Mieheni luonne "ärsyttää" suunnattomasti, mitä voin tehdä?

["vieras"]

Voiko omaa suhtautumista/tunteita miestä kohtaan jotenkin muuttaa? Tunnen että minussa on jotain vikaa kun ei "hyvä mies kelpaa". Mies on luonteeltaan tavallaan vässykkä, osittain sellainen joka ei ikinä oikein innostu mistään: ei harrasta mitään, ei oma-aloitteisesti halua lähteä mihinkään, ei ehdota mitään, ei esim. osaa ostaa minulle lahjaa jos en joka kerta erikseen kerro mitä pitää ostaa. Sama koskee kaikkia tekemisiämme.

Miehen vanhemmat ovat aikamoisia päällepäsmäreitä, joten ymmärrän toisaalta miksi miehestä on tullut tuollainen...ei uskalla sanoa mielipidettään ikinä, koska se tyrmättäisiin heti kuitenkin.

No, joka tapauksessa tilanne on se, että tiedän ettei miehen luonnetta voi muuttaa, mutta minun pitäisi oppia pitämään miehestä. Paljon liittoja varmaan on jotka perustuu siihen, että vaan päätetään olla yhdessä vaikkei romanttisia tunteita juuri ole. En oikein pysty ihailemaankaan tuollaista vässykkää

 

["vieras"]

Olettko olleet kauan naimisissa? Mikä alussa piti kiinnostusta yllä vai miksi tilanne on nyt yllätys?

 

[Ambrosia85]

Mikä on se piirre mihin oot kiinnittäny huomiota jos kyse on sun miehestä?
Vai onko vaan ns vaihdon paikka?

Totta on ettei toista voi muuttaa, mutta jos mies itse haluaa muuttua niin toivoa voi olla. Mutta toki pitää itsekin muuttua.. muuttaa ajattelutapojaan ja hyväksyä.

 

["vieras"]

Se että haluaa vain vässyköidä kotona on mielestäni ihan ok, mutta se että ei osaa ostaa lahjaa on täysin anteeksiantamatonta. Olen itse mies ja elänyt suhteessa jossa sain lahjaksi aina boxerit, sukat ja sen "tuoksun" josta olin kerran sanonut pitäväni. Sillä ei ollut merkitystä mitä harrastin, mitä ihailin, mistä puhuin.. On todella inhottavaa tajuta että toinen ei ihan oikeasti edes yritä tutustua..

 

["vieras"]

Mikä on se piirre mihin oot kiinnittäny huomiota jos kyse on sun miehestä?
Vai onko vaan ns vaihdon paikka?

Totta on ettei toista voi muuttaa, mutta jos mies itse haluaa muuttua niin toivoa voi olla. Mutta toki pitää itsekin muuttua.. muuttaa ajattelutapojaan ja hyväksyä.

Ujosta villiksi muutos vois tunta melkoiselta teeskentelyltä muuttujasta. Ja jos syy on se että toinen ei kunnioita yhtään niin mistä motivaatio?

 

[a.p.]

No tuo juuri on yksi suhteemme iso ongelma. Suhteen alussa mies esim. osti minulle joskus ruusuja, tai jonkun lahjan, josta näki heti että äitinsä tai siskonsa on olleet asialla. Ei kauhean romanttista

Miehelle tuntuu olevan tärkeintä se, että asiat menee tiettyä rataa niin ettei kelleen vaan tule sanomista. Olen yrittänyt ja yrittänyt, ja odottanut mutta mikään ei muutu...Miehen lähisuku on ihan samanlaista, nähdään vaan se oma napa ja muu ei kiinnosta. Tärkeintä on miltä ulospäin näyttää ja mitä muut ajattelee.

[QUOTE="vieras";22921399]Se että haluaa vain vässyköidä kotona on mielestäni ihan ok, mutta se että ei osaa ostaa lahjaa on täysin anteeksiantamatonta. Olen itse mies ja elänyt suhteessa jossa sain lahjaksi aina boxerit, sukat ja sen "tuoksun" josta olin kerran sanonut pitäväni. Sillä ei ollut merkitystä mitä harrastin, mitä ihailin, mistä puhuin.. On todella inhottavaa tajuta että toinen ei ihan oikeasti edes yritä tutustua..[/QUOTE]

 

[Ambrosia85]

jos ei motivaatiota molempien puolelta löydy niin tokkopa suhde siitä itsestään elpyy

Itse edellisessä suhteessa 2 ja puoli vuotta yritin yksikseni saada suhdetta henkiin ja miehelle "järkeä" päähän kunnes totesin etten enää jaksa. Kappas vain, siinä vaiheessa kun miehelle saunassa sormuksen annoin käteen niin miehen silmät avautui. Mutta liian myöhään. Ja ei, en ole katunut että erottiin. Pikemminkin olen katunut sitä että katsoin vässyköintiä ja välinpitämättömyyttä ym sen 2 vuotta.
Meillä tosiaan tilanne oli se, ettei miestä kiinnostanut kun auton romut ja raha pelit. Suhteeseen ei panostettu ja hellyyttä sai vaan hakemalla sitä väkisin (eli kun toinen nukkuu niin kaivautuu vaivihkaa kainaloon). Kukkia en saanut kertaakaan, enkä muitakaan huomion-osoituksia. Jos joskus jotain tehtiin se tehtiin miehen ehdoilla, jos itse olisin halunnu lähteä vaikka elokuviin niin ei jaksanut, ei kiinnostanut.

