Mieheni suhtautuminen on vähintäänkin mitäänsanomatonta.

[hohoijaa kun kyllästyttää]

Raskauden ja synnytyksen jälkeen aloin saamaan oireita,jotka itse koin stressiksi uudesta tilanteesta. Tilanne paheni ja hakeuduin (palstan neuvomana) lääkäriin ja sain opamoxit ahdistukseen ja lähetteen psykoterapeutille. Miehelleni en sanonut mitään,koska en kehdannut. Hävetti olla "hullu" .... Olin varma että hän haukkuisi jos tietäisi. Päätin siis kertoa kun olen hieman paremmassa kunnossa.

No sitten kävin ensimäistä kertaa kivan tädin luona ja täti kehoitti kertomaan miehelle. Keräsin eilen illalla koko rohkeuteni ja kerroin miehelle facebookissa.(taustoista sen verran että on nyt töissä toisella paikkakunnalla kuukauden)

Kerroin että on kuulemma keskivaikea masennus ja ahdistusta. Mies kysyi miksi..... koitin selittää niin vastasi vaan jaa. Minä siihen pika pikaa että "tämä on ihan oma ongelmani,ja ei maailma tähän kaadu ja siksihän käyn että paranisin" tuumi juu.

Tänään ei ole soittanut eikä muutenkaan olla juteltu. Minä arvasin että olisi vain pitänyt olla hiljaa....

 

[tautinen]

mä vähän epäilen että mun mieskin reagois juuri noin jos kertoisin että mulla on ahdistuneisuushäiriö johon liittyy luulotautisuutta.....

 

["eee"]

Kysymys kuuluu, miksi ihmeessä ylipäätään olet tuollaisen miehen kanssa, ja olet vielä mennyt tekemään sille lapsenkin?

 

[her]

Outo suhde teillä..

Meillä kyllä jaetaan tuollaiset asiat ihan heti alkuunsa. Yleensäkin asiat on meille yhteisiä, eikä vain toisen omia.

 

["mie"]

Hyvä juttu että kerroit. Miehesi luultavasti sulattelee asiaa, jos se tuli kovin yllätyksenä. Kai kuitenkin pistit viestiä ihan privana, etkä miehen seinälle kaikkien luettavaksi? Odottele ihan rauhassa ja soita sille sitten vaikka huomenna jos ei mitään kuulu.

 

["a.p"]

Mies on tulossa huomenna päiväksi kotia.... Ja joo teille jotka sanoi että outo suhde,ni varmasti on teille juu,mutta jos nyt ongelma oli kuitenkin se että minä jännitin kertoa,koska en tiennyt miten suhtautuu. Ei sitten suhtautunut mitenkään.

Kaippa se sitten sulattelee.... toivon mukaan.

 

["a.p"]

[QUOTE="eee";24184981]Kysymys kuuluu, miksi ihmeessä ylipäätään olet tuollaisen miehen kanssa, ja olet vielä mennyt tekemään sille lapsenkin?[/QUOTE]

En yllättynyt yhtään että joku vetäs tämän kortin esille. Tein lapsen mieheni kanssa koska rakastamme toisiamme ja olemme olleet kovin kauan yhdessä. Se että minä sairastuin ei liity meidän parisuhteeseen kun kovin kaukaisesti. Jollekkin juopporetkunarsistillekko se ois se lapsi pitänyt tehdä?

Ainut huono puoli tuossa ukossa on että se ei puhu.

 

[tuota]

Kuullostaa ihan mun miehelle. Hän vastaa kaikkeen mitä hänelle sanon jaa tai juu tai niin. Tai jotain muuta yhtä typerää ja ärsyttävää. Ei osaa keskustella asioista vaan minä keskustelen ja hän vain myötäilee.

 

[himpsis]

Olis varmaankin kannattanut jutella ihan kasvotusten niin olisit nähnyt sen reaktionkin ihan kokonaisuudessaan. Ikävää, ettei muuta vastannut, mutta voihan olla, että ei vaan osannut sillä hetkellä muuta kirjoittaa ja sitten luettuna se vaikuttaa vieläkin valjummalta..

Toki jos mies on luonteeltaan sellainen, että haukkuu sinua tuollaisista asioista, niin anna kenkää koko tyypille. Ei kuulosta yhtään kunnioittavalta kumppanilta ja sellaisen kanssa elämä olisi huomattavasti mukavampaa

 

["a.p"]

Kuullostaa ihan mun miehelle. Hän vastaa kaikkeen mitä hänelle sanon jaa tai juu tai niin. Tai jotain muuta yhtä typerää ja ärsyttävää. Ei osaa keskustella asioista vaan minä keskustelen ja hän vain myötäilee.

No niinpä! Ja se on sama sanooko et voitin lotossa 6 miljoonaa tai kertoo et lähtee jumppaan ni samaa juu tulee joka tapauksessa. Sillon suhteen alussa ei ollu ihan nuin hiljasta poikaa vaan tuli juteltua kaikesta.... liekkö sitten loppunut kerrottavat kesken

 

["a.p"]

Olis varmaankin kannattanut jutella ihan kasvotusten niin olisit nähnyt sen reaktionkin ihan kokonaisuudessaan. Ikävää, ettei muuta vastannut, mutta voihan olla, että ei vaan osannut sillä hetkellä muuta kirjoittaa ja sitten luettuna se vaikuttaa vieläkin valjummalta..

Toki jos mies on luonteeltaan sellainen, että haukkuu sinua tuollaisista asioista, niin anna kenkää koko tyypille. Ei kuulosta yhtään kunnioittavalta kumppanilta ja sellaisen kanssa elämä olisi huomattavasti mukavampaa

Taustoja: Mies on kerran tuhannen seilissä mulle tuuminu ettei pitäs hankkia lapsia jos ei pää kestä ja toisen kerran tuumi et olen hullu. Tästä syystä en tosiaan olisi halunnut kertoa,koska en halua antaa sitä iloa että joo tosiaan minulla levis pää. Mies pyyti anteeksi sanomisiaan ja oli vihainen ne sanoessaan,mutta jäi kaivelemaan pahasti. En minä sitä sanokkaan että tässä mikään huippuparisuhde olisi,mieheni ei tosiaan kunnioita minua,mutta minä en ole 7 vuoden jälkeen valmis luovuttamaan. Minä haluan tehä ihan kaiken sen eteen että perhe pysyy kasassa.

 

[Jabbadaa]

Miks et kertonu asiaa vaikka puhelimessa?.. Mistä voit tietää millä äänen sävyllä toi "jaa" tuli?

 

[:)]

Mun mies vaistoaa heti mun tunnetilat, jopa enneku itekään tajuan Yksikin päivä se sano mulle, että sä oot ollu siitä ja siitä päivästä/hetkestä vaisumpi ku normisti.. No se oli totta, mulla oli menkat alkamassa.

 

[tuota]

[QUOTE="a.p";24185122]No niinpä! Ja se on sama sanooko et voitin lotossa 6 miljoonaa tai kertoo et lähtee jumppaan ni samaa juu tulee joka tapauksessa. Sillon suhteen alussa ei ollu ihan nuin hiljasta poikaa vaan tuli juteltua kaikesta.... liekkö sitten loppunut kerrottavat kesken [/QUOTE]

Näin juuri. Meilläkin on yhteisiä lapsia kaksi ja kummastakin kun kerroin että odotan vastaus oli joo. Eikä se tarkota etteikö hän rakastaisi minua. Mä myös toisen lapsen syntymän jälkeen masennuin ja kun kerroin siitä miehelleni vastaus oli aijaa. Olen joskus yrittänyt saada miestäni puhumaan koska välillä tuo ärsyttää ihan suunnattoman paljon kun toinen ei sano oikein mitään mihinkään, mutta kai tähänkin on vaan tottunut.

 

["xxx"]

[QUOTE="a.p";24185159]Taustoja: Mies on kerran tuhannen seilissä mulle tuuminu ettei pitäs hankkia lapsia jos ei pää kestä ja toisen kerran tuumi et olen hullu. Tästä syystä en tosiaan olisi halunnut kertoa,koska en halua antaa sitä iloa että joo tosiaan minulla levis pää. Mies pyyti anteeksi sanomisiaan ja oli vihainen ne sanoessaan,mutta jäi kaivelemaan pahasti. En minä sitä sanokkaan että tässä mikään huippuparisuhde olisi,mieheni ei tosiaan kunnioita minua,mutta minä en ole 7 vuoden jälkeen valmis luovuttamaan. Minä haluan tehä ihan kaiken sen eteen että perhe pysyy kasassa.[/QUOTE]

Tuossa aiemmin sanoit että ainut huono puoli miehessä on ettei se puhu. Millä tavalla se kunnioituksen puute sitten ilmenee? Jotkut, varsinkin miehet, vain ovat sellaisia etteivät pysty tuollaisista asioista puhumaan. Se ei välttämättä tarkoita sitä etteikö sinua kuitenkin rakastaisi ja kunnioittaisikin.

 

["a.p"]

Näin juuri. Meilläkin on yhteisiä lapsia kaksi ja kummastakin kun kerroin että odotan vastaus oli joo. Eikä se tarkota etteikö hän rakastaisi minua. Mä myös toisen lapsen syntymän jälkeen masennuin ja kun kerroin siitä miehelleni vastaus oli aijaa. Olen joskus yrittänyt saada miestäni puhumaan koska välillä tuo ärsyttää ihan suunnattoman paljon kun toinen ei sano oikein mitään mihinkään, mutta kai tähänkin on vaan tottunut.

Tottunut nimenomaan Kun meilläkin menee muuten ihan hyvin,aivan kaikki muu,mutta joskus tuo puhumattomuus on kauheen raskasta. Ja minusta on jotenkin kauhean koomista että osasi joskus olla kovinkin henkevä,mutta jotenkin se unohtui sitten.....

 

["a.p"]

[QUOTE="xxx";24185320]Tuossa aiemmin sanoit että ainut huono puoli miehessä on ettei se puhu. Millä tavalla se kunnioituksen puute sitten ilmenee? Jotkut, varsinkin miehet, vain ovat sellaisia etteivät pysty tuollaisista asioista puhumaan. Se ei välttämättä tarkoita sitä etteikö sinua kuitenkin rakastaisi ja kunnioittaisikin.[/QUOTE]

Tietyissä asioissa mies vähättelee minua kovastikkin. Raha on yksi sellainen asia. hän haluaisi ihan tosi tarkan selvityksen mihin rahaa käytän ja haluaisi itse pitää huolta koko taloudesta. Joskus humalassa sitten tulee tätä hullua ja kun en mitään saa aikaiseksi ja kerran tuumi ettei minusta ole mihinkään. Varsinki just jos on ottanut,niin sanainen arkku laukoo tollasia ilkeyksiä.... Joka kerta on anteeksi niitä pyytänyt,mutta se syö ihmistä kuulla ettei ole mihinkään.

 

["joo"]

Ehkä mies sulkee vaan ikäviä ja vaikeita asioita ulos "jaa" kommentilla.

Ei tuo munkaan mies vaan osaa ja tajua nähädä metsää puilta. Vähän väliä käyn siellä todella alhaalla.

 

["a.p"]

Miks et kertonu asiaa vaikka puhelimessa?.. Mistä voit tietää millä äänen sävyllä toi "jaa" tuli?

Mainitsin varmasti jo aikaisemmin,että minä en uskaltanut kertoa puhelimessa.

 

["a.p"]

koitin soittaa miehelle ja ei vastaa. laitoin sitten viestin...... ei vastaa siihenkään. Taidan mennä nukkumaan ja katsoa millainen huomispäivä on.

 

["minä"]

Kuulostaapa inhottavalle. Jotenkin tuntuu oudolta ettei pysty kertomaan omalle miehelleen jos on masentunut. Tai miksei mies ole muka mitään huomannut? Kyllä puhuminen on tärkeä asia parisuhteessa. Ehkäpä miehesi pelkää sitä että olet sairastunut, eikä siksi osaa kohdata sinua? Mitä tulee miehesi puheisiin humalassa, aivan kamalaa kuinka kukaan hyväksyy tuollaista? Jotenkin jäi kirjoituksestasi sellainen fiilis, ettei tuollainen suhde ole onnellinen saatika sellainen jossa kannattaa roikkua.

 

["a.p"]

[QUOTE="minä";24186048]Kuulostaapa inhottavalle. Jotenkin tuntuu oudolta ettei pysty kertomaan omalle miehelleen jos on masentunut. Tai miksei mies ole muka mitään huomannut? Kyllä puhuminen on tärkeä asia parisuhteessa. Ehkäpä miehesi pelkää sitä että olet sairastunut, eikä siksi osaa kohdata sinua? Mitä tulee miehesi puheisiin humalassa, aivan kamalaa kuinka kukaan hyväksyy tuollaista? Jotenkin jäi kirjoituksestasi sellainen fiilis, ettei tuollainen suhde ole onnellinen saatika sellainen jossa kannattaa roikkua.[/QUOTE]

Se pelko oli ihan omassa päässäni... Mutta ei tuo mies nyt kyllä osaa kohdata minua. Soitin tänään et monelta tulee,ni melkosen vaisu keskustelu oli joo. Eikä tää meidän suhde missään nimessä helppo olekkaan,mutta eipä se syy yksin miehessä ole. Olen minäkin osannu olla ilkeä puolustautuessani. Puhumisen paikka on edessä,mutta sekin pelottaa minua. Ei ole helppoa pelätä joka ikistä asiaa,mutta kyllä minä vielä tästä tokenen. Ja miksi hyväksyn ne puheet? Jaa-a... en minä kai itsekkään kunnioita itseäni kamalan paljoa....

 

[har mi]

Miesten puhumattomuus on myytti johon usein törmää. Mielestäni ongelma ei ole se etteivätkö miehet osaisi ja haluaisi puhua vaan pikemminkin että naiset eivät anna miehelle tilaa puhua. Naiset vaativat helposti että puhuminen tapahtuu naisten ehdoilla ja tavoilla ja se ei suju miehiltä.

Jos haluatte kuulla mitä miehillä on sydämellään niin antakaa tilaa ja lopettakaa holhoaminen. Mies ei ole nainen joten miehen kanssa ei voi puhua samalla lailla kuin toisen naisen kanssa.

 

[Keittiönoita]

Miesten puhumattomuus on myytti johon usein törmää. Mielestäni ongelma ei ole se etteivätkö miehet osaisi ja haluaisi puhua vaan pikemminkin että naiset eivät anna miehelle tilaa puhua. Naiset vaativat helposti että puhuminen tapahtuu naisten ehdoilla ja tavoilla ja se ei suju miehiltä.

Jos haluatte kuulla mitä miehillä on sydämellään niin antakaa tilaa ja lopettakaa holhoaminen. Mies ei ole nainen joten miehen kanssa ei voi puhua samalla lailla kuin toisen naisen kanssa.

Saman huomannut. Miehen pitäisi olla puheissaan rehellinen, muttei kuitenkaan sanoa mitään sellaista, mitä nainen ei halua kuulla. Mahdoton yhtälö.