Niin, miksi mies ei halua lasta? Ihan yhtä arvokas kuin hänen mielipiteensä, on sinun mielipiteesi! Asiasta on keskusteltava rauhallisesti, ei painostaa eikä uhata todellakaan, mutta itse en hyväksyisi miehen eitä ihan noin vaan, vaan selostaisin useampaan otteeeseen oman kantani!

 

[vieras]

Tää on varmaan perheissä tietyssä vaiheessa aika yleinen väännön aihe tämä lasten hankkiminen. Ei olisi sun miehes ensimmäinen joka mieltään muuttaa tässä asiassa, anna hänelle aikaa äläkä painosta ( kuten et varmaan olekaan) . Älä nyt vielä eroa mieti. Juttele asiasta uudelleen, kaipa sitä voi jonkinasteiseksi painostamiseksikin kutsua, mutta kuulunee varmaan elämään!

 

[vain yksi]

Siis tota.. säkö mieluummin jätät miehesi, lapsesi isän ja etsit toisen miehen, joka sulle vielä lisää lapsia tekee?

No se kuulostaa aika kauheelta kun sen noin sanoo. Enkä mä sitä ihan noin tarkoittanut, mutta tiedän kärsiväni siitä jos lapsiluku jää vain yhteen. Uskon lapseni myös jäävän jostain paitsi.

Itselläni on veli ja musta oli ja on todella hienoa että sellainen on. Lapsena oli aina leikkikaveri ja aikuisena nyt läheinen ystävä. Miehelläni on 3 veljeä ja kuulemma aina kärsinyt siitä. Ei saanut lapsella olla rauhassa, vanhempien huomiosta sai aina kilpailla, rahaa ei ollut yms. Eli sen takia hän haluaa vain yhden. Se minkä mä koen rikkautena on miehestäni riesa.

Varmaankin saisin hänet siihen lopulta ylipuhutta mutta en sitä haluaisi tai aio tehdä. Mietin vaan, kun muille se ei näytä olevan ongelma että onko vika minussa

 

[Taivaanvuohi]

Minkä ikäinen esikoisenne on? Jos lapsi on vielä vauva niin miehen kielteinen kanta voi johtua siitä. oliko raskausaika sinulle kuinka rankka ja kuinka on parisuhteenne voinut lapsen saannin myötä? on niin monta asiaa mitkä vaikuttavat.
Meillä tuli lapsille ikäeroksi melkein 6 vuotta. Miehen sain taivuteltua toisen lapsen tekoon puhumalla hänelle siitä minkälainen rikkaus sisarukset on. Nyt tuntuu minusta että meillä on lapsiluku täysi, mutta elämä voi olla arvaamatonta joten putkia en poikki tässä iässä vielä laittaisi.

 

[vain yksi]

Minkä ikäinen esikoisenne on? Jos lapsi on vielä vauva niin miehen kielteinen kanta voi johtua siitä. oliko raskausaika sinulle kuinka rankka ja kuinka on parisuhteenne voinut lapsen saannin myötä? on niin monta asiaa mitkä vaikuttavat.
Meillä tuli lapsille ikäeroksi melkein 6 vuotta. Miehen sain taivuteltua toisen lapsen tekoon puhumalla hänelle siitä minkälainen rikkaus sisarukset on. Nyt tuntuu minusta että meillä on lapsiluku täysi, mutta elämä voi olla arvaamatonta joten putkia en poikki tässä iässä vielä laittaisi.

Esikoinen vasta vuoden ikäinen, voi siis olla että vähän hätäilen Tosin haluaisin, jos suinkin vaan onnistuu, lapset pienellä ikäerolla. Mutta ongelma on juuri se, että pidän sitä keskustelemista ja miehelle hyvistä puolista puhumista, jo painostamisena. Ilmeisesti olen liian jyrkkä tämän asian suhteen. Eikö toisen taivuttelu ole painostamista?

Parisuhde on voinut, uskomatonta mutta totta, niin paremmin lapsen saannin myötä. Enemmän sellainen perhe ja me fiilis, ollaan paljon läheisempiä. Mun mielestä ainakin. Eikä raskaudessa tms ollut mitään erikoista. Yllättävän hyvin kaikki meni ja vähällä oireilulla selvittiin

 

[nytkypylly]

Painostamalla tai kinuamalla ei kannata lapsen hankintaan ryhtyä, siitä seuraa vain pahaa mieltä.. näistä kannattaisi aina keskustella jo ennenkuin suhde etenee, nimittäin voi tulla yllättävän suuria ristiriitoja, jos yhden lapsen tehtyä mies ilmoittaa, että nyt riitti, ja nainen on haaveillut vaikka suurperheestä, tai toisin päin... :/

 

[Jaanuska]

Painostamalla tai kinuamalla ei kannata lapsen hankintaan ryhtyä, siitä seuraa vain pahaa mieltä.. näistä kannattaisi aina keskustella jo ennenkuin suhde etenee, nimittäin voi tulla yllättävän suuria ristiriitoja, jos yhden lapsen tehtyä mies ilmoittaa, että nyt riitti, ja nainen on haaveillut vaikka suurperheestä, tai toisin päin... :/

Peesaan

 

[Vieras]

Ei asiasta keskustelu ole painostamista, siis jos osaatte molemmat ilmaista kiihkottomasti mielipiteenne ja kantanne. Jos sinä juttelet asiasta silloin tällöin miehellesi, ei se musta kuullosta taivuttelulta tai vielä vähemmän painostamiselta. Pitäähän sun miehen tietää, mitä sä elämässäsi haluat, kuten myös sun pitää tietää, mitä hän haluaa. Kynnyskysymys lienee se, kohtaako teidän toiveet ja suunnitelmat.

Pidän peukkuja että pääsette jossain vaiheessa molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun!