Mieheni ei näe lapsiaan minun takia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Hei! Pakko kysyä sivullisten mielipiteitä asiasta, sillä itse oon niin rikki tämän tilanteen johdosta, etten osaa enää muuta kuin itkeä.

Eli tilanne on siis tämä: Miehelläni on kaksi lasta, joita on kolmen vuoden suhteemme aikana nähnyt vaihtelevassa määrin, riippuen heidän omasta halustaan ja omien menojen mukaan. Lapsilla ei koskaan ole ollut mitään minua vastaan, päinvastoin kävivät meillä yhteen vaiheeseen todella usein kun pitivät minusta, omien sanojensa mukaan kuuntelin heitä ja olin aidosti läsnä arkipäiväisessä elämässä.
Kuitenkin nyt on mennyt yli puoli vuotta kun lapsia viimeksi on nähty, eikä mies ole sanonut että heitä olisi pyytänytkään tai he olisivat kysyneet tänne.
No, eräs päivä lasten äiti laittoi miehelleni viestiä, että lapset voisivat tulla meille kun hänellä yövuoro. Tarkennuksena siis, että en viestittelystä tiennyt ennen kuin näin viestin pomppaavan näyttöön, kun puhelimesta jotain katselimme yhdessä. Siinä mies sitten kertoi, että lapset olisivat tulossa seuraavaksi yöksi meille ehkä, kunhan kysyy heiltä ensin. Siihen täytyi sanoa, että olisi ollut kohteliasta kysyä minulta, tai edes ilmoittaa, sillä oli omia menoja jotka joutuisin siis perumaan tunnin varoajalla.
Mies tuosta suivaantui niin, ettei pyytänyt sitten lapsia edes yöksi (vaikka yritin pakottaa, kun tiesin että yöksi jäävät yksin muuten. Tympäännyin vaan hänen tavastaan sopia asiat minun selän takana AINA). Tämän jälkeen mies vielä paukautti ääneen, että olen pilannut hänen ja lasten välit, kun heitä ei voi nähdä tai meille pyytää, kun minulle ei koskaan käy ja suutun joka kerta. Asia ei mielestäni noin ole, olen vain joka ainut kerta harmi kyllä muistanut marista siitä, että asiat sovitaan aina minun selän takana, ja niiden pitää sitten vain käydä minulle.
Sanoi vielä, että ei heitä vuoteen ole viitsinyt kysyä mihinkään minun takia.

Onko ketään samassa tilanteessa olevaa? Olen vaan toivonut kunnioitusta myös minua kohtaan, esimerkiksi niin pienellä teolla kuin infoamalla asioista, jos mielipiteen kysyminen niin vaikeata on. Harmittaa vaan tuntea itsensä palvelijaksi, jolle pitää käydä kaikki mitä ilmoitetaan.
 
Miehesi ei halunnut lapsia yöksi just silloin kun sä oot yövuorossa koska silloin on hyvä chattailla typyjen kanssa tai katsoa pornoa.

Ja sit se vaan laittaa kaiken sun syyksi.

Niin nähty on noi "herrat"!
 
Miehesi ei halunnut lapsia yöksi just silloin kun sä oot yövuorossa koska silloin on hyvä chattailla typyjen kanssa tai katsoa pornoa.

Ja sit se vaan laittaa kaiken sun syyksi.

Niin nähty on noi "herrat"!

Joo, no onhan se kurjaa kuulla olevansa syypää isän ja lasten vähäiseen näkemiseen, mutta en ymmärrä miten olisin voinut vaikuttaa kun en ole tiennyt mistään! Sitten jälkeenpäin syytetään joltain vuoden ajalta tyyliin, että on minun vika. Ei tullut mieleenkään kysyä ja puhua asiasta. Voiko olla, ettei hän ite vaan halua nähdä lapsia ja sitten on helppo syyttää minua? Olen vaan niin helkutin rikki tämän tilanteen takia :/
 
No tota noin. Oma lapsi ainakin on säännöllisesti joka viikko kummankin vanhemman luona eikä siihen lupia kysellä. Se on ilmoitusluonteinen asia. Kyllä mua ainakin vituttaisi jos avopuoliso tai mun mies alkaisi vinkua, että häneltä pitää kysyä lupa.

Olisit ottanut lapsettoman miehen.
 
No tota noin. Oma lapsi ainakin on säännöllisesti joka viikko kummankin vanhemman luona eikä siihen lupia kysellä. Se on ilmoitusluonteinen asia. Kyllä mua ainakin vituttaisi jos avopuoliso tai mun mies alkaisi vinkua, että häneltä pitää kysyä lupa.

Olisit ottanut lapsettoman miehen.


Ei se mene noin.

Ellei oo selkeää sopimusta niinkuin teillä niin tapaamiset sovutaan puolin ja toisin sopiviksi.

Esimerkiksi mun miehen lapset eivät enää tule meille yhdeksi viikonlopuksi joka kuukausi koska niillä on jo omia menoja. On jalkapalloturnausta ja partioleiriä ja vaikka mitä.
 
Isän koti kuuluu olla lapsen toiken koti ja omaan kotiin saa tulla kun haluaa!! Jessus

Minäkin ajattelen näin, mutta silloin kun itselläni oli samanmoinen tilanne, minulla oli vaikeuksia hyväksyä se. En kaivannut miehen huonotapaisia lapsia kotiini silloin kun he halusivat tulla. Halusin pitää kiinni sovituista ajoista, että voisin sentään tietää etukäteen, milloin pitää kärsiä. En todellakaan ole ylpeä itsestäni, mutta näin vaan silloin ajattelin. Nyt vuosia myöhemmin kylläkin kaduttaa.

Uusperhekuviot vaativat äärettömän paljon kaikilta vanhemmilta. Ne, jotka siinä onnistuvat oikeasti (eivätkä vaan sano niin), heille kunnioitukseni. Ja onnistumisella en tietenkään tarkoita täydellisyyttä.
 

Yhteistyössä