mieheni tytär on mustasukkainen

[tanjuska82]

Miehelläni on 7v tyttö (ekallaluokalla). No viimeisen vuodenaikana tytär on alkanut olemaan minulle erittäin hankala. No käy koulupsykologilla ja perheneuvolassa missä oltiin sanottu että tyttö pelkää, että minä vien isin kokonaan. Tilanne on farssi. Me ei voida ikinä tehdä mitään perheen kesken meillä on yhteinen poika2v ja 8kk ja olen raskaana.

Olenkin ehdottanut miehelleni että tekisi tytön kanssa jotain kahden pulkkailua yms. Mieheni haluaisi tehdä perheen kesken mutta se ei onnistu kaikille tulee vaan pahamieli.

Mieheni on reissuhommissa ja vähän kotona. Mun elämä on kaaosta.. On muutto käsillä, raskaus, paljon yksin tai kaksin esikoisen kanssa joka on paljon sairaana. Nytkin on 6pv oltu sisällä ja yöt valvonut. entiedä miten jaksaa kaikkea

 

[tanjuska82]

\

Miehelläni on 7v tyttö (ekallaluokalla). No viimeisen vuodenaikana tytär on alkanut olemaan minulle erittäin hankala. No käy koulupsykologilla ja perheneuvolassa missä oltiin sanottu että tyttö pelkää, että minä vien isin kokonaan. Tilanne on farssi. Me ei voida ikinä tehdä mitään perheen kesken meillä on yhteinen poika2v ja 8kk ja olen raskaana.

Olenkin ehdottanut miehelleni että tekisi tytön kanssa jotain kahden pulkkailua yms. Mieheni haluaisi tehdä perheen kesken mutta se ei onnistu kaikille tulee vaan pahamieli.

Mieheni on reissuhommissa ja vähän kotona. Mun elämä on kaaosta.. On muutto käsillä, raskaus, paljon yksin tai kaksin esikoisen kanssa joka on paljon sairaana. Nytkin on 6pv oltu sisällä ja yöt valvonut. entiedä miten jaksaa kaikkea

Entiedä miten yleistä tämmöinen mustasukkaisuus on? Olen miehellenikin yrittänyt selittää, että tyttö ei ole hänen vaimonsa. Tytär on tytär.

Tuntuu että kaikki kaatuu omaan niskaan esim. rahahuoletkin. Mieheltä odottaisin että hän olisi minun turvasatamani. Johon hädänhetkellä tukeutua, mutta minulla ei ole sellaista. Haluaisin jatkaa ehkä yksin lasteni kanssa. Varmasti pärjäisin, mutta jokin siinä pelottaa!! Olisiko täällä kohtalotovereita?

 

[ladyluck2007]

miten tyttö ottaa vastaan kun yrität asiasta jutella hänen kanssaan? mitä vanhempi lapsi on niin sitä vaikeempi on olla tuollaisessa tilanteessa. minkälaiset välit tytöllä on muuten isään ja biologiseen äitiin? varmasti on mustasukkainen myös nuoremmille lapsille kun saavat huomioo ja sentakia sinulle kiukuttelee. voithan koittaa selittää asiaa tytölle vaikka varmasti on hankalaa. ja kannattaa miehenkanssa keskustella tuosta teidän tilanteesta ihan kahdenkesken tai sitten ulkopuolisen henkilönkanssa. nykyään monet käy esim. perheneuvolassa puhumassa asioista eikä sitä tarvi hävetä. ehdottomasti kannattaa panostaa suhteeseen ja saadamies ymmärtämään asiat sinun kannalta,ehkä ne sitten rupee selviään ja tilanne rauhoittumaan. tytön vikaa se ei ole,mutta taitaa hän reagoida tiulanteeseen tuollatavoin. tsemppiä sulle ja voimia paljon!

 

[tanjuska82]

\

miten tyttö ottaa vastaan kun yrität asiasta jutella hänen kanssaan? mitä vanhempi lapsi on niin sitä vaikeempi on olla tuollaisessa tilanteessa. minkälaiset välit tytöllä on muuten isään ja biologiseen äitiin? varmasti on mustasukkainen myös nuoremmille lapsille kun saavat huomioo ja sentakia sinulle kiukuttelee. voithan koittaa selittää asiaa tytölle vaikka varmasti on hankalaa. ja kannattaa miehenkanssa keskustella tuosta teidän tilanteesta ihan kahdenkesken tai sitten ulkopuolisen henkilönkanssa. nykyään monet käy esim. perheneuvolassa puhumassa asioista eikä sitä tarvi hävetä. ehdottomasti kannattaa panostaa suhteeseen ja saadamies ymmärtämään asiat sinun kannalta,ehkä ne sitten rupee selviään ja tilanne rauhoittumaan. tytön vikaa se ei ole,mutta taitaa hän reagoida tiulanteeseen tuollatavoin. tsemppiä sulle ja voimia paljon!

On mustasukkainen nuoremmillekkin sisaruksille. Tilanne tytöllä on erittäin epävakaa ja siihen etsitään syytä. Ekaluokkalaiseksi tyttö on psykologinen "pelaaja". MIten sen selittäisi kaikki perheen yhteiset jutut menee farssiksi kaikki mikä on meidän yhteisen perheen tekemistä ei anna arvoa. Ei anna arvoa minullekkaan. Entiedä tilastoista, mutta kuinkahan moni uusioperheen lapsi on saanut aikuisten välille eron ja mielipahaa. Siskollani on 14v ja 10v tytöt he ovat niin erillaisia olleet aina. No meitä on moneksi. Tytön käytös vain pahenee ja on systemaattista. Esim. minun ostamia vaatteita ei käytä mielummin kulkee risoissa. Jouluna ei tullut joulupöytäänkään syömään. Koko joulu oli farssi. En ymmärrä miksi toimii näin? Hänen pitäisi olla ainut lapsi ja ainut koko maailmassa niin kaikilla olisi rauha. Se ei ole muuten mahdollista kun että muuttaa isänsä kanssa kahden asumaan.

 

[taustalla]

Eiköhän liene varsin normaalia tuo mustasukkaisuus. On hän varsin pieni vielä. Nuoremmat sisarukset saavat isän kokonaan.

Itsekin olet varsin nuori, elämään jo uusperheen äitinä ja äitipuolena.

 

[taustalla]

http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/vanhempien_ero.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen

 

[kurjalta kuulostaa]

Ihan ensin, toivottavasti miehesi tietää, kuinka väsynyt ja ahdistunut olet. Toiseksi, teidänkin olisi varmasti syytä käydä perheneuvolan psykologilla. Heillä on kokemusta ja näkemystä, ehkä jopa käytännön vinkkejä. Jos tyttö on ongelmainen, ei se riitä, että hän käy psykologilla, vaan myös te aikuiset tarvitsette neuvoja, miten tukea häntä ja yleensä jaksaa hankalassa perhetilanteessa.

7-vuotias on jotenkin hassusti samaan aikaan iso ja pieni. Hänen isouden tunteeseensa voisi ehkä vedota ja sisaruuden tunnetta vahvistaa, jos hänet saisi ohjaamaan, neuvomaan, auttamaan pientä jotenkin. Ehkä olette jo yrittäneetkin. Kuulostaa siltä, ettei tyttö ole muodostanut kiintymyssuhdetta pikkusisarukseensa. Kyllä se uusperheissäkin onnistuu, vaikka tapaamisia olísi vain se joka toinen viikonloppu. Mikähän on tytön äidin tai muun "sen puolen" lähipiirin osuus? Onkohan siellä vaikka joku hyväntahtoinen mummi, joka miettii ääneen, onkohan sillä isällä enää aikaa tytölle, kun tulee taas uusi pikkusisarus?

Mikähän on, jos miehesi ei halua viettää aikaa tytön kanssa kahdestaan? Pienetkin hetket voisivat auttaa tyttöä pois siitä isän menettämisen pelosta.

 

[voi harmi]

Onhan mies paikalla kun tyttö tulee tapaamiselle? Eli ettei ole töissä silloin? ja lapsi sinun vastuulla kokonaa?

Samaa suosittelen kuin edellinenkin, että haette apua perheenä, neuvoja miten toimia ja selvitä arjen tilanteista.
Mies ei ilmeisesti halua tai kykene ottamaan vastuuta tyttärestään? koska ei halua viettää kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa?
Normaalissakin ydinperheessä isä tai äiti viettää silloin tällöin päivän tai peräti osan lomasta vain yhden lapsen kanssa. Ne ovat tärkeitä tuokioita lapselle ainakin.

Mies ilmeisesti haluaa että sinä otat hänen tyttärestään semmoista vastuuta, joka ei sinulle kuulu; jota et jaksa; johon tyttö ei vastapuolisesti suostu.
Miehen osuus ja toiminta olisi aika ratkaisevaa suhteessa lapseen ja lapsen käytökseen.

Ei kaikki ole vain ja ainoastaan aikuisesta lähtöisin olevaa. Myös suhde lapseen on vuorovaikutussuhde, ja jos lapsi systemaattisesti torpedoi kaikki aikuisen yritykset, ei siinä kovin paljoa voi itse enää tehdä.

Erosta ja jaksamisesta: Itse erosin aikoinaan lasteni biologisesta isästä. Kaksi pientä lasta. Jaksoin eron jälkeen yh:na paljon paremmin kuin siinä huonossa parisuhteessa, missä mies ei ottanut vastuuta ollenkaan, ei koskaan tukenut, ei kehunut, ei ollut omaa aikaa kuin yöllä, jolloin lapset nukkui.. ja mies moitti, koko ajan ja jatkuvasti, ei yhtään hyvää sanaa sanonut ..

JOS päädyt eroratkaisuun, mieti miten tapaamiset hoituvat; miehen tytär tuskin käytöstään muuttaa, jaksaako mies kahta pientä lasta ja ongelmakäytöksistä tyttöä.

Kannattaisi kuitenkin ensin saada se mies havahtumaan ja osallistumaan perhetapaamisiin.

Ja jos lapsi tulee teille silloin kun mies ei ole paikalla; on töissä tai jossain, lopeta ne kokonaan. Lapsi ei tule tapaamaan sinua, vaan isäänsä ja jos isä ei ole paikalla, ei tapaaminenkaan silloin voi onnistua!

 

[voi harmi]

Onhan mies paikalla kun tyttö tulee tapaamiselle? Eli ettei ole töissä silloin? ja lapsi sinun vastuulla kokonaa?

Samaa suosittelen kuin edellinenkin, että haette apua perheenä, neuvoja miten toimia ja selvitä arjen tilanteista.
Mies ei ilmeisesti halua tai kykene ottamaan vastuuta tyttärestään? koska ei halua viettää kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa?
Normaalissakin ydinperheessä isä tai äiti viettää silloin tällöin päivän tai peräti osan lomasta vain yhden lapsen kanssa. Ne ovat tärkeitä tuokioita lapselle ainakin.

Mies ilmeisesti haluaa että sinä otat hänen tyttärestään semmoista vastuuta, joka ei sinulle kuulu; jota et jaksa; johon tyttö ei vastapuolisesti suostu.
Miehen osuus ja toiminta olisi aika ratkaisevaa suhteessa lapseen ja lapsen käytökseen.

Ei kaikki ole vain ja ainoastaan aikuisesta lähtöisin olevaa. Myös suhde lapseen on vuorovaikutussuhde, ja jos lapsi systemaattisesti torpedoi kaikki aikuisen yritykset, ei siinä kovin paljoa voi itse enää tehdä.

Erosta ja jaksamisesta: Itse erosin aikoinaan lasteni biologisesta isästä. Kaksi pientä lasta. Jaksoin eron jälkeen yh:na paljon paremmin kuin siinä huonossa parisuhteessa, missä mies ei ottanut vastuuta ollenkaan, ei koskaan tukenut, ei kehunut, ei ollut omaa aikaa kuin yöllä, jolloin lapset nukkui.. ja mies moitti, koko ajan ja jatkuvasti, ei yhtään hyvää sanaa sanonut ..

JOS päädyt eroratkaisuun, mieti miten tapaamiset hoituvat; miehen tytär tuskin käytöstään muuttaa, jaksaako mies kahta pientä lasta ja ongelmakäytöksistä tyttöä.

Kannattaisi kuitenkin ensin saada se mies havahtumaan ja osallistumaan perhetapaamisiin.

Ja jos lapsi tulee teille silloin kun mies ei ole paikalla; on töissä tai jossain, lopeta ne kokonaan. Lapsi ei tule tapaamaan sinua, vaan isäänsä ja jos isä ei ole paikalla, ei tapaaminenkaan silloin voi onnistua!

 

[tanjuska82]

\

Onhan mies paikalla kun tyttö tulee tapaamiselle? Eli ettei ole töissä silloin? ja lapsi sinun vastuulla kokonaa?

Samaa suosittelen kuin edellinenkin, että haette apua perheenä, neuvoja miten toimia ja selvitä arjen tilanteista.
Mies ei ilmeisesti halua tai kykene ottamaan vastuuta tyttärestään? koska ei halua viettää kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa?
Normaalissakin ydinperheessä isä tai äiti viettää silloin tällöin päivän tai peräti osan lomasta vain yhden lapsen kanssa. Ne ovat tärkeitä tuokioita lapselle ainakin.

