Mieheni bestis on nainen

[täällä vahvistus]

Minä en pelkää muita naisia. Viihdyn miesseurassa paremmin, koska en jaksa naisten bimboilua ja aivottomuutta. Näin se vaan menee.

 

[Family above the all]

Minä en pelkää muita naisia. Viihdyn miesseurassa paremmin, koska en jaksa naisten bimboilua ja aivottomuutta. Näin se vaan menee.

Kaikki näkemäni "poikatytöt" ovat lähes poikkeuksetta olleet hyvin epävarmoja naiseudestaan. He saattavat kuulua eri poikaporukoihin "hyvänä jätkänä", mutta yleensä heillä on lyhyitä suhteita eri miesten kanssa porukan sisällä. Joillakin sama meno jatkuu myös vanhempana. He eivät kykene pitkään ja normaaliin seurusteluun. Yleensä "poikatytöillä" on päihdeongelma. He eivät osaa lähestyä muita naisia kuin valheellisen ylemmyydentunteen kautta, mitä he puolustavat ajattelemalla "muut naiset on niin bimboja".

AP:n suhteen voisi kuvitella että järkevä naishenkilö ei noin aktiivisesti mesetä toisen aviomiehen kanssa. Tulisi mieluummin kahville, että voisi jutskailla molempien kanssa. Jokainen aikuinen tietää minkälaisia ajatuksia tuollainen mesetys ja yölliset saattelut herättävät. Jokainen.

 

[Huilu]

Siis kuudelta aamulla tulee kotiin...missähän hotellissa ovat yönsä viettäneet? Ei kai kukaan jaksa koko yötä baarissa olla, ovatko ne edes auki niin myöhään? Sinuna nostaisin kovan äläkän, tai lähtisin itse johonkin salaperäisen näköisenä ja tulisin kuudelta kotiin...mitähän tuumaisi mies siitä, kokeile.

 

[pettäjän vaimolle]

Jos tullaan kuudelta kotiin aamulla, kyse ei voi olla muusta kuin pettämisestä. Mikään paikka (paitsi hotellit) ei ole tuohon asti edes Hgin keskustassa auki.

Sori, jos järkyttää, mutta sun mies on pettäjä.

 

[Tuettu]

Samaa mieltä näiden kaikkien kirjoittajien kanssa, jotka ihmettelevät tuollaista baarissa istuskelemista. Minun mieheni ei käy baareissa juuri koskaan, kenties muutaman kerran vuodessa työporukan juhlien yhteydessä. Itse käyn vielä harvemmin.

Ja kotona on siis pieni vauva!

Naapurin rouva on myös erittäin hakoteillä. Kyllä hän asianlaidan ihan varmasti ymmärtää. Moinen jatkuva mesettäminen ja iltojen istuminen tuttavanaisen aviomiehen kanssa ei todellakaan ole aivan normaalia puuhaa. Älä usko pätkääkään siihen, etteikö tässä olisi jotain enemmän takana, kuin vain pelkkä ystävyys.

Ihmettelen myös noita naisia, jotka sanovat parhaan ystävänsä olevan mies. No, on minunkin paras ystäväni mies, nimittäin oma mieheni. Mutta seuraavaksi paras on sitten nainen, ja naisia ovat kaikki muutkin ystäväni. Voin toki kutsua ystäviksi myös ystävättärieni miehiä, niitä, joiden kanssa olemme enemmän tekemisissä. Mutta erittäin vissi ero siinä on kuitenkin, jos todella aletaan puhua ystävyydestä vain kahden ihmisen välillä.

Mistä nämä mies / nainen -ystävykset oikein keskustelevat keskenään? Onko se todella sellaista luontevaa sydänystävyyttä, jossa puhutaan niitä intiimeimpiäkin asioita yhdessä? Esim. kuukautisista, hormoneista, lapsista, gynekologeillakäynneistä, entisistä rakkauksista ja sydänsuruista ym ym yms.

En oikein jaksa uskoa...

Minulla on nainen erittäin hyvänä ystävänä. Vaimo olisi taannoin halunnut torpedoida ystävyytemme, mutta onneksi en antanut, joten hän voi nyt tukea minua kun oma vaimo etsii "itseään ja meidän suhdetta"
Tämä tuki on ollut parempaa kuin keltään mieheltä

 

["poikatyttö"]

olen käsittääkseni ollut aina poikatyttö ja olen tullut aina poikien ja miesten kanssa hyvin toimeen, mutta ei minulla sellaista omaa "yhteisöä" ole. Aina on minua kohdeltu kunnioitavasti poikien ja miesten keskuudessa, mutta sellaista "sydänystävää" ei heidän joukossaan ole, joka oman miehen seuran voittaisi, kavereita saa olla ja jutella satunnaisesti tavattaessa, mutta jos tulisin aamu kuudelta kotiin kapakkikierrokselta ja kertoisin olleeni tuttavapariskunnan miehena kanssa kaljoilla, niin uskoisin, ettei mieheni, niin "uskovainen" olisi, että uskoisi minun kaljaa lipittäneen niin kauan, varsinkin jos puheesta vielä selvän saisi ja omin jaloin kotiin tulisin. Jos mies taas tulisi samaan aikaan, niin voisi olla, että siinä "kaulin" heilahtaisi, enkä kuunaan uskoisi, että pelkästään kalja ja keskustelut olisi baarissa viehättäneet. Kokemuksia kun on miehestä, jolle tunninkin poissaolo kotoa on riittänyt jo toisen naisen tapaamiseen ja naintiin... lie ollut jo valmiiksi ajateltu homma ja oli miehen parhaan kaverin vaimo...

 

[ihqqq]

Samaa mieltä näiden kaikkien kirjoittajien kanssa, jotka ihmettelevät tuollaista baarissa istuskelemista. Minun mieheni ei käy baareissa juuri koskaan, kenties muutaman kerran vuodessa työporukan juhlien yhteydessä. Itse käyn vielä harvemmin.

Ja kotona on siis pieni vauva!

Naapurin rouva on myös erittäin hakoteillä. Kyllä hän asianlaidan ihan varmasti ymmärtää. Moinen jatkuva mesettäminen ja iltojen istuminen tuttavanaisen aviomiehen kanssa ei todellakaan ole aivan normaalia puuhaa. Älä usko pätkääkään siihen, etteikö tässä olisi jotain enemmän takana, kuin vain pelkkä ystävyys.

Ihmettelen myös noita naisia, jotka sanovat parhaan ystävänsä olevan mies. No, on minunkin paras ystäväni mies, nimittäin oma mieheni. Mutta seuraavaksi paras on sitten nainen, ja naisia ovat kaikki muutkin ystäväni. Voin toki kutsua ystäviksi myös ystävättärieni miehiä, niitä, joiden kanssa olemme enemmän tekemisissä. Mutta erittäin vissi ero siinä on kuitenkin, jos todella aletaan puhua ystävyydestä vain kahden ihmisen välillä.

Mistä nämä mies / nainen -ystävykset oikein keskustelevat keskenään? Onko se todella sellaista luontevaa sydänystävyyttä, jossa puhutaan niitä intiimeimpiäkin asioita yhdessä? Esim. kuukautisista, hormoneista, lapsista, gynekologeillakäynneistä, entisistä rakkauksista ja sydänsuruista ym ym yms.

En oikein jaksa uskoa...

Minulla on nainen erittäin hyvänä ystävänä. Vaimo olisi taannoin halunnut torpedoida ystävyytemme, mutta onneksi en antanut, joten hän voi nyt tukea minua kun oma vaimo etsii "itseään ja meidän suhdetta"
Tämä tuki on ollut parempaa kuin keltään mieheltä

Mun mies hakee kanssa ystävättäreltään "henkistä tukea" jatkuvasti. Käytännössä tämä ilmenee minun "haukkumiskerhona". Mutta kultapieni, sinulle valkenee eräs asia, sitten kun ei enää ole mitään tehtävissä. Hauku hauku, kirkkaaman kruunun saat. Mutta älä tule haudalleni itkemään.

 

[ihqqq]

Minäkin nimittäin luulin mieheni olevan se paras ystäväni, jolle voi kertoa salaisimmatkin asiat. Ei pidä luulla -opin sen kantapään kautta. Onneksi tauti on parantumaton.

 

[yksi poikatyttö vastaa]

Minä en pelkää muita naisia. Viihdyn miesseurassa paremmin, koska en jaksa naisten bimboilua ja aivottomuutta. Näin se vaan menee.

Kaikki näkemäni "poikatytöt" ovat lähes poikkeuksetta olleet hyvin epävarmoja naiseudestaan. He saattavat kuulua eri poikaporukoihin "hyvänä jätkänä", mutta yleensä heillä on lyhyitä suhteita eri miesten kanssa porukan sisällä. Joillakin sama meno jatkuu myös vanhempana. He eivät kykene pitkään ja normaaliin seurusteluun. Yleensä "poikatytöillä" on päihdeongelma. He eivät osaa lähestyä muita naisia kuin valheellisen ylemmyydentunteen kautta, mitä he puolustavat ajattelemalla "muut naiset on niin bimboja".

AP:n suhteen voisi kuvitella että järkevä naishenkilö ei noin aktiivisesti mesetä toisen aviomiehen kanssa. Tulisi mieluummin kahville, että voisi jutskailla molempien kanssa. Jokainen aikuinen tietää minkälaisia ajatuksia tuollainen mesetys ja yölliset saattelut herättävät. Jokainen.

Mulla on kaksi erittäin hyvää ystävää. toinen on mies ja toinen nainen. Kummankin olen tuntenut jo yläasteelta asti enkä kummankaankanssa seurustellut. Nuorempana liikuinkin aika tiiviisti porukassa jossa oli enemmän poikia, enkä todellakaan ole koskaan seurustellut tai edes kännissä sekoillut heistä kenenkään kanssa. Oltiin ihan vain kavereita. Poikaystävät olivat sitten ihan kaveripiirin ulkopuolisia tyyppejä. Nykyään en enää ole pahemmin tekemisissä porikan muiden kundien kanssa, toki tunnetaan ja joskus tavataan, mutta elämä on kuljettanut erilleen kuten se joskus tekee.
Mieheni ei aluksi oikein ollut varma mikä meidän kuvio oli, mutta onneksi sitkeänä (ja rakastuneena) jäi rinnalle ja nykyään ei todellakaan edes epäile mitään pettämis kuvioita. Voimme tavata vapaasti meillä tai hänen luonaan tai vaikka baarissa, kuten kenen tahansa kaverini kanssa. Tapaamme myös pariskuntina.
Minulla ei ole mitään alkoholi ongelmia tai muita ongelmia. Olen varma ja itsenäinen. Itseasiassa yksi piirre mihim mieheni aikoinaan rakastui oli juuri itsevarmuuteni. Joten eiköhän meitä normaaleja miesten kanssa ystävystyviä naisia ole olemassa.

Niin ja ystäväni kanssa jutellaan ihan samoista asioista kuin muiden ystävieni kanssa. En keskustele kuukautisistani tai gynellä käynneistäni oikestaan kenenkään kanssa.. että se siitä.

Ja ap:lle. Kertomasi perusteella voisin kyllä kuvitella että kyseessä voisi olla pientä (molemminpuolin) ihastumista. Tietenkään en voi olla varma, mutta jotenkin jäi sellainen maku kirjoituksestasi. Ehkeivät ole pettäneet ja ehkä eivät sitä koskaan teekään, mutta ihastusta ja kipinää ehkä suhteesta löytyy. Eikä syy johdu aamu kuuteen venyvistä illoista, vaan jostain muusta. En osaa selittää..
Kannattaa ehkä yrittää vielä puhua miehesi kanssa.

 

[yksi poikatyttö vastaa]

Jos tullaan kuudelta kotiin aamulla, kyse ei voi olla muusta kuin pettämisestä. Mikään paikka (paitsi hotellit) ei ole tuohon asti edes Hgin keskustassa auki.

Sori, jos järkyttää, mutta sun mies on pettäjä.

Heh, olen tullut joskus kotiin aamu seitsemältä. Enkä ollut pettämis reissussa. En ole koskaan pettänyt. Ja näillä parhaimmin (pahiten) venyneillä reissuilla olen ollut yhdessä parhaan naispuolisen ystäväni kanssa. Miespuolinen ystäväni haluaa aina kotiin jo kahdeksi. Muuten nukahtaa baariin väsymyksestä...

 

[tsapadapa]

Hei,


mielestäni miehesi osoittaa kunnioituksen puutetta sinua kohtaan kertoessaan tälle naiselle kaiken, mitä hänelle sanot. Ainakin annettuasi ymmärtää, ettet sitä halua, hänen tulisi muuttaa tapojaan. Kyllä mä ainakin haluan ajatella että mun unet ja salaiset asiat pysyy vain poikaystävän tiedossa, tai että hän kysyy multa ainakin ensin, voiko kertoa jonkun intiimimmän jutun eteenpäin.
Jos miehesi ja tämä nainen ovat tunteneet jo kauan toisensa, eikö ole vähän outoa tämä yhtäkkinen lähentyminen?

 

[ei voi olla totta]

En ymmärrä ihmisiä jotka käyvät baareissa! Etenkin jos on kotona pieniä lapsia...missä ajassa ehtii olla perheen kanssa, jos vielä työpäivän jälkeen käy baareissa?

Luulisi että leikkisi mieluimmin omien lastensa kanssa illat, ei siitä tule kuin epäsopua tuollaisista jutuista.

Niin, niinhän se menee, että kun on lapsia niin ei kotoa voi mihinkään mennäkään.Vain töihin ja kauppaan. Hoh hoh,on teillä kuule ankea elämä. Se elämä kannattaakin viettää siellä 4 seinän sisällä. Pitää sitä nyt ihmisellä muutakin elämää olla kuin se puoliso ja lapset. On se sitten kaverien tapailu baarissa tai kuntosalilla tai golfatessa. Ai niin, mutta harrastuksethan on aina sallittu mutta ei baarissa käynti. Baarissahan kun ei tietenkään muuta voi tehdä kuin juoda viinaa ja iskeä naisia.

 

[terapian tarpeessa....]

Samaa mieltä näiden kaikkien kirjoittajien kanssa, jotka ihmettelevät tuollaista baarissa istuskelemista. Minun mieheni ei käy baareissa juuri koskaan, kenties muutaman kerran vuodessa työporukan juhlien yhteydessä. Itse käyn vielä harvemmin.

Ja kotona on siis pieni vauva!

Naapurin rouva on myös erittäin hakoteillä. Kyllä hän asianlaidan ihan varmasti ymmärtää. Moinen jatkuva mesettäminen ja iltojen istuminen tuttavanaisen aviomiehen kanssa ei todellakaan ole aivan normaalia puuhaa. Älä usko pätkääkään siihen, etteikö tässä olisi jotain enemmän takana, kuin vain pelkkä ystävyys.

Ihmettelen myös noita naisia, jotka sanovat parhaan ystävänsä olevan mies. No, on minunkin paras ystäväni mies, nimittäin oma mieheni. Mutta seuraavaksi paras on sitten nainen, ja naisia ovat kaikki muutkin ystäväni. Voin toki kutsua ystäviksi myös ystävättärieni miehiä, niitä, joiden kanssa olemme enemmän tekemisissä. Mutta erittäin vissi ero siinä on kuitenkin, jos todella aletaan puhua ystävyydestä vain kahden ihmisen välillä.

Mistä nämä mies / nainen -ystävykset oikein keskustelevat keskenään? Onko se todella sellaista luontevaa sydänystävyyttä, jossa puhutaan niitä intiimeimpiäkin asioita yhdessä? Esim. kuukautisista, hormoneista, lapsista, gynekologeillakäynneistä, entisistä rakkauksista ja sydänsuruista ym ym yms.

En oikein jaksa uskoa...

Siis oletteko te jotain 5kymppisiä tai vanhempia? Miehen kanssa voi olla ystävä aivan siinä kuin naisenkin, mitä ihmettä siinä on ihmeellistä?????? Ja noista kirjoittajan luettelmista aiheista, eikö miehen kanssa voi puhua sydänsuruista, lapsista, entisistä suhteista etc? Taidat olla aika sullkeutunut jos et tähän pysty. Hormoneistakin kuule voi puhua ja gynekologista, ei siinä ole mitään hävettävää.ja mitä menkkoihin tulee, enpä niistä juuri naispuolisillekaan puhu. Ei minua ainakaan kiinnosta tietää kenenkään menkoista sen enempää muuta kun jos mainitsee että on menkat.

 

[Turha nainen]

Ainahan ystävä voi olla, mut rajansa kaikella, sanon minä. Itsellä myös miesystävä, jonka bestis on nainen. Ei kai siinä olisikaan mitään, mutta nainen on miehelle tärkeämpi kuin minä. Se on vaan kestettävä, hän sanoo. Hmm, kiva olla suhteessa aina se "toinen nainen", koska en koskaan tule olemaan tärkeämpi kuin hän miehelle. Liekö omaa tyhmyyttä jo tälläinen, että tuhlaan häneen huomioni. Kyllä luulisi, että perhe menisi kaiken edelle, ainakin näin naisnäkökulmasta ajatellen... Väärässä kai olen...

 

[en hyväksyisi]

minusta tuntuu siltä, että minua petetään henkisesti."
jos sinulla on tuollainen olo niin,noin se vaan on sitten.usko sitä.

Ja ajattele vähän,sun mies keskustelee kaikkit teidän asiatkin ongelmat jne jne tuon " hyvän jätkän ' kanssa.takuulla.

Miehet alkaa seurustella toisten naisten kanssa jos oma nainen ei riitä.
'ystävyyden merkissä' ja joopa joo... viestiitävät menevät yhdessä baariin,soittaa sille naiselle jos on menossa..? yeah sure.. tuo homma haisee tänne saakka.

I don't bye it! ei kävis mulle tuollainen tyyli! ;D

 

[ap herää]

Ap on niin sinisilmäinen ettei tajua että omalla ukolla ja naapurin akalla on vipinää, ja jos ei ole vielä sänkyyn menty niin kohta on. Uskon kyllä että mies ja nainen voivat olla bestiksiä ilman eroottisia vipinöitä, mutta tässä tapauksessa en usko niin olevan.
Kannattaisi ap:nkin poistaa ne vaaleanpunaiset silmälasit ohimoiltaan ja katsoa mikä on oikeasti homman nimi. Ihmetyttää vaan mikä sen naapurin akan ukon rooli tässä kaikessa on.
Joka tapauksessa, ap:ta viilataan linssiin ja pahasti. Harmi vaan ettei hän itse sitä tajua.

 

[SiniAamu]

En minä saattele naispuolisia ystäviäni kotiin kuuden aikaan aamulla. Enkä kyllä miespuolisiakaan.

 

[mies on minunkin bestis]

Nimenomaan, ystävä on ystävä, ei se kenen kanssa vietetään yöt kahdestaan jos on puoliso kotona. Ystävän kanssa saa ja pitääkin käydä pitämässä hauskaa, mutta ap:n kertomus kyllä kertoo jostain muustakin kun vain siitä ystävyydestä.
Jos ap haluaa saada totuuden selville, niin on sitä mieheltä tai naapurin naiselta turha kysyä. Vastauksena on tottakai kieltäminen. Paras tapa on saada itse kiinni. Jos seuraavan kerran lähtevät baariin kahdestaan ja ovat aamuun asti, menepä vähän varjostamaan mitä baarissa ja kotimatkalla tapahtuu. Niin tai ovatko baarissa ylipäänsä vai jossain muualla..Lapsi hoitoon ja itse ottaan asioista selvää. Jos ei uskalla ottaa asioista selvää ja pelkää mitä selviää, on parempi olla sitten hiljaa ja miettiä kotona mitä bestikset tekevät tällä hetkellä.

 

[ymmärrys]

Miksi se teidän ystäväpariskunnan mies ei itse hae vaimoaan yöllä baarista pois..
tämä jäi jotenkin minulla käsittämättä.. jos on kerran myös koti-ihmisiä ?

 

[minkäs teet]

Meillä ei tilanne ole vastaava kuin ap:lla,mutta kuitenkin aihepiiri sama. Avopuolisoni paras ystävä on vastakkaista sukupuolta eli mies. He ovat tunteneet opiskeluajoilta lähtien. Eivät vietä mitään baari-iltoja tms.,mutta hän on se jolle naiseni voi avautua,hänelle voi kertoa salaisimmatkin asiat. Heidän välillään ei ole koskaan ollut mitään fyysistä,enkä sitä epäile nytkään. Heidän yhteydenpitonsa väheni huomattavasti kun tulin kuvioihin,moni ei niin läheinen kaveri luulikin heidän seurustelevan.
Ongelma on se,että vaikka kuinka järkeni sanoo että asia on ok,niin silti mustasukkaiset tunteet jyllää aina välillä.En paljasta tunteitani koska en halua olla mikään kivikauden mies.Jos tapaamme kolmisin tunnen itseni kolmanneksi pyöräksi,niinpä en yleensä viitsi olla mukana. Suhteemme alussa keskustelimme toki asian läpi ja sen pitäisi olla OK. Yritän jatkuvasti vakuuttaa itselleni sitä. Ei se kokoajan vaivaa,lähinnä silloin kun he tapaavat. Pitääkin olla mustasukkainen idiootti. Kunpa saisi ruuvattua tunteensa uuteen uskoon!

 

[rautalangasta]

Jos tullaan kuudelta kotiin aamulla, kyse ei voi olla muusta kuin pettämisestä. Mikään paikka (paitsi hotellit) ei ole tuohon asti edes Hgin keskustassa auki.

Sori, jos järkyttää, mutta sun mies on pettäjä.

Heh, olen tullut joskus kotiin aamu seitsemältä. Enkä ollut pettämis reissussa. En ole koskaan pettänyt. Ja näillä parhaimmin (pahiten) venyneillä reissuilla olen ollut yhdessä parhaan naispuolisen ystäväni kanssa. Miespuolinen ystäväni haluaa aina kotiin jo kahdeksi. Muuten nukahtaa baariin väsymyksestä...

Mitäs se ketään kiinnostaa, milloin sinä olet kotiin tullut. Kysymys onkin ap:n miehestä, aviopuolisosta ja pienen vauvan isästä.

Jos sinä tulet seitsemältä kotiin eikä ollut pettämisreissu, niin hienoa. Mutta ap:n kohdalla kysymys onkin ihan toinen.

 

[Rulli]

pam pam pamelalle vastaukseksi...olet menettänyt paljon jos olet noin ahdasmielinen ja suvaitsematon ystävyyden suhteen. Kyllähän aviossa ollessaan on ihanteellista että se oma puoliso on se paras ystävä johon tukeutua...mutta kerrotko sinäkään omalle miehellesi kuukautisvaivoistasi tai gynekäynneistäsi ihan luontevasti??? Saatika kiinnostaako miestäsi niistä asioista jutella...

Itselläni paras ystäväni on mies ja ystävyytemme on luja ja lojaali...olemme itkeneet ja nauraneet, lohduttanut ja kannustanut toisiamme aina kun toinen sitä tarvitsee. Olemme sydänystäviä. Olemme käyneet läpi niin ystävyyden kuin parisuhteidenkin ilot ja surut...ystävyys on sitä että toiseen voi tukeutua ja luottaa...itse en katso onko sillä ystävällä kolme vai kaksi jalkaa. Ihmettelen nyt puolestani sinua, että mikä siinä nyt on mielestäsi niin kovin kummallista?

Jos hieman avarrat sitä ajatusmaailmaasi, niin varmaan olet huomannut että ihmisiä ja luonteita on monenlaisia. Niinkuin alkuperäinen kirjoittaja kertoi että hänen miehensä pitää tätä naisystäväänsä 'hyvänä jätkänä'...ei millään pahalla, mutta ei ne hienohelmat miesten kanssa ystävystykkään. Jotkut naiset ovat enemmän näitä poikatyttöjä ja tulevat toimeen sekä naisten että miesten kanssa. Itse katson kuuluvani tähän kategoriaan, minulla on läheisinä ystävinä sekä miehiä että naisia. Tunnen myös näitä 'tyttömäisiä tyttöjä' jotka ystävystyvät vain naisten kanssa eivätkä edes kuvittelekkaan kaveeraavansa miesten kanssa. Sinä taidat kuulua näihin...

Kerrotko sinä miespuoliselle "sydänystävällesi" kuukautisvaivoistasi ja gynekäynneistäsi? Ihme mies, jos on sellaisesta kiinnostunut.
Minusta naiset, jotka pitävät miehiä bestiksinään ovat outoja. Yleensä heillä ei ole kykyjä toimia naisten kanssa, koska heillä on huono itsetunto ja he kuvittelevat koko ajan muiden naisten vievän heidän potentiaaliset poikaystävänsä tai "ihailijansa". Tällaiset naiset usein haluavat olla "prinsessoja" miessakissa (tai sen yhden "sydänystävän" kanssa) ja muut naiset koetaan usein uhkiksi. Samoin ollaan mustasukkaisia, jos miespuolinen "sydänystävä" alkaa seurustella jonkun naisen kanssa. Joku on niin fiksu, että väistyy taka-alalle hetkeksi tyyliin "kyllä se mies pian huomaa, että minä olen kuitenkin se paras seura" , mutta toiset nostavat todella äläkän ja alkavat kohdella miehen seurustelukumppania ylemmyydentuntoisesti: "mehän siis ollaan vanhoja ystäviä, eikä meillä ole koooooskaan ollut mitään sellaista...heh".

Minusta voi toki olla kaveri niin miesten kuin naisten kanssa, mutta kyllä se bestis on minulla ainakin aina ollut nainen, samoin miehelläni mies.

 

[no jaa??]

Jos sinä tulet seitsemältä kotiin eikä ollut pettämisreissu, niin hienoa. Mutta ap:n kohdalla kysymys onkin ihan toinen.

Aivan. en uskoisi mitä ap:n mies sanoo.
Vaikka ei pettäisikään, niin on silti aika ajattelematon. Ja jos ei sen vertaa kiinnosta oman vaimon tunteet, niin varmasti on myös aika todennäköinen pettäjä. Oli petoskumppani sitten se tuttavavaimo tai joku muu. Lähtökohtaisesti huono juttu, jos miehellä ei tule mieleenkään kunnioittaa vaimoaan.