Toivottavasti saatte kuitenkin asianne kuntoon. Kyllähän siinä urpossa jotain täytyy olla jos oot sitä jo pidempään katsellut

 

[a.p.]

Motiivit oli aika lapselliset mennä yhteen: olin 20 ja pidin itseäni niin vanhana että vakisuhde pitää olla. Ja miehestä näki että elämäkulku on jo etukäteen päätetty: talo vaimo 2 lasta. Ja siinä pisteessä nyt ollaankin. Mutta kun ei se yksinään riitä, nehän on pelkät puitteet, pitäisi olla jotain sisältöäkin Tuntuu niin tuskalliselta herätä siihen että elämä tuntuu valuvan hukkaan väärien ihmisten keskellä: koko ajan pitää miettiä sanomisiaan tai tekemisiään, ettei mies ala mököttää, anoppi ilkeillä tai muuta.

Mikä on se piirre mihin oot kiinnittäny huomiota jos kyse on sun miehestä?
Vai onko vaan ns vaihdon paikka?

Totta on ettei toista voi muuttaa, mutta jos mies itse haluaa muuttua niin toivoa voi olla. Mutta toki pitää itsekin muuttua.. muuttaa ajattelutapojaan ja hyväksyä.

 

[a.p.]

Vässyköinnillä tarkoitin ehkä sitä yleistä innottomuutta millä asioihin suhtautuu, minusta on ihan ok olla välillä kotona. Voin hyvin kuvitella millainen mies on 70-vuotiaana, muistuttaa jo nyt sen ikäistä olemukseltaan.

 

[v]

Vaihda miestä. Toista ei voi muuttaa on kulunut fraasi, mutta totta.

 

["vieras"]

Miten olisi oman vapaa-ajan lisääminen? Tuollainen tossu ei varmaan pane pahitteeksi jos olet useammin tyttöjen kanssa ulkona tai vaikka jalkapallojoukkueen kanssa samassa hotellihuoneessa..

 

[Ambrosia85]

Kovasti jaksamisia sinne.
Itse en onneksi exän kanssa alttarille asti päässyt. Lapsista oli puhetta ja oltiin ehkäsyttä, mutta luojan lykky ei lasta siunautunut (tosin jos mies haluaa lasta niin luulis tietävän ettei haikara niitä tuo).
Meillä kanssa oli tosiaan kulissit kunnossa, oli autot ja asunnot, vimpan päälle laitetta mutta asunnosta puuttu se oikea tunnelma, meidän parisuhteesta puuttui se.

Aikani kun yritin niin mitta tuli täyteen. Ei vaan enää jaksanut. Ei se päätös helppo ollut. Olisi ollut helppoa jäädä pskaan parisuhteseen. Ties mitä mies tekee, missä menee jne. Ties että kotityöt odottaa ja samoin kaupassa käynnit. Hyppäsi tuntemattomaan, otti vastuun itsestään ja kodistaan ilman että siinä oli täysi-ikäinen aikuinen paapottavana.

Nyt itse olen tasapuolisessa parisuhteessa. On mies joka arvostaa, luottaa, kunnioittaa, haluaa ja rakastaa ja jopa yllättää!
Ymmärtääkseni exäkin on uuden naisen elämäänsä löytänyt, ja toivon todella että tällä heillä homma kestää ja toimii.

Kyllä vaan on mulla hyvässä muistissa ne lukuisat itkut exän takia kun ei vaan hän ymmärtänyt, eikä välittänyt. Väliinpitämättömyys on suhteessa todella isopahamörkö

 

[ulkonainen]

Voin suoraan sanoa etta tuollaista miesta en kestaisi paivaakaan. Minusta juuri tuollainen innottomuus ja haluttomuus irtautua niista omista piireista, on kuollettavan tylsaa elamaa. Arsyttaisi suunnattomasti. Minka takia sita taalla sitten elellaan; mennaan toihin, tullaan kotiin, ollaan niiden omien seinien sisalla. Aika koyhaa elamaa sisalloltaan.

 

[tuijas]

Kuvailit mun inhokkimiestyypin. Miehessä pitää olla selkärankaa! Jessus kun olen tommosten äijien kanssa jotain yrittänyt niin lopulta tekee mieli napata korvista kiinni ja ravistella, raivostuttavia tapauksia. Ja usein tuohon "syndroomaan" liittyy vielä takertuvuus ja liiallinen kiintymys naisystävää kohtaan. Otan todellakin osaa!

 

[-.-]

Mä olen kerran jättänyt miehen juurikin siitä syystä että meillä ei ollut mitään yhteistä tekemistä. Ei kertakaikkiaan mitään. Mikään mitä minä ehdotin ei käynyt, eikä mies ehdottanut mitään. Sanoinkin hälle että ehdota ihan mitä tahansa niin mä varmasti suostun, mutta kun ei, niin ei. Yhden ainoan kerran sain miehen "pakotettua" kanssani kävelylle...tästä suivaantuneena hän käveli n. 15 m. mun edellä takki auki 10 asteen pakkasessa.