Mieheni isä haukkui minut humalassa

[vieras]

noin puoli vuotta sitten mieheni isä haukkui minut humalassa pystyyn. soitti minulle ja haukkui ja uhkaili etten nää lastani koskaan. minä pistin hälle luun kurkkuun ja sanoin ilmoittavani poliisille jos tämä ei lopu ja se loppui.
mutta minua hieman kaivaa että mieheni ei sanonut hälle asiasta mitään. koska ei halunnut rikkoa enään heidän välejään jotka olivat vasta lapsen tulon mytöä saaneet kuntoon.
Mutta mieheni ei myöskään moneen kuukauteen vastannut isänsä puheluihin joten tämä oli tavallaan hänen tapansa osoittaa isälleen asia et nyt on menty liian pitkälle ja on hänelle vihainen. rupesin jostain syystä äsken tätä asiaa miettimään ja ajattelin että olenko liian kiltti ja sinisilmäinen kun hyväksyin sen ettei mieheni minua puolustanut. mitä mieltä olette?

 

[ap]

nostan

 

[xx]

no, miellä myös appi haukkui mut. Mies ei ollut tilanteessa paikalla, joten kuuli tästä vasta seuraavana päivänä. Sanoin itse että asia saa olla, mutta meidän välit ei koskaan parantuneet apen kanssa. Jutellaan jne mut mulla on aina mielessä mitä hän mulle sanoi.

Aika vaikee se on kuitenkin omaa vanhempaansa vastustaa, mut onhan sun miehes kuitenkin osoittanut mieltään kun ei puheluihin vastannut.

 

[ap]

no, miellä myös appi haukkui mut. Mies ei ollut tilanteessa paikalla, joten kuuli tästä vasta seuraavana päivänä. Sanoin itse että asia saa olla, mutta meidän välit ei koskaan parantuneet apen kanssa. Jutellaan jne mut mulla on aina mielessä mitä hän mulle sanoi.

Aika vaikee se on kuitenkin omaa vanhempaansa vastustaa, mut onhan sun miehes kuitenkin osoittanut mieltään kun ei puheluihin vastannut.

niin eli se oli hänen tapansa osoittaa että se oli väärin

 

[vieras]

Et ole sinisilmäinen. Tuo puheluihin vastaamatta jättäminen oli oikein hyvä ja tehokas tapa mieheltäsi osoittaa apelle, mitä mieltä hän on tämän käytöksestä. Jos miehesi olisi apelle alkanut rähjäämään, olisi hän asettunut ukkelin kanssa samalle moukkamaiselle tasolle. Järkevä mies sinulla on.

 

[harmaannuin]

kun mieheni kanssa oltiin nuoria n. kakskymppisiä niin appiukko alko sillo aukoon päätään. Mies meinas käydä kii, mutta minä sain esteltyä ja lähtemään pois tilanteesta. Lähes vuosi meni ennenkuin siihen taloon jalallani astuin ja silloinkin vain apen kutsusta. Välit jäi viileiksi. Nyt vuosia jälkeenpäin ei tekemisissä olla enää ollenkaan vaikka meillä 2 lastakin mieheni kanssa. Meidän esikoisen appi on nähnyt kun oli 6kk (nyt 4v) ja kuopusta 2v ei ikinä. Välillää harmittaa lasten puolesta kun joskus tajuavat että ei papalla oo paljoa kiinnostanu tavata, mutta toisaalta mitään eivät häviä.
Juovuspäissään appi ei ole pöljäilly vaan kaikille aina esittää kulissien olevan kunnossa. Akateemisesti koulutettu dorka!!

 

[Kippa]

noin puoli vuotta sitten mieheni isä haukkui minut humalassa pystyyn. soitti minulle ja haukkui ja uhkaili etten nää lastani koskaan. minä pistin hälle luun kurkkuun ja sanoin ilmoittavani poliisille jos tämä ei lopu ja se loppui.
mutta minua hieman kaivaa että mieheni ei sanonut hälle asiasta mitään. koska ei halunnut rikkoa enään heidän välejään jotka olivat vasta lapsen tulon mytöä saaneet kuntoon.
Mutta mieheni ei myöskään moneen kuukauteen vastannut isänsä puheluihin joten tämä oli tavallaan hänen tapansa osoittaa isälleen asia et nyt on menty liian pitkälle ja on hänelle vihainen. rupesin jostain syystä äsken tätä asiaa miettimään ja ajattelin että olenko liian kiltti ja sinisilmäinen kun hyväksyin sen ettei mieheni minua puolustanut. mitä mieltä olette?

Siis uhkaili ettet nää omaa lastas? Siis mitä, mikset näkis omaa lastas, appiko sen määräis?

 

[ap]

kun mieheni kanssa oltiin nuoria n. kakskymppisiä niin appiukko alko sillo aukoon päätään. Mies meinas käydä kii, mutta minä sain esteltyä ja lähtemään pois tilanteesta. Lähes vuosi meni ennenkuin siihen taloon jalallani astuin ja silloinkin vain apen kutsusta. Välit jäi viileiksi. Nyt vuosia jälkeenpäin ei tekemisissä olla enää ollenkaan vaikka meillä 2 lastakin mieheni kanssa. Meidän esikoisen appi on nähnyt kun oli 6kk (nyt 4v) ja kuopusta 2v ei ikinä. Välillää harmittaa lasten puolesta kun joskus tajuavat että ei papalla oo paljoa kiinnostanu tavata, mutta toisaalta mitään eivät häviä.
Juovuspäissään appi ei ole pöljäilly vaan kaikille aina esittää kulissien olevan kunnossa. Akateemisesti koulutettu dorka!!

meillä taasen välit korjaantu ja ovat nyttemmin ihan ok. sillä tiedän että apella alko ongelma ja silloin ei todellakaan osaa käyttäytyä vaan sanoo mitä sylki suuhun tuo. ja mieheni sisko isänsä puolesta/puolustaen selittänyt ja jutellut kanssani asiasta. eli kaikkien sympatiat sain omalle puolelleni vaikka omaa isäänsä vastaan joutuivat asettumaan ja myöntämään kuinka hölmöä käytöstä oli.

 

[ap]

Et ole sinisilmäinen. Tuo puheluihin vastaamatta jättäminen oli oikein hyvä ja tehokas tapa mieheltäsi osoittaa apelle, mitä mieltä hän on tämän käytöksestä. Jos miehesi olisi apelle alkanut rähjäämään, olisi hän asettunut ukkelin kanssa samalle moukkamaiselle tasolle. Järkevä mies sinulla on.

eli olen tyhmä jos rupean vielä asiasta vääntämään ettei puolustanut minua sanallisesti?

 

[vieras]

kun mieheni kanssa oltiin nuoria n. kakskymppisiä niin appiukko alko sillo aukoon päätään. Mies meinas käydä kii, mutta minä sain esteltyä ja lähtemään pois tilanteesta. Lähes vuosi meni ennenkuin siihen taloon jalallani astuin ja silloinkin vain apen kutsusta. Välit jäi viileiksi. Nyt vuosia jälkeenpäin ei tekemisissä olla enää ollenkaan vaikka meillä 2 lastakin mieheni kanssa. Meidän esikoisen appi on nähnyt kun oli 6kk (nyt 4v) ja kuopusta 2v ei ikinä. Välillää harmittaa lasten puolesta kun joskus tajuavat että ei papalla oo paljoa kiinnostanu tavata, mutta toisaalta mitään eivät häviä.
Juovuspäissään appi ei ole pöljäilly vaan kaikille aina esittää kulissien olevan kunnossa. Akateemisesti koulutettu dorka!!

Mitähän se akateemisuus tähän liittyy? Vaikka kauhea tarinasi onkin

 

[vieras]

noin puoli vuotta sitten mieheni isä haukkui minut humalassa pystyyn. soitti minulle ja haukkui ja uhkaili etten nää lastani koskaan. minä pistin hälle luun kurkkuun ja sanoin ilmoittavani poliisille jos tämä ei lopu ja se loppui.
mutta minua hieman kaivaa että mieheni ei sanonut hälle asiasta mitään. koska ei halunnut rikkoa enään heidän välejään jotka olivat vasta lapsen tulon mytöä saaneet kuntoon.
Mutta mieheni ei myöskään moneen kuukauteen vastannut isänsä puheluihin joten tämä oli tavallaan hänen tapansa osoittaa isälleen asia et nyt on menty liian pitkälle ja on hänelle vihainen. rupesin jostain syystä äsken tätä asiaa miettimään ja ajattelin että olenko liian kiltti ja sinisilmäinen kun hyväksyin sen ettei mieheni minua puolustanut. mitä mieltä olette?

Siis uhkaili ettet nää omaa lastas? Siis mitä, mikset näkis omaa lastas, appiko sen määräis?

????

 

[harmaannuin]

kun mieheni kanssa oltiin nuoria n. kakskymppisiä niin appiukko alko sillo aukoon päätään. Mies meinas käydä kii, mutta minä sain esteltyä ja lähtemään pois tilanteesta. Lähes vuosi meni ennenkuin siihen taloon jalallani astuin ja silloinkin vain apen kutsusta. Välit jäi viileiksi. Nyt vuosia jälkeenpäin ei tekemisissä olla enää ollenkaan vaikka meillä 2 lastakin mieheni kanssa. Meidän esikoisen appi on nähnyt kun oli 6kk (nyt 4v) ja kuopusta 2v ei ikinä. Välillää harmittaa lasten puolesta kun joskus tajuavat että ei papalla oo paljoa kiinnostanu tavata, mutta toisaalta mitään eivät häviä.
Juovuspäissään appi ei ole pöljäilly vaan kaikille aina esittää kulissien olevan kunnossa. Akateemisesti koulutettu dorka!!

Mitähän se akateemisuus tähän liittyy? Vaikka kauhea tarinasi onkin

ei liity muuhun kuin niihin kulisseihin. Kaikki on niin hienoa kun on vähän parempi ihminen ( siis mielestään). Mulle ois aivan sama vaikka mikä ko käyttäytys pikkasen toisin...

 

[vieras]

Et ole sinisilmäinen. Tuo puheluihin vastaamatta jättäminen oli oikein hyvä ja tehokas tapa mieheltäsi osoittaa apelle, mitä mieltä hän on tämän käytöksestä. Jos miehesi olisi apelle alkanut rähjäämään, olisi hän asettunut ukkelin kanssa samalle moukkamaiselle tasolle. Järkevä mies sinulla on.

eli olen tyhmä jos rupean vielä asiasta vääntämään ettei puolustanut minua sanallisesti?

Et sinä välttämättä tyhmä ole, itse en vaan alkaisi vääntämään asiasta enää sen kummempaa. Minäkin aina meinaan teen niin, että katkaisen yhteydenpidon -enkä sano suoraan- jos joku loukkaa minua...Meillä on muuten sellainen ikävä piiloilkeä anoppi, jonka edesottamuksista mies ei tälle koskaan sano mitään. Eli anoppi tekee jäyniä minulle, kun luulee ettei mies tajua. Ymmärrän, että mies ei sano äidilleen mitään, ja olen sen nieleskellen oppinut hyväksymään. Perusteluna on se, että ei se sanominen tämän vanhan osittain ilkeäluontoisen, osittain mukavankin rouvan käytöstä muuttaisi. Että antaa vanhan höppänän riehua jos niin paha olo kerran on. Se nyt on niin sitä.

 

[vieras]

kun mieheni kanssa oltiin nuoria n. kakskymppisiä niin appiukko alko sillo aukoon päätään. Mies meinas käydä kii, mutta minä sain esteltyä ja lähtemään pois tilanteesta. Lähes vuosi meni ennenkuin siihen taloon jalallani astuin ja silloinkin vain apen kutsusta. Välit jäi viileiksi. Nyt vuosia jälkeenpäin ei tekemisissä olla enää ollenkaan vaikka meillä 2 lastakin mieheni kanssa. Meidän esikoisen appi on nähnyt kun oli 6kk (nyt 4v) ja kuopusta 2v ei ikinä. Välillää harmittaa lasten puolesta kun joskus tajuavat että ei papalla oo paljoa kiinnostanu tavata, mutta toisaalta mitään eivät häviä.
Juovuspäissään appi ei ole pöljäilly vaan kaikille aina esittää kulissien olevan kunnossa. Akateemisesti koulutettu dorka!!

Mitähän se akateemisuus tähän liittyy? Vaikka kauhea tarinasi onkin

ei liity muuhun kuin niihin kulisseihin. Kaikki on niin hienoa kun on vähän parempi ihminen ( siis mielestään). Mulle ois aivan sama vaikka mikä ko käyttäytys pikkasen toisin...

Hih! Noi tuollaiset minö olen parempi ihminen (ja kulissit on kunnossa), koska olen akateeminen -tyyypit on kamalia... Meidän anoppi on toisaalta ihan mulkvisti, mutta pitää juuri tämän "olen parempi kuin muut akateemisuuteni takia" - syndrooman takia tietyt kulissit pystyssä...
t. itsekin akateeminen

 

[hmmm]

Älä ala räyhäämään. Idioottiapen omaavana tiedän, että tuo on mieheltä jo todella paljon. Jos perheen normi on aina ollut, että appi on ääliö niin lapset tapaavat hyväksyä sen. Oikeasti se oli todella paljon, että ei vastannut puheluihin.

 

[ap]

noin puoli vuotta sitten mieheni isä haukkui minut humalassa pystyyn. soitti minulle ja haukkui ja uhkaili etten nää lastani koskaan. minä pistin hälle luun kurkkuun ja sanoin ilmoittavani poliisille jos tämä ei lopu ja se loppui.
mutta minua hieman kaivaa että mieheni ei sanonut hälle asiasta mitään. koska ei halunnut rikkoa enään heidän välejään jotka olivat vasta lapsen tulon mytöä saaneet kuntoon.
Mutta mieheni ei myöskään moneen kuukauteen vastannut isänsä puheluihin joten tämä oli tavallaan hänen tapansa osoittaa isälleen asia et nyt on menty liian pitkälle ja on hänelle vihainen. rupesin jostain syystä äsken tätä asiaa miettimään ja ajattelin että olenko liian kiltti ja sinisilmäinen kun hyväksyin sen ettei mieheni minua puolustanut. mitä mieltä olette?

Siis uhkaili ettet nää omaa lastas? Siis mitä, mikset näkis omaa lastas, appiko sen määräis?

no niinhän sanoi. on hieman.. hmm.. erikoinen. ja kuvitteli määräävänsä joo.

 

[Jaska-]

Joo eiköhän se riitä, miehellesi ja apellesi.

Mutta kostonhimoiselle naiselle harvoin riittää mikään. =)

 

[ap]

Älä ala räyhäämään. Idioottiapen omaavana tiedän, että tuo on mieheltä jo todella paljon. Jos perheen normi on aina ollut, että appi on ääliö niin lapset tapaavat hyväksyä sen. Oikeasti se oli todella paljon, että ei vastannut puheluihin.

niin, annan vaan olla ja olen tyytyväinen siihen mitä teki.

 

[ap]

Joo eiköhän se riitä, miehellesi ja apellesi.

Mutta kostonhimoiselle naiselle harvoin riittää mikään. =)

minä en ole kostonhimoinen.

 

[vieras]

Joo eiköhän se riitä, miehellesi ja apellesi.

Mutta kostonhimoiselle naiselle harvoin riittää mikään. =)

Nimimerkillä katkera? Vai nimimerkillä sovinisti?