Mieheni ja paras ystävättäreni sängyssä

[provo vai ei]

Jos sillä vähän soutaa...

Satukertomus pieneten lasten äideille:
Punasilmäkaneja kirkkovene täynnä! Varsinaiset soutuharjoitukset kännisssä.

 

[ManU]

Tämä edellinen taitaa olla ihan aivoton tai ainakin tunteeton yksilö, kaninajatuksin. Henkilö ei ilmeisesti ymmärrä tunteista tai rakkaudesta mitään. Ei myöskään kalun uittamisen riskeistä, jotka nekin ovat nykypäivää. Jos vielä samaa vehjettä panisi vaimoon, niin tiedä, mitä pöpöjä siirtyisi ystäväpariskunnalta. Kännipanossa ensimmäistä kertaa pettävällä miehellä ei varmaan ollut korsua takataskussa.

Kokemus pettämisestä ei muuten ole kiinni edes siitä uittamisesta, vaan paljon arvokkaammasta henkisestä yhteyden menetyksestä. Ei ap olisi tänne kirjoitellut ainakaan tosissaan, jos asia ei olisi hänelle tärkeä. Otsikon aihekin jo kertoi, että kyse oli luottamuksen menetyksestä, koska osapuolena oli "paras ystävätär", ei mikä tahansa naikkonen.

Tässä on kyse ap:n itsearvon tunteesta, ei miehen kalun kulumisesta. Tuskin ap siitä hirveästi huolta kantaa. Mutta omasta itsestä voi välittää sitäkin enemmän.

Voin toki sinun mielestäsi olla aivoton, tunteeton ja kaninajatuksin varustettu, ihan sama minulle. Ihmettelen vaan miksi jollekin yksittäiselle syrjähypylle (ja seksille yleensäkin) pitää antaa niin suuri merkitys, että siihen esim. sinun mielestäsi kuuluu joku henkisen yhteyden menetys? Siis kännissä panemisesta menee henkinen yhteys? Aika heikoissa kantimissa sitten nämä henkiset yhteydet, tai whatever, puolisoon ovat, jos ne noin herkästi katkeaa.

Parasta unohtaa vaan koko juttu. Ei se siitä vatvomalla muuksi muutu. Sama ihminen se mies on kuin ennenkin, vaikka sitten vähän on kastanutkin kaluaan muualla.

 

[provo vai ei]

Voin toki sinun mielestäsi olla aivoton, tunteeton ja kaninajatuksin varustettu, ihan sama minulle. Ihmettelen vaan miksi jollekin yksittäiselle syrjähypylle (ja seksille yleensäkin) pitää antaa niin suuri merkitys, että siihen esim. sinun mielestäsi kuuluu joku henkisen yhteyden menetys? Siis kännissä panemisesta menee henkinen yhteys? Aika heikoissa kantimissa sitten nämä henkiset yhteydet, tai whatever, puolisoon ovat, jos ne noin herkästi katkeaa.

Parasta unohtaa vaan koko juttu. Ei se siitä vatvomalla muuksi muutu. Sama ihminen se mies on kuin ennenkin, vaikka sitten vähän on kastanutkin kaluaan muualla.

Ihmettelen taas tätä suhtautumista pettämiseen. Miesten ajatusmaailmassa ei ilmeisesti sitä käsitettä ole tai sitä ei tunnusteta, ainakaan jos on itse teossa. Silti, hyväksyykö ManU, jos tyttöystävä tai vaimo pitkässä suhteessa olisi käynyt naimassa hänen kaveriaan yhteisessä kodissa vaikkakin sitten kännipanona? Niin olisiko juttu ihan ok ja henkinen yhteys vielä tallella?

Koska tämä aihe ei ole mitenkään erikoinen eronneiden parien kokemana, niin miksi he sitten ovat eronneet? Tässä muutamia vastauksia.

- Puolisot eivät voi, halua, osaa olla enää yhdessä, samassa talossa, huoneessa. Eivät voi
sietää toisiaan. Puoliso aiheuttaa etovan tunteen ja totaalisen pahan olon.

