Tiedän tunteen!! Tuntuu kuin pää sekoaisi, eikä osaa ajatella muuta kuin vauvaa/sen saamista ja kuinka sen saa. Kaikkialla näkyy vain vauvoja ja odottavia äitejä
Me yritimme meidän esikkoa 4 piiitkääää vuotta ja vikaa ei löytynyt kummastakaan, joten meiän diagnoosi oli selittämätön lapsettomuus! Sikäli juuri paha mielestäni, kun ei löytynyt selkeää "vikaa" kummastakaan ja sit syytti itseään koko ajan. Takanamme oli sekä inseminaatioita 3 kertaa ja sitten jo siirrytiinkin järeämpiin aseisiin eli IVF hoitoihin. Hoidot olivat todella rankkoja ja tuntui että nämä hormonit joita itseeni pistin, laittoivat pienen pääni vielä enemmän sekaisin!!
Avioliittomme olikin aika kovalla koetuksella tuona aikana. Lapsesta tuli jo pakko mielle, se oli pakko saada!!
Meidän onneksemme aloin odottaa esikkoa ensimmäisen IVF:n jälkeen.
Ja sitten kun esikkomme oli n. 9kk:den ikäinen kun en stressannut itseäni ja pientä mieltäni uudella vauvalla, koska minullahan oli jo vauva jonka niiin kovin paljon halusin huomasin olevani raskaana.
Itse olen aina nauranut näille "vahinko" jutuille, mutta kyllä se vain niin on että kun ihminen keskittää voima varansa johonkin muuhun kuin siihen vauvan tekoon/yritykseen niin huomaakin että on raskaana.
Mutta, siis jos sinusta tuntuu että haluat käydä puhumassa jonkun ammattiauttajan kanssa, mene ihmeessä!!! Myönnän että minunkin olisi pitänyt käydä näiden hoitojen aikana jossain... mutta en myöntänyt itselleni että tarvitsen apua!! Välini läheisiin ihmisiin joilla oli lapsia/vauvoja tyrehtyivät tuona aikana, koska en yksin kertaisesti voinut käydä heillä kylässä, enkä sitten taasen halunnut että he tulevat meidän kotiin kylään ja leikkimään pientä somaa perhettä!! Koska se oli mielestäni niin väärin, että heille oli suotu vauva mutta minulle ei! Vaikka vikahan ei ollut heissä!
Nyt olen sitten saanut näinä 6vuotena selitellä tutuilleni tekemisiäni ja tekemättä jättämisiä, yrittänyt kerätä ympärilleni uudestaan näitä ihania ystäviäni, jotka olin jo omaa tyhmyyttäni menettänyt! Ja olipa vähällä etten itse pilannut sisareni kanssa myös välejä! Heille kun syntyi vauva, ilman pahempaa yritystä ja me olimme tuolloin jo yrittäneet n. 3 vuotta!!
Mutta, onneksi asioilla on tapana järjestyä!
Oikein paljon voima haleja teille kaikille!!! :hug: :hug: :heart: :heart: :hug:
Yrittäkää iloita jokaisesta päivästä jonka saatte elää ja nauttikaa toisistanne, toistenne seurasta!!! :heart: :heart: :heart: :heart: