Mieheni bestis on nainen

[Pää hajoaa]

Aihe on hyvin kulunut, mutta kalvaa mieltäni tolkuttomasti. Olemme naimisissa, kaksi pientä lasta. Meillä on pitkäaikaiset kaverit, hekin yhdessä naimisissa ja lapsia on. Perhesuhdevälit ovat olleet läheisemmät ja vähemmän läheiset, vähän elämäntilanteista riippuen.

Tässä syksyn aikana mieheni on erinäisten baari-iltojen myötä tullut hyvin läheiseksi tuon kaveripariskunnan vaimon kanssa. He mesettävät päivittäin sitä sun tätä ja oikeastaan aina kun mieheni lähtee baariin, ihan vaikka vain poikaporukassa, hän kutsuu tuon toisen vaimon mukaan, tämä kun on "hyvä jätkä". Ihan suoraan kun tässä joskus kysyin, on k.o. nainen tällä hetkellä hänen paras ystävänsä.

Olemme tästä aika paljon puhuneet, koska minulla jotenkin aina vain päässä kilahtaa, kun taas näen sen mese-ruudun auki tai kun mieheni tulee baarista kotiin (lyhyin tie kotiimme kiertaa tietysti tuon toisen pariskunnan kodin kautta, mies saattaa öisin bestiksensä kotiin, kun "jutut jää muuten kesken").

Olen 100% varma, ettei mitään fyysistä tässä suhteessa ole, mutta kuten olen miehellenikin sanonut, minusta tuntuu siltä, että minua petetään henkisesti. Tiedän, että selkäni takana on puhuttu minustakin, varsinkin jos meillä on riitaa kotona, laukataan siitä heti naapuriin kertomaan.

Keskusteluissa mieheni kanssa en ole saanut mitään myönnytyksiä. Yösaatoista hän ei luovu, itse en saa tuon toisen vaimon kanssa tätä asiaa ottaa esille, koska silloin tämä varmaan joviaalini minulle ottaisi mieheeni etäisyyttä. Vähään aikaan en ole tuon toisen perheen kanssa ollutkaan tekemisissä, miksipä turhaan, kun mies raportoi päivittäin meidän kuulumisia.

Hajoan tähän aika lailla. Tiedän kyllä, että asiasta ei pitäisi välittää yhtään, korkeintaan sille nauraa tai ei välittää laisinkaan. Nyt kun tilanne on ajautunut tähän, minusta tuntuu siltä, etten edes halua olla missään tekemisissä tuon toisen perheen kanssa. Ahdistaa joutua istumaan niiden sohvalle ja päässäni varmaan vaan pyörisi, kuka on puhunut mitä ja mistä ja kenen kanssa.

Itse olen tällä hetkellä kotona lasten kanssa ja koska oma sosiaalinen elämä on aika nolla (baari-illoista voin nähdä vain unta, kun vauva on vielä niin pieni), pyörittelen tätä päivät pitkät. Jotenkin haluaisi vain hakea kostoa/vastaavaa tilannetta, koska mies ei suostu tajuamaan, kuinka vaikeaa tämä on mulle. Jospa taikoisin itselleni jostain miesbestiksen. Tai ehkä pitäisi mennä suosiolla psykologin juttusille, että saisin tähän elämään jotain selkeyttä.

Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Hyviä vinkkejä ja tsemppausta kaivataan.

 

[Huilunen]

En ymmärrä ihmisiä jotka käyvät baareissa! Etenkin jos on kotona pieniä lapsia...missä ajassa ehtii olla perheen kanssa, jos vielä työpäivän jälkeen käy baareissa?

Luulisi että leikkisi mieluimmin omien lastensa kanssa illat, ei siitä tule kuin epäsopua tuollaisista jutuista.

 

[rilliriina]

Mä kyllä ihmettelen myös vähän.. miksi miehesi kaveri ei käy teillä kylässä tai toisin päin? miksi täytyy lähteä sinne baariin. Itse ainakin käyn lasteni kanssa kavereiden ja heidän lastensa kanssa puistossa ym. "tavallista" puuhaa. salaako miehesi näitä mese keskusteluja vai voitko olla selän takana katsomassa mistä puhuvat? Kyllä meillä ainakin minun kavereiden perhe on samalla meidän koko perheen kaveri.

 

[Haiskahtaa pahasti!]

Miksi aviomies ja pienen vauvan isa istuu jatkuvasti baarissa naapurin muijan kanssa ja oma vaimo on kotona yksin lasten kanssa? Ja mies saattelee naapurin muijaa iltaisin kotiin? Johan on prkl, milloin tuollainen luuhaaminen on tullut sosiaalisesti hyvaksyttavaksi??? Kylla tuo jo on jonkinlainen suhde vaikkei sankyyn olisi mentykaan. Ja millainen naikkonen se naapurisi oikein on, eiko se siis yhtaan ajattele mita tekee? En mina hitto vie istuisi ilta toisensa jalkeen naimisissa olevan miehen kanssa kaljalla, johan sen nyt umpitollonkin pitaisi tajuta etta se ei ole oikein kun miehella on pieni vauvakin kotona. Ja mita hemmettia sen vosun mies ajattelee asiasta vai onko sen munat vaimon taskussa?

Itse en vaimona katsoisi tuota pelia paivaakaan, nyt on aijasi paassyt tosi helpolla. Isan ja aviomiehen velvollisuuksiin kuuluu viettaa aikaa perheensa kanssa, ja antaa vaimolleenkin mahdollisuus valilla levata. Baaribiletys ja muitten naisten kanssa istuskelu on jatettava vahemmalle kun perustaa perheen, ja jos ei ole siihen valmis, paras silloin olla vasaamatta vauvoja maailmaan.

 

[äiti itsekkin]

Surullisia tarinoita Suomen maasta. Ja tuo Baariharrastus... voi hyvää huomenta.

 

[synonyymi]

Höpö höpö...aika kärjistettyä teksiä edellä olevilta, ottaen huomioon kuinka vähän loppujen lopuksi kerroitkaan perheesi tilanteesta...luulen että varmaan pääsisist itsekkin iltaa viettämään jos vaan haluaisit?? vauva hoitoon miehelle ja itse tuulettumaan tai vauva hoitoon ulkopuoliselle ja miehen kanssa kahdestaan...

Mutta mutta...asiaan. Vaikken itse ole naimisissa ja tällä hetkellä en seurustelekkaan, olen törmännyt hieman vastaaviin tilanteisiin seurustelusuhteideni aikoina. Olen n. 30
-vuotias nainen ja ylivoimaisesti paras ystäväni on mies, ollut jo vuosia. vaikka ystävyys hänen kanssaan on minulle itsestäänselvyys enkä koskaan ole edes ajatellut kyseenalaistaa sitä, on sitä silti yllättävän vaikea selittää muille ja vakuutella ettei meillä kuitenkaan ole minkäänlaista intiimiä suhdetta. Poikaystäväni ovat olleet usein mustasukkaisia ja ihmetelleet moista...samoin hänen tyttöystävänsä ovat ihmetelleet samaa. Olen myös ystävä monen exäni kanssa ja heidän nykyisensä ovat myös kovin kummissaan. Ihmettelen vaan että miksi ihmeessä miehen ja naisen välinen ystävyys katsotaan melkein poikkeuksetta seksuaaliseksi..? Ystävä se on siinä kuin moni muukin. Itse tulen huomattavasti paremmin vain toimeen miesten kanssa ja minulla on monia miespuolisia ystäviä...kyse on mielestäni enemmänkin luottamuksesta ja mahdollisuuden antamisesta. Minulle on annettu mahdollisuuksia, miespuolisen ystäväni tyttöystävät ovat tutustuneet minuun ja todenneet että 'ei ole vaaraa' ja olemme mekin ystävystyneet. Samoin teen tosinpäin, tutustutan aina miesystäväni toisilleen jos seurustelusuhde alkaa menemään vakavaan suuntaan...ettei vaan tule väärinkäsityksiä, koska niinhän useasti käy.

Jos luotat mieheesi, niin hyvä niin. Anna hänen pitää ystävänsä. Ymmärrän 'mustasukkaisuuden', mutta mitäs jos itsekkin yrittäisit paremmin tutustua tähän naiseen ja sosialisoitua enemmän? Kirjoituksestasi ei käynyt selväksi kuinka syvällisesti olet miehesi kanssa asiasta keskustellut, mutta myös hänen puoleltaan pitäisi hieman joustaa ja ymmärtää sinun tilanteesi...

Ja mitä tulee tuohon että miehesi puhuu varmasti teidän perheasioitaan sille naiselle...eihän siinä ole mitään eriskummallista, sitähän me naiset tehdään itsekkin koko ajan En nyt rumasti halua sanoa, mutta varmasti sinäkin jollekkin likkakaverillesi purat parisuhdettasi tai muita asioita. Miehelläsi se kohde vain on nainen, ei siinä sen kummempaa...pieni kromosomiero vaan.

 

[erkkapa vain]

on minun vaimoni! Hänen jälkeensä tulee vasta miespuoliset kaverit. Toivon olevani vaimoni bestis, se jolle kerrotaan kaikki ensin ja jutellaan kaikesta, mutta onhan niitä naisten ja miesten välisiä juttuja, jotka keskustellaan sitten omissa kaveriporukoissa. Jos vaimon bestis tai muuten "hyvä kaveri" oli mies, niin katsoisin että minua petetään ja raskaasti!

 

[synonyymi]

onhan tuokin totta...parisuhteita on monenlaisia:/

Mietin tuossa vaan sitäkin että jos nykyisellä vaimollasi on (hypoteettinen kysymys) ollut mies parhaana ystävänä jo ennenkun tapaatte, niin kiellätkö häntä enää tapaamasta ystäväänsä kun suhteenne muuttuu vakavammaksi?

 

[Nappinen]

Ymmärrän kyllä täysin huolesi. Tuntuu jotenkin väärältä tuo miehesi käytös ja ihmetellä täytyy, että miten pienten lasten isällä tosiaan on tuollaiset "harrastukset". Ihan kuin kyseessä olisi joku pako todellisuudesta, todellisesta elämästä. Miten tuon ystävättären oma mies suhtautuu moiseen?

 

[Läpikäynyt saman asian]

Kerrot, että olette ystäväpariskunta. Siis tuo nainen on sinunkin ystäväsi?

Minä suosittelisin, että puhut miehesi kiellosta huolimatta sekä tuon naisen että hänen miehensä kanssa asiasta. Joko niin, että miehesikin on läsnä tai sitten kolmisin.

Kerrot, että sinusta tuntuu pahalta, oska olet itse sidottu kotiin ja lapsiin, mutta mies liikkuu vapaasti. Että sinusta tuntuu hyvin ikävältä ja loukkaavalta, että hän keskustelee tuon toisen vaimon kanssa miehesi ja sinun välisistä asioista ja että he viettävät yhdessä aikaa, johon sinulla itselläsi hänen puolisonaan olisi oikeus, mutta ei mahdollisuutta.

Baarikärpäsen entisenä vaimona ymmärrän huolesi siitäkin, että tuo nainen on käynyt henkisesti liian läheiseksi ja tunnet itsesi sillä tavoin petetyksi. Sekin sinun täytyy pystyä heille kertomaan. Että et pysty olemaan näillä puitteilla ystävä, tämä kuvio tuntuu sinusta todella pahalta. Että haluaisit itse olla miehesi uskottu ja paras ystävä, vasta sinun jälkeesi pitäisi tulla muiden.

- Niinhän sen pitäisikin olla. Saman kysymyksen esitän kuin Nappinenkin. Kysy todella sitä myös tuolta mieheltä. Voitte hyvinkin miettiä samoja asioita hänen kanssaan. Parempi selvittää nämä asiat nyt eikä myöhässä. Silläkin uhalla, että sinulle ollaan vihaisia tai loukkaantuneita. Nyt sinua kohdellaan väärin ja loukkaavasti, sen tekevät sekä puolisosi että parhaimpina ystävinänne pitämät ihmiset!

 

[Voi vietävä]

Ei ole kyllä totta. Ota nyt hyvä tyttö itseäsi niskasta kiinni ja laita stoppi miehesi käyttäytymiselle. Meidänkin perheessä tulee kyllä silloin tällöin suukopua molempien osapuolien mies- ja naispuolisista ystävistä, mikä taitaa muissakin liitoissa olla aika yleinen riidanaihe. Mutta Kyllä silloin pohditaan lähinnä satunnaisen kahvittelun oikeutusta tai "olkapäänä" olemisesta akuuteissa kriisitilanteissa. Perheellisellä ihmisellä bestis ja ykköseuralainen asustelee kyllä ehdottomasti saman katon alla. Jos ystävästä tulee sukupuolesta riippumatta puolisoa tärkeämpi henkilö, ollaan todella pahasti hakoteillä. Puhumattakaan siitä, että ap:kirjoituksessa oma puoliso jätetään jo törkeästi pelkän kodinhoitajan rooliin. Henkistä pettämistä nimenomaan ja vieläpä kaikkein pahimmalla tavalla.

 

[Pam Pam Pamela...]

Samaa mieltä näiden kaikkien kirjoittajien kanssa, jotka ihmettelevät tuollaista baarissa istuskelemista. Minun mieheni ei käy baareissa juuri koskaan, kenties muutaman kerran vuodessa työporukan juhlien yhteydessä. Itse käyn vielä harvemmin.

Ja kotona on siis pieni vauva!

Naapurin rouva on myös erittäin hakoteillä. Kyllä hän asianlaidan ihan varmasti ymmärtää. Moinen jatkuva mesettäminen ja iltojen istuminen tuttavanaisen aviomiehen kanssa ei todellakaan ole aivan normaalia puuhaa. Älä usko pätkääkään siihen, etteikö tässä olisi jotain enemmän takana, kuin vain pelkkä ystävyys.

Ihmettelen myös noita naisia, jotka sanovat parhaan ystävänsä olevan mies. No, on minunkin paras ystäväni mies, nimittäin oma mieheni. Mutta seuraavaksi paras on sitten nainen, ja naisia ovat kaikki muutkin ystäväni. Voin toki kutsua ystäviksi myös ystävättärieni miehiä, niitä, joiden kanssa olemme enemmän tekemisissä. Mutta erittäin vissi ero siinä on kuitenkin, jos todella aletaan puhua ystävyydestä vain kahden ihmisen välillä.

Mistä nämä mies / nainen -ystävykset oikein keskustelevat keskenään? Onko se todella sellaista luontevaa sydänystävyyttä, jossa puhutaan niitä intiimeimpiäkin asioita yhdessä? Esim. kuukautisista, hormoneista, lapsista, gynekologeillakäynneistä, entisistä rakkauksista ja sydänsuruista ym ym yms.

En oikein jaksa uskoa...

 

[moderni nainen]

Mun paras ystäväni on mies enkä näe siinä mitään ihmeellistä tai outoa.

 

[Kolkku]

Aihe on hyvin kulunut, mutta kalvaa mieltäni tolkuttomasti. Olemme naimisissa, kaksi pientä lasta. Meillä on pitkäaikaiset kaverit, hekin yhdessä naimisissa ja lapsia on. Perhesuhdevälit ovat olleet läheisemmät ja vähemmän läheiset, vähän elämäntilanteista riippuen.

Tässä syksyn aikana mieheni on erinäisten baari-iltojen myötä tullut hyvin läheiseksi tuon kaveripariskunnan vaimon kanssa. He mesettävät päivittäin sitä sun tätä ja oikeastaan aina kun mieheni lähtee baariin, ihan vaikka vain poikaporukassa, hän kutsuu tuon toisen vaimon mukaan, tämä kun on "hyvä jätkä". Ihan suoraan kun tässä joskus kysyin, on k.o. nainen tällä hetkellä hänen

Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Hyviä vinkkejä ja tsemppausta kaivataan.

Olen samaa mieltä kuin moni muukin kirjoittaja. Ei ole normaalia, että mies ravaa baarissa jos kotona on pieniä lapsia tai jos ylipäätään on perhe päätetty perustaa. Mielestäni ei ole normaalia myöskään että normaalisuhteessakaan kovin usein käytäisiin ulkona erikseen. Satunnaisia poikien tai tyttöjen iltoja tietenkään lukuunottamatta.

Nainen ja mies voivat kyllä mielestäni olla ystäviä, vaikka oman kokemukseni mukaan se ei aina ole aivan niin helppoa kuin haluaisi ajatella. Vaatii kumpaiseltakin selkärankaa.

Vinkkejä tilanteeseesi en osaa juuri muuten antaa, kuin sen että sinun pitää ilmaista miehellesi se miltä sinusta tuntuu. Loputtomasti et voi kuitenkaan asiaa vatvoa ja voivotella. Sinun pitääkin asettaa rajat siihen mitä siedät ja jos ne ylitetään tehdä siitä omat johtopäätökset tai sitten hyväksyä vain että miehesi tuolla tavalla käyttäytyy. Ainahan sitä toisessa joutuu jotain itselle epämieluisaa hyväksymään.

 

[rilliriina]

Eihän siinä mitään outoa olekaan, jos on ystävänä vastakkaisen sukupuolen edustaja!

Mutta uskoisin, että varmasti oma mieheni ihmettelisi jos vaikka käyttäytyisin naispuolisen ystäväni kanssa tuolla tavalla. saatikka sitten että kyseessä on naisen ja miehen välinen ystävyyssuhde! Ei mulle tulis mieleenkään jättää toistuvasti miestäni yksin lasten kanssa ja lähteä ystävättäreni kanssa baariin, tai kutsua hänet aina mukaan vaikka menisin esim. työporukan kanssa baariin. Saatella häntä kotiin ja mesetellä usein, kertoa hänelle kaikki heti pienenkin kotona olevan riidan jälkeen. Enkä minulle tulisi mieleen sanoa miehelleni, että et saa puhua kaverilleni mitään siitä että olemme niin hyvät ystävät, koska hän saattaa etääntyä minusta!

Jos on aito ystävä hän myös välittää ystävän puolison tunteista, koska onhan hän sentään ystävän puoliso jota ystävä rakastaa!! En tiedä ymmärsikö kukaan tästä sölkötyksestä mitään, mutta alkuperäisen mies on tainnut keksiä niin paksun pajunköyden ja juonen että!! Onhan se voinut väittää sille naapurin naiselle, että teillä on kotona avoin suhde ja kumpikin saa tehdä mitä tahtoo, siksi ei halua sinun puhuvan naapurille mitään. Onko muuten tuo naapurin nainen ikinä puhunut sinun kanssasi miehesi ja hänen ystävyyssuhteesta? esim. tyyliin: ei kai sinua haittaa, että olemme kavereita?

 

[---]

pam pam pamelalle vastaukseksi...olet menettänyt paljon jos olet noin ahdasmielinen ja suvaitsematon ystävyyden suhteen. Kyllähän aviossa ollessaan on ihanteellista että se oma puoliso on se paras ystävä johon tukeutua...mutta kerrotko sinäkään omalle miehellesi kuukautisvaivoistasi tai gynekäynneistäsi ihan luontevasti??? Saatika kiinnostaako miestäsi niistä asioista jutella...

Itselläni paras ystäväni on mies ja ystävyytemme on luja ja lojaali...olemme itkeneet ja nauraneet, lohduttanut ja kannustanut toisiamme aina kun toinen sitä tarvitsee. Olemme sydänystäviä. Olemme käyneet läpi niin ystävyyden kuin parisuhteidenkin ilot ja surut...ystävyys on sitä että toiseen voi tukeutua ja luottaa...itse en katso onko sillä ystävällä kolme vai kaksi jalkaa. Ihmettelen nyt puolestani sinua, että mikä siinä nyt on mielestäsi niin kovin kummallista?

Jos hieman avarrat sitä ajatusmaailmaasi, niin varmaan olet huomannut että ihmisiä ja luonteita on monenlaisia. Niinkuin alkuperäinen kirjoittaja kertoi että hänen miehensä pitää tätä naisystäväänsä 'hyvänä jätkänä'...ei millään pahalla, mutta ei ne hienohelmat miesten kanssa ystävystykkään. Jotkut naiset ovat enemmän näitä poikatyttöjä ja tulevat toimeen sekä naisten että miesten kanssa. Itse katson kuuluvani tähän kategoriaan, minulla on läheisinä ystävinä sekä miehiä että naisia. Tunnen myös näitä 'tyttömäisiä tyttöjä' jotka ystävystyvät vain naisten kanssa eivätkä edes kuvittelekkaan kaveeraavansa miesten kanssa. Sinä taidat kuulua näihin...

 

[pallontallaaja]

"Hajoan tähän aika lailla. Tiedän kyllä, että asiasta ei pitäisi välittää yhtään, korkeintaan sille nauraa tai ei välittää laisinkaan."

Miten niin pitäisi nauraa tai olla välittämättä? Miehesi on kypsymätön eikä välitä miltä sinusta tuntuu vaikka hänen pitäisi laittaa sinut ensimmäiselle sijalle. Mitä pienen lapsen isä tekee baarissa naapurin muijan kanssa. Hänen pitää kantaa vastuunsa isänä eikä hyppiä baareissa.

Älä anna uskotella itsellesi,e ttä asialla ei ole väliä, tottakai sillä on väliä, miehesi kohtelee sinua väärin, hän on itsekäs ja ajattelee vain itseään.

Nyt laitat asialle stopin kertakaikkiaan tai muutaman vuoden päästä mietit mitä päässäsi liikkui kun hyväksyt moisen.

 

[naisten ja miesten ystävyys]

Tässä on vaihtoehdot, valitkaa näistä:

1. Nainen ja mies ovat ystävystyneet, tai heidän yhteiset rientonsa ovat alkaneet selkeästi avioliiton aikana. mies pitää naista "hyvänä jätkänä"

Hah! Tottakai kaikki muut naiset ovat hyviä jätkiä, kun vaimo on kotona kääröjen kanssa, mokoma tosikko joka ei ymmärrä kaljan päälle! mutta oikeasti kamoon, miksi mies ei ole sitten oikeiden jätkien kanssa jos jätkäseuraa kaipaa? Ehei, tulee johtamaan sänkyyn ennen pitkää. Olen kokenut tämän ja tiedän. Olen ollut se hyvä jätkä, ja sänkyyn mentiin noin 2-3 kk. baarissajuoksun jälkeen. Se oli sielunkumppanuutta, joka päätyi itkuun ja eroihin. Kaverin kanssa ei jääty yhteen.

2. "synnyttiin samassa sairaalassa"- "ollaan tunnettu 30 vuotta" - ystävyys jolla on pitkä historia, ja jonka aikana molemmat tahoillaan mennet naimisiin. Ei tarvitse kummankaan puolison ihmetellä: olisivathan he jo tähän mennessä alkaneet seurustella jos olisivat alkaakseen.

 

[naisten ja miesten ystävyys]

---"Niinkuin alkuperäinen kirjoittaja kertoi että hänen miehensä pitää tätä naisystäväänsä 'hyvänä jätkänä'...ei millään pahalla, mutta ei ne hienohelmat miesten kanssa ystävystykkään. Jotkut naiset ovat enemmän näitä poikatyttöjä ja tulevat toimeen sekä naisten että miesten kanssa."

JOO JUST!
Eli naiset, jotka eivät ylpeile sillä kun saavat miehet naureskelemaan jutuilleen ja käymään kaljalla, ovat jotenkin hienohelmoja vai? Miehet eivät ystävysty hienohelmojen kanssa?
Tiedätkös, että ei asia mistään hienohelmuudesta ole kiinni. Mies pitää ns. hyvänä jätkänä naista, joka nauraa hänen jutuilleen, osoittaa vähän jotain kilpailuhenkeä esim. tikanheitossa, paintballissa tai biljardissa. Lisäksi tarvitaan hyvät tissit ja/tai perse. Siksi yleisin valitusvirsi on tämä: "Vain koska olen hyvännäköinen ja tulen miesten kanssa toimeen, vaimot haluavat kynsiä minun kasvoni riekaleiksi"

hah. Miehet tulevat naisen kanssaan toimeen koska haluavat. Nainen taas luulee olevansa joku villipetojen kesyttäjä. On hienoa kun isot miehet pitävät kaverina naista. On joo.

Miestä vain imartelee että nainen kuuntelee ja heiluttaa hiuksiaan, ja baarissa status muiden juippien silmissä nousee, kun pöytäseurassa on yksi tai kaksi kimakasti ja näppärästi hymyilevää hyväperseistä blondia, joilta tulee nasevaa huulta.
Miksi jotkut naiset eivät jaksa kuluttaa aikaansa baareissa leukailemalla ukkojen kanssa? koska he näkevät miehen läpi, näkevät että paras huumori syntyy kun ukot ovat hiiden kuusessa. Suurin osa naisista tajuaa ettei miesten kanssa jätkäily mikään taito ole. Pikkutytötkin sen osaavat, ja aikansa jaksaa kutakin.

Eniten "jätkänaisissa" itseäni nykyään ärsyttää heidän omahyväisyytensä, kun kuvittelevat olevansa jotenkin muiden naisten yläpuolella.

Olin itsekin ennen jossain määrin sitä mieltä, että miesten kanssa toimeen tuleminen on hienoa, mutta olen kyllä lopettanut sen harrastuksen nähtyäni, että miesten kanssa voi nauraa mitä vain, olet silti heille aina ensisijaisesti äitihahmo, jolta halutaan joko seksiä tai sellaista keittiöpsykologiaa, joka tukee miehen käsitystä siitä että hän on oikeassa verrattuna vaimoon, kalja on hyvää, yöllä voi kukkua, ja nainenkin voisi ajatella kuten mies, mutta vaimo on väärä ihminen ja siksi ei ymmärrä. Hah. Kukaan nainen ei pysy avioliitossa kovin kauaa hyvänä jätkänä, sen mies käytöksellään vesittää aika pian, ja muijasta tulee se sama tosikko kuin muistakin, olipa alunperin miten sporttihenkinen hyvänsä.
Härskien vitsien kuuntelulla voi muun muassa saavuttaa miesten ns. "hyväksynnän" mutta samalla he kuitenkin vain pitävät huorana, ja sillä tavalla se lopussa aina seisoo.

 

[sinipiika.]

Tottakai nainen ja mies voivat olla vain ystäviä. Mutta eikö ystävyyteen kuulu sekin, että ystävän voi pyytää kaffelle esim. OMAAN kotiin ilman, että aina täytyy nähdä baarissa? Eikö ystävyyteen kuulu se, että oma kumppani voi olla paikalla, kun ystävän kanssa tavataan. Kyllä mun kaverit näkee mun miestä sekä kotona että baarissa eikä tulisi mieleenikään, että jättäisin oman kumppani kuvioista ulkopuolelle.

Luulen, että miehesi ja tämä vieras nainen ovat ihastuneet toisiinsa. Kun teillä on vielä pieni vauva, niin kotoelämä on alkanut ukkoasi vissiin ahdistaa ja on kiva elellä kuin konsanaan poikamies. Käydä baareissa ja saatella vieraita naisia kotiin.

Ei ole typeryyttä olla varuillaan. Jos kyse olisi pelkästä ystävyydestä, niin miksi miehesi sitten kieltäisi sinua ottamasta yhteyttä tähän toiseen naiseen? Miksi asiallista keskustelua ei hyväksyttäisi?

Jos mun mies hiippailisi baareissa ja itse olisin kotona pienen lapsen kanssa, niin en kyllä tuollaista hyväksyisi.

Sinun on nyt pakko ottaa asia puheeksi miehen kanssa ja samalla otat myös yhteyttä tähän toiseen pariskuntaan ja selvitätte asiat. Kerrot omat tuntemuksesi. Ystävyydessä ei todellakaan ole mitään väärää, mutta mielestäni tuo kyllä vaikuttaa joltain muulta.

Itsellänikin on miespuolisia ystäviä, mutta kyllä se on niin, että oma mies menee aina ja kaikissa tilanteissa näiden kavereiden ohitse. Jos mun mies sanoisi, että älä lähde tänään bilettämään vaan jää mun luo kotiin, niin satavarmasti jäisin.

 

[Pää hajoaa]

Kiitokset kaikille vastauksista! Ihan jo helpottaa, kun saa sympatiaa osakseen, taidan kohta mennä keittelemäänkin iltateetä...

Taustaa vielä sen verran, että tämä meidän kuvio on todella monimutkainen. Molemmat pariskunnat tuntevat toisensa ajalta ennen pariutumisia, yhteisen harrastuksen kautta. Enemmän tai vähemmän on oltu yhdessä, matkoilla, baareissa, sittemmin lapsijuttuja yms.

Mun pinna alkoi vain katketa tässä noin pari kuukautta sitten, kun ekassa viestissä kirjoittamani alkoivat käydä ilmi eli kakkosnainen kutsutaan aina mukaan joka paikkaan, saatetaan aina kotiin plus se ainainen mesetys. Kerran satuin näkemään pätkän, jossa mun omalle miehelleni viisi minuttia sitten kertomani uni oli jo kerrottu eteenpäin. Plus se että naisen synttäripäivänä mies kävi keskellä yötä saattokeikalla klo 02-03, "se kun oli jo sovittu".

Tämän kaiken jälkeen mulle on tullut fiilis, etten tuon toisen naisen kanssa pysty olemaan tekemisissä, varsinkin kun en tästä aiheesta saa toisen perheen kanssa puhua. Kakkosmies on ihan joviaali tapaus, viihtyy kotona ja on tyytyväinen, kun vaimo käy tuulettumassa. Ilmeisesti heidän perheessään ei ole millään tapaa havaittu, että joku olisi nyt pahasti pielessä.

Niin joo, eikä tuo oman miehen baaritus mitään joka iltaista tai edes viikonloppuista ole, hyvä jos pari kertaa kuussa käy. Ja silloin tuleekin sitten joskus aamukuuden kieppeillä kotiin, tässä Lostarin vieressä asutaan, ei olisi pitkä matka Ja ihan on mies lasten kanssa, nytkin tuolla iltapalaa laittamassa, sen suhteen ei valittamista. Ja seksiäkin harrastetaan, ei siis siitäkään valittamista.

Se on vaan tää ns. henkinen pettäminen ja tunne siitä, että mä en olekaan miehen ykkösfrendi, joka tässä mättää ja jota mies ei ymmärrä. Mutta ihmetellään ja katsotaan mihin elämä vie. Ehkä mäkin kestän tätä vähän paremmin keväämmällä, kun itse pääsen paremmin ulos omien kavereiden kanssa, mies siihenkin pikemminkin tuputtaa kuin kieltelee.

Tähän voisi tietysti jatkaa myös mun toisesta (ex-)hyvästä naiskaverista, jolla on kolmenkympin kriisi ja joka on alkanut sitä puida mun miehen kanssa pitkällisillä viesteillä facebookissa. Mies on ihan itse kertonut. Mutta ei siitä nyt enempää. Ja tää ei oo provo, ihan oikeasti. Kuvitelkaa miltä tuntuu

 

[Mies ojennukseen.]

Aihe on hyvin kulunut, mutta kalvaa mieltäni tolkuttomasti. Olemme naimisissa, kaksi pientä lasta. Meillä on pitkäaikaiset kaverit, hekin yhdessä naimisissa ja lapsia on. Perhesuhdevälit ovat olleet läheisemmät ja vähemmän läheiset, vähän elämäntilanteista riippuen.

Tässä syksyn aikana mieheni on erinäisten baari-iltojen myötä tullut hyvin läheiseksi tuon kaveripariskunnan vaimon kanssa. He mesettävät päivittäin sitä sun tätä ja oikeastaan aina kun mieheni lähtee baariin, ihan vaikka vain poikaporukassa, hän kutsuu tuon toisen vaimon mukaan, tämä kun on "hyvä jätkä". Ihan suoraan kun tässä joskus kysyin, on k.o. nainen tällä hetkellä hänen paras ystävänsä.

Olemme tästä aika paljon puhuneet, koska minulla jotenkin aina vain päässä kilahtaa, kun taas näen sen mese-ruudun auki tai kun mieheni tulee baarista kotiin (lyhyin tie kotiimme kiertaa tietysti tuon toisen pariskunnan kodin kautta, mies saattaa öisin bestiksensä kotiin, kun "jutut jää muuten kesken").

Olen 100% varma, ettei mitään fyysistä tässä suhteessa ole, mutta kuten olen miehellenikin sanonut, minusta tuntuu siltä, että minua petetään henkisesti. Tiedän, että selkäni takana on puhuttu minustakin, varsinkin jos meillä on riitaa kotona, laukataan siitä heti naapuriin kertomaan.

Keskusteluissa mieheni kanssa en ole saanut mitään myönnytyksiä. Yösaatoista hän ei luovu, itse en saa tuon toisen vaimon kanssa tätä asiaa ottaa esille, koska silloin tämä varmaan joviaalini minulle ottaisi mieheeni etäisyyttä. Vähään aikaan en ole tuon toisen perheen kanssa ollutkaan tekemisissä, miksipä turhaan, kun mies raportoi päivittäin meidän kuulumisia.

Hajoan tähän aika lailla. Tiedän kyllä, että asiasta ei pitäisi välittää yhtään, korkeintaan sille nauraa tai ei välittää laisinkaan. Nyt kun tilanne on ajautunut tähän, minusta tuntuu siltä, etten edes halua olla missään tekemisissä tuon toisen perheen kanssa. Ahdistaa joutua istumaan niiden sohvalle ja päässäni varmaan vaan pyörisi, kuka on puhunut mitä ja mistä ja kenen kanssa.

Itse olen tällä hetkellä kotona lasten kanssa ja koska oma sosiaalinen elämä on aika nolla (baari-illoista voin nähdä vain unta, kun vauva on vielä niin pieni), pyörittelen tätä päivät pitkät. Jotenkin haluaisi vain hakea kostoa/vastaavaa tilannetta, koska mies ei suostu tajuamaan, kuinka vaikeaa tämä on mulle. Jospa taikoisin itselleni jostain miesbestiksen. Tai ehkä pitäisi mennä suosiolla psykologin juttusille, että saisin tähän elämään jotain selkeyttä.

Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Hyviä vinkkejä ja tsemppausta kaivataan.

Ohhhoh!
En hyväksyisi sitä, että mieheni olisi baarissa ilta toisensa jälkeen, kun minä olisin kotona lasten kanssa. Perheen on tarkoitus olla yhdessä. Toki puolisoilla on omia harrastuksia, mutta meneminen on tasapuolista.

Kaljalla istuminen ei tee hyvää terveydelle.

Olet oikeassa, sinua petetään henkisesti, ehkä myös fyysisesti. Puolison pitäisi olla läheinen ihminen ja sellaiseksi et tunne itseäsi. Eikä ole ihme.

Jos mies lähtee miesten kanssa kaljoille, niin nainen ei joukkoon kuulu. Eihän naisteniltoihinkaan kuulu miestä.

Minulla on ystäviä, mutta ei yhtään sellaista, jonka kanssa olisin päivittäin yhteydessä. Joskus voin toki olla parikin kertaa päivässä yhteydessä.

Ota yhteyttä siihen ystäväpariskunnan naiseen tai mieheen. Tietääköhän tuon toisen perheen mies sinun miehesi ja oman vaimonsa läheisistä väleistä. Nainenhan on voinut kotona sanoa olevansa liikkeellä sinun kanssasi.

Sinulla on vastuuton mies.

Varaa aika vaikka parisuhdeterapiaan. Ilmoita miehelle aika. Menet yksin, jos hän ei suostu lähtemään.

 

[näin on näreet]

Kaksi asiaa:
Eka
Jos jostain asiasta kertakaikkiaan ei koe voivansa, tietää ettei saisi, tai ei uskalla koska on annettu selvä merkki ettei siitä saisi puhua, joko ollenkaan tai tiettyyn sävyyn tai tiettyinä aikoina: kyseessä on VILUNKIPELI.

Kukaan ei voi väittää, että sänkyyn olisi menty, mutta sillä ei ole väliä jos parisuhteessta on yksikin asia josta EI SAA puhua, niin siihen on syy joko kaksosissa molemmissa tai miehessä joka on ihastunut ystävään.

Jos asia on pihvi, ja se kestää päivän valon, se ei ole silloin niin tärkeä ja varjeltava asia, että vaimo ei saisi sanoa ihan mitä sielussaan kokee siitä asiasta.

Toka:
Älä ota ainakaan vastuuta miehen teoista itsellesi. Erota mikä on katkeruutta ja mikä on todellista. Mutta muista, että mikäli haluat olla tämän naisen kanssa "levelillä", niin kunhan olet oman miehesi kanssa sortannut asian niin JOS asiassa ei ole mitään hämärää, niin asiasta ei tule mitään luurankoa kaappiin loppuiäksi.

esimerkki: En kertonut yhdelle kaverille rehellisesti mitä ajattelen. Ystävyys on etääntynyt, ei ole enää tullut pidettyä yhteyttä.

Sen sijaan eräs toinen ystävä, joka "pölli" silloisen poikaystäväni ja petettiin molemmat toisiamme mennen tullen: Ollaan saunottu ja tapeltu, ja vedettu jopa kännit puiden asiaa. Hänen kanssaan on ystäyys jäänyt elämään, vaikka asiat jotka tapahtuivat olivat paljon pahempia kuin toisen ystävän kanssa.

 

[Vielä miesten ja naisten ystävyydestä]

---"Niinkuin alkuperäinen kirjoittaja kertoi että hänen miehensä pitää tätä naisystäväänsä 'hyvänä jätkänä'...ei millään pahalla, mutta ei ne hienohelmat miesten kanssa ystävystykkään. Jotkut naiset ovat enemmän näitä poikatyttöjä ja tulevat toimeen sekä naisten että miesten kanssa."

JOO JUST!
Eli naiset, jotka eivät ylpeile sillä kun saavat miehet naureskelemaan jutuilleen ja käymään kaljalla, ovat jotenkin hienohelmoja vai? Miehet eivät ystävysty hienohelmojen kanssa?
Tiedätkös, että ei asia mistään hienohelmuudesta ole kiinni. Mies pitää ns. hyvänä jätkänä naista, joka nauraa hänen jutuilleen, osoittaa vähän jotain kilpailuhenkeä esim. tikanheitossa, paintballissa tai biljardissa. Lisäksi tarvitaan hyvät tissit ja/tai perse. Siksi yleisin valitusvirsi on tämä: "Vain koska olen hyvännäköinen ja tulen miesten kanssa toimeen, vaimot haluavat kynsiä minun kasvoni riekaleiksi"

hah. Miehet tulevat naisen kanssaan toimeen koska haluavat. Nainen taas luulee olevansa joku villipetojen kesyttäjä. On hienoa kun isot miehet pitävät kaverina naista. On joo.

Miestä vain imartelee että nainen kuuntelee ja heiluttaa hiuksiaan, ja baarissa status muiden juippien silmissä nousee, kun pöytäseurassa on yksi tai kaksi kimakasti ja näppärästi hymyilevää hyväperseistä blondia, joilta tulee nasevaa huulta.
Miksi jotkut naiset eivät jaksa kuluttaa aikaansa baareissa leukailemalla ukkojen kanssa? koska he näkevät miehen läpi, näkevät että paras huumori syntyy kun ukot ovat hiiden kuusessa. Suurin osa naisista tajuaa ettei miesten kanssa jätkäily mikään taito ole. Pikkutytötkin sen osaavat, ja aikansa jaksaa kutakin.

Eniten "jätkänaisissa" itseäni nykyään ärsyttää heidän omahyväisyytensä, kun kuvittelevat olevansa jotenkin muiden naisten yläpuolella.

Olin itsekin ennen jossain määrin sitä mieltä, että miesten kanssa toimeen tuleminen on hienoa, mutta olen kyllä lopettanut sen harrastuksen nähtyäni, että miesten kanssa voi nauraa mitä vain, olet silti heille aina ensisijaisesti äitihahmo, jolta halutaan joko seksiä tai sellaista keittiöpsykologiaa, joka tukee miehen käsitystä siitä että hän on oikeassa verrattuna vaimoon, kalja on hyvää, yöllä voi kukkua, ja nainenkin voisi ajatella kuten mies, mutta vaimo on väärä ihminen ja siksi ei ymmärrä. Hah. Kukaan nainen ei pysy avioliitossa kovin kauaa hyvänä jätkänä, sen mies käytöksellään vesittää aika pian, ja muijasta tulee se sama tosikko kuin muistakin, olipa alunperin miten sporttihenkinen hyvänsä.
Härskien vitsien kuuntelulla voi muun muassa saavuttaa miesten ns. "hyväksynnän" mutta samalla he kuitenkin vain pitävät huorana, ja sillä tavalla se lopussa aina seisoo.

Olet 100 % oikeassa.

 

[Family above the all]

Tässä edellä puhuttiin jotain "poikatytöistä" jotka tulevat toimeen sekä miesten että naisten kanssa. Ei ole tullut sellaista nähtyä. Yleensä "poikatytöt" tulevat toimeen miesten kanssa ja arastelevat, pelkäävät muita naisia. He eivät jostain syystä tunne itseään kovin naisiksi ja hakevat hyväksyntää ja ystävyyttä lähinnä miehiltä.

AP:lle: ymmärrän hyvin että jatkuva mesetys ja satunnaiset baari-illat huolestuttavat sinua. Miehesi ja tuo nainen saattavat hakea alkoholista vastauksia pulmiinsa. Alkoholi on yhdistävä tekijä kenties.