- Ei voi sietää entistä parasta ystäväänsä eikä voi tai halua nähdä tai kuulla tästä, vaikka kännipano miehen kanssa kuinka haluaisi selittää ja keksiä syitä, jotka kuitenkin päätyvät nimenomaan petetyn haukkumiseen ja teilaamiseen puolisona ja seksuaalisesti. Alkaa inhottaa sellainen ilkeä ja häijy nainen, joka ryhtyy viettelemään ystävänsä puolisoa. Ystävyys on ollut teennäistä. Kuka sellaista tarvitsee ja kestää? Puoliso ehkä?

Olen kuullut eronneilta, patologisilta pettäjiltä heidän suhtautumisestaan seksiin ja naimiseen. Ihan punasilmäkanien elämäntapaa. Pannaan kyläilemässä olevaa vaimon serkkua, oman lapsen kummia, nuorta sukulaistyttöä, vaimon siskoa, tyttökaverin ystävättäriä laidasta laitaan, kuka milloinkin kohdalle sattuu, puolison aikuista tytärtä, tyttäriä, näiden kavereita. Sen lisäksi lukuisat muut naimasuhteet avioliiton aikana ja sen ulkopuolella. Ja sitten vielä kerskutaan.

Joidenkin miesten maailmassa ei ole sanaa pettäminen, moraali. rakkaus, yhteyden tunne, seksi ... kaikki on vain kalun kastamista. Mutta naiset eivät oikeasti ajattele samoin.

 

[ManU]

Ihmettelen taas tätä suhtautumista pettämiseen. Miesten ajatusmaailmassa ei ilmeisesti sitä käsitettä ole tai sitä ei tunnusteta, ainakaan jos on itse teossa. Silti, hyväksyykö ManU, jos tyttöystävä tai vaimo pitkässä suhteessa olisi käynyt naimassa hänen kaveriaan yhteisessä kodissa vaikkakin sitten kännipanona? Niin olisiko juttu ihan ok ja henkinen yhteys vielä tallella?

Olen nainen.

Koska tämä aihe ei ole mitenkään erikoinen eronneiden parien kokemana, niin miksi he sitten ovat eronneet? Tässä muutamia vastauksia.

- Puolisot eivät voi, halua, osaa olla enää yhdessä, samassa talossa, huoneessa. Eivät voi
sietää toisiaan. Puoliso aiheuttaa etovan tunteen ja totaalisen pahan olon.

- Ei voi sietää entistä parasta ystäväänsä eikä voi tai halua nähdä tai kuulla tästä, vaikka kännipano miehen kanssa kuinka haluaisi selittää ja keksiä syitä, jotka kuitenkin päätyvät nimenomaan petetyn haukkumiseen ja teilaamiseen puolisona ja seksuaalisesti. Alkaa inhottaa sellainen ilkeä ja häijy nainen, joka ryhtyy viettelemään ystävänsä puolisoa. Ystävyys on ollut teennäistä. Kuka sellaista tarvitsee ja kestää? Puoliso ehkä?

No nämä pahanolon tunteet sun muuthan johtuvat ihan siitä, minkälainen merkitys "pettämistapahtumalle" on annettu. Tai oikeastaan minkälaisen merkityksen petetty haluaa sille antaa. Jos sitä pidetään koko elämän kaatavana merkkitapahtumana, niin kyllähän se varmasti pahaa oloa aiheuttaa. Mutta kuka käskee pitämään sitä sellaisena. Tässäkin tapauksessa kyse oli siis vain yhdestä kännissä tapahtuneesta panosta, ei mistään vuosikausien intohimoisesta rakkaussuhteesta toiseen naiseen.

Olen kuullut eronneilta, patologisilta pettäjiltä heidän suhtautumisestaan seksiin ja naimiseen. Ihan punasilmäkanien elämäntapaa. Pannaan kyläilemässä olevaa vaimon serkkua, oman lapsen kummia, nuorta sukulaistyttöä, vaimon siskoa, tyttökaverin ystävättäriä laidasta laitaan, kuka milloinkin kohdalle sattuu, puolison aikuista tytärtä, tyttäriä, näiden kavereita. Sen lisäksi lukuisat muut naimasuhteet avioliiton aikana ja sen ulkopuolella. Ja sitten vielä kerskutaan.

Joidenkin miesten maailmassa ei ole sanaa pettäminen, moraali. rakkaus, yhteyden tunne, seksi ... kaikki on vain kalun kastamista. Mutta naiset eivät oikeasti ajattele samoin.

Ap:n mies tuskin on mikään "patologinen pettäjä", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Siitä olen ihan samaa mieltä, että miehet tuskin ajattelevat mitään yhteyden tunetta jne. Seksi on heille sitä tarpeiden tyydyttämistä pääsääntöisesti. Monilla ihmisillä tuntuu olevan kovin romantisoitu käsitys seksistä ja parisuhteista henkisine yhteyksineen ja kaikenmaailman sielunkumppaniajatuksineen. Sitten ihmetellään kun syrjähyppyjä ym. tapahtuu, vaikka ne ovat periaatteessa ihmiselle hyvin luontaisia.

Ap. olisi voinut hypätä miehen ja kaverin touhuihin mukaan. Heillä olisi voinut olla oikein hauskaa kolmen kimpassa.

 

[provo vai ei]

Ei millään olisi arvannut, että ManU edustaa naissukupuolta. Nikissäkin on mies kaksi nkerroin. Man = mies ja suomalaisen miehen etunimi Manu. Ei siis missään muodossa norminainen.

 

[oiskohan sittenkään]

Mutta voiko naisen nimi olla Manu? En ole koskaan kuullut...!

 

[Mollukkapullukka]

Manu voi olla vaikka lyhennys/lempinimi Manuelalle. ManU taas ei voi tarkottaa mitään muuta kuin Manchester Unitedia.

 

[Soromnoo-sorkat ja pää]

"Mieheni on epätoivoinen asian takia. Ja syistä joita en tässä viitsi alkaa selvittelemään, tiedän että tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli minulle uskoton.

Minulla menee nyt tavallaan aika hyvin, johtuen ehkä siitä etten oikeastaan tunne mitään, vaan olen kuin robotti."

Uskon sinua. Meillä tapahtui samantyyppistä toistakymmentä vuotta sitten. Tosin minä olin satojen kilometrien päässä, kun mies humalasssa eksyi innokkaan naisenpuolen kanssa väärään petiin. Hän on niin perusrehellinen ja uskollinen tyyppi, jottei pystynyt pitämään asiaa salassa, vaan tunnusti itse. Muuten tuskin olisin ikinä edes saanut tietää.

En minäkään hepuliin mennyt. Viiskymppisiä oltiin silloin. Ei mies siinä kulunut, mutta varjele, miten kiltiksi ja huomaavaiseksi hän tuli! Omatunto soimasi niin, jotta mun kävi sääliksi. Juttelimme asian selväski ja hän sanoi, jotttei ikuna moiseen typeryyteen sorru, koska siinä on niin paljon vaakakupissa. Hän raukka pelkäsi minun tosissaan hänet hylkäävän.

Älä sinäkään ukkoasi lemppaa, vaan pysy edelleenkin ihan rauhallisena. Puhukaa avoimesti ja rauhallisesti, jotta pääsette molemmat sen yli. Äläkä häntä sen jälkeen enää muistuttele tai korvenna, rangaistuksen antaa hänen omatuntonsa.

Jos kulkisit muutaman kuukauden tuolla "markkinoilla" vapaanan tyttönä, huomaisit, jotta tämmöiset kiltit ja uskolliset miehet ovat harvinausuuksia nykymaailmassa. Naiset eivät ole enää kainoja, vaan kun heitä panettaa, lainataan vaikka kaverin miestä. Eivätkä he pidä sitä edes minään. Mies on sikäli helppo höynättävä, jotta jos pikkuveikkaa härnätään, järki sumenee varsinkin humalassa.

Tuota naisystävääsi et liene tulevaissuudessa pidä ystävänäsi ja kutsu kylään?

 

[ulkosuom.]

Mitäpä ideaa on edes mennä naimisiin tai avoliittoon, jos kaikki on hällä väliä ja heippä naidaan ja iloisesti moikataan? Vai rahallisista/verotuksellisista syistäkö Suomessa nykyään naimisiin mennään? Toivottavasti ei ole ainakaan kirkossa vihitty?

Mielestäni, jos näillä asioilla ei ole väliä, paras pysyä sinkkuna, niin voi n-da vaikka naapurin lammasta.

