Miehiltä saadusta huomiosta ja sen tärkeydestä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohtija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pohtija

Vieras
Kuinka paljon teille merkitsee se, että saatte miehiltä huomiota/kiinnostuksen osoituksia "siinä mielessä"? Jos siis ei puhuta nyt omasta miehestä. Jos olette vaikka viihteellä, tuleeko teitä miehet paljon iskemään? Miltä se tuntuu, kaipaatteko sitä?

Olen itse ollut 5 vuotta mieheni kanssa josta vuoden naimisissa, mutta minulle edelleen muilta miehiltä saatu huomio on jotenkin todella tärkeää. Käyn usein isolla porukalla juhlimassa ja miehenikin on useimmiten mukana, mutta hengaillaan ihan normaalisti silloin eikä selkeänä pariskuntana. Muiden miesten iskuyritykset, flirttailut sun muut ovat itselleni tosi mieluisia, flirttailen aika helposti ja juttelen vieraiden miesten kanssa. En ikinä vie sitä sen pidemmälle ja jos kysytään/tulee joku tilanne missä on soveliasta ilmoittaa niin kerron että olen varattu. En ikinä halaile/pussaile, en tee MITÄÄN näiden miesten kanssa.

En siis ikinä tee mitään sen pidemmälle, mutta kaipaan todella paljon miesten huomiota. En ole todellakaan mikään tyrkky joka alkaa flirttailemaan kavereittensa miehille, mutta olen aina yleisesti ottaen kerännyt paljon katseita ja kuullut positiivista olemuksestani, niin sanotunsa vientiä on riittänyt aina. Koen itsekin olevani kaunis ja monien miesten mieleen, mutta tarvitsen silti todisteita asiasta koko ajan. Hykertelen ihan innoissani ulkonä käynnin jälkeen, jos vientiä on ollut paljon. Itsetuntoni ei edes ole huono, mutta tarvitsen koko ajan pönkitystä sille, että olen vielä muidenkin miesten mielestä haluttava ja seksikäs naisena...

En tosiaankaan ymmärrä miksi toimin näin. En tiedä voiko se johtua siitä, että itsetuntoni ja varmuuteni naisena on parantunut vasta liittomme aikana aivan huomattavasti, aiemmin en oikein uskaltanut flirttailla tai edes jutella miehille kun ujostelin niin kovasti. Ja nytkö sitten nautin sen uuden itsevarmuuden hedelmistä?

Mitä te ajattelette, onko muilla vastaavia tuntemuksia? Voiko joku sanoa, että ei kaipaa vieraiden miesten huomiota lainkaan? Miksi ja mitä mietit siitä, jos joku kaipaa siitä?
 
Minkä ikäinen olet? Itse aloin seurustella mieheni kanssa kun olin 19 v ja alkuun kyllä oli mukavaa saada sitä huomiota muiltakin miehiltä, enkä osannut sitä flirttiä lopettaa. Eli jonkun vuoden toivoin ja sain huomiota, kun olin liikenteessä. Sitten se vaan alkoi tuntua tyhmältä ja väärältä miestäni kohtaan, vaikka en mitään koskaan tehnytkään. Varmaan kasvoin vähän... Sen koommin en ole huomiota hakenut muilta miehiltä. Vaikkakin nyt, kun yhteistä taivalta on kohta 15 vuotta, niin toivoisi omalta mieheltä vähän enemmän huomiota ;)
 
[QUOTE="hilla";25109374]Minkä ikäinen olet? Itse aloin seurustella mieheni kanssa kun olin 19 v ja alkuun kyllä oli mukavaa saada sitä huomiota muiltakin miehiltä, enkä osannut sitä flirttiä lopettaa. Eli jonkun vuoden toivoin ja sain huomiota, kun olin liikenteessä. Sitten se vaan alkoi tuntua tyhmältä ja väärältä miestäni kohtaan, vaikka en mitään koskaan tehnytkään. Varmaan kasvoin vähän... Sen koommin en ole huomiota hakenut muilta miehiltä. Vaikkakin nyt, kun yhteistä taivalta on kohta 15 vuotta, niin toivoisi omalta mieheltä vähän enemmän huomiota ;)[/QUOTE]

Olen 26-vuotias, eli ollaan oltu yhdessä siitä asti kun olin 21v. Hassua tässä on se, että saan omaltakin mieheltä todella paljon huomiota, hän kehuu minua ihanaksi, seksikkääksi, kauniiksi ja kaikin puolin upeaksi päivittäin. Onko jotkut ihmiset vaan enemmän huomionkipeitä? Miten siitä pääsee eroon :P
 
Olen saanut niin vähän huomiota miehiltä, että en paljon ajattele edes asiaa. Oletusarvo kun on, ettei niitä kiinnosta. Toisaalta se on helpotus, kun ei tarvii vaivata sillä itseään sitten kai :) Mulle on aina merkinnyt enemmän henkinen yhteys miehiin.
 
Onko tuossa nyt kuitenkin jotain ongelmaa sitten aloittajalle, jos haluaisit eroon. Toisaalta ymmärrän kyllä, että niin ei kai "kuuluisi" käyttäytyä, sekö vaivaa vai..?

Osuit naulan kantaan. En tunne ketään parisuhteessaa olevaa naista, kelle miesten huomio on niin tärkeää kuin minulle. En toisaalta ole keskustellutkaan tästä aiheesta koskaan, mutta uskoisin ainakin näin. Mieheni ei onneksi ole mustasukkaista sorttia, mutta silti tuntuu että käyttäydyn typerästi. Varsinkin kun välillä törmää niihin todella puoleensa vetäviin tapauksiin ja tunteet on jopa sellaista pientä ihastusta... Että miksi ylipäänsä hakeudun niihin tilanteisiin.
 
Olen 33-vuotias ja ollut mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta. Käyn suht säännöllisesti kavereideni kanssa ulkona, ja yksi suurimmista syistä siihen on juuri tuo huomion hakeminen. En todellakaan ole mikään huomionhakuinen ihminen, noin niin kuin muuten, mutta tarvitsen säännöllistä itsetunnon kohottamista tämän perustylsän pikkulapsiarjen kanssa jaksaakseni. En pode huonoa omatuntoa tästä ja mieheni kanssa ollaan puhuttukin asiasta. Ei ole ongelmaa. Mies tietää, etten petä enkä nolaa häntä flirttaamalla julkisesti tai tyrkyttämällä itseäni.
 
Ei se tärkeää ole, mutta mieltä ylentävää. Oman miehen ollessa mukana vastaan kyllä miehelle/miehille jos kysyvät jotain jne.
Flirttaamista en tarkoituksella harrasta, joskus se sellaiseksi mielletään.
 
Mä tykkään niin paljon itse itsestäni etten kaipaa huomiota keneltäkään ylimääräiseltä. Oma mies poislkukien. Lähinnä ärsyttää joku vonkaaja.

Joten joo, kuulostaa ehkä itsetuntoon liittyvältä ongelmalta ap:n teksti?
 
  • Tykkää
Reactions: Halikatti
Minä olen ollut oman mieheni kanssa yli 10 vuotta (olen nyt 29 vee), meillä on jo useampi lapsi. Mies on hiljainen eikä ole tainnut koskaan kehua ulkonäköäni...

Nyt kun meillä menee vähän heikommin, huomaan kyllä että kaipaan sitä huomiota muilta miehiltä...ja sitä kyllä saan, kun vaan panostan hiukan. Onneksi pelkkä huomio riittää, ei ole tarvinnut lähteä pettämään sentään...Baarissa en käy,enkä oikeastaan edes harrasta mitään jossa törmäisin miehiin,lähinnä kauppareissuilla ym saan sitä kaipaamaani huomiota.

Nyt olen siis ostellut vähän vaatteita ja parempia meikkejä ym..Mukavaa saada huomiota.
 
Mä elän flirtistä, sekä oman mieheni että muiden miesten. Tottakai muiden miesten kanssa se on vain (melko) iisiä, hyväntahtoista ja hymyilyttävää, mutta oman kanssa se saattaa olla aika roisiakin ja sitä tapahtuu miltei missä vaan.
 
Joo -olin juuri tuollainen ex-aviomiehen kanssa... sana ex- kertonee loput. Eli huomioo halus vaan aina lisää ja lisää ja lisää. Vaikka kotonakin sitä sain, perustu mun itsetunto baareissa kerättyihin kehuihin ja iskuyrityksiin. Juu, en silloin tuota myöntänyt edes itselleni mutta näin jälkikäteen helppo sanoa.

Nyt olen oikeasti onnellisessa ja kaikin puolin tyydyttävässä suhteessa. Tässä suhteessa olen kasvanut siihen itsetunnon mittaan että kehuja muilta ei tartte keräillä. Baarissa kun sellaisia saan, niiden vaikutus on ihan eri kuin ennen muinoin.Toki mukavaa mutta en todellakaan enää niitä kaipaa. Kuin mieheltäni.

Kannattaa miettiä pohjaatko itseluottamuksen noihin baarikehuihin.
 
Huomiointi on minusta eri asia kuin vonkaaminen. Huomiota voi saada ilman vonkaamistakin.

No mun mielestä ihan tavallinen huomiointi (kohteliaisuudet, kehuminen) yms. on osa normaalia elämää, puolin ja toisin. Enkä pidä sitä mitenkään erityisen mainitsemisen arvoisena asiana, minkä takia pitäisi omaa käytöstään alkaa pohtimaan kuten ap.
 
Mä elän flirtistä, sekä oman mieheni että muiden miesten. Tottakai muiden miesten kanssa se on vain (melko) iisiä, hyväntahtoista ja hymyilyttävää, mutta oman kanssa se saattaa olla aika roisiakin ja sitä tapahtuu miltei missä vaan.

Eli itsetunto tarvii jatkuvaa pönkkäystä? Vai kuinka? Osaatko pitää itseäsi hyvänä ilman toisten kehuja ja huomiota?
 
En koe, että kyse olisi itseluottamus ongelmasta. Olen aina ollut suht. itsevarma, vuosien varrella se on vaan kehittynyt. Koen, että itselleni NAISEUS on todella tärkeää. Haluan tuntea olevani naisellinen nainen, seksikäs, eroottinen ja älykäs. Heterona juurikin se miesten huomio, osoitukset ja sanat siitä että olen ihana NAINEN on minulle erittäin tärkeää. Kyllä minulle aina ulkonäkö on merkinnyt paljon, niin omani kuin miestenkin, vaikka se ei tärkein asia suinkaan ole. Olen todella esteetikko, rakastan kaikkea kaunista ja haluan että minuakin pidetään sellaisena.
 
Minulla on vähän tuota samaa. Ja tiedostan sen johtuvan huonosta itsetunnostani. Minua kiusattiin koulussa ja kuvittelin olevani ruma jne. Sitten kun vähän vanhenin ja vaihdoin paikkakuntaa niin aloinkin saada miehiltä positiivista huomiota ja tästähän tuli tietysti hyvä mieli.

Ja vielä nytkin kun olen vakavassa parisuhteessa niin kyllä se mieltä hivelee, kun joku tulee kehumaan ja flirttailemaan. Kerron kuitenkin aina olevani varattu, enkä voisi kuvitellakaan pettäväni miestäni. Ja eniten toivoisin tällä hetkellä enemmän huomiota omalta mieheltäni.
 
En koe, että kyse olisi itseluottamus ongelmasta. Olen aina ollut suht. itsevarma, vuosien varrella se on vaan kehittynyt. Koen, että itselleni NAISEUS on todella tärkeää. Haluan tuntea olevani naisellinen nainen, seksikäs, eroottinen ja älykäs. Heterona juurikin se miesten huomio, osoitukset ja sanat siitä että olen ihana NAINEN on minulle erittäin tärkeää. Kyllä minulle aina ulkonäkö on merkinnyt paljon, niin omani kuin miestenkin, vaikka se ei tärkein asia suinkaan ole. Olen todella esteetikko, rakastan kaikkea kaunista ja haluan että minuakin pidetään sellaisena.

Ja miehesi ei saa sinua tuntemaa että olet kaunis, älykäs, eroottinen jnejne? Tai ei ainakaan tarpeeksi koska keräät lisä pönkkäystä muilta?

okei, kärjistettyjä kysymyksiä, tarkoituksella. Herättelee
 
Ja miehesi ei saa sinua tuntemaa että olet kaunis, älykäs, eroottinen jnejne? Tai ei ainakaan tarpeeksi koska keräät lisä pönkkäystä muilta?

okei, kärjistettyjä kysymyksiä, tarkoituksella. Herättelee

Hyviä kysymyksiä. Voi olla että tämä on ainakin osasyyllinen asiaan. Kuitenkin muista myös sinkkuajoiltani sen, että minulle kaikki vastakkaisen sukupuolen osoittama huomio on aina ollut niin kovin tärkeätä. Jotenkin tuntuu että välillä mietin niin, että ihan kuin kaikkien miesten pitäisi olla viehättyneitä minusta. Vaikka en todellakaan itsekään viehäty kaikista miehistä ja makuja on niin monta kuin on ihmisiäkin... Voi kamala kuinka typerältä tämä kuulostaa kirjoitettuna, on vaikea purkaa ajatuksia joita on pitkään miettinyt mutta mistä ei ikinä ole puhunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kissa kiitoksella elää;25109762:
Eli itsetunto tarvii jatkuvaa pönkkäystä? Vai kuinka? Osaatko pitää itseäsi hyvänä ilman toisten kehuja ja huomiota?

Niin kai sit, tai sitten se on vaan mun tapa toimia miesten kanssa. Ihan siinä missä annan huomiota miehille niin odotan sitä myös heiltä.

Mä pidän kyllä itsestäni ilman sitä huomiotakin ja tiedän olevani itsevarma. :D Mutta kyllä mä odotan että mun mies mua huomioi kun kerran yhdessä ollaan ja eletään, eikä pidä mua itsestään selvyytenä.
 
Jotenkin tuntuu että välillä mietin niin, että ihan kuin kaikkien miesten pitäisi olla viehättyneitä minusta. Vaikka en todellakaan itsekään viehäty kaikista miehistä ja makuja on niin monta kuin on ihmisiäkin....

No ei tässä sitten olis siitä kyse, että se itsetunto kuitenkin jotenkin on mukana tässä niin vaikka että aiemmin olit enempi varma että itseasiassa mies kuin mies ON viehättynyt sinusta ja nyt jotenkin alat miettiä, että entäs jos se ei olekaan niin ja mitä sitten (vaikka järjen tasolla tajuat, että no ei tod. mitään erikoisempaa sitten)? Voi olla että meni ihan mönkään, mutta tuli mieleen kuitenkin. :)
 

Yhteistyössä