Mies ilmeisesti haluaa että sinä otat hänen tyttärestään semmoista vastuuta, joka ei sinulle kuulu; jota et jaksa; johon tyttö ei vastapuolisesti suostu.
Miehen osuus ja toiminta olisi aika ratkaisevaa suhteessa lapseen ja lapsen käytökseen.

Ei kaikki ole vain ja ainoastaan aikuisesta lähtöisin olevaa. Myös suhde lapseen on vuorovaikutussuhde, ja jos lapsi systemaattisesti torpedoi kaikki aikuisen yritykset, ei siinä kovin paljoa voi itse enää tehdä.

Erosta ja jaksamisesta: Itse erosin aikoinaan lasteni biologisesta isästä. Kaksi pientä lasta. Jaksoin eron jälkeen yh:na paljon paremmin kuin siinä huonossa parisuhteessa, missä mies ei ottanut vastuuta ollenkaan, ei koskaan tukenut, ei kehunut, ei ollut omaa aikaa kuin yöllä, jolloin lapset nukkui.. ja mies moitti, koko ajan ja jatkuvasti, ei yhtään hyvää sanaa sanonut ..

JOS päädyt eroratkaisuun, mieti miten tapaamiset hoituvat; miehen tytär tuskin käytöstään muuttaa, jaksaako mies kahta pientä lasta ja ongelmakäytöksistä tyttöä.

Kannattaisi kuitenkin ensin saada se mies havahtumaan ja osallistumaan perhetapaamisiin.

Ja jos lapsi tulee teille silloin kun mies ei ole paikalla; on töissä tai jossain, lopeta ne kokonaan. Lapsi ei tule tapaamaan sinua, vaan isäänsä ja jos isä ei ole paikalla, ei tapaaminenkaan silloin voi onnistua!

On mies paikalla, kun lapsi on meillä. Mutta isä hyväksyy tämän käytöksen minua kohtaan välttämällä konfliktit. Itse kävin juuri psykologilla. Tulen hulluksi tämän perheen kanssa.

Tytön bioäiti on aika epävakaa ja lapsellinen. Käyttää lasta aseena meitä vastaan, jos ei tehdä niin kun hän sanoo. Entiedä miten saada asiat oikeille urille.

 

[uusioperheen emäntä]

\

Eiköhän liene varsin normaalia tuo mustasukkaisuus. On hän varsin pieni vielä. Nuoremmat sisarukset saavat isän kokonaan.

Itsekin olet varsin nuori, elämään jo uusperheen äitinä ja äitipuolena.

en kyllä allekirjottais.. varsinkaan jälkimmäistä.. numeroilla ei oo mitään tekemistä sen kanssa onko henkisesti valmis keittämään uusioperhe-soppaa. itse olen vielä alottajaa nuorempi, vm 86 ja henkisesti olen ihan yhtä kypsä elämään tässä tilanteessa kun moni iältään vanhempi!

tottakia 7v lapsi on mustasukkanen ja kuuluu asiaan mutta ei se sitä tarkoita ettei tilanne olisi haastava ja kävisi voimille. mustasukkasuutta ei varmasti saa kokonaan pois mutta auttais varmaan että sitä sais helpotettua. mutta mielestäni kannattas yrittää keskustella ensinnäkin miehesi kanssa että hän tajuaa että asialle on tehtävä jotain ennenku sinä hajoat. ja sitten isä puhumaan lapsen kanssa. ja voisko mies jutella myös tytön äidin kanssa. kysyä onko tyttö siellä puhunu tilaanteesta ja kertoa että on huolissaan tytön mustasukkasuudesta. ja kun tyttö tulee käymään niin antaa hälle tosiaan omaa huomioo mutta olla varovainen siinäkin. ei myöskään ole oikein että isä "unohtaa" toiset lapset aina kun tyttö tulee. se ei mielestäni helpota tilannetta yhtään. meillä on vastaava tilanne kotona. mihen tytär (hieman nuorempi) on hyvin omistavaista sorttia ja hyvin mustasukkanen vanhemmistaan. meille syntyi vauva 3 vko sitten. tyttö on nyt ollut meillä kerran ja pieniä merkkejä mustasukkasuudesta jo oli. varmaksi ei voi sanoa miten tilanne kehittyy mutta luultavasti haasteelliseksi. tilanne on hankala mutta itse olen yrittänyt lukea aiheesta jotta välttyisin katastrofilta..