Lukekaapa myös ketju "En ole tarpeeksi kova...".

 

[ManU]

Ei millään olisi arvannut, että ManU edustaa naissukupuolta. Nikissäkin on mies kaksi nkerroin. Man = mies ja suomalaisen miehen etunimi Manu. Ei siis missään muodossa norminainen.

Nimimerkin kirjaimet tulevat lempinimen alkuosasta ja sukunimen alkukirjaimesta. Tämä paljastus tuskin anonymiteettiäni vahingoittaa... Olen ihan tavallinen keskivertonainen, joskin aika armoton realisti. Manchester Unitedia nimimerkkini tosiaan useimmissa yhteyksissä tarkoittaa, en tuota huomannutkaan nickiä keksiessäni.

 

[ManU]

"Mieheni on epätoivoinen asian takia. Ja syistä joita en tässä viitsi alkaa selvittelemään, tiedän että tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli minulle uskoton.

Minulla menee nyt tavallaan aika hyvin, johtuen ehkä siitä etten oikeastaan tunne mitään, vaan olen kuin robotti."

Uskon sinua. Meillä tapahtui samantyyppistä toistakymmentä vuotta sitten. Tosin minä olin satojen kilometrien päässä, kun mies humalasssa eksyi innokkaan naisenpuolen kanssa väärään petiin. Hän on niin perusrehellinen ja uskollinen tyyppi, jottei pystynyt pitämään asiaa salassa, vaan tunnusti itse. Muuten tuskin olisin ikinä edes saanut tietää.

En minäkään hepuliin mennyt. Viiskymppisiä oltiin silloin. Ei mies siinä kulunut, mutta varjele, miten kiltiksi ja huomaavaiseksi hän tuli! Omatunto soimasi niin, jotta mun kävi sääliksi. Juttelimme asian selväski ja hän sanoi, jotttei ikuna moiseen typeryyteen sorru, koska siinä on niin paljon vaakakupissa. Hän raukka pelkäsi minun tosissaan hänet hylkäävän.

Näinhän ne asiat usein menevät. Olen kovasti samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Mies ei siitä syrjähypystään sen kummemmin kulunut, ainoa muutos oli, että hänestä tuli kiltimpi ja huomaavaisempi. Soimaava omatunto yleensä antaa riittävän "rangaistuksen". Ajattelepa, jos olisit miehen silloin hyljännyt. Olisit voinut menettää aika paljon. Kuvittelisin, että ap:n mies on aika lailla samanlaisessa tilanteessa kuin sinunkin miehesi aikoinaan, joten turha yksittäistä pettämistä nyt niin kauheasti kannattaa vatvoa ja siitä mieltään pahoittaa.

Eri asia olisi ollut jos ap:n mies olisi tullut naituaan vaimonsa kaveria sanomaan, että heillä on ollut suhde viimeiset viisi vuotta ja hän rakastaa tätä ja aikoo muuttaa tämän luokse... Sitten kannattaisi nostaa meteli.

Älä sinäkään ukkoasi lemppaa, vaan pysy edelleenkin ihan rauhallisena. Puhukaa avoimesti ja rauhallisesti, jotta pääsette molemmat sen yli. Äläkä häntä sen jälkeen enää muistuttele tai korvenna, rangaistuksen antaa hänen omatuntonsa.

Justiinsa näin. Virheitä sattuu ja niiden kanssa vaan pitää tulla toimeen. Jos jokaiselle puolison tekemälle virheelle antaa mielessään niin suuren merkityksen, että on valmis kaatamaan suhteen sen vuoksi, niin hankalaa tulee olemaan.

Mies on sikäli helppo höynättävä, jotta jos pikkuveikkaa härnätään, järki sumenee varsinkin humalassa.

Ja taas bingo. Tämän vuoksi jonkun kännissä tehdyn yksittäisen syrjähypyn vuoksi ei kannata yöuniaan menettää, eikä tuntea itsessään minkäänlaisia huonommuuden tai häpeän tunteita. Ja kyllä se on huomattavissa ihan molemmilla sukupuolilla, että moraali ja estot katoavat, kun ollaan riittävän humalassa; kaikenmaailman hölmöjä asioita tulee tehtyä. Se nyt vain näyttää kuuluvan alkoholinkäytön haittapuoliin. Eli jos johonkin asiaan tässä ap:nkin jutussa kannattaa puuttua, niin se on alkoholinkäyttö. Parempi olla vähän vähemmällä viinalla, jos ei hallitse itseään humalassa.

 

[ManU]

Mitäpä ideaa on edes mennä naimisiin tai avoliittoon, jos kaikki on hällä väliä ja heippä naidaan ja iloisesti moikataan? Vai rahallisista/verotuksellisista syistäkö Suomessa nykyään naimisiin mennään? Toivottavasti ei ole ainakaan kirkossa vihitty?

Mielestäni, jos näillä asioilla ei ole väliä, paras pysyä sinkkuna, niin voi n-da vaikka naapurin lammasta.

Lukekaapa myös ketju "En ole tarpeeksi kova...".

Tässä on nyt taas käsitetty minut ihan väärin, mutta mitäpä siitä, lukevalle sattuu... Edellinen vastaukseni varmaan selvensi asiaa, mutta jatkan nyt vielä näitä jorinoitani, jos vaikka joku viitsii lukea. Ei tietenkään mikään hälläväliä asenne ole se mitä tarkoitan.

Lähtökohtaisesti nyt vaan on niin, että suurin osa ihmisistä tulee jossain elämänsä vaiheessa petetyksi tai päätyy syystä tai toisesta pettäjäksi. Ihmisillä on useimmiten elämänsä aikana useita pitkiäkin parisuhteita, varsinkin jos nuoruuden seurustelusuhteetkin lasketaan mukaan. Jossain näissä elämänsä parisuhteissa todella moni tulee siis petetyksi, mutta läheskään yhtä moni ei koskaan saa tietää tulleensa petetyksi. Tiedon puute on tietysti hyvä asia petetyn kannalta, hän voi edelleen säilyttää mielessään illuusion puolisosta, joka ei koskaan eikä missään tapauksessa petä.

Toinen lähtökohta on se, että käytännössä jokainen ihminen on tietyissä tilanteissa täysin pystyvä pettämään. Jos muuta väittää niin valehtelee. Joten tämän pettämisen yleisyyden vuoksi ja sen vuoksi, että se periaatteessa kuuluu ihmisluontoon hyvinkin syvästi, ihmettelen usein minkä takia ihmiset haluavat väkisin antaa yksittäisillekin pettämistapahtumille kovin suuren merkityksen. Sen takia erotaan, jopa tapetaan puolisoita. Kuten jo aiemmin sanoin, niin ihmisillä on usein kovin romantisoitu käsitys parisuhteista ja seksistä. Pitemmän päälle seksi on kuitenkin arkista tarpeiden tyydytystä, varsinkin miehille. Ei mikään rakkauden osoitus. Joten näin ollen mikään yksittäinen pettäminen harvoin on myöskään osoitus siitä, että ei rakastaisi puolisoaan. Varsinkin jos pettäminen on tapahtunut kännissä.

Voihan ap:kin tietysti laittaa miehensä kanssa lusikat jakoon ja häipyä, mutta epäilen kyllä, että hän katuisi sitä myöhemmin. Miksi hylätä ilmeisesti ihan hyvä mies yhden virheen takia? Tuskin se mies siitä sen huonommaksi ainakaan muuttuu. Useimmat saisivat parisuhdettaan vaihtaa aika usein, jos aina yksittäisen pettämisen jälkeen eroisivat. Jos siis saisivat aina tietää tulleensa petetyksi...

 

[ManU]

Olen tässä miettinyt pääni puhki tuota provo vai ei-nimimerkin mainostamaa henkistä yhteyttä, joka katoaa kun toinen on pomppinut muissa sängyissä. Mitä se sitten oikein on? Jos ajattelen itseäni ja avokkiani, niin meillä ei sitten taida olla minkäänlaista henkistä yhteyttä. En nimittäin osaa yhtään aavistaa mitä mieheni ajattelee esim. tv:tä katsellessaan tai lehteä lukiessaan, ikkunasta ulos tuijotellessaan. Eikä minulla ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä (tai ketä...) hän mahtaa ajatella kun harrastamme seksiä.

