Mieheni syytä!

[tyynetäti]

Olemme olleet naimisissa yli 20v. Varmaankin kymmenkuntavuotta sitten mieheni on sanonut rakastavansa minua????
Kauniiksi ei kai koskaan, enkä ole muitakaan kehuja kuullut.
Kyllä minä kehut olen kuullut toisilta miehiltä, joiltakin luultavasti ihan vilpittömästi.

On miehelläni hyvät puolensa, niitä todellakin on.
Onhan hän mm. niin hyvä ettei ole koskaan tarvinnut anteeksi pyydellä!!!!

Mikäs siinä, enää ei harmita enkä välitä.

Kohdalleni osui ihminen johon olen rakastumaisillani.

 

[Ihmisessä ei vikaa]

Ihmisissä ei ole vikaa, mutta vuorovaikutuksessa tai sen puuteeessa on. Moni mies on samalla tavoin menettänyt naisensa. Anna palaa, jos vähänkin siltä näyttää. Eivät nämä harmaat miehet ala puhumaan.He tukehtuisivat sanoihinsa. Se on se lapsuudenkodin malli. Peili on siellä.

 

[miehes]

Kaikki on miehen syytä jos naiselta kysyy

 

[Ammattikalastaja]

Kaikki on miehen syytä jos naiselta kysyy

Justhiinsa niin. Jos itse miehensä valitsee, niin siitä pitää kantaa myös vastuu. Sopiihan toki erotakin, mutta turha siitä miestä on syyttää. Se on kahden kauppa.

 

[tyynetäti]

olen itse mieheni valinnut. Mutta en sellaista joka hän nyt on. Ok..voitte syyttää minua että olen edesauttanut hänestä juuri tuollaisen mikä hän on.

Itse en ole mikään mallivaimo, minkään suhteen, ja uskallan tunnustaa sen itsellenikin.
Olen jopa joutunut pyytämään anteeksikin..

Mutta kuten taisi tullakin selväksi.....nautin elämästäni tämän uuden ihmissuhteen myötä!

 

[kysyppä...]

Mitä miehesi on mieltä tästä asiasta?

 

[tyynetäti]

Saa olla ihan omaa mieltään.

 

[Ammattikalastaja]

Saa olla ihan omaa mieltään.

Kuulostaa ihan siltä kuin torjuisit syyllisyyttä. Jos haluat lähteä uuden miehen matkaan, niin pakkaa kimpsusi ja jätä entinen rehellisesti taakse. Tosin viiden vuoden päästä uusikin mies saattaa olla tylsä ja elähtänyt. Sellaista se tuppaa parisuhteissa olemaan. Niiden onni on lyhytaikaista, jos sen perustaa parisuhteen varaan. Ensisijaisesti pitäisi pystyä muokkaamaan omasta elämästä mielekäs. Parisuhde saisi olla siinä vain pieni lisä, ei onneen ratkaisevasti vaikuttava tekijä.

 

[katajavasta]

Olen ymmärtänyt asian näin.
Mies hakkaa ja haukkuu, on pelottava, mutta pointti on, hän sanoo rakastavansa..nainen jää miehen rinnalle..Romantiikkaa olla pitää vaikka silmä mustana.
Tasaisen arkipäiväinen tavallinen mies ei koskaan sano rakastavansa, niin nainen lähtee.

Onko naiselle romantiikka tärkeää, on tietysti, mutta moniko nainen itse sanoo miestään rakkaaksi, vai pitääkö miehen sanoa ensin,sitten nainen voisi todeta samaa.

Monikin romantiikan nälkäinen nainen haksahtaa niihin kaunosieluisiin kaunopuhujiin. Tili ja sydän tyhjänä myöhemmin.

 

[tyynetäti]

Minkäs teet?
Sydän on ollut tyhjänä jo vuosikausia, tilillä vielä muutama ropo, juuri sen verran etten ole riippuvainen kenestäkään.

Tuolla joku varoitteli että viiden vuoden päästä uusi ihmiseni saattaa olla elähtänyt ja tylsä..no se on kyllä enemmän kuin todennäköistä.
Hänellä on ikää niin, että voi olla jo haudassa.
Kukapa tulevaisuuttaan tietää.

Aion nauttia näistä hetkistä mitä on jäljellä, ja niin, vielä tuosta että torjuisin syyllisyyttä.
En ole syyllistynyt mihinkään väärään.

Olen itselleni rehellinen.

 

[--.-.--]

Aion nauttia näistä hetkistä mitä on jäljellä, ja niin, vielä tuosta että torjuisin syyllisyyttä.
En ole syyllistynyt mihinkään väärään.

Olen itselleni rehellinen.

Jep, mutta se ei ole miehen syy eikä ansio.

 

[tyynetäti]

Ehkä syy on sittenkin liian voimakas ilmaisu, mutta ansio sopii paremmin kuin hyvin.

 

[olen iloinen puolestasi!]

Minkäs teet?
Sydän on ollut tyhjänä jo vuosikausia, tilillä vielä muutama ropo, juuri sen verran etten ole riippuvainen kenestäkään.

Tuolla joku varoitteli että viiden vuoden päästä uusi ihmiseni saattaa olla elähtänyt ja tylsä..no se on kyllä enemmän kuin todennäköistä.
Hänellä on ikää niin, että voi olla jo haudassa.
Kukapa tulevaisuuttaan tietää.

Aion nauttia näistä hetkistä mitä on jäljellä, ja niin, vielä tuosta että torjuisin syyllisyyttä.
En ole syyllistynyt mihinkään väärään.

Olen itselleni rehellinen.

Arvostan tuollaisia naisia jotka USKALTAA lähteä suhteesta pois sanoa rehellisesti " suhde on loppueletty! ei rakkautta ei huomiota. siis mä lähden tuon uuden miehen mukaan vaikka se rupsahtaisi alle kahden vuoden sisällä kun joku kirjoitti viiden vuoden päästä häh? ;-D
Elämästä pitää nauttia eikä jäädä roikkumaan toiseen jos ei enää välitä toisesta tarpeeksi.
Ja muista vaikka tästä suhteesta ei tulisikaan mitään pidemmän päälle, uskalsit ainakin alkaa lentää omilla siivillä uskaltaa alkaa elää arvostaa omaa elämää ja toteuttaa toiveitasi, eli mitä haluat elämästä vielä jne. ja kehität kauniita muistoja
Tunnen aika monta naista jotka jäävät vaan roikkumaan johonkin tyyppiin vain sen takia koska " joku pitää olla ' BUOH!!! vaikka suhde on mennyt ihan p******** HUH! en ymmärrä tuollaisia naisia...
Valittavat joka päivä puhelimessa saan kuulla kuinka mies ällöttää, pilavat oman elämän yhden tyypin takia jolle ei tunne enää mitään,ja vice versa??

Uskon ettei tuo uusi mies noin vain elämääsi saapunut, saat vielä enemmän voimaa lähteä tuosta vanhasta suhteesta pois jossa ei ole enää molemminpuolista rakkautta. ' sydän on ollut tyhjä jo vuosikausia..." noh, ole iloinen että kohtasit uuden ihastuksen!
Nyt sydän täynnä iloa ja rakkautta niin että, sinun silmut ja koko olemus alkanee taas pitkästä aikaa loistaa ja kukkia ihan silmissä eikö? go girl! go for it! )

Nostan sulle hattua! toivotan sinulle kaikkea onnea tuon uuden hurmurin kanssa! pitäkää hauskaa yhdessä!! ))
Paljon onnea teille toivon!

 

[katajavasta]

1980-luvulla äidilläni oli ihastus, tai oikeastaan suhde toiseen mieheen. Me lapset olimme jo aikuisia ja kotoa muuttaneita.
Yhtäkkiä hänen miehellään ei ollut mitää arvoa, haukkui miestään,meidän isää ja ihmettelimme syytä. tai oikeastaan äiti ei ollut koskaan arvostanut miestään, raitis, tunnollinen, siisti, rehellinen ym. kunnon mies.
Vikana vain oli, että äiti oli kulkijaluonne ja piti päteä toisten miesten kautta. He kun kehuivat kilvan..kärsimme lapsena äitimme luonteesta.Tunsimme lapsena turvattomuutta äidin vuoksi.

Äidin elämään oli tullut, huumaava ihastus. Äiti halusi, että unohdamme isän ja kun hän jättää nykyisensä ja meidänkin olisi pitänyt unohtaa ja jättää. Tyhmät ja tottelemattomat aikuiset lapset eivät lähteneet leikkiin mukaan ja jäimme lohduttamaan surullista isää.
Äiti uhkasi jättää minut perinnöttömäksi, kun en totellut. En totellut..

Ihastusta oli aikansa ja kas kummaa se lopahti yhtäkkiä, kun oli tullut hirmumyrskynä isän elämään. Jostain kumman syystä äiti tuli kotiinsa häntä koipien välissä. Vanhemmat kävivät keskustelunsa..

Vaikka on omasta äidistä kysymys, en arvosta tuollaista luonnetta ollenkaan, hänellä on aina syy tehdä tai sanoa mitä hän haluaa.

Tyynetädillä on omat intressit ja tavat toimia. On aivan sama mitä tekee, mutta edestään löytää hyvässä tai pahassa.

On tuntunut monesti että, äitini on ollut jonkinlainen tytär ja minä äiti vanhoillinen. Väärinpäin..

 

[äitisi teki aivan oikein]

1980-luvulla äidilläni oli ihastus, tai oikeastaan suhde toiseen mieheen. Me lapset olimme jo aikuisia ja kotoa muuttaneita.
Yhtäkkiä hänen miehellään ei ollut mitää arvoa, haukkui miestään,meidän isää ja ihmettelimme syytä. tai oikeastaan äiti ei ollut koskaan arvostanut miestään, raitis, tunnollinen, siisti, rehellinen ym. kunnon mies.
Vikana vain oli, että äiti oli kulkijaluonne ja piti päteä toisten miesten kautta. He kun kehuivat kilvan..kärsimme lapsena äitimme luonteesta.Tunsimme lapsena turvattomuutta äidin vuoksi.

Äidin elämään oli tullut, huumaava ihastus. Äiti halusi, että unohdamme isän ja kun hän jättää nykyisensä ja meidänkin olisi pitänyt unohtaa ja jättää. Tyhmät ja tottelemattomat aikuiset lapset eivät lähteneet leikkiin mukaan ja jäimme lohduttamaan surullista isää.
Äiti uhkasi jättää minut perinnöttömäksi, kun en totellut. En totellut..

Ihastusta oli aikansa ja kas kummaa se lopahti yhtäkkiä, kun oli tullut hirmumyrskynä isän elämään. Jostain kumman syystä äiti tuli kotiinsa häntä koipien välissä. Vanhemmat kävivät keskustelunsa..

Vaikka on omasta äidistä kysymys, en arvosta tuollaista luonnetta ollenkaan, hänellä on aina syy tehdä tai sanoa mitä hän haluaa.

Tyynetädillä on omat intressit ja tavat toimia. On aivan sama mitä tekee, mutta edestään löytää hyvässä tai pahassa.

On tuntunut monesti että, äitini on ollut jonkinlainen tytär ja minä äiti vanhoillinen. Väärinpäin..

No voi voi kun sääli sua aikuinen lapsi parka ;D..

Ei sun äiti mikään äiti Maria ole. vaikka äiti on. muista se.

Oletko ikinä miettinyt miksi äiti rakastui toiseen mieheen? yleensä syy on , koska oma mies ei enää huomioi vaimoaan, naiset ovat kuin kukkia, kukat tarvitsee vettä, jos ei anna vettä niin kukat kuihtuu,oikeesti! sun äiti ei halunut kuihtua , rakastui toiseen ja alkoi taaks kukkia otti riskin ja nautti elämästä, upeaa tuollaiset naiset jotka uskaltaa ottaa risekejä )
äideilläkin on oikeus alkaa elää omaa elämää tehdä omia päätöksiä VARSINKIN jos lapset ovat jo aikuisia! halooooo, ei me eletä enää ajalla 1950.
Ja vaikka sun äiti tuli ( paremman puutteessa) häntä koipien välissä isäsi luokse takaisin niin äidillä on ainakin ihania muistoja kokenut jotakin ihanaaaaaa , vaikka se suhde menikin p*******n
äitisi muistelee sitten vanhana keikkutuolissa kun uskalsi mennä seikkailemaan äitisi saa tuollaisista ihanista muistoista energiaa! jotta jaksanee taas papan kanssa ;D

Sinulla ei ole mitään sanomista äitisi touhuista, olet jo aikuinen ihminen.

 

[tyynetäti]

Minkäs teet?
Sydän on ollut tyhjänä jo vuosikausia, tilillä vielä muutama ropo, juuri sen verran etten ole riippuvainen kenestäkään.

Tuolla joku varoitteli että viiden vuoden päästä uusi ihmiseni saattaa olla elähtänyt ja tylsä..no se on kyllä enemmän kuin todennäköistä.
Hänellä on ikää niin, että voi olla jo haudassa.
Kukapa tulevaisuuttaan tietää.

Aion nauttia näistä hetkistä mitä on jäljellä, ja niin, vielä tuosta että torjuisin syyllisyyttä.
En ole syyllistynyt mihinkään väärään.

Olen itselleni rehellinen.

Arvostan tuollaisia naisia jotka USKALTAA lähteä suhteesta pois sanoa rehellisesti " suhde on loppueletty! ei rakkautta ei huomiota. siis mä lähden tuon uuden miehen mukaan vaikka se rupsahtaisi alle kahden vuoden sisällä kun joku kirjoitti viiden vuoden päästä häh? ;-D
Elämästä pitää nauttia eikä jäädä roikkumaan toiseen jos ei enää välitä toisesta tarpeeksi.
Ja muista vaikka tästä suhteesta ei tulisikaan mitään pidemmän päälle, uskalsit ainakin alkaa lentää omilla siivillä uskaltaa alkaa elää arvostaa omaa elämää ja toteuttaa toiveitasi, eli mitä haluat elämästä vielä jne. ja kehität kauniita muistoja
Tunnen aika monta naista jotka jäävät vaan roikkumaan johonkin tyyppiin vain sen takia koska " joku pitää olla ' BUOH!!! vaikka suhde on mennyt ihan p******** HUH! en ymmärrä tuollaisia naisia...
Valittavat joka päivä puhelimessa saan kuulla kuinka mies ällöttää, pilavat oman elämän yhden tyypin takia jolle ei tunne enää mitään,ja vice versa??

Uskon ettei tuo uusi mies noin vain elämääsi saapunut, saat vielä enemmän voimaa lähteä tuosta vanhasta suhteesta pois jossa ei ole enää molemminpuolista rakkautta. ' sydän on ollut tyhjä jo vuosikausia..." noh, ole iloinen että kohtasit uuden ihastuksen!
Nyt sydän täynnä iloa ja rakkautta niin että, sinun silmut ja koko olemus alkanee taas pitkästä aikaa loistaa ja kukkia ihan silmissä eikö? go girl! go for it! )

Nostan sulle hattua! toivotan sinulle kaikkea onnea tuon uuden hurmurin kanssa! pitäkää hauskaa yhdessä!! ))
Paljon onnea teille toivon!

Jopa tyynetäti meni hämilleen vastauksestasi

En ole aivan varma että pilailetko kanssani, mutta et sinäkään voi olla siitä varma, kun kerron että todellakin ihmiset jotka minut "tuntevat", ovat ihmeissään ulkoisen olemukseni muutoksesta.

Olen hoikistunut vaikka kuinka paljon* hiuksissani on uusi luukki..ja muutenkin.
Silmiäni on aina kehuttu..nyt eritoten *

YESS

"Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...

Kiitos Sinulle ja tsemppiä myös itsellesi!!!!!!!!!

 

[kysyppä]

Saa olla ihan omaa mieltään.

Niin varmaan onkin, mutta mikä se miehen mielipide on, se meitä kiinnostaa. Siksi kannattaisi kysyä ja kertoa se meillekin, jotta voisimme tulla johonkin johtopäätökseen tässä teidän parisuhdeasiassa, eikä se olisi yksipuolista puhetta.

 

[katajavasta]

1980-luvulla äidilläni oli ihastus, tai oikeastaan suhde toiseen mieheen. Me lapset olimme jo aikuisia ja kotoa muuttaneita.
Yhtäkkiä hänen miehellään ei ollut mitää arvoa, haukkui miestään,meidän isää ja ihmettelimme syytä. tai oikeastaan äiti ei ollut koskaan arvostanut miestään, raitis, tunnollinen, siisti, rehellinen ym. kunnon mies.
Vikana vain oli, että äiti oli kulkijaluonne ja piti päteä toisten miesten kautta. He kun kehuivat kilvan..kärsimme lapsena äitimme luonteesta.Tunsimme lapsena turvattomuutta äidin vuoksi.

Äidin elämään oli tullut, huumaava ihastus. Äiti halusi, että unohdamme isän ja kun hän jättää nykyisensä ja meidänkin olisi pitänyt unohtaa ja jättää. Tyhmät ja tottelemattomat aikuiset lapset eivät lähteneet leikkiin mukaan ja jäimme lohduttamaan surullista isää.
Äiti uhkasi jättää minut perinnöttömäksi, kun en totellut. En totellut..

Ihastusta oli aikansa ja kas kummaa se lopahti yhtäkkiä, kun oli tullut hirmumyrskynä isän elämään. Jostain kumman syystä äiti tuli kotiinsa häntä koipien välissä. Vanhemmat kävivät keskustelunsa..

Vaikka on omasta äidistä kysymys, en arvosta tuollaista luonnetta ollenkaan, hänellä on aina syy tehdä tai sanoa mitä hän haluaa.

Tyynetädillä on omat intressit ja tavat toimia. On aivan sama mitä tekee, mutta edestään löytää hyvässä tai pahassa.

On tuntunut monesti että, äitini on ollut jonkinlainen tytär ja minä äiti vanhoillinen. Väärinpäin..

No voi voi kun sääli sua aikuinen lapsi parka ;D..

Ei sun äiti mikään äiti Maria ole. vaikka äiti on. muista se.

Oletko ikinä miettinyt miksi äiti rakastui toiseen mieheen? yleensä syy on , koska oma mies ei enää huomioi vaimoaan, naiset ovat kuin kukkia, kukat tarvitsee vettä, jos ei anna vettä niin kukat kuihtuu,oikeesti! sun äiti ei halunut kuihtua , rakastui toiseen ja alkoi taaks kukkia otti riskin ja nautti elämästä, upeaa tuollaiset naiset jotka uskaltaa ottaa risekejä )
äideilläkin on oikeus alkaa elää omaa elämää tehdä omia päätöksiä VARSINKIN jos lapset ovat jo aikuisia! halooooo, ei me eletä enää ajalla 1950.
Ja vaikka sun äiti tuli ( paremman puutteessa) häntä koipien välissä isäsi luokse takaisin niin äidillä on ainakin ihania muistoja kokenut jotakin ihanaaaaaa , vaikka se suhde menikin p*******n
äitisi muistelee sitten vanhana keikkutuolissa kun uskalsi mennä seikkailemaan äitisi saa tuollaisista ihanista muistoista energiaa! jotta jaksanee taas papan kanssa ;D

Sinulla ei ole mitään sanomista äitisi touhuista, olet jo aikuinen ihminen.

Eihän äidin mikään Marian tarvitse olla. Nyt on kysymys sellaisesta naisrodusta jonka pitää saada hyväksyntää kaikilta kaksilahkeislta. Onko aikoinaan ollut oikein, kun äitee lähti tansseihin illalla, kun isä lähti yövuoroon, jätti alle kouluikäiset kotiin nukkumaan, tietysti me herättiin. Ja kun veljet kävivät lainaamassa rahaa häneltä radion ym.ostoon. Äidillä ei ollut varaa ostaa lapsilleen vaatteita, vanhoissa rytkyissä oltiin. Hänelle on miehet olleet aina tärkeitä,tarkoitan muiden miesten, ei oman huomio.

Lapsuudessa olisi ollut paljonkin sanomista reissunaisen touhuista, manipuloi että isässä vika kun piti taas lähteä.Olen huomannut ikävä kyllä naisissakin perverssejä luonteita.
Me lapset luultiin, että muiden äidit ovat samanmoisia.

