Ap, jos yhtään lohduttaa, tiedän ihan 99,9% miltä sinusta tuntuu, sillä olen ollut 9 v. suhteessa jossa tuo juttu meni ihan tismalleen kuten olet kuvaillut.
Puhuin ja puhuin, koitin vaikka mitä, mutta mies sanoi suoraan että hyväksy hänet tällaisena tai ole hyväksymättä. Laskin että 9 vuoden aikana rakastelimme noin 80 kertaa, vaikka olimme parikymppisiä. Ja ilta illan jälkeen itkin itseni uneen kun minut oli taas torjuttu. Olisin itse ollut aistillinen ja intohimoinen nainen, jollaisesta moni mies olisi ollut onnessaan.
No, se meni sitten niin että lopulta kyllästyin, jätin miehen ja etsin itseäni nuoremman rakastajan, jonka kanssa minulla oli elämäni parasta seksiä, jota muistelen vieläkin lämmöllä.
Ja eron jälkeen selvisi että mies oli ainakin yhden naisen kanssa pettänyt minua 3 kk ajan, En tiedä vaikka olisi ollut useampiakin.
Seksi on iso asia parisuhteessa, ja olen vähän sitä mieltä että jos ei se toimi tai toinen ei ota huomioon toista seksissä, ei suhde voi millään olla ikuinen. Sillä tuo seksielämässä ilmenevä toisen osapuolen itsekkyys tulee enemmin tai myöhemmin näkymään muissakin asioissa. Meillä se näkyi mm. niin että mies eli omaa elämäänsä aika pitkälti vaikka oltiin naimisissa- kolmivuorotyön lisäksi harrasti joka päivä 2-3 h ja tapasi kavereitaan, viikonloput vietti suurimmaksi osaksi harrastuksensa parissa ympäri suomea erilaisia leirejä kierrellen tms. Tapasimme häthätää ehkä tunnin päivässä, joskus ei sitäkään. Lopulta kyllästyin.
Jos teillä siis on rakkautta eikä tuota itsekkyttä miehelläsi esiinny muussa kuin seksissä, teillä voi vielä olla mahdollisuuksia kestävään suhteeseen. Mutta jos tuota piittaamattomuutta tunteittesi ja tarpeittesi suhteen siintyy elämän muillakin osa-alueilla, suosittelen lämpimästi sinulle kytkimen nostoa. Itse en kadu sitä pätkääkään, vaikka muuten olikin ihan "hyvä" mies.
Tsemppiä!!:hug:
