S
Sekopääkö?
Vieras
Mieheni ei siedä, että minulla on eriäviä mielipiteitä. Jos kommentoin asioita, hän loukkaantuu. Hän haluaa, että en puhu kovin paljon.
Rakastan keskusteluita ja on aika ahdistavaa esim. matkoilla kun pitää yrittää pysyä vaiti. Jos juttelen spontaanisti, osoitan tunteita, hän antaa ymmärtää olevansa pahoillaan.Joskus hän jopa omatoimisesti sanoo lauseen pari, mutta ei huomaa, vaikka olen tuntikausia aivan äänettä. Se on hänen normaali mallinsa. Hän ei silti ole vihainen.
Meillä on erilainen tempperamentti ja aluksi se tietysti oli se joka lumosi molempia ja myöhemmin alkoi satuttaa. Olen hyvin ihmisrakas, mieheni taas ei. Hän ei halua, että ystäviä käy.Yritän tyydyttää keskusteluhaluja ystävien kanssa. Ystäviä minulla onneksi on.
Kun on tärkeää selvitettävää, miehen mielestä asia on parasta lakaista nopeasti maton alle ja unohtaa.Silloin se alkkaa olemasta hänelle, mutta sitten kuitenkin vaikka vuoden parin päästä voi näpäyttää sillä kipeällä puhumattomalla asialla.
Mieheni korjaa usein puhettani ja ojentaa vähäeleisesti vieraissa.Kun olimme ulkomailla ( en ole kielellisesti yhtä lahjakas kuin hän) hän korjaili sanomisiani ja tekemisiäni.
Hän on hyvin hillitty. Esim. seksi on aina hidasta ja hyvin pidäteltyä. Ei tulisi kuuloonkaan, että hän ääntelisi. Aluksi se oli vaikeaa, mutta olen tottunut, koska hän on kaikessa pidättelyssäänkin hyvä rakastaja ja ymmärtää sillä saralla naisen päälle.Se onkin koossapitävä voima.
Oletan, että hän on myös uskollinen vaikka silmä lipsuu aika mukavasti. Hän auttaa helposti vieraita naisia vaikka minun kustannuksellani. Hän on hyväkäytöksinen jne.
Kun sanon, että en ole sinun lapsesi, olen sinun naisesi, hän loukkaantuu verisesti kun arvostelen ja olen tyytymätön.Olen tyytymätön tiettyyn toimimattomuuteen, mutta hänestä ei saa olla tyytymätön mihinkään.
Mieheni on hyvin autoritäärisen isän poika, sen tiedän. Ei ole koskaan pullikoinut kotonaan.Suhteemme voisi olla antoisampi kun olisi joku keino saada hänet käsittämään, että olemme suunnilleen tasavertaisia.
Rakastan keskusteluita ja on aika ahdistavaa esim. matkoilla kun pitää yrittää pysyä vaiti. Jos juttelen spontaanisti, osoitan tunteita, hän antaa ymmärtää olevansa pahoillaan.Joskus hän jopa omatoimisesti sanoo lauseen pari, mutta ei huomaa, vaikka olen tuntikausia aivan äänettä. Se on hänen normaali mallinsa. Hän ei silti ole vihainen.
Meillä on erilainen tempperamentti ja aluksi se tietysti oli se joka lumosi molempia ja myöhemmin alkoi satuttaa. Olen hyvin ihmisrakas, mieheni taas ei. Hän ei halua, että ystäviä käy.Yritän tyydyttää keskusteluhaluja ystävien kanssa. Ystäviä minulla onneksi on.
Kun on tärkeää selvitettävää, miehen mielestä asia on parasta lakaista nopeasti maton alle ja unohtaa.Silloin se alkkaa olemasta hänelle, mutta sitten kuitenkin vaikka vuoden parin päästä voi näpäyttää sillä kipeällä puhumattomalla asialla.
Mieheni korjaa usein puhettani ja ojentaa vähäeleisesti vieraissa.Kun olimme ulkomailla ( en ole kielellisesti yhtä lahjakas kuin hän) hän korjaili sanomisiani ja tekemisiäni.
Hän on hyvin hillitty. Esim. seksi on aina hidasta ja hyvin pidäteltyä. Ei tulisi kuuloonkaan, että hän ääntelisi. Aluksi se oli vaikeaa, mutta olen tottunut, koska hän on kaikessa pidättelyssäänkin hyvä rakastaja ja ymmärtää sillä saralla naisen päälle.Se onkin koossapitävä voima.
Oletan, että hän on myös uskollinen vaikka silmä lipsuu aika mukavasti. Hän auttaa helposti vieraita naisia vaikka minun kustannuksellani. Hän on hyväkäytöksinen jne.
Kun sanon, että en ole sinun lapsesi, olen sinun naisesi, hän loukkaantuu verisesti kun arvostelen ja olen tyytymätön.Olen tyytymätön tiettyyn toimimattomuuteen, mutta hänestä ei saa olla tyytymätön mihinkään.
Mieheni on hyvin autoritäärisen isän poika, sen tiedän. Ei ole koskaan pullikoinut kotonaan.Suhteemme voisi olla antoisampi kun olisi joku keino saada hänet käsittämään, että olemme suunnilleen tasavertaisia.