Riippuu kait ihan henkilön mentaliteetista.
Itselläni oli masennusta 6 vuotta vaihtelevasti, välillä ihan hirveitä jaksoja ja teki mieli tappaa itseni monesti. Nyt olen ollut VIHDOIN ilman minkäänlaista masennusta jo n. 10 kk, tosin mulla "puhkesi" paniikkihäiriö viime syksyllä ja sain siihen lääkityksen, mitä syön vieläkin, mutta tää onnellisuuden tunne alkoi jo kyllä ennen lääkityksen aloittamista, paniikkihäiriöt vaan alkoivat häiritsemään olemista päivittäin.
Ei se välttisti itsestään mene ohi. Mulla oli kyllä aika epäsäännöllisiä kausia, kun kävin psykologilla ja/tai kokeilin jotain lääkettä, mutta masennuksesta johtuen lopetin kaikkia hoitoja kesken.
Varaa aika omalääkärille, joka antaa sulle lähetteen kuntasi psykologille, pääset puhumaan, jos ei ole ketään jolle avautua ahdistuksesta.
Koska ei masentunutta välttisti auta mitkään ilot elämässäkään.
Ei mullakaan ole elämäntilanne mitenkään muuttunut, mun olo on vain muuttunut.
En edes melkein muista, millaista oli olla masentunut, mutta ainakin ymmärrän toisia.
Siksi kukaan, joka ei ole ollut masentunut, ei voi tuomita ja haukkua masentuneita jotenkin teeskentelijöiksi yms., kun eivät ole itse kokeneet sitä samaa pään sisäistä helvettiä.
