Miehestä tuntui tulevan paralaiska lapsen synnyttyä :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Erotakko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Erotakko?

Vieras
Tai jotenkin ei ymmärrä, että nyt kun lapsi on 11 kk ja haluaa konttailla ja kiipeillä tutkimaan jokapaikkaa & maistaa aivan kaikkea eikä nuku enää niin paljoa päiväunia en millään ehdi tehdä kaikkia kotitöitä, käydä suihkussa ja hoitaa lemmikkejä yksin vauvanhoidon ohella. Lisäksi kaupassa käymisetkin on hoidettava päikkäri aikaan koska muuten kiemurtelee ja itkee tuskastunutta itkua kun ei jaksa olla rattaissa. tarvitsin sitä, että joko mies olisi lapsen kanssa, että saan tehtyä jotain edellämainittuja asioita tai sitten mieskin osallistuisi kaupassa käymiseen, siivoukseen tai lemmikkien hoitoon (jotka on yhdessä hankittu mutta mies ei esim. Ruoki kuin aivan pakon edessä tai hoida oikeastaan mitenkään koskaan).

Teemme kumpikin kolme työvuoroa viikossa yleensä eripäivinä tai sitten toinen tekee aamuvuoron ja toinen iltavuoron. Meillä on hyvin samankaltaiset työt eli ei voi vedota työn raskauteenkaan. Kuitenkin mies on sitä mieltä, että kun hän on lapsen kanssa kolmena päivänä viikossa ei hänen enää tarvitse olla silloin kun minä olen kotona. Erityisesti kinaa tulee jos minun tarvitsisi käydä suuhkussa, haluaisin viedä haisevan roskapussin heti enkä viitsisi pukea lasta sitä varten kun mies kuitenkin katselee telkkaria yms. Ja voisi sen 2-10 minuuttia mielestäni olla lapsen kanssa siinä ohessa. Samoin mies on sitä mieltä että edes joka kuukausi ei tarvitse siivota kun kohta kumminkin on taas sotkuista. Eilen päätimme (tai minä sanoin, että nyt siivotaan nopeasti kun lapsi oli päikkäreillä) yhdessä koska mies oli taas reilu kolme viikkoa siirtänyt "ei nyt jaksa" "ei nyt tarvitse" syillä siivousta aina huomiseen. Lisäksi perustelee sillä sitä ettei tarvitse siivota koska meillä on lemmikkieläimiä ja lapsi niin aina silloin on sotkuista ja likaista. Minulle olisi ihan sama kumpi siivoaisi ja kumpi olisi lapsen kanssa mutta mies haluaa olla rauhassa eikä tehdä kumpaakaan.

Ennen lapsen syntymää ehdimme asua 7 vuotta yhdessä eikä silloin ollut tätä ongelmaa vaan kotityöt hoidettiin puoliksi. Eilen kun siivosimme mies täytyi astianpesukoneen ja sai siihen kulumaan reilu 2 tuntia kun jokavälissä kävi tietokoneella, katseli telkkaria, otti välipalaa jne. Sitten kun minä en ehtinyt tehdä kaikkea muuta (tavarat paikoilleen, pölyjen pyyhintä, imurointi, lattoiden pesu, mattojen tamppaus, vessojen siivous) samassa ajassa oli hän sitä mieltä ettei loppuun tarvitse siivota koska lapsi heräsi vaan loput voidaan tehdä joku muu päivä esim. Ensiviikolla. Minun olisi pitänyt ehtiä siivota päikkäreiden aikana kaikki muu paitsi täyttää astianpesukone jonka hän teki reilussa kahdessa tunnissa. Kun riitelimme siitä tarvitseeko siivota loppuun mies oli sitä mieltä että minussa ärsyttävintä on kun en kiitä hänen tekemistään kotitöistä vaikka nytkin oli siivonnut kaksi tuntia ja auttanut minua.

Anteeksi pitkä ja ehkä sekava teksti mutta ärsyttää niin paljon miehen laiskottelu ja se, että omasta mielestään osallistuu tasapuolisesti lapsenhoitoon ja siivoukseen. Riitelemme aiheesta usein ja nyt olen alkanut miettiä olisiko vain helpompi erota kun kumpikin on mielestään oikeassa emmekä tunnu muuta kuin riitelevän kaikista arkisista asioista enkä totisesti viihdy kodissa jossa haisee ja jokapaikka alkaa olla pinttyneen lian peitossa ja mies ei näe tarvetta tehdä asialle mitään.
 
Eiköhän tuo ole ihan luonnollinen reaktio lapsiperhearkeen. Ikävä tietysti sinun ja lapsen kannalta. Miesten pitäisi todellakin olla rohkeampia, kun pitää päättää näistä lisääntymisasioista.
 
Se pitää nyt sua äitinä. Sen äiti on passannut sitä kakarana ja nyt se on siinä roolissa taas. Puhu sen kanssa. Paskapää se on jos ei muuta käytöstään. En katselisi tota itse hetkeäkään.
 
  • Tykkää
Reactions: papero
Jos ei suostuisi muuttaman toimintaansa, niin ottaisin eron vastaavassa tilanteessa..
Paljon parempi sitten olla selkeästi yksin vastuussa kaikesta, kuin polttaa päreensä toisen täydelliseen osallistumattomuuteen.
On se prkl, jos täytyy erikseen PYYTÄÄ, että katsoo lasta, kun viet roskat, EIKÄ sitten edes katso! Luoja..
 
Juu oli toivottu ja kauan odotettu lapsi mutta silti mies kokee lapsen kanssa olemisen isona rasitteena vaikka välillä kertookin innoissaan mitä kaikkea kivaa ovat tehneet sillä aikaa kun minä olen ollut töissä.

Tuntuu ettei puhumisesta tule enää mitään vaan alamme heti riidellä. Mies osallistuu omasta mielestään tasapuolisesti kotitöihin ja lapsenhoitoon. Mutta ei ole tainnut muuta kuin tyhjentää tai täyttää astianpesukonetta sillointällöin lapsen syntymän jälkeen, pääsääntöisesti senkin teen minä. Välillä käy kaupassa tekemässä pienet ostokset mutta ei ole tainnut käydä esim. Viimeisen kolmen viikon aikana kertaakaan. Eniten tympäisee tuo, että aina pitää perustella moneen kertaan ja hyvin jos haluan esim. Käydä suihkussa lapsen hereillä ollessa ja lisäksi tuo ettei siivota tarvitse jos on lapsi ja lemmikkieläimiä koska ne sotkevat kumminkin eikä missään muussakaan lapsiperheessä ole siistiä.
 
Joskus aiemmin täällä oli samankaltainen aloitus. Kirjoittaja kertoi, että he olivat listanneet kotityöt, kumpi hoitaa minkäkin - koska hänen miehensä oli sitä mieltä, että tekee enemmän kuin vaimo ja syyllisti tätä aina asiasta. Tällaisissa tapauksissa kannattaa siis kirjata ylös, niin voitte vertailla ja todeta asian oikean laidan.

Yritä takoa miehesi päähän, että otollisinta aikaa siivota on silloin, kun lapsi nukkuu ja silloin olisi parasta siivota ilman taukoja ja jos lapsi herää, olisi se sitten hänen hommansa (jos se on hänestä helpompi kuin siivoaminen). Kuitenkin te MOLEMMAT ansaitsette lepotaukoja, eikä niin että sinä hoidat kaiken ja hän lepää ja tekee omia mielekkäitä juttujaan kaiken vapaa-aikansa.