Empä tiiä onko viisasta ottaa niitä riskejä, jos vaarana on palata häntä koipien välissä kotiin takaisin. Luulisi ja ylpeydenkin jo kurkistavan ja ottavan kunnian päälle, hävettävää. Paljon helpommalla isäukko olisi päässyt ja löytänyt paremman vaimon itselleen. Se oli heidän valintansa ja, jos aikoinaan isä olisi tiennyt mitä vaimo oli puuhaillut hänen selkänsä takana vuosikausia, niin eivät taatusti olisi yhdessä.

 

[miekkinen]

Kannattaa tehdä ja katua, eikä kiikkustuolissa katua, silloin on liian myöhäistä. Kaikki eivät ole uhrautujaluonteita, vaan haluavat elää. Lapsille paras olisi tietysti uhrautujaluonne-vanhempi, ei tarvitsisi täällä narista. Mutta kun olemme vain ihmisiä, onhan se kamala paikka, kun eivät omat vanhemmat jumalia olleetkaan...

 

[kaikkea kanssa]

Olemme olleet naimisissa yli 20v. Varmaankin kymmenkuntavuotta sitten mieheni on sanonut rakastavansa minua????
Kauniiksi ei kai koskaan, enkä ole muitakaan kehuja kuullut.
Kyllä minä kehut olen kuullut toisilta miehiltä, joiltakin luultavasti ihan vilpittömästi.

On miehelläni hyvät puolensa, niitä todellakin on.
Onhan hän mm. niin hyvä ettei ole koskaan tarvinnut anteeksi pyydellä!!!!

Mikäs siinä, enää ei harmita enkä välitä.

Kohdalleni osui ihminen johon olen rakastumaisillani.

No olishan se reilua, että kerrot miehellesikin tämän uutisen.

 

[rehellisyys]

Kannattaa tehdä ja katua, eikä kiikkustuolissa katua, silloin on liian myöhäistä. Kaikki eivät ole uhrautujaluonteita, vaan haluavat elää. Lapsille paras olisi tietysti uhrautujaluonne-vanhempi, ei tarvitsisi täällä narista. Mutta kun olemme vain ihmisiä, onhan se kamala paikka, kun eivät omat vanhemmat jumalia olleetkaan...

Lapsille ei ole parasta uhrautujaluonne-vanhempi, vaan aikuinen vanhempi. Sellainen, joka uskaltaa ratkaista ongelmat. Ja monesti auttaisi, kun vanhemmat nostaisi rohkeasti kissan pöydälle ja kävisivät läpi, mitä kumpikin haluavat. Joskushan sitä on toisiinsa ihastuttu, pitäisi vain aina muistaa kirkastaa sitä tunnetta.

Taitaa vain olla paljon helpompi syyttää vain toista ja ihastua muihin, ja luulla, että vain sieltä muualta se onni löytyy.

 

[useinkaan]

vaan se on hetken hurmaa, muistammehan varmaan sen ihastumisen ja rakastumisen siihen "puutuneeseen puupökkelöönkin", jonka kanssa elämme/olemme eläneet, Hurmaa, johon astuu takuuvarmasti se puuduttava arkipäiväkin, jossakin vaiheessa. Sitä elää sunnuntaita, vaikka pääperkeleen kanssa, mutta tavallinen arki, tavallisen ihmisen kanssa onkin jo taidetta.

 

[tyynetäti]

Olemme olleet naimisissa yli 20v. Varmaankin kymmenkuntavuotta sitten mieheni on sanonut rakastavansa minua????
Kauniiksi ei kai koskaan, enkä ole muitakaan kehuja kuullut.
Kyllä minä kehut olen kuullut toisilta miehiltä, joiltakin luultavasti ihan vilpittömästi.

On miehelläni hyvät puolensa, niitä todellakin on.
Onhan hän mm. niin hyvä ettei ole koskaan tarvinnut anteeksi pyydellä!!!!

Mikäs siinä, enää ei harmita enkä välitä.

Kohdalleni osui ihminen johon olen rakastumaisillani.

No olishan se reilua, että kerrot miehellesikin tämän uutisen.

Toki kerron, jos kysyy.

 

[Tyynetäti]

[viesti moderoitu]