A
ap
Vieras
Ollaan oltu yhdessä 3,5 vuotta, ja meillä on vajaa vuoden ikäinen tyttö. Nyt ihan viimeisen vuoden aikana mies on alkanut tehdä sellaista, että ärsyttää minua ihan tahallaan, esim. inttämällä ja vänkäämällä jotain ihan älytöntä pikkuasiaa. Sitten kun saa minut suuttumaan ja korottamaan ääntäni, hän saattaa raivostua minulle, ja alkaa syytellä minua raivohulluksi, sekopääksi tms.
Itse olen luonteeltani suht kiltti ja hyväsydäminen, sekä ymmärtäväinen, mutta epäoikeudenmukaisuus sekä töykeys saa minut suuttumaan. Mikään sylkykuppi en suostu olemaan.
Olen yrittänyt keskustella asiasta järkevästi, mutta mies ei myönnä mitään, minä kuulemma suutun ihan turhasta, ja kaikki syy on vain minussa. Itse kuitenkin ihan tasan tarkkaan eläisin ihan harmonisesti ilman miehen vänkäämistä ja inttämistä.
Lisäksi mies saattaa ihan yhtäkkiä tiuskaista pahasti, tai käyttäytyä muuten vihamielisesti ilman että olen tehnyt mitään väärää. Esim. yhtenä iltana lapsi heräsi itkemään. Mies meni katsomaan lasta. Kohta minä kurkkasin ovesta ja kysyin kuiskaten että "kulta, onko siellä kaikki Ok". Mies suhisi vihaisesti ja näytti keskisormea. Kun loukkaannuin, selitti että oli vain tarkoittanut sillä että olisin hiljaa ettei lapsi herää. Minusta tuo on ihan peruskäytöstapojen puutetta, ja kertoo ilkeästä luonteesta. En oikein tiedä minne on kadonnut se mies johon rakastuin.
Ilmeisesti meille on tullut lapsen myötä arki.:-(( Millä pääsee tästä negatiivisesta kierteestä irti? Rakkauteni on hiipumassa kovaa vauhtia..
Itse olen luonteeltani suht kiltti ja hyväsydäminen, sekä ymmärtäväinen, mutta epäoikeudenmukaisuus sekä töykeys saa minut suuttumaan. Mikään sylkykuppi en suostu olemaan.
Olen yrittänyt keskustella asiasta järkevästi, mutta mies ei myönnä mitään, minä kuulemma suutun ihan turhasta, ja kaikki syy on vain minussa. Itse kuitenkin ihan tasan tarkkaan eläisin ihan harmonisesti ilman miehen vänkäämistä ja inttämistä.
Lisäksi mies saattaa ihan yhtäkkiä tiuskaista pahasti, tai käyttäytyä muuten vihamielisesti ilman että olen tehnyt mitään väärää. Esim. yhtenä iltana lapsi heräsi itkemään. Mies meni katsomaan lasta. Kohta minä kurkkasin ovesta ja kysyin kuiskaten että "kulta, onko siellä kaikki Ok". Mies suhisi vihaisesti ja näytti keskisormea. Kun loukkaannuin, selitti että oli vain tarkoittanut sillä että olisin hiljaa ettei lapsi herää. Minusta tuo on ihan peruskäytöstapojen puutetta, ja kertoo ilkeästä luonteesta. En oikein tiedä minne on kadonnut se mies johon rakastuin.
Ilmeisesti meille on tullut lapsen myötä arki.:-(( Millä pääsee tästä negatiivisesta kierteestä irti? Rakkauteni on hiipumassa kovaa vauhtia..