Minusta kuulostaa enempi siltä, että miehesi on riippuvainen tietokoneesta ym. Sitä ei edes tajua miten koukussa siihen voi olla. Ihminen itse ei ainakaan ja ärsyyntyy vaan, jos joku yrittää saada hänet vähentämään/lopettamaan.

Tässä ohjeita nettiriippuvuuden hoitoon: Päihdelinkki > 431 Nettiriippuvuuden hoito
 
Kyllä sulla on hirveä ukko. Mutta lievennyksenä sanottakoon että ei ne muutkaan miehet välttämättä tajua tehdä mittän jos ei niille sano ja sano ja sano. Nyt vaan sanot enemmän ja käsket. Kyllä sun miehesi pitää tajuta että ei lapsiperheen arki ole sitä että voi tehdä sitä mitä itse haluaa tai mitä ei halua.
 
Mä olen muuten erimieltä tuosta siivoamisen ajasta. Siivotkaa mielummin silloin kun lapsi on hereillä, lapsen kanssa. Eikä mitään suursiivouksia vaan joka päivä vähän.
 
En suostuis tuohon. Mä en ole perheen piika. Parisuhde on yhteistyötä. Jos keskustelu menee aina älyttömäks riitelyksi, kirjoita miehelle kirje. Kerro siinä mikä sua ottaa pattiin ja miten haluaisit että asiat hoidetaan. Kysy mieheltä, että eikö häntä oikeesti haittaa se että asunto on läävä mitä saa varmaan hävetäkin. Eläimet ei ole ansainnu läävää, kaikista vähiten pienet lapset. Vähän sekainen ja koirankarvanen kämppä on ihan eri asia kuin oikeesti likainen asunto. Jos mies on oikeesti sitä mieltä että hän hoitaa puolet asioista, tehkää jonkun aikaa työlistaa mihin kirjataan kaikki kotityöt, työajat ja lapsenhoito. Ja siis ei "siivous 2h" jos siinä ajassa on vain tyhjennetty tiskari, vaan että "tiskikoneen tyhjennys 2h" niin mieskin näkee miten älytöntä tuo on. Samalla säkin näet, tekeekö mies todella niin vähän kuin susta tuntuu. Laittakaa ylös myös auton katsastukset ja tankkaukset, laskun maksut ja kärähtäneen lampun vaihto jos ne on automaattisesti yleensä kuulunu miehelle etkä niitä ole tottunu ajattelemaan yhteisen talouden hoitona.

Jos ei kertakaikkisesti mene viesti jakeluun, ei muuta ku lusikat jakoon. Sä et ole miehes äiti.
 
On yritetty siivota joka päivä vähän mutta se ei vaan toimi, mitään ei tapahdu. On tehty listaa ja sille mies vain naureskelee ei ymmärrä ettei tilanne ole minun mielestäni hauska. Mies on sitä mieltä, että jos jompikumpi on ollut töissä niin silloin ei tarvitse enää siivota eikä hänen olla enää enempää lapsen kanssa.

Minä menetän hermoni ja kohta järkeni ja mies ihmettelee miten minusta on tullut nalkuttava akka joka ei ole mihinkään tyytyväinen :(
 
Sano että se nyt on vaan semmonen juttu että sinä et ala elämään sikolätissä ja palvelemaan aikuista ihmistä, että mieluummin asut lapsen kanssa kahdestaan jos joka tapauksessa saat hoitaa kaikki asiat itse. Kerro että mies tolla vähättelyllä ja naureskelulla halveksuu sinua ja sitä mitä sä teet ja että se loppuu tavalla tai toisella. Mies itse päättäköön, että ottaako vastuuta tasapuolisesti perheen yhteisistä asioista vai haluaako jatkaa elämäänsä yksin omassa läävässä.
 
Mun miehellä kesti yli 30 vuotta tajuta, mitä kaikkea mä teen kotona. Tämä valaistuminen tapahtui, kun lakkasin tekemästä sitä. (Siksi kesti noin kauan, kun olimme yhdessä 13 vuotta ennen kuin tuli lapsia, ja sen jälkeen odottelin, että lapset alkavat pärjätä omillaan. sitten aloin antaa olla. Johan silmät aukes. :D ) ÄLÄ SINÄ ODOTA NÄIN KAUAN!
 
Minusta vauvaa ei ole hyvä kasvattaa oikeesti tosi likasessa kodissa. Eikä eläimetkään ole sitä ansainnu. Lemmikkejä tai lasta ei voi myöskään jättää hoitamatta. Sen takia minusta ap:n tilanteessa tekemättä jättäminen kokonaan ei ole hyvä vaihtoehto.
 
Kysy mieheltä maksaako hän sitten lastenhoitajan palkan siltä ajalta kun EI VAIVAUDU OMAN lapsensa kanssa olemaan. Kyllä meilläkin välillä riidellään kotitöistä, mutta molemmille on itsestään selvää että molemmat ovat läsnä lasten elämässä kokoajan. Ei ole mitään lapsenhoitovuoroja, muuta kuin silloin kun toinen on töissä. En pysty käsittämään ihmistä joka haluaa olla lapsensa kanssa vain muutaman tunnin päivässä....
 
Ei nyt oikeesti. Ei sen takia erota että pikkulapsiaikana ei oo kivaa. Tai sen takia että ruuhkavuosina on ruuhkaa.
Ei se mies sen enempää tee niitä kotitöitä jos se asuu eri osoitteeseen. Kyllä tuosta nyt puhumalla pitää selvitä.
 
Pikkulapsiaika kyllä aika tehokkaasti näyttää sen, onko puolisosta tukijaksi kriisitilanteessa. Jos toinen heittäytyy palveltavaksi pikkulapsiaikana, ei hänen voi myöskään olettaa olevan tukena, jos esim. vammaudut tai sairastut vakavasti. Tollaset pikkulapsiajan vaikeuksien takia ei saa erota mantrat on kyllä täyttä soopaa. Jokainen ansaitsee rinnalleen oikean kumppanin eikä kiviriippaa.
 
  • Tykkää
Reactions: papero
[QUOTE="Veera";29795311]Ei nyt oikeesti. Ei sen takia erota että pikkulapsiaikana ei oo kivaa. Tai sen takia että ruuhkavuosina on ruuhkaa.[/QUOTE]Kyllähän erotaan. Se taitaa itse asiassa olla eräs yleisimmistä syistä erolle. Miksi jäädä elämäntilanteeseen, jossa ei voi olla onnellinen?
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
Kyllähän erotaan. Se taitaa itse asiassa olla eräs yleisimmistä syistä erolle. Miksi jäädä elämäntilanteeseen, jossa ei voi olla onnellinen?

Lapseton mies kommentoi ja toinen lapseton komppaa..
Jep. Vauvaperheessä väsyttää ja muutos entiseen elämään on suuri. MUTTA vauva-aikaa ei ikuisesti kestä, kun siitä selviää, selviää sitten jo aika paljosta muustakin. Ei ekaan väsyneenä käytyyn riitaan kannata parisuhdetta päättää. Kummankin vanhemman on muutettava käytöstään entiseen elämään verrattuna, lapsellinen on se mies joka lasta haluaa mutta ei käsitä miten se elämää muuttaa.

nim. vaativan esikoisen aikaan tosi väsynyt mutta nyt kahden ihanan lapsen onnellinen äiti :)
 
Tehkää ne työlistat. Vaikka niin, että sen päivän töissä ollut hoitaa tietyt ja kotona oleva tietyt jutut. Älä anna periksi ja hoida itse kaikkea, kyllä aikuisen miehen täytyy osata kotitöihin tarttua. Lapselta vois läppärin ottaakin jäähylle mutta ei puolisolta, ite pitäis tajuta.
 
  • Tykkää
Reactions: papero

Yhteistyössä