Kun nyt oikein tarkkaan ajattelen, niin tiedän todella vähän siitä, mitä hänen mielessään oikeasti liikkuu suurimman osan ajasta. Ja tuskin hänkään tietää läheskään kaikista minun ajatuksistani, mikä on toisinaan tosi hyvä... Arvatahan tietysti aina voi ja kuvitella mielessään mitä toinen ajattelee ja tuntee, mutta yleensä nämä arvaukset ja kuvitelmat menevät täysin pieleen. Kovin hauskaa meillä kyllä on keskenämme, niin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin, vaikka "henkinen yhteys" kai sitten puuttuukin.

Tulee vielä mieleen eräästä blogista lukemani juttu, jossa nainen mietti itsekseen erään kovin intohimoisen ja hyvin onnistuneen seksihetken jälkeen, että mitä mies mahtaa ajatella kun tuijotteli kattoon niin keskittyneen näköisesti. Nainen oli varma, että mies ajattelee häntä, mutta kysyttyään mieheltä tämän ajatuksista, mies sanoi miettivänsä, että ehtisiköhän hän vaihtaa vielä saman päivän aikana jarrupalat pariskunnan autoon...

 

[Ihan yleistä]

... tuo kesken tekemisen tapahtuva ajatuksenharhailu ja kykenemättömyys keskittyä esim. juuri aktiin. Joskus joku jopa hyppäs kesken pois ja huusi ... perkele mä unohdin hakea matot ulkoota ja nyt siel sataa. Ennen tätä oli vilassut ulos ikkunasta.

 

[niinpä]

ManU"Eikä minulla ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä (tai ketä...) hän mahtaa ajatella kun harrastamme seksiä."

... että sä saat orkut vaikka mekaanisesti jynssäten?

 

[ManU]

ManU"Eikä minulla ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä (tai ketä...) hän mahtaa ajatella kun harrastamme seksiä."

... että sä saat orkut vaikka mekaanisesti jynssäten?

Sinähän huumoriveikko olet...

 

[ManU]

... tuo kesken tekemisen tapahtuva ajatuksenharhailu ja kykenemättömyys keskittyä esim. juuri aktiin. Joskus joku jopa hyppäs kesken pois ja huusi ... perkele mä unohdin hakea matot ulkoota ja nyt siel sataa. Ennen tätä oli vilassut ulos ikkunasta.

Niin, en tiedä onko se sitten ihan nykyajan ilmiö, kai sitä aina on tapahtunut. Jarrupalajuttu vaan tuli mieleeni, kun ajattelin tuota henkistä yhteyttä, joka katoaa kännipanon seurauksena. Minusta kun se vaikuttaa -ihan kaikella kunnioituksella- vähän naiivilta käsitteeltä.

 

[provo vai ei]

Yleiskielen termi, jolla ainakin minä tarkoitan tunneyhteyttä, en ajatusten lukemista. Mutta kyllä henkiseen yhteyteen voi liittää myös toisen ajatusten ja tekojenkin ymmärtämisen.

Pettämisen seurauksena yleensä tapahtuu jotain sellaista, että yhteyden tunne ja ymmärrys katoavat. Voisi varmaan ilmaista asian myös käsitteellä vuorovaikutus. Jos vuorovaikutus puolisoiden välillä on ollut hyvä, positiivinen ja avoin, seuraa pettämisestä tavallisesti vuorovaikutuksen heikkeneminen. Alkaa ilmetä kaikenlaista negatiivisen vuorovaikutuksen liitettävää kuten huomauttelua, puhumattomuutta, sulkeutuneisuutta, vetäytymistä, riitelyä, epäluottamusta, vihaa, katkeruutta, mitä itse kullakin. Joku voi surra ja masentua, menettää itseluottamuksensa.

Henkisen yhteys on positiivista liittymisen tunnetta, ei sen kummempaa.

 

[Hei]

Onko tuo henkisen yhteyden tunnetila se, kun ihminen ajattelee kumppaniaan ja siitä tulee sellainen hyvä ja kutkuttavan tuntuinen olotila.
Tunne on tuossa selän, rintakehän ja käsivarsien alueella.
Samalla sitä tahtoo ajatuksissaan painautua rakkaansa kehoa vasten, ja haluaisi tuntea hänen kosketuksensa lämpön, sekä kehon muodot.

Tuo tunnetila on ainakin miellyttävä.

 

[hille2]

Eikö luottamus toiseen osapuoleen ole kaiken ihmisyhteisötoiminnan peruste? Laitetaanhan esim. poliitikkoja pois viralta, kun tapahtuu yksi asia, jossa yhteiskunnan ja äänestäjien luottamus on häneen mennyt. Yhtä hyvinhän poliitikko voisi puolustella, että mitä se nyt yksi lahjontaskandaali tai mitä nyt on tehnytkin, vaikuttaa tähän yleiseen minun ja kansan väliseen luottamukseen, eikä hyvää poliitikkoa kannata viralta pannan yhden sivulipsauksen takia.

Sama työpaikalla: haitanneeko tuo mitään, vaikka työpaikan johto jättää välillä palkat maksamatta ja työturvallisuuden hoitamatta, kun meillä on kuitenkin firmassa tämä yleinen luottamus työntekijöiden ja johdon välillä?

Pointtini on, että luottamus ja sujuva yhteiselo ei ole mikään annettu, itsestään olemassaoleva asia, vaan se on asia jonka itse kukin osapuoli omalla käyttäytymisellään joutuu ansaitsemaan.

 

[TotuusTämäkin]

Sinulla kun ei ole mitään vastuuta tapahtuneesta. vaihdevuosioireet eivät tee sinusta asian osallista millään muotoa. Eikä miehen ymmärtämiseen ja lohduttamiseen ole tapahtuneen vuoksi mitään aihetta, jos sellainen naisellinen ajatus mieleen tulisi.

Minusta asia ei ole näin yksioikoinen vaikka se varmaan petettyä lohduttaisikin. On erotettava kaksi asiaa. Tapahtuneen hyväksyminen ja tapahtuman ymmärtäminen. Petetyltä ei voi edellyttää että hän (tai kukaan muukaan) hyväksyisi petoksen mutta silti voi ymmärtää syitä jotka siihen johtivat. Se ei tarkoita pettäjän vapauttamista vastuusta mutta jos sanomme vain että mikään ei oikeuta petokseen niin lakaisemme paljon asioita maton alle. Kyllä myös petetyn puolison pitää tarkastella elämää ja suhdetta. Onko jotain jäänyt kuitenkin käsittelemättä tai sanomatta. Onko seksin vähyys vaihdevuosien takia oikeasti käsitelty puolisoiden kesken niin että molemmat ymmärtävät missä mennään ja miksi vai onko mies kuitenkin tuntenut itsensä hylätyksi. Ja onko miehen ja ystävättären välillä ollut jo aikaisemmin jotain. Mikä on ystävätären avioliiton tila?
Näiden miettiminen ei vapauta miestä vastuusta eikä tee tehtyä tekemättömäksi mutta ehkä auttaa kuitenkin eteenpäin. Monet ihmiset ovat tehneet elämässään virheitä jotka voivat olla monelta kannalta anteeksiantamattomia. Mutta silti niitä pitää käsitellä ja ymmärtää.

 

[Minusta pitää naida]

Ja jos mies ja nainen niin tahtoo, niin kellään ei ole siihen nokan koputtamista. Näin on näreet!!!

 

[Epäilen]

Ja jos mies ja nainen niin tahtoo, niin kellään ei ole siihen nokan koputtamista. Näin on näreet!!!

Olisitko samaa mieltä jos kyseessä olisi oma äijäsi/muijasi?.....

 

[seurannut]

Ap, mitä sinulle nyt kuuluu?

 

[Alkup.]

Ap, mitä sinulle nyt kuuluu?

Kiitos vaan, minulle kuuluu kai ihan hyvää, luulisin.. En oikein osaa sanoa, kun olen vieläkin niin ihmeellisen rauhallinen, enkä edes hirveän masentunut.

Kumma juttu, koska olisin kuvitellut että olo olisi painajaismainen tämmöisen tällin jälkeen. Ehkä ne suuret tunteet paukahtaa sitten jossain vaiheessa ulos; en tiedä. Olenkohan mennyt jotenkin sekaisin järkytyksestä. Kun olihan se aika ylläri, johon en ollut millään lailla valmistautunut.