Mieheni ei halua antaa äitini hoitaa lastamme :(

[ymmällään oleva äiti]

Onko kenelläkään muulla vastaavaa ongelmaa tai muuten neuvoa mitä tekisin. Meillä on puolivuotias lapsi ja äitini on kuusikymppinen. Hän haluaisi kovasti ottaa vauvan joskus hoitoon ja mielestäni se olisi kiva juttu sekä hänelle että vauvalle. Mieheni ei kuitenkaan halua kuullakaan moisesta, koska hänen mielestään äitini ei osaa hoitaa vauvaa. Äitini on hieman huonomuistinen ja hössöttää mutta en ole itse koskaan ajatellut etteikö hän voisi lasta hoitaa. Äitini pitää lapsista erittäin paljon ja olemme aika paljon olleet kolmistaan, minä, äitini ja lapsi. Mieheni hyväksyy tämän muttei sitä että jättäisin äitini ja lapsen kahden kesken. Hän sanoi että mieluummin laittaisi lapsen tarhaan kuin äidilleni jättäisi hoitoon hetkeksi. Myös miehen omat vanhemmat kelpaavat lapsen hoitajiksi mutta minun äitini ei.
Olen aika ymmälläni. En ole itse koskaan ajatellut että äidissäni olisi jotain vialla ja nyt en tiedä mitä ajatella. En haluaisi kertoa äidilleni mitä mieheni on sanonut ja pahoittaa äidin mieltä. Haluaisin kuitenkin että äitini saisi olla lapsen kanssa mutta toisaalta nyt olen alkanut pelätä että onko mieheni oikeassa ja voiko äitini olla jotenkin sittenkin "huono" lastenhoitaja. Mistä sen tietää kuka on liian hössö tai huonomuistinen lapsen kanssa ollakseen? Äitini on hoitanut kaveriensa lapsia välillä, viime kerrasta on tosin jo n. 5 vuotta ja lapset olivat parivuotiaita tai isompia. Tuntuu pahalta että he ovat lapsensa uskoneet äitini hoitoon ja me muka emme voisi. Vai onko 5 vuotta niin pitkä aika että hekään eivät enää uskaltaisi äidilleni antaa lapsia hoitoon? Olen aivan neuvoton mitä tehdä ja pitäisikö uskoa miestäni vai ei. Kiitos jos joku voi antaa neuvoja.

 

[deww]

Kuusikymppinen ei vielä omasta mielestäni mikään vanha ole... Mutta te taas parhaiten tiedätte äidin virkeyden ja muistin sekä hoitotavat. Joskus voi itse olla liian lähellä ja mies näkee tilanteen selvemmin, mutta joskus voi taas olla että siinä on jotain mustasukkaisuutta mikä vaikuttaa siihen miehen asenteeseen... Voisitko kysyä joltakin, joka tuntee äitisi hyvin, hänen mielipidettään?

Meillä mieskin on kovin hajamielinen ja hössöttäjä vauvan kanssa välillä, ja silti "uskallan" jättää vauvan miehen hoiteisiin

 

[Milla Maqia]

Täälläkin mummot ovat kuusikymppisiä (toinen vähän päälle ja toinen vähän alle) ja aivan hyviä ovat lapsiamme hoitamaan. Munkin äiti on todella hössö ja huono muistinen välillä ja kyllä silti uskallan jättää vaikka kaikki lapsemme hänen hoteisiin.
Mutta en tietenkään osaa sanoa mitään sinun äitisi kunnosta ja kyvystä, kun en tietenkään tunne häntä
Hyvä neuvo tuo että josko voisit kysyä joltain läheiseltä joka tuntee äitisi että mitä mieltä hän on? Pystyisitkö vaikka kertomaan hänelle koko tilanteen ettei miehesi halua viedä lastanne äidillesi hoitoon?
Entä minkä ikäiset miehesi vanhemmat opvat? Ja missä kunnossa verrattuna äitiisi? Munkin mieleen tulee että jos miehelläsi on jotain äitiäsi "vastaan" ja siksi ei halua viedä lasta sinne hoitoon?
Ja voisiko sitä hoitoa ajatella niin että lapsi olisi siellä hoidossa ensin aivan lyhyen ajan esim kauppa tai posti reissun ajan? Silloin voisistte arvioida pystyykö ja jaksaako äiti hoitaa enemmänkin lasta.

 

[zz']

Millä miehesi perustelee sitä, että äitisi ei osaa hoitaa lastanne?

Onko tuo huonomuistisuus sellaista laatua, että oikeasti vaikuttaa elämiseen, vai onko se sellaista, jota nyt meillä kaikilla vähän on?

Jotenkin tuntuu, ettei miehesi vain pidä äidistäsi tai hänellä on muuta hampaankolossa äitiäsi kohtaan ja siksi ei anna lastanne hänen hoitoon.

 

[alkuperäinen ...]

kiitos vastauksista! Ihan totta, itsekin mietin välillä onko kyse vain mustasukkaisuudesta tms siitä että mies ei "tykkää" äidistäni tai jotain. Vai onko oikeasti syytä olla huolissaan. Tuntuu jotenkin pahalta mennä äidin selän takana kysymään joltain hänen ystävältään mitä mieltä tämä on äidin kunnosta ja muistista. En tiedä pitäisikö silti kysyä. Ihan hyvä neuvo tuo myös että jättäisimme ensin ihan hetkeksi vain. Pitää neuvotella miehen kanssa josko tuo onnistuisi.
Mitä enemmän mietin tätä sitä enemmän alkaa ärsyttää mieheni asenne. Hänen vanhempansa ovat nuorempia ja eivät hössötä vaan ovat rauhallisia. Mutta onpa heilläkin huonot puolensa, mutta ei tulis mieleenkään ruveta sanomaan etteivät saisi lastamme hoitaa vaikka eivät täydellisiä olekaan. Ärsyttää kun rupean tämän takia ärsyyntymään mieheenikin ja sitten toisaalta pelkään että hän onkin oikeassa ja äitini on liian hössö.... surkea olo. Voisikohan tästä jutella neuvolassa vai onko tyhmää tuhlata heidän aikaansa tällaisella huolella joka ei suoraan liity lapseen.

 

[alkuperäinen ....]

Millä miehesi perustelee sitä, että äitisi ei osaa hoitaa lastanne?

Onko tuo huonomuistisuus sellaista laatua, että oikeasti vaikuttaa elämiseen, vai onko se sellaista, jota nyt meillä kaikilla vähän on?

Jotenkin tuntuu, ettei miehesi vain pidä äidistäsi tai hänellä on muuta hampaankolossa äitiäsi kohtaan ja siksi ei anna lastanne hänen hoitoon.

Äitini on hieman päättämätön, ei esim. "osaa" tehdä ruokaa tai ostaa kaupasta ruokaa itselleen, kun isäni hoitaa ruokahuollon. Saattaa tehdä hieman hassuja juttuja kuten ostaa yhtäkkiä 3-4 leipää kun olivat tarjouksessa, sekoittanut joskus roskapussin johonkin muuhun muovipussiin ja sellaista arkipäivän hajamielisyyttä. Siirsi painavaa hyllyä yksin kun ei malttanut odottaa että isäni tulisi kotiin ja auttaisi, ja sitten koko hylly kaatui ja ei saanut sitä yksin ylös, onneksi ei jäänyt alle. Ovatko nuo ihan normaaleja juttuja vai saattaako tuollainen vaikuttaa lastenhoitoon? Muuten kyllä hoitaa asiansa hyvin, järjestelee sukulaisille ja ystäville synttärijuhlia, leipoo kakkuja, pitää huolen vanhemmista sukulaisista, hoitaa pihaa, taloyhtiön hallituksessa pidetty henkilö, seuraa politiikkaa ja maailman tapahtumia, on hieman kansalaisaktiivikin jne. Äitini on fiksu nainen ja näin on miehenikin sanonut. Ongelma siis tuo hösläys.

Itsestänikin tuntuu että mieheni ei vain pidä äidistäni. On muutaman kerran pitänyt äidilleni "saarnan" miten pitäisi käyttäytyä jne, mielestäni hieman epäkunnioittavaa, ei tulis itselle mieleenkään omille tai puolison vanhemmille mitään saarnaa pitää käyttäytymisestä. Mua tosiaan alkaa ärsyttää mieheni tämän takia, kun tuntuu kans että hän vain ei halua siksi kun ei pidä äidistäni. Yksi peruste miksi ei lapsemme voisi olla äitini kanssa kahden on että äidilläni on kuulemma kärkeviä mielipiteitä ja ne voivat tarttua lapseen!

 

[jihuu77]

Hei, onhan äitisi kasvattanut sinutkin aikuiseksi ihmiseksi ilman suurempia katastrofeja, hänellä on vanhemmuudesta paljon pidempi kokemus kun kellään nuorella!!! Toki käytännön pienet asiat voivat olla ensin vähän hakusessa. Minun äiti on 70-vuotias ja hän on hoitanut lastamme kohtuullisen säännöllisesti (viikottain) muutamia tunteja kerraallaan siitä lähtien kun vauva oli jotain 2kk, nyt tuntuma lastenhoitoon on jo niin hyvä, että ei tarvitse paljoa selitellä, että kuinka paljon ja mitä syö jne. Vauva siis nyt 12kk. Minustakin tuntui alkuun, että mieheni ei luota äitiini, mutta nykään tätä ongelmaa ei enää ole kun kaikki ovat tottuneet tilanteeseen.

 

[Milla Maqia]

Kuvailemasi jutut eivät minusta kyllä vaikuta mitenkään lapsen, vauvankaan hoitoon! Heh, mäkään en aina osaa päättää mitä ostan kaupasta ja mies ostaa useinkin tarjouksesta ihan liikaa ruokaa. viimeinen ylilyönti oli 12 (!!!) purkkia pikkelsiä. Ja meillä siis neljä lasta jotka on ihan hyvin hoidettuja... pääsevät aamuisin (suurinpiirtein ainakin) ajoissa kouluun ja mieskin pystyy hoitamaan omaa yritystään ihan hienosti.... luulen että kyseessä on enemmänkin äitisi erilaisuus, hösläys ja muut asiat jotka miestäsi häiritsevät. Voin toki olla väärässäkin! Enhän tunne teitä tai äitiäsi.
Mä luotan omiin vanhempiini ja myös appivanhempiini lasten hoidossa. Ja jos mies purnaisi vastaan niin silti varmasti voisin pyytää tai viedä lapset hoitoon esim äidilleni. Teidän varmaan kannattaa jutella miehesi kanssa asiasta ja kerro hänelle mitä olet miettinyt ja kuinka miehesi sanomiset loukkaavat sinua! Kyseessä on kuitenkin sinun äitisi,miehesi täytyy kohdella häntä hänen ansaitsemallaan tavalla!

 

[ModestyB]

Jos kokeilette ensin niin, että paikalla ovat sekä äitisi että isäsi ja aikana 1-2 h. Eiköhän se luottamus lähde siitä syntymään puolin ja toisin.

Meilläkin on hyvin erilaiset perheet ja toki siitä seurannut ollut sopeutumisvaikeuksia. Ihan normaalia, että luottaa enemmän omiin vanhempiin kuin muihin ihmisiin, olipa syytä tai ei. Jos ihminen on kuitenkin kykenevä hoitamaan itsensä, niin kyllä vauvakin siinä hetken menee.

 

[mie vaan maalta]

Pelkääköhän miehesi, että äitisi "ei osaa" antaa vauvalle oikeanlaista ruokaa tai että unohtaa vauvanne jonnekin? Jos isäsi hoitaa ruokahuollon niin oletan jotenkin myö shänen olevan paikalla ja eikö isäsi olisi "lieventävä" asia?
Meillä on molemmat mummot ensi vuonna 60v ja mieheni äiti on lastenhoitajana päiväkodissa, monesti useankin lapsen kanssa iltavuorossa yksin, joten ei sinänsä ikä naistakaan pahenna.

 

[Pööpi]

Voisin kuvitella, että tässä ei ole kyse niinkään iästä kuin persoonallisuudesta. Meillä on ollut niin, että lapsia ei ole pienenä (alle 3v) jätetty mieheni äidille hoitoon. Hän on ääritunteikas dramaattinen höseltäjä, joka voi yhtenä hetkenä saada maanisen tarmonpuuskan ja seuraavassa sekunnissa olla "niin sairas että!" Tämä heijastuu myös lasten käsittelyyn, on jotenkin kovakourainen ja saa ihme päähänpistoja (vauva syksykylmällä pihanavettaan yöksi hänen kanssaan, jne...) On kertonut omien lastensa kanssa sattuneista tapauksista myös (HUH!). Omia lapsiaan on hoitanut usein pääsääntöisesti mieheni isä.

Anoppini piirteet heijastuvat siis selvästi myös lastemme kanssa olemiseen, joten mielestäni hoitoon viemättömyys on perusteltua. Teidän tapauksessa taas huolimattomuus ei ole kohdistunut vauvaanne (?)...Ehdotan myös tuota "luottamuksenkasvattamisprojektia". Toisaalta ymmärrän myös miehesi näkökulmaa => ahdistus siitä, ettei ole varma hoitajan turvallisuudesta, voi olla todella suuri; syyttäkin. Anna siis aikaa ja yritä ymmärtää siihen saakka, kun miehesi on vakuuttunut .

 

[kaikki me olemme huonomuistisia]

Tuli vain mieleeni, että voisiko tässä olla miehesi puolelta jotain, jota hän ei kerro...? Kuten esim. mustasukkaisuutta tai ihan mitä vain. En lukenut kaikkia aikaisempia viestejä kokonaan niin olen pahoillani jos tämä tuli jo esille...

 

[kkuukmil]

Jos äitisi on aina ollut samanlainen, niin silloin sinä itse tiedät, että hän pystyy lasta hoitamaan, koska hän on sinutkin aikoinaan hoitanut. Kaikki ihmiset eivät ole supertehokkaita organisoijia, vaan jokainen meistä varmasti tuntee ihmisiä, jotka eivät kykene järjestelmällisyyteen, vaan ovat "taiteellisia" persoonia, jotka hoitavat asiat omalla tavallaan.

Oma äitini on myös hirmuinen hössöttäjä ja hän sählää aina ruoan kanssa. Ruoka on aina vähintään tunnin etuajassa valmista ennenkuin vieraat tulevat jne. Tämä piirre on vain pahentunut hänen iän myötä ja varsinkin sen jälkeen, kun hän jäi eläkkeelle.

Minä tekisin sinun sijassa niin, että jättäisit vauvan äidillesi vain lyhyeksi aikaa esim. kaupassakäynnin, kävelylenkin tai kampaajalla käynnin ajaksi. Ei tuon ikäistä muutenkaan kannata jättää yökylään vielä yhtään kenellekään. Minusta tukiverkkoja ei ole koskaan liikaa, vaan paljon parempihan on käyttää sellaista hoitajaa, joka varmasti rakastaa kuin että palkkaisi tuntematonta apua hoitoa varten.

Minusta sinun pitää keskustella tämä asia selväksi miehesi kanssa. Kerro, että äitisi on sinulle rakas ja vaikka hän on omalaatuinen, hän ei ole sekopää eikä dementoitunut. Haluat, että lapsesi oppii rakastamaan myös häntä eikä vain hänen vanhempiaan. Erilaisuuden hyväksyminen on hyväksi lapsellennekin, jotta hän näkee, että elämässä on erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja tehdä asioita. Jos esimerkiksi äitisi on huono ruoanlaitossa ja hän sählää sen kanssa, niin voithan vaikka viedä lapselle hoitoon ruoan mukaan ja aina voi soittaa kännykkään, jos äitisi ei tiedä, mitä tehdä, eikös niin?

 

[Janae]

Äitisi voi olla paljon parempi lapsenhoitaja sitten, kun jää todella lapsen kanssa kahden. Oma äitini on hössöttäjä tyyppiä myös, mutta useasti on juteltu siitä, miten paljon paremmin se hoito menee sitten, kun me lapsen vanhemmat ei olla paikalla ja pitää oikeasti itse kantaa koko vastuu. Hössötys siis oman äitini tapauksessa lisääntyy kun on enempi ihmisiä ja hälinää ympärillä. Mielestäni voisitte hyvinkin jättää lapsen ensin lyhyiksi ajoiksi kerrallaan ja kun menette hakemaan, niin jututatte vähän miten on mennyt. Aika hyvin tilanteen näkee itsekkin kun paikan päälle saapuu.

 

[älä luovuta]

mies saattaa olla mustasukkainenkin. älä anna hänelle periksi jos kerran olet eri mieltä! Ei miehelläsi yksin ole oikeutta tehdä lastanne koskevia päätöksiä. Miehet saattaa olla yllättävän jääräpäisiä, turhan takia. Ystävällä oli aikoinaan sama tilanne ja mitään todellista syytä tähän ei ollut.

 

[...]

Uskoisin, että tyyliltään "höseltävä" tai hajamielinen henkilö kyllä skarppaa ihan täysillä, jos saa hoidettavakseen pienen vauvan. Eli on ne ekat hoitokerrat kenelle tahansa isovanhemmalle sen verran jänniä, että varmaan keskittyy kyllä täysillä siihen vauvaan.

Jos siis tuo höseltävyys on ollut aina äitisi tyyli / luonteenlaatu, hän varmasti selviää vauvan hoidosta mainiosti. Ja kyse on tosiaan varmaan siitä, että miehesi on ilmeisesti kovin erilainen luonne eikä siksi osaa kuvitella, että tämä toisentyyppinen henkilö selviäisi niin tärkeästä asiasta kuin hänen jälkikasvunsa hoitamisesta. Ilman muuta ekat kokeilut kannattaakin pitää lyhyinä, tunti tai pari, niin pikkuhiljaa mielenrauha kasvaa itse kullakin.

Eri asia on tietysti se, jos äitisi on alkanut nyt vanhemmiten hajamielistyä - silloinhan kyseessä voi olla jokin alkava sairauskin, dementia tai altzheimerin tauti. Nämä voivat tulla nuorehkoillekin ihmisille, joten siinä mielessä kommentit "meidänkin mummo on 60 v ja ihan skarppi" eivät välttämättä päde.