S
"Susa"
Vieras
Keskustelimme taannoin mieheni kanssa rinnoista. Tarkemmin sanoen hänen eksänsä ja minun rinnoista. Kysyin sitten mieheltä, että no oliko sillä isommat kuin mulla...Mies siihen, että no oli (tämä ei liene kovin vaikeaa, kun minulla on keskimääräistä pienemmät. Olen nähnyt eksänsä, eikä hänelläkään mitkään valtavat ole, mutta ehkä pari kuppikokoa isommat kuin mulla). Nyt mulla on sellanen olo, että tykkääks se näistä mun rinnoista ollenkaan?
Tää on niin tyhmää, tiedän, mutta mä en saa tätä asiaa pois päästäni. Aivan tyhmää ajatella tätä.
Mutta miks sen miehen piti edes sanoa mulle mitään siitä eksänsä rintojen koosta (okei, tivasin, mutta silti...olis nyt vaikka sanonut, että sulla on kivat ja niistä tykkään, enkä mitään eksien rintoja halua enää muistella.) Se on kehunut mun rintoja, ja aina on niitä koskemassa ja hiplaamassa, mutta olen niin idiootti, että mä vaan ajattelen, että miten se voi mun pienistä rinnoista pitää. Vaikka on ne nyt silti ihan kivan muotoiset, kai, ja itsenikin mielestä mun nännit on erityisesti aika seksikkäät ja rinnatkin muodoltaan ihan nätit. Niin kai se periaatteessa niistä voi pitää, kun ei kai se kokokaan se ainut määrittävä tekijä siinä rintojen kauneudessa ole...Mutta mä en vaan voi uskoa sitä! Mies vaan sanoo, ettei hänellä ole koskaan ollut naisten rintojen koolla merkitystä. Hän kuulemma seurustelee sen naisen, ei rintojen kanssa.
Mies kehuu pienehköistä rinnoistani huolimatta meidän seksielämää upeaksi, sanoo, että meillä on parasta seksiä mitä hän on ikinä kokenut, ja kuulemma ei ole tuntunut näin hyvältä aikaisemmin. Silti mä olen jotenkin jumiutunut tuohon tissikokoon.
Miten pääsisin eroon tällaisista typeristä ajatuksista?
Ja olen näillä lapsenikin ruokkinut, joten kyllä rintani ovat siinä mielessä tosi hyvät ja tärkeimmän tehtävänsä hyvin täyttäneet.
Tää on niin tyhmää, tiedän, mutta mä en saa tätä asiaa pois päästäni. Aivan tyhmää ajatella tätä.
Mutta miks sen miehen piti edes sanoa mulle mitään siitä eksänsä rintojen koosta (okei, tivasin, mutta silti...olis nyt vaikka sanonut, että sulla on kivat ja niistä tykkään, enkä mitään eksien rintoja halua enää muistella.) Se on kehunut mun rintoja, ja aina on niitä koskemassa ja hiplaamassa, mutta olen niin idiootti, että mä vaan ajattelen, että miten se voi mun pienistä rinnoista pitää. Vaikka on ne nyt silti ihan kivan muotoiset, kai, ja itsenikin mielestä mun nännit on erityisesti aika seksikkäät ja rinnatkin muodoltaan ihan nätit. Niin kai se periaatteessa niistä voi pitää, kun ei kai se kokokaan se ainut määrittävä tekijä siinä rintojen kauneudessa ole...Mutta mä en vaan voi uskoa sitä! Mies vaan sanoo, ettei hänellä ole koskaan ollut naisten rintojen koolla merkitystä. Hän kuulemma seurustelee sen naisen, ei rintojen kanssa.
Mies kehuu pienehköistä rinnoistani huolimatta meidän seksielämää upeaksi, sanoo, että meillä on parasta seksiä mitä hän on ikinä kokenut, ja kuulemma ei ole tuntunut näin hyvältä aikaisemmin. Silti mä olen jotenkin jumiutunut tuohon tissikokoon.
Miten pääsisin eroon tällaisista typeristä ajatuksista?
Ja olen näillä lapsenikin ruokkinut, joten kyllä rintani ovat siinä mielessä tosi hyvät ja tärkeimmän tehtävänsä hyvin täyttäneet.
Mutta jos mies ei vastaa, niin silläkään ei pääse liukenemaan tilanteesta vaan nainen jatkaa tivaamista, kunnes on vastattava. 
Poikalasten äitien kannattaa opettaa ne vastaukset pojilleen, niin ei tule sitten mitään ikäviä tilanteita tyttöystävien ja vaimojen